Jotain uutta vaatekaappiin

Hei taas toverit! Tässä olisi nyt kuvia näistä uusista hankinnoista, mitä teille jo ehdinkin lupailla. Kaikkea ihanaa, ja pari must -hankintaa tuli tehtyä. Mun oli oikeastaan tarkoitus tyhjentää mun vaatekaappia, eikä täyttää sitä lisää, mutta ehkä noi pari ikea kassillista pois meneviä antaa vähän tilaa parille uudelle tulokkalle. Olisi siis tarkoitus varailla kirpparipöytää tässä jossain vaiheessa, koska meiltä molemmilta löytyy jo jonkin verran kamaa jotka oltais valmiita pistämään kiertoon. Olisiko teillä havaintoa jostain hyvästä kirpparista Keravalla? Tai mites esimerkiksi Järvenpään ViaDia-kirppis?

Mutta sitten niihin ostoksiin. Treenivaatetukseen olen jo jonkin aikaa kaipaillut vähän uusia juttuja, kun nyt olen vaihdellut lähinnä niiden parin treenitopin välillä. Treenivaatteet tarttui mukaan ginasta, tai ihan perus toppeja nuo kai ovat, mutta eivätköhän ne aja asiansa, siinä missä kymmenen kertaa kalliimmat "oikeat urheilutopit". :D Noi treenitrikoot oli vaan niin mageet että oli pakko saada! Kyllä nyt on taas ihan uutta innostusta sännätä salille, jahka paranen tästä kummallisesta flunssasta.

Myös Bikbokilla tein hyötyhankintoja. Mun vuosia palvelleet mustat superflexit ratkesi yllättävän pitkän sinnittelyn jälkeen, ja oli heti saatava uudet tilalle. Vanhat alkoi muutenkin pikkuhiljaa olla haalistuneet ja väriltään lähempänä tummanharmaata. Mutta nyt löytyy taas kaapista uutuuttaan hohtavat luottofarkut. Mä olen vissiin jo pariinkin otteeseen kerennyt teille näitä never denimin superflexejä hehkuttaa, mutta mun mielestä ne on vaan yksinkertaisesti maailman parhaat farkut! Niin joustavat, pehmeät ja hyvin istuvat, ettei ne tunnu edes farkuilta. Bikbokista on myös tuo ihan perus valkoinen T-paita. En tiedä, miten olen onnistunut kyseisen vaatekappaleen tyystin sivuuttamaan omasta vaatekaapistani. Kyllähän nyt kaikilla pitäisi ihan perus valkoinen T-paita olla??

Löysin Bikbokista myös täydellisen collarin! Olen etsinyt jo jonkin aikaa oikean mallista ja -paksuista harmaata collegepaita. Tässä yksilössä osui kaikki kohdalleen tekstiä myöten, joten ei muuta kun kassan kautta kotiin. Tämä sattui olemaan myös viimeinen kappale, joten siinäkin mielessä kävi oikein hyvä tuuri. Noi westhill redbirdin vaatteet on ylipäänsä musta tosi laadukkaan oloisia, ja usein just tosi pehmeitä niin kuin tää collegekin.

Ainoa ei ehkä niin tarpeellinen ostos oli tämä upea mekko Bikbokista. Jotenkin vaan ihastuin tuohon avoimeen selkään ja kauniiseen väriin niin paljon, ettei sitä vaan voinut jättää kauppaan. Kyllä tällekin yksilölle varmasti käyttöä löytyy, viimeistään ensi kesän riennoista! :)

Viimeinen ostos oli kuvissa näkyvä huopahattu.Ostin hatun alunperin Teemun äidin illallisia varten, kun kutsussa toivottiin vierailla olevan hattu mukana. En kuitenkaan päässyt osallistumaan kyseisiin kemuihin sairastumisen vuoksi. Hattu sopii kuitenkin asusteeksi syksyisten asujen kanssa kuin hattu päähän, joten eiköhän tämäkin vielä käyttöön pääse!

Jaahas se ois huomenna edessä töihinpaluu, saa nähdä mitä tää mun flunssani siitä sanoo. Huomiseksi pitäisi ainakin olla luvassa vähän parempaa ilmaa! Vähemmästäkin pimeydestä ja sateesta nimittäin jo ahdistuu... Sunshine, I miss you so much! Mutta eipä tässä sitten muuta kuin ihanaa viikon jatkoa teille rakkaat lukijat! Palaillaan! ;)

Kipeänä

Nonni. Ilmeisesti se kuuluisa raja tulee joskus vastaan tälläkin raatamisella. Noh, nyt otettiin sitten vähän pakkolomaa kaikesta suoraan sängynpohjalle. En ole usein kipeä, mutta sillon kun olen, niin otan sitten siitä kaiken ilon irti ja olen sitä koko rahan edestä. Viime yönä ja amuna tuntui lähinnä siltä, että kuolema ei ole kaukana. Luojalle kiitos särkylääkkeistä, ja nyt pystyn tekemään jopa hieman muutakin kuin makaamaan mahdollisimman liikkumattomana tuskissani. Nyt luonnistuu esimerkiksi jopa lehden lukeminen ja syöminen.

Muistan kun pienempänä "kipeänä oleminen" oli jopa kivaa, kun ei tarvinnut mennä kouluun. Kaukana ovat ne ajat, kun nyt kuumeisena jokaiseen lihakseen sattuu, kurkussa on kaktus ja päätä särkee. Ärsyttää, kun viikonloppulisät menee sivusuun ja muutenkin kaikki suunnitelmat menee uusiksi. Toimettomuus on myös tosi ärsyttävää, kun keksin vaikka mitä mitä pitäisi hoitaa, mutta ainoa asia mihin voimat riittää on makaaminen. Hyvä sinänsä, niin parannunkin tästä joskus, mutta silti!

Käyn taistoon kuumetta vastaan strepsilsin, glögin(!) ja villasukkien voimalla. Onneksi mulla on ihana mies, joka käy kaupassa hakemassa rohtoja ja hemmottelee muutenkin. En varmaan selviäisi hengissä, jos joutuisin sairastamaan ihan keskenäni.

Ps. On muuten aika epätodellinen tunne nähdä itsensä ottama kuva oman lempilehden sivuilla! Tällaistako se kuuluisuus on? ;)

Nyt on kauniit kätöset

Ah ne on täydelliset! Voiko omia kynsiään edes rakastaa näin paljon? Toki on ehkä hieman turhamaista tuijotella 24/7 omia kynsiään ja huokailla ihastuksesta. Mutta en mä voi sille mitään, että näistä tuli vaan ihan tajuttoman kivat! (;

Kävin laitattamassa rakennekynnet LizJan nimisessä kauneushoitolassa. Aikaa näiden kauneuksien loihtimiseen meni noin puolitoista tuntia. Ja tuo aika on kyllä suoraan verrannollinen työn laatuun, sillä Jaana teki erittäin tarkkaa ja huolellista työtä. Missään vaiheessa ei tullut sellainen tunne, että nyt mentäisiin sieltä missä aita on matalin.

Mulla ei ollut mitään selkeää visiota kynsien suhteen, vaan kehiteltiin siinä tekemisen lomassa. Näin jälkikäteen mietittynä sain näille juuri sopivan pituuden, mallin ja yksinkertaisuuden. Mutta kuitenkin vähän pilkettä piristämään! Ehkä nää on silti ihan säädylliset mun työhön. :) Voi toki olla, että töissäkin unohdun vaan tuijottelemaan näitä... ;)

Kynsienlaiton jälkeen käytiin Teemun kanssa vähän kiertelemässä kauppoja ja syömässä Amarillossa vapaapäivän kunniaksi. Ja itseasiassa tein muutamia oikein kivoja ja tarpeellisia löytöjä! Aattelin kuvata ne teille ihan kunnolla tässä joku päivä, kun en vietä sitä ainoaa valoisaa aikaa päivästä töissä. :D

Täpinöissä

Odotan huomista melkein yhtä innoissani kuin lapsi jouluaattoa. Just joo, mikä lapsi, edelleen oon ihan into piukeena joulusta jo näin lokakuussa. Mutta tosiaan, huomenna pääsen toteuttamaan yhden jo jonkin aikaa mielessä olleen haaveen. Sain vihdoin varattua ajan rakennekynsiin! <3 Mun työ on käsille ja kynsille aika rankkaa, ja kädet kuivuvat ja kynnet katkeilevat ja lohkeilevat. Se on mulle aika suuri juttu, koska oon aina ollu tyytyväinen just mun käsiin ja kynsiin. Aina ennen kuin aloitin nykyisessä työssäni. Pitkät ja kauniit kynnet ovat nyt muisto vain. Kynsien lakkauskaan ei tuota minkäänlaista iloa, kun jo seuraavana päivänä lakat ovat lohkeilleet ikävän näköisesti. Joo, ehkä tää on mulle jonkinlainen kompleksi, mutta rakennekynnet tekee mut aika hemmetin onnelliseksi. Mun omat, nykyään melko rumat ja lyhyet kynnet tekee mut onnettomaksi päivittäin. Tämän vuoksi päätin suoda itselleni pienen päivittäisen onnen kauniista kynsistä, vaikkakin sitten joutuisin siihen jonkun verran rahaa kuukausittain laittamaan.

Olin jo jonkin aikaa surkutellut mun kynsiä, ja viimeviikolla päätin että nyt saa riittää. Viikonloppuna olin viettämässä äidin kanssa naisteniltaa vanhassa kodissani, jolloin kerroin myös äidille päätöksestäni hankkia vihdoin rakennekynnet. Enhän mä osannut arvata, että parin päivän kuluttua ihana mama pistäisi viestiä, että on hommannut mulle lahjakortin rakennekynsiin! Yritti naamioida sitä Katariinan-päivä lahjaksi. Voi miten ihana ja paras äiti mulla onkaan! <3 Ja nyt on sitten tosiaan aika varattuna, enkä malta odottaa huomista! Jännittää ja kutkuttaa!

Laitoin nyt tähän postaukseen tollasia tyylikkäitä peiliselfieitä viime talvelta. Lähinnä sen takia just nämä kuvat, kun niistä näkyy mun mielestä aika hyvin tää kynsien tilanne alle vuosi sitten. Tän hetkistä tilannetta en halua edes kuvata, sen verran vahva on tää kynsikompleksi, sorii.

Näitä kuvia katsellessa, ja katseen kääntyessä tän hetkisiin nysäkynsiin, on vaikea uskoa, että ne joskus olivat tuollaiset. Ihan noin pitkiä monsterikynsiä en kaipaile, vaan vähän maltillisempaa pituutta ajattelin näille, ihan pelkästään jo kuormittavan työni vuoksi. Liian pitkät kynnet ovat vaan tiellä, ja altistuvat ennenaikaiselle poikki napsahtamiselle.

Kyllä, olen ollut, ja olen edelleen, varsin normaali yksilö. Semmoista siis mun tiistaihin, palaillaan viimeistään ylihuomenna valmiin lopputuloksen kanssa! <3

Miksi on niin vaikeaa vain olla?

Hämärtyvä syysilta. Kynttilöitä. Viiniä. Suklaata. Televisiosarja, joka yllättää loistavuudellaan.

Joskus on hyvä olla yksin. Yksinäisyys luo tilaa ajatuksille, omille mietteille ja rauhoittaa. Välillä on ihana rauhoittua ihan vain omassa seurassa, tehdä sitä mitä haluaa ja ennenkaikkea olla tekemättä sitä, mikä ei ehkä juuri silloin kiinnosta. Mulle ainakin toimii se, kun annan itselleni luvan vaan olla. Silloin itseasiassa saan jopa enemmän aikaiseksi. Ohimennen tulee laitettua astia tiskikoneeseen tai nostettua vaate lattialta kaappiin.

Tänään on ollut aikaa nimenomaan vain siihen olemiseen. Joskus hektisen arjen keskellä unohtuu, että välillä pitää antaa keholle ja mielelle lupa myös rauhoittua ja levätä. Kun tekee kuusipäiväisiä työviikkoja ja ravaa salilla vähintään sen neljä kertaa viikossa, näkee siinä sivussa kaikkia kavereita, laittaa ruokaa ja siivoaa, käy ainakin mulla vuorokaudesta tunnit vähiin. Ei ihme, jos alkaa stressi ja syysmasennus painaa. Pitäisi muistaa antaa aikaa myös levolle. Henkiselle ja fyysiselle.

Ja hei siitä sarjasta jonka mainitsin. Perilliset. Äiti suositteli sarjaa, ja aluksi vähän emmin sen suhteen. Äiti osasi kuitenkin selostaa ensimmäisen jakson tapahtumat niin lennokkaasti, että oli pakko selvittää miten tarina jatkuu. En edes tiedä, miltä kanavalta ohjelma tulee, mutta toinen ja kolmas jakso ovat nähtävissä Areenasta ainakin tällä hetkellä. Juoneen pääsee hyvin kiinni ilman ensimmäistäkin jaksoa toisen jakson alussa olevan kertauksen ansiosta. Sarjassa on vain kymmenen jaksoa, joten ei tarvitse mennä naimisiin jälleen uuden sarjan kanssa ikuisuudeksi. Suosittelen! Niin kuin äiti lupaili, rakastuin henkilöhahmoihin totaalisesti! Jokin seikka tekee henkilöistä helposti lähestyttäviä ja hätkähdyttävän aitoja. Joten jos kaipailette pientä lisää syysiltoihinnne, olkaapa hyvät! :)

Ihania, ja ennen kaikkea levollisia syysiltoja teille lukijoille tämän pimeyden keskelle! Palaillaan taas!

The Day off

Vapaapäivät viikolla on niin ihania, kun tuntuu että niiden aikana ehtii tehdä vaikka mitä! Eilen treffattiin taas rakkaan ystävän ja kummipojan kanssa shoppailun ja ruuan (hehheh..) merkeissä. 

Päätettiin nähdä taas Itäkeskuksessa, kun sinne molempien on suht helppo päästä ja on noin "puolessavälissä" meidän lokaatioita. :D No eihän mulle tullut mieleen, että myös Itiksessä on Stockmann ja Hullut päivät porskuttaa parhaillaan täyttä häkää. Ai parkkipaikka, mikä se on? Kaikki parkkialueet näytti täyttä, joten suuntasin pyörimään sinne mikä näytti viittä vapaata paikkaa. Muutaman kerran ehdin vetää ympyrää, kun aloin oppia että tarkoitus on madella yhdessä ympyrää kuin tuolileikissä. Samalla tarkkaillaan kaikkia, jotka ovat mahdollisesti palaamassa autolleen ja vapauttamassa paikan. Niitä jotka halusivat sisään jo ennestään pursuilevaan kauppakeskukseen, oli harmillisesti vaan huomattavasti enemmän kuin sieltä poistuvia. Lopulta onnistuin löytämään yhden vapaan paikan pienestä sivuparkista, jossa parkkiaika oli tunnin. Vain kerran täytyi käydä kiekkoon pyörittämässä lisää aikaa.

Vaikka olen todennut, että Hullut päivät ei todellakaan ole se paikka minulle, niin sinne vaan sitten kuitenkin eksyttiin. Kirjaimellisesti. Sillä en ollut aluksi löytää ulospääsyä sieltä. Huolimatta mun hieman negatiivispainotteisesta suhtautumisesta Hulluja päiviä kohtaan, tuli siellä silti tehtyä ostoksia. En tiedä olivatko valitsemani vaatteet edes halvempia kuin normaalisti. Mutta uusi talvitakki on tosiaan ollut hakusessa, ja löytämäni yksilö täytti kaikki kriteerini. Edullinen ja lämmin. Simple. Toinen ostos oli pehmoinen neule, joita ei kai koskaan voi olla liikaa. Molempia tullaan varmasti näkemään in action piakkoin. Taija osti Antonille ihania lastenvaatteita mukavilla alennuksilla höystettynä.

Keltaisen haamun kemut oli sen verran railakkaat, että nälkähän siinä tuli. Päätettiin molemmat Taijan kanssa tilata hampparit herkullisen kuvauksen perusteella, ja oli kyllä just niin hyvää kun luvattiinkin. Tulee varmasti syötyä kyseisessä raflassa toistekin. Teemu liittyi seuraan juuri kun oltiin saatu annokset pöytään, eikä voinut olla tilaamatta samanlaista. :D

  

Yleensä mulla on kuvia vain ruuasta, koska pyörin ite kameran takana. Nyt kuitenkin Teemu nappas pari kuvaa musta ja maailman parhaasta kummipojasta. En voi muuta sanoa, kun että rakastan tota pikkumiestä ihan luvattoman paljon. Ja oon vaan niin onnellinen, että saan olla osana tän koko ajan kasvavan ja kehittyvän ihanuuden elämää. 

 

Itiksen jälkeen suunnattiinkin sitten kohti Ikeaa. Ihana paikka, jossa ilmeisesti haluan luuhata vapaaehtoisesti myös vapaapäivinäni. :D  Kummasti sitä tuli taas ostettua kaikkea hyvin tarpeellista reilulla sadalla eurolla. Asiaan saattaa toki vaikuttaa, että mukana oli viidenkympin joulukuusi. Kyllä, luit oikein. Tämä jouluhullu hankki jo lokakuussa sekä kuusen, että joitain koristeita siihen. Myös jouluvalot löytyy nyt sitten jo valmiina. En kehtaa myöntää, että itseasiassa oon jo ehtinyt hommaamaan osan joululahjoista. (Ja tämä tapahtui jo syyskuun puolella, ehee..) Mikäs tässä, joulua odotellessa! Asiaa ei toki helpota yhtään se, että töissä joulutori on jo täydessä tällingissä ja saan ihastella sitä joka päivä. Loppuun siis vielä muutama kuva eilisen ostossaldosta. 

Let there be light

Oon jo pitkään halunnut omaksi ihanan tunnelmalliset valopallot. Tai en oo ihan varma, onko näille jotain virallista nimeä, mutta musta valopallot toimii aika hyvin. :D

Olin aika tosi happy, kun bongasin Ikeassa nämä kyseiset yksilöt. Itse pallot ja valosarja myydään erikseen, ja hintaa koko setille tuli kymppi. Siis oikeesti. Voisin itkeä onnesta. Musta on aivan mahtavaa miten Ikeasta saa kaikkea ihanaa niin halvalla! Sinänsä melko petollista, mutta ah niin kiva juttu silti.

Miten voikaan pienet valoa loistavat pallot tehdä ihmisen niin onnelliseksi? Ne on vaan niin kovin kauniin tunnelmalliset ja tuovat valoa alati pimeneviin syysiltoihin. Uudella jutulla piti heti tietty päästä vähän leikkimään ja kokeilemaan, ja virittelinkin palloja innoissani eripuolille kämppää. Teemu seuraili vierestä varmaan miettien, että nyt se on seonnut lopullisesti. Mut eiii, nää uudet valopallot on vaa nii sairaan kivat! Pitäähän sitä selvittää, että mikä niistä lukuisista loputtomista paikoista täällä meidän kotona on niille just sopiva. Mun päässä näin jo itseni ripustamassa näitä joulukuuseen...

En tiiä, mun silmään ne näyttää vaan aika hemmetin makeilta tossa vikassa kuvassa. Verhojen, paperivalaisimen ja valopallojen yhdistelmä luo ihanan seesteisen tunnelman, ja jätinkin ne nyt ainakin toistaiseksi tuohon killumaan. Mitäs tykkäätte? Mikä näistä on teidän suosikki, vai olisko teillä jotain hyvää ehdotusta valopallojen lokaatioksi? Ja hei, käykää tekin toki katsastamassa nää Ikean valosarjat ja niihin sopivat koristeet. Ihana pieni, sekä edullinen lisä kodin sisustukseen ja syysilmeen päivitykseen!

A Perfect Weekend

Tämän viikonlopun jälkeen voin onnellisena todeta, että mulla on maailman parhaat ystävät. Sain tavata kaikkia mulle tärkeitä ihmisiä enemmän kuin laki sallii, ja oon siitä äärimmäisen iloinen. Perjantaina vietettiin tyttöjeniltaa leffan ja hyvän ruuan merkeissä mun rakkaiden serkkujen kanssa. Lauantaina oli luvassa Disney-maraton mun ja Teemun yhteisten ystävien kanssa, unohtamatta taaskaan mahtavaa ruokaa. Ja sunnuntaina käytiin aamulla sienessä äidin kanssa ja illalla mun ihanat koulukaverit tuli meille juoruilemaan, pelailemaan ja sekoilemaan tyttöjenillan merkeissä. Voiko täydellisempää viikonloppua toivoa? Täydellistä nollaamista parhaassa seurassa!

Mulla on ollut niin hauskaa, ettei kamerakaan ole pysynyt menossa mukana. Kuvia siis tältä aamulta, viime viikon metsäretkeltä ja eilisen sienireissulta.

 

Tämmöisiä syksyisiä ja rentoutuneita fiiliksiä siis täällä päässä. Toivottavasti myös teillä oli rentouttava viikonloppu, jonka jälkeen on helppo ponnistaa alkavaan viikkoon! :) Mulla ainakin on edessä pari luultavasti melko rankkaa työpäivää, joten taitaa löysäily ja vapaa-aika jäädä taas hetkellisesti vähän vähemmälle. Eipä siis muuta kuin heissan vaan, näkyillään taas joku päivä!