Hello December!

Pakkohan se oli tulla tännekin toteamaan; huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä! Vaikka itse aloitankin joulukuun 10h työpäivän merkeissä, olen innoissani, noh niin kuin se kuuluisa lapsi jouluaattona. Nyt on virallisesti lupa alkaa laskea päivä, kun joulukalentereistakin alkaa luukut aukeilla. Mun olisi tarkoitus kotiuttaa Ikeasta vielä parit jouluiset jutut kotiin, ja yhden tietynlaiset valkoiset koristepallot olisi vielä hakusessa. Mutta sitten annan itselleni vihdoin luvan kantaa kuusen kotiin, asetella koristeet oksille yhdessä rakkaan kanssa ja keskittyä jouluntulonodotukseen. Ja saatanpa kääräistä pari pakettiakin valmiiksi odottamaan kuusen alle...

Palaan vielä perjantai-iltaan, jolloin rentouduttiin kotona rankan työ- ja kouluviikon jälkeen. Päätettiin hemmotella itseämme tekemällä blinejä ja laittamalla valkkari kylmään. Blinit on loppujen lopuksi aika yksinkertainen, mutta ah niin herkullinen ruoka. Tai sitä kovin erilaisten makujen harmonista yhteispeliä on tosi vaikea selittää. Vain ne voivat ymmärtää, jotka näitä ovat joskus maistaneet. Ehkä salaisuus piilee myös siinä, ettei ainakaan mulle ole se kaikista tavanomaisin ruoka, jota kokkaillaan harvase päivä.

Blineistä on käsittääkseni monenmoisia eri variaatioita, mutta me lastattiin omamme tällä kertaa kylmäsavulohella, katkaravuilla (mäti on kallista :/), smetanalla, suolakurkulla, punasipulilla ja hunajalla. Blinien teko-ohje löytyi helposti googlettamalla, ja noi onnistui loistavasti!

Oon nyt lähiaikoina myös kunnostautunut siltä osin, että olen katsonut kaikki Taru Sormusten herrasta -elokuvat ja Hobitin (pienen painostuksen jälkeen). Monet mun läheiset oli sitä mieltä, että mulla ammotti vähintäänkin jättimäinen aukko mun yleissivistyksessä, koska en ollut koskaan nähnyt kyseisiä filmatisointeja tai lukenut kirjoja. No, nyt on sekin aukko paikattu ja aww miten ylpenä ilmoitin tän teille, ihan kuin oisin tehny minkäkin sankariteon. :D

Tänään oltiin juhlimassa yhden vilkkaan sankarin viisivuotissynttäreitä, ja nyt on hyvä rauhottua taas omalle kotisohvalle yllättävän samankaltaisissa merkeissä. Lasillinen valkkaria, Smaugin autioittama maa ja blinien tilalla synttäreiltä mukaan saadut herkkujen rippeet. Sounds like perfect Sunday evening for me! Toivotavasti teillä on ollut kans leppoisa viikonloppu, mistä on hyvä aloittaa joulukuu!

Se aika kuukaudesta

...nimittäin new nails!! Hehee, hämäsimpäs teitä! ;)

Nyt oli tosiaan aika käydä vähän huoltamassa näitä mun rakkaitta ranskalaisia rakenteita. Ja tällä kertaa näistä tuli kertakaikkiaan UPEAT! Nää on just mun tyyliset ja rakastan näitä. Taaskaan ei ollut huoltoon mennessä oikeen mitään ideaa, paitsi olin inspiroitunut huurteisesta talviaamusta (joo älkää kysykö, luova mieli on jännä juttu). Mun kynsien tekijä Jaana on siitä mahtava ihminen, että lähtee vaan tekemään jotain silmääkään räpäyttämättä, eikä hermostu mun kyvyttömyyteen päättää itse mitään.

J: "Minkä pituista laitetaan?"
S: "No öö ehk vähä pidempi ko viimeks?"
*viilaa*
J: "Onko nyt hyvä?"
S: "Joo just tommoset!"
J: "Millasta ulkonäköä?"
S: "No mä olin miettiny jotain talvista ja hileistä..."
*tekee yhden kynnen*
S: "Hei apua näähän on just ihanat!"
J: "Jätetäänkö tämmöseks vai laitetaanko jotain extraa?"
S: "Öööö"
J: "Okei, koitetaas tämmöstä. En oo tehny ikuisuuteen, mut katotaan millaset tulee."
S: <3 <3 <3

Love at first sight. Esteettinen turhamaisuuskuningatar vilkuttelee taas täällä päässä. Kauniit kynnet säihkyen

Ja ainiin kun mainitsin sillon niistä kivoista pikku arjen piristyksistä! Me lähdetään Teemun kanssa huomenna Tukholmaan! Ihan pieni irtiotto, mutta silti odotan niin innoissani! <3 Palaillaan miniloman jälkeen!

Kosmetiikka uutuuksia

Tein tuossa jonkun aikaa sitten tilauksen Yves Rocherille. Ostoskoriin on niin vaivattoman helppo klikkailla kaikkea kivaa, että pari juttuahan sitä tuli taas tilattua. Mä oon oikeesti täydellinen mainonnan uhri ja "valitse mikä tahansa tuote tilaajalahjaksi" saa mun silmät kiilumaan. Joten hintavin himoittu tuote sinne lahjana, ja pari pientä juttua mukaan lisäksi. Ja ainiin, kannattaa aina ylittää tietty summa että saa toimituksen ilmaiseksi sekä hyödynnettyä vielä yhden toisen alennuksen. Juupajuu.

Myönnän että olen varsin helposti huijattavissa ja ohjailtavissa mainonnalla, mutta Yves Rocherilta tilaaminen tulee joka tapauksessa erittäin edulliseksi. Varsinkin kun hyödyntää näitä lukuisia tarjouksia ja tilaajalahjoja.

Meikkipuolelta kotiutin pari ihan perus juttua. Toi Sexy Pulp Ultra Volume ripsari on ollu jo jonkin aikaa mun ihan ehdoton lemppari. Täydellinen erottelu ja tuuheat ripset! Voin rehellisesti suositella kaikille. Toki mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kuin ripsiäkin. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä natsaakaan niin hyvin jollekin muulle.

Valokynä pääsi juuri sopivasti loppumaan, niin päätin ottaa testiin tän Yver Rocherin version sävyssä beige. Kokeilun jälkeen voin todeta että tää ihan oikeasti on VALOkynä. Tuntuu, että yleensä "valokynät" muistuttaa enemmän peiteväriä ja on jotenkin ns. tunkkaisia. Tässä kasvoille tulee ihan oikeasti valoa ja kirkastaa ihoa, kuitenkin sulautuen tosi hyvin ihon omaan sävyyn. Jälleen suosittelemisen arvoinen tuote!

Niin kun olen blogissakin jo valittanut, mun kädet kuivuu ihan hirveästi talvella. Lisäksi mun työ rasittaa käsiä ihan hirveästi. Siksi klikkailin ostoskoriin myös tällaisen kätevän pumppupullo käsirasvan. Sijoitin tän yöpöydälle, mistä on helppo ennen nukkumaan menoa aina rasvata kädet. Tässä on oikein miellyttävä raikas tuoksu, ja kevyt koostumus. Imeytyy tosi hyvin käsiin, ja jättää ne pehmoisiksi! Mä annan myös niin paljon plussaa tosta pumppu-ominaisuudesta, kun ei tartte koko ajan pelata korkin kanssa ja puristella putelia.

Sain tälläisen kasvovoiteen tilaajalahjana tilaukseni mukana, joten mulla ei ollut varsinaisesti mitään oletuksia tuotteelle josta en maksa mitään. Tykästyin kuitenkin myös tähän tosi paljon! Tuotteelle luvataan 24 tunnin kosteutusta normaalista kuivalle iholle. Voiteen koostumus on hyvin paksu, mutta se imeytyy kuitenkin hyvin ainakin omille kasvoille. Tässä on myös erittäin raikas tuoksu. Lisää plussaa annan lasisesta pakkauksesta, joka lisää mielestäni tunnetta tuotteen ylellisyydestä.

Ostin myös Teemulle tällaisen puhdistusaineen/kasvoveden. Koska miehet ovat tunnetusti hitaita, ei Teemu ole vielä "ehtinyt" kokeilemaan tätä. Eiköhän kuitenkin hoida hommansa. :D

Hehee, päädyin tilaamaan myös tällaisen setin... Mitä sanoinkaan siitä mainonnan uhrista? Kyseessä on siis rasvanpolttoon tarkoitettu Detox juoma. Ja ennen kun leimaatte mut lisäravinne- tai muuksi friikiksi, niin tää on ihan puhtaasti pelkkä uteliaan kokeilu! Oon aina ollut varsin skeptinen kaikkea vastaavaa kohtaan, esimerkiksi kaikki laitteet ja ruuat/juomat jotka lupaa litteän vatsan ja mahtavat lihakset. Juupajuu. Mun mielestä ihan rehellinen liikunta ja terveellinen ruokavalio on ne avainjutut. Nyt te varmaan mietitte että miksi helvetissä mä sitten tilasin tämän kyseisen tuotteen? No koska olen ihan pirun utelias! Haluan tietää toimiiko nämä oikeasti, vai onko tarkoituksena vaan huijata hyväuskoisia ihmisiä. Niin hullu mä en kuitenkaan ole, että olisin maksanut näistä sen 35€, vaan tässä on nyt se jo mainitsemani vapaavalintainen tilaajalahja.

Tätä tiivistettä siis sekoitetaan veden kanssa, ja syntynyttä "mehua" litkitään litra päivässä. Aina suositellaan juomaan riittävästä vettä päivittäin, joten tän juomisesta tuskin on mitään haittaakaan. Juoman vaikutusta tehostamassa mukana on myös samaan tarkoitukseen ravintolisätabletteja, joita nappaillaan pari päivässä. Oon nyt vetäny tätä settiä muutaman päivän, ja jään innolla odottamaan tuloksia tai tuloksettomuutta! :D Kiinnostuneet tai muut skeptikot voivat lukea lisää juomasta täältä ja tableteista täältä!

Ootteko te yhtä helposti huijattavissa kuin mä, vai osaatteko hillitä itsenne nettikauppaostoksilla? :D

Syksyn viimeiset kuvat

Oon unohtanu julkasta teille nää kuvat muutaman viikon takaa, kun ruska oli vielä parhaimmillaan. Täältä harmauden keskeltä on hyvä palata vähän muistelemaan tota väriloistoa

Tuntuu, että tänävuonna toi kaunis ruskan aika jäi aika lyhyeksi. Tai voi johtua siitä ettei noita aurinkoisia päiviä syksyn aikana ihan hirveän montaa suotu. Mutta kompensoikoon se ihanan pitkälle jatkunut lämmin kesä sitten vaikka tota puutetta. Nyt kun ulkona on vaan pimeää ja märkää, odotan jo oikeastaan että tulisi vähän kylmempi ja maahan sataisi kevyt lumipeite. Vain muutama aste pakkasta ja vain ihan aavistus lunta tuomaan lisää valoa ja hohtamaan puiden oksille. Tänä aamuna oli ihana herätä pelkästään siihen, että aurinko paistoi sälekaihdinten välistä.

Sillon kun käytiin ottamassa nää kuvat  Teemun kanssa, laskeva aurinko siivilöityi ihanasti tuolta puiden lomasta. Tuolloin mulla oli muistaakseni myös ekoja kertoja päällä toi uusi talvitakki. Nyt on pärjännyt ihan hyvin taas nahkatakilla, mutta muutama viikko sitten oli välissä jo vähän kylmempiäkin päiviä. Varsinkin tuuli tuntui tosi purevalta. Oon muuten tykästynyt tohon takkiin kovasti, ja ootankin millon pääsen taas vetämään sen päälleni.

 

Tuntuu, että kulunut syksy on ollut aika kiireistä aikaa, kun mä olen ahertanut töissä ja Teemu taas puolestaan koulussa. Nyt meillä on tiedossa kuukauden sisään parikin aika kivaa juttua, joita ootetaan innolla. Kiireisen arjen keskellä on ihana päästä välillä kunnolla rentoutumaan ja viettämään aikaa yhdessä. Näistä vielä lisää lähempänä kyseisiä ajankohtia!

New phone

Kyllä, nyt on tullut viimein aika jättää hyvästit rakkaalle ja hyvin palvelleelle Samsung Galaxy S2 puhelimelle. Reilun kahden vuoden aikana meille ehti kehittyä hyvin tunnepohjainen side. Vaikka loppua kohden armas luurini ei jaksanut enää pitää yllä akun latausta ja sammutteli itseään yhä tihenevään tahtiin, oli S2 loppujenlopuksi erittäin hyvä ja kestävä puhelin. Monet kerrat mun sydän pysähtyi, kun S2 veti kauniissa kaaressa ilmalennon suoraan asfaltille tai kivikolle. Ja suoraan naamalleen. Yhtä monta kertaa mä sen noukin sieltä maasta sydän pamppaillen, että tuosta ei kyllä selvitty elossa, että nyt viimeistään on näyttö tuhannen päreinä. Mutta ei! Lähes kolme pitkää vuotta vanha kunnon Samsung sinnitteli, ja ainoat tunnistettavat vanhentumisen merkit olivat sisäisiä, sekä pikkuhiljainen jääminen kilpasiskojen ja -veljien varjoon kokonsa puolesta. On oikeastaan ehkä vähintäänkin mielenkiintoista, että kirjoitan tässä lähes kyynel silmässä muistopuhetta vanhalle puhelimelleni. Kutsukaa puhelinaddiktiksi tai älkää, mutta myönnän rehellisesti, että se oli mulle yksi tärkeimmistä esineistä pitkän aikaa. Puhelinten elinkaaret ovat nykyään vaan harmillisen lyhyitä, ja siksi minäkin tässä näitä katkeria jäähyväisiä väännän tippa linssissä.

Ja nyt tämän hyvin ansaitun muistopuheen jälkeen, voin hyvillä mielin esitellä teille uutukaisen kädenjatkeeni!

Alunperin mulle oli itsestäänselvää, että S2:sen seuraaja on joko S4 tai S5. Samsung jokatapauksessa. Toisin kuitenkin kävi, ja LG G2 löysi tien sydämeeni. Kun puhelimen vaihto tuli ajankohtaiseksi, ja aloin selvittää tarkemmin luurien tarjontaa ja vertailla hintoja, entinen järkkymätön mielipiteeni horjui. Samsung S4 ei enää vakuuttanutkaan entiseen tapaan. Ja S5:den hinta tuntui vähän turhan suolaiselta, kun parannukset S4:stä eivät olleet mitenkään ratkaisevia. IPhone ja Lumia eivät missään vaiheessa ole olleet minulle kovin mieluisia, joten niitä en oikeastaan edes harkinnut. (Puhtaasti mielipidekysymyksiä, joillekin varmasti toimii kuin junan vessa.) Käyttöjärjestelmänä Android on mulle hyvin lähellä sydäntä, siksi mielenkiinto kallistui vahvasti siihen suuntaan.

Valintani kohdistui siis yksilöön nimeltä LG G2. Ratkaisevimmat tekijät vaakakupissa olivat Android käyttis, edullinen hinta (tarjoiksessa 279€) ja ihan puhtaasti omaa silmää miellyttävä ulkonäkö. Suurta plussaa olivat myös muutamat ominaisuudet jotka selvisivät vasta käyttöönoton jälkeen. Tässä puhelimessa on esimerkiksi taivaallinen akunkesto! Siinä missä vanhassa Samsungissa sai kantaa laturia mukana ja kuumotella riittääkö akku iltaan saakka, LG kestää samalla latauksella helposti kaksikin päivää! Ah autuutta. <3 Ei tarvitse enää kuumotella wifin tai gps:n unohtumista päälle. Toinen ihan huippu juttu, joka mulle merkkaa paljon, on hyvä kamera puhelimessa. On niin kätevää, että aina ei tarvitse raahata mukana isoa järkkäriä, vaan puhelimen kameralla pärjää aivan mainiosti. Ja ainakin omaan silmään tällä G2 kameralla saa otettua tosi hyviä kuvia! Megapixeleitä on 13, mikä on jo aika huima parannus Samsungin kahdeksasta. :)

Ja niin Samsung siirtyi hyvinansaitulle eläkkelle ja LG jatkaa sen jalanjäljissä. Toivon tällekin puhelimelle pitkää ikää, ja meille monia yhteisiä vuosia. Tähän mennessä en ole löytänyt LG:stä yhtäkään moitteen sanaa, vain ja ainoastaan hyviä puolia on putkahdellut esiin!

Puolivuotias

Meidän rakas kummipoika täytti eilen puolivuotta! Vaikeaa uskoa, vastahan se oli semmoinen ihan pikkuruinen tuhiseva käärö. Nyt poika on jo varsin eloisa kaveri, joka opettelee kovaa vauhtia konttaamaan. Miksi opetella välissä ryömimään, kun suoraan voi siirtyä konttaamiseen? Anton on sellainen sydäntensulattaja jo puolivuotiaanakin, etten ihan rehellisesti sanottuna toista samanlaista ole kyllä tavannut. Vai pystyttekö te muka vastustamaan noita nappisilmiä?

Nämä kuvat on Antonin epäviralliset viralliset puolivuotiskuvat. Kuvauspaikkana Taijan ja Pavelin koti, valaistuksena pilvinen tihkusadepäivä ja hehkulamput. Varustuksena minä ja Canonin EOS 1100D. Toisin sanoen ei kovin ammattimainen combo. Siitä huolimatta, että kuvaaja on harrastelija ja kuvat räpsitty sisätiloissa ilman minkäänlaista lisävalaistusta, mielestäni niistä välittyy juuri se mikä on tarpeenkin. Sylivauvasta taaperoksi ponnistavan pienen miehenalun uteliaisuus ja riemu kaikkea ympäröivää kohtaan.

Mallille täytyy myös antaa täydet pisteet kärsivällisyydestä. En oo pahemmin ennen vauvoja kuvaillut, mutta alusta asti oli selvää että tässä hommassa mennään ihan täysin kuvattavan ehdoilla. Jos mallia ei kiinnosta, niin sitten ei myöskään kuvia räpsitä. Mutta eikö mitä, Anton oli kuvauksissa kuin vanha tekijä! Ei tuntunut haittaavan yhtään, vaikka vaatteita ja rekvisiittaa vaihdeltiin, asentoja ja kuvakulmia mallailtiin. Tää pieni päivänpaiste vaan naureskeli hölmöille äidille ja tädille, jotka palloili ympärillä hyvien kuvien saamiseksi.

Voisin kertoa pari juttua, jotka itse ainakin huomioisin, kun lähtee kuvaamaan eläväistä kohdetta kuten lasta tai lemmikkiä. Kannattaa jo etukäteen miettiä, minkälaista tunnelmaa kuviin haluaa. Myös käytettävät vaatteet ja rekvisiitat on hyvä olla valmiina, niin niitä ei tarvitse sitten kuvaustilanteessa jäädä pohtimaan ja etsimään. Pahimmassa tapauksessa kuvattava vain kyllästyy ja hermostuu sillä aikaa. Mitään ei tulisi myöskään tehdä väkisin, sillä jos vauva ei visioista huolimatta osaa istua, niin sitten ei osaa, ja sen idean tilalle on sitten mietittävä jotain muuta. Riittävät tauot on myös ihan must, ja mallin "palkitseminenkaan" ei ole huono idea. Anton esimerkiksi heräsi unilta ennen kuvauksia ja hänet myös ruokittiin, niin oli sitten kaikille osapuolille mieluisempaa, kun malli oli tyytyväinen. Antonia ei myöskään laitettu kököttämään samaan asentoon kameran eteen, vaan välillä leikittiin, asentoja vaihdeltiin ja poikaa halailtiin ja sylkyteltiin. Kuten sanottu; mallin ehdoilla ja leikin kautta tätä hommaa on hyvä lähteä rakentamaan.

Mä tykkäisin aina mielummin ottaa kuvat ulkona, hyvässä luonnonvalossa. Tällä kertaa se ei kuitenkaan huonon sään ja kylmyyden takia ollut mahdollista. (Ja eipä tuo luonto tällä hetkellä ihan kauneimmillaankaan ole...) Onneksi keinovalolla saa kuitenkin vähän pelastettua tilannetta.

Otettiin myös muutamat kuvat jouluisissa tunnelmissa. Siis voi ei mikä söpöliini sieltä suuren tonttulakin alta kurkkaakaan! Anton vaan fiilisteli pehmoista tupsua, kun äiti ja täti huokaili silmät sydämillä tämmösen ihanuuden edessä.

Aina ei mun mielestä tartte kääntyä ammattilaisen puoleen, vaan ihan kivoja kuvia voi saada myös kotioloissa. Ja tää puolenvuoden rajapyykki ei ehkä ole myöskään niin olennainen, kun sitten vaikka yksivuotiskuvat. Tärkeintä jokatapauksessa on, että vanhemmat oli tyytyväisiä kuviin ja Antonilla oli hauskaa!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Ja niin ne joululaulut vaan alkoivat soimaan päässä siitä hetkestä, kun aamulla avasi verhot ja vilkaisi ulos. Tänään saatiin sitten se ensilumi ihan tänne eteläisimpäänkin Suomeen. Mulla on lumen kanssa sellainen pieni viharakkaussuhde. Onhan se aina yhtä ihanaa kaivella autoa kinoksesta ynnä muuta mieltä ylentävää, mutta kyllä tuo lumipyry heti toi mieleen joulun. Ja teki konkreettisemmaksi sen, että jouluun on nyt alle kaksi kuukautta.

   
Oon tällä hetkellä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että kaikki joululahjat on jo melkeen hankittu. Aikaisempina vuosina olen aina pyrkinyt tähän samaan tilanteeseen, mutta lopulta kuitenkin aina päätynyt pyörimään paniikissa sinne muiden epätoivoisten sekaan viimeisellä viikolla ennen joulua. Mutta ei tänä vuonna! Tänä vuonna saan nauttia vaan niistä joulukiireiden hyvistä puolista ja käydä ihastelemassa tavaratalojen joulumeininkiä vaan omien mukavuusasteiden rajoissa.


 

Ei varmaan ole vielä käynyt selväksi, että rakastan joulua? Ja ylipäätään joulunaikaa, joulunodotusta. Mulle on tärkeetä just se fiilistely, kun saa ostella joulukoristeita, viritellä valot parvekkeelle, maistella glögiä ja pipareita. Ja odottaa rauhassa joulua saapuvaksi.

   

kuvat weheart it ♥