Ja taas ärsyttää pientä ihmistä

Nyt on jälleen koittanut Suvin avautumisen aika! Tällä kertaa ärsytystä herättävä asia liittyy politiikkaan. Älkää ihan vielä painako sitä ruksia, kyse ei ole mistään vaikeasta poliittisesta kannanotosta tms. Itsehän en tuota politiikkaa nimittäin kovin aktiivisesti seuraa, sillä meininki tuolla eduskunnassa on omasta mielestäni vähintäänkin kyseenalaista. Mutta nyt ei mennä siihen! Vaan tämä suurta närkästystä aiheuttava asia liittyy nyt käsillä oleviin eduskuntavaaleihin. Ja tarkemmin eduskuntavaalimainontaan. Keksiikö joku jo, mistä on kyse?

Eduskuntavaaliehdokkaiden tienvarsimainokset. Olipa siinä muuten yhdyssanaa kerrakseen. Mutta todellakin. Tiedättehän nämä erinäköiset ja -kokoiset naamat, jotka hymyilevät teille tienvarsilla ja kehottavat äänestämään kuusysiä, koska hän on jonkun äärimmäisen tärkeän asian puolestapuhuja. En tiedä sen tarkemmin mikä on sitten politiikka näiden itse mainosten takana, että minne näitä saa ja ei saa pystyttää, mutta täällä päin tuntuu ainakin elävän hyvinkin valveutunutta kansaa. Kerava-Tuusula tieosuudella näitä mainosnaamoja komeilee yli viisikymmentä. YLI VIISIKYMMENTÄ! (Kyllä, laskin ne turvallisissa olosuhteissa, apukuskin paikalta, vaarantamatta liikennettä.) Olisikohan tässä mainostuksessa muuten mahdollisesti joku säädös, että taajaman ulkopuolelle niitä saa pykäillä niin paljon kuin sielu sietää? Se nimittäin selittäisi sen, että meille päin ajellessa naamat sen kun lisääntyy. Kyllä täältä löytyy peltolääniä ja tolppaa, jonne mainoksia pystyttää.

 

 

Hyvät ehdokkaat, hyvät ehdokkaiden kannattajat, jotka käytte auliisti kantamassa suosikkienne naamoja ojanpenkoille, haluaisin tehdä nyt yhden asian selväksi. KUKAAN EI ÄÄNESTÄ TIENVARSIMAINOKSEN PERUSTEELLA! Kukaan ei katso, että voi kas kun tuon Tiina-Petterin naama on kyllä sen verran ihana, että taitaapa tämä ääni mennä nyt kuusysille. Sitä en kiellä, etteivätkö mainokset herättäisi huomiota. Sillä ovathan ne saaneet minunkin huomioni osakseen. Mutta tässä tapauksessa saatu huomio on ainoastaan negatiivista. Jokaisen naaman kohdalla ajattelen, että no tuota tyrkkyä en ainakaan äänestä, ja laitampa vielä naamankin muistiin sen varalta.

Nämä kyseiset mainokset ovat myös poikkeuksetta äärimmäisen rumia. Ei tuo luonto tälläkään hetkellä itsestään ihan parasta anna, mutta isketäänpä tienristeykseen rykelmä tekohymyä vääntäviä virnistelijöitä, niin johan maisema paranee! Ja vielä kun mainokset ovat hiukan pidempään saaneet komeilla tienvarsilla, niin lisätään joukkoon pari likaantunutta yksilöä, yksi sateen haalistama, jonka naama on lähtenyt valumaan kuin zombie-elokuvassa, sekä muutama joille joku oman elämänsä Picasso on käynyt taiteilemassa komeat viikset.

Jos vain lyhyeltä tienpätkältä löytyy näitä ihastuttavia mainoksia yli viisikymmentä, paljonko niitä on ympäri Suomea? En nyt todellakaan tiedä, että onko Keravan ja Tuusulan asukkaissa tavallista enemmän vaalien ehdokkaita ja innokkaita äänestäjiä, vai onko tämä ongelma ihan valtakunnallinen asia. Luulisin ainakin, että Helsingissä tämänkaltaiseen mainontaan on aika tarkat rajoitukset. Mutta miettikää sitä mainosten määrää! Miten paljon näihin käytetään aikaa, vaivaa ja rahaa, ja sitten vaalien jälkeen hymyilevät Pirkot ja Pertit kannetaan kierrätykseen. Ei voi millään tasolla olla verrainnollista saatuun hyötyyn, joka oman vahvan näkemykseni perusteella on täysi nolla. Paitsi tietenkin, jos saisin kuulla jostain ehdokkaasta, joka vastustaisi jyrkästi tienvarsien pärstöjä.. Sillonhan ehdokas saisi täältä suunnalta kannattajan, ja tavallaan hyötyisi tienvarsimainonnasta. Mutta juu, aika kaukaa haettua.

Aamen, olen puhunut. Ei mulla sen kummempaa näin lauantai-iltana. :D Muuten muistakaahan Earth hour tänään 20.30-21.30 ja että siirrätte ne kellot kesäaikaan(!!) ensiyönä! :)

Sunnuntaikuulumisia

Pahoittelut alkuun, että nää postaukset nyt vähän laahailee tälleen jälkijunassa. Mulla on niin paljon ideoita ja juttuja teille jaettavaksi, mutta vaan niin harmillisen vähän tunteja vuorokaudessa. Nyt ymmärrän, miksi jotkut tekee tätä työkseen. Ainoa keino, millä ehtii jotain joskus kirjoittaakin. :D

Aaloitettiin sunnuntai ja yhteinen vapaapäivä aamubrunssilla. Tai mä aloitin salilla, minkä aikana Teemu oli valmistellut brunssin valmiiksi. :D Lauantaina olin käynyt jo hakemassa viikonlopputulppaanit, joiden väriksi valikoitui tällä kertaa pirteän keltainen. Tai pääsiäisen keltainen, olihan meidän brunssipöytään nimittäin eksynyt jopa yksi pääsiäismuna! (Joka jaettiin kristillisesti puoliksi.) En näköjään saanut kuviin ikuistettua koko tarjontaa, mutta mitäpä tuosta. Hyvää oli ja masu täyttyi!

 

Seuraavaksi suunnattiin taas kohti Ikeaa, meidän tilaamat parvekekalusteet oli nimittäin saapuneet! Haettiin mun porukoilta peräkärry lainaan, mikä ei osoittautunut loppupeleissä ihan huonoksi ideaksi. Tuo meidän sohvakokonaisuus ei nimittäin ihan yhdessä pienessä boksissa saapunut. Eikä myöskään ihan yhdessä osassa. Kuten sanottu, saatiin sohvakalusto juuri sopivasti kasaan lumisateiksi. Kyllä nyt kelpaa parvekkeella istuskella! :D

Kun oltiin saatu kärrättyä ja kannettua kalusteet kotiin, lähdettiin melkeen suoraan mun vanhempien luokse sunnuntaipäivälliselle. Teemu nappas musta nuo muutamat kuvat puhelimella vielä ei-niin-kovin keväisellä pihalla. Sunnuntai tuntui muutenkin jotenkin tosi hyytävältä päivältä, tuuli kävi suoraan luihin ja ytimiin. Toisaalta, vika voi olla myös pukeutujassa. Sillä minähän en enää talvitakkia käytä! Terveisin Suvi viistoist vee.

Ja ah millä herkuilla meitä hemmoteltiin! Nyt kun asuu omassa kodissa, osaa äitin tekemää ruokaa arvostaa niin suunnattomasti. Kiitos rakas mama! <3 Jälkkärikahvit juotiinkin sitten serkun synttäreillä, mistä ei ole laisinkaan kuvamateriaalia. Ehkä hyvä niin. Meidän suvun kesken meno äityy nimittäin välillä melko kovaksi.. Tai kuvista saattaisitte selvitä ilman traumoja, mutta äänellä varustettu video voisi koitua herkimpien kohtaloksi. Ne jotka tätä lukee, tunnistatte kyllä itsenne! ;)

Semmoinen sunnuntai meillä. Kohtahan se viikonloppu onkin taas käsillä. Meneekö nää viikot teidänkin mielestä ohi hurjaa vauhtia? Mun viikonloppu onkin oikeastaan huomenna, sillä sillon oon vapaalla ja lauantain ja sunnuntain visusti töissä. Viikonloppuna nimittäin kesä saapuu Ikeaan! Voisi se pikkuhiljaa alkaa tehdä tuloaan tonne ulkoilmaankin...

This time for Africa!

Sydänsilmä emoiji kertaa tuhat! Katsokaa mitä saapui viime viikolla postissa! Olen aivan rakastunut näihin uusiin puhelimenkuoriini. Aina netistä tilatessa suhtaudun sellaisella pienellä varauksella, että tuote voi vastata sitä nettisivujen kuvaa, tai sitten ei. Tällä kertaa en voisi olla tyytyväisempi tilaukseen. Kuoret ovat juuri sen väriset kuin kuvassakin, ja kuoret vaikuttavat oikeasti laadukkailta, mistä olen erittäin positiivisesti yllättynyt.

Norsut on musta aina ollut mahtavia otuksia, ja tässä kuvassa kyseinen eläin kyllä pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa. Ja mitkä värit! Kuorista tulee niin kesäinen fiilis joka kerta kun vilkaisenkin niitä, ettei mitään järkeä.

Ja hinta? Nämä kustansivat multa huimat viisi euroa. Eli ymmärrätte ehkä, miksi odotukset eivät olleet ihan huiman korkealla. Ihana välillä näin päin, että nettikauppatilaus osuu täysin nappiin. 

Big Game

Voi taas on niin paljon tapahtunut, mutta ei voi mitään, kun yhdeksäntuntiset työpäivät vaativat veronsa. Keskiviikkona mulle ja Teemulle tarjoutui tilaisuus päästä osallistumaan Big Game -elokuvan kutsuvierasennakkonäytökseen. Viiletettiin onnellisen tietämättöminä paikalle pitkin punaista mattoa, kun yhtäkkiä ympärillä pyöri telkkarista tuttuja näyttelijöitä vähän joka ilmansuunnalla. Ne varmaan mietti, että onko tuo koskaan ihmistä nähnytkään, kun kattelin silmät pyöreenä elokuvissa ja televiosarjoissa näytteleviä tyyppejä, jotka olivat nyt ihan siinä kosketusetäisyydellä. Olo oli hirveän juhlallinen koko ajan, ja vähäsen sellainen epätodellinen.

Big Game itsessään oli ihan katsomisen arvoinen. Onhan se jo lähtökohtaisesti niin hassua, että Samuel L. Jackson pyörii samassa leffassa pienen, suomea puhuvan pojan kanssa. Eihän tätä leffaa toki voi ihan vakavissaan katsoa, muuten alkaa kummasti häiritsemään muutama pieni juttu. Tapahtumapaikkana on Suomen Lappi, vaikkei elokuvan maisemat ole Suomea nähnytkään. Leffan alussa olin vähän pihalla, että häh nytkö nämä suomalaiset pomppasivat metsästysretkelle Saksaan. Toinen hämmennyksen aihe oli siinä, että Jenkeistä saapuva lentokone on matkalla Helsinkiin, mutta päättää saapua sinne Lapin kautta (???). Ja että laskeutuminen aloitetaan Lapissa. Siis noin 1000km ennen määränpäätä. Mutta ainiin, tämähän on elokuvaa! Ei sen olekaan tarkotus olla totuudenmukainen! Ja sitäpaitsi, jos olet kotoisin muualta kuin Suomesta, et todennäköisesti kiinnitä minkäänlaista huomiota näihin mitättömiin pikkujuttuihin. Ihastelet vain, miten kovin jylhät maisemat Suomen Lapista löytyykään. :D Ellet sitten satu olemaan Saksalainen ja tunnista hoodseja.

Suosittelen siis katsastamaan tämän, onhan kyseessä kuitenkin Suomen tähän mennessä kallein elokuva, jossa näyttelee liuta nimekkäitä yhdysvaltalaisnäyttelijöitä. Meininki on myös jenkkileffamaista; paljon toimintaa, massiivisia erikoistehosteita ja ylidramaattista näyttelyä. Itse ainakin nauroin runsaasti elokuvan aikana. Ei sitä vaan kestä, kun 13-vuotiasta Oskaria näyttelevä Onni Tommila toteaa hyvin dramaattisesti ja tylysti Samuel L. Jacksonin näyttelemälle Yhdysvaltojen presidentille: "Welcome to Finland, Mr. President."

Ennen elokuvaa me ehdittiin juuri sopivasti käydä vielä syömässä. Päätettiin suunnata Kiilaan kokeilemaan heidän menustaan löytyviä kymmenen euron burgereita, jotka nautitaan kätevästi baarin puolella. Ja oli kyllä ehdottomasti kymmenen euron arvoinen hamppari mun mielestä! Ainakin mun kanaburgerissa oli maut tosi hyvin kohdillaan, ja tämä oli juuri sopivan täyttävä välipala ennen leffaan menoa.

Juhlahumu jatkui leffan jälkeen, kun siirryttiin jatkoille Tigeriin. Kovin myöhään ei kuitenkaan näissä bileissä viivytty, sillä torstaina oli edessä työpäivä. Hyvin ehti kuitenkin yhdet siemailla ja tarkkailla sivusilmällä julkkiksia. Hauskinta tässä on, että vielä keskiviikkoaamuna ajellessani autokoulussa mulla ei ollut mitään käsitystä illan ohjelmasta. Me vietettiin oikein ihanan virkistävän erilainen ilta, joka toi kivasti vaihtelua ja actionia arjen keskelle!

Iltakävelyllä

Hei vaan taas! Miten on viikko lähtenyt rullailemaan? Mun päivä oli tällä kertaa lähes normaali, kun olin ihan ihmisten aikoihin töissä, ja illalla ehti jopa tehdä jotain ennen sänkyyn kaatumista. Korviini on kantautunut villejä huhuja, että tämä kevät olikin sitten tässä, joten auringonpaisteesta on otettava kaikki irti vielä kun suinkin ehtii. Niimpä suunnattiin Teemun kanssa nauttimaan viimeisistä auringon säteistä mun töiden jälkeen. Kuulostaa jotenkin tosi keski-ikäiseltä sanoa, että käytiin kävelyllä. Eihän kukaan käy kävelyllä, ellei omista koiraa.. No, me joka tapauksessa käytiin kävelyllä, ja ollaan ylpeitä siitä! :D Tai kuulostaisiko viisaammalta, jos sanoisin että kävin vähän ulkoiluttamassa itseäni? Tai Teemuani? Okei, ei ehkä.

Miksi näytän manaatilta.

Oltiin niin ylpeitä tästä huimasta suorituksesta, että lähikaupasta oli haettava jätskit palkinnoksi! Tai ehkä pasta oli lopussa, ja jäätelölaarin alennukset hyppäsi ohimennen silmään.. Ken tietää.

Tänään oli myös ohjelmassa parvekkeen lattialaattojen asennus. Perjantaisella Ikeareissulla tarttui mukaan kuusi pakettia muovisia "laattoja", joista saa rakennettua ikäänkuin uuden lattian parvekkeelle. Koska meidän parveketta ei ole lasitettu, niin siellä on vaan tommonen ankee betonilattia, mikä ei oo kovin kiva sukkasilteen tai paljan jaloin talsia. Niimpä tän nerokkaan keksinnön avulla saadaan heti ihan uutta ilmettä meidän pienelle parvekkeelle! Luultavasti tässä ei ole teille mitään tolkkua, mutta ei hätää, kuvia seuraa vielä sitten valmiista partsista. Uuden sohvakokonaisuuden pitäisi saapua viikonlopulla, juuri sopivasti vastaanottamaan pakkasta ja lumisateita! Ja tosta lattiastakin tuli aika makee, vaikka itse sanonkin. Pari pakettia laattoja pitää vielä napata mukaan sitten samalla kun haetaan sohva kotiin.

Ikeasta mukaan tarttui myös monia aika kivoja ideoita sisustuksen suhteen. Löydettiin esimerkiksi just täydellinen pöytä toiseen makuuhuoneeseen. (Hitto kun en tiedä miksi sitä pitäisi kutsua. Työhuone? Vierashuone? Random huone, joka on vaan ihan pirun kätevä olla olemassa?) En malta odottaa, että saadaan sekin huone valmiiksi, niin saan laitettua siitä tännekin kuvaa. Että saisitte vähän ideaa siitä, mistä se ämmä jaksaa vauhkota joka postauksessa.

Mä aattelin, että voisin ihan vakavissani koittaa välillä pitää nää postaukset tälleen vähän lyhkäsempinä. Ihan vaikka vaan päivän asua, ja pari sanaa siitä? Vai mitä olette mieltä? Musta tuntuu, että sillon kun sitä aikaa kirjoittelulle vihdoin löytyy, juttua tulee sitten senkin edestä. Plää, en mä tiedä. Tai ei se mua ainakaan haittaa, jos kuvat on välillä näin puhelimella napsittuja eikä mitään mitan kanssa mietittyjä sommitelmia, ja jos tekstit on vähän vähemmän kun puolikas elämäntarina kerralla. Joo, ehkä nyt on hyvä aika siis päättää tämä postaus. Oikein rattoisaa viikonalkua, palaillaan taas lähitulevaisuudessa!

Uusia juttuja Ikeasta

Heissan toverit! Niin kuin viime postauksessa vähän puhelin, niin tänään taitaa Ikea kutsua näin taas vapaapäivän kunniaksi. Pari juttua piti kuitenkin käydä kotiuttamassa jo vähän niin kuin varkain ja etukäteen. Oli kova pelko, että ne pääsee loppumaan ennen kuin päästään apajille. ;D Molemmat oli aika herätejuttuja, mutta sitäkin parempia hankintoja musta!

Meiltähän löytyy tosiaan toi ikean telkkari, ja nyt hommattiin siihen yhteensopiva äänentoistojärjestelmä. Ovh näille on 300€, ja koska ne poistuu nyt valikoimasta, niin maksettiin näistä 40€. Ei lainkaan huonmpi diili sanoisin! Ja nää on vielä niin loistavat, kun on tosiaan hyvin yhteensopivat ton telkkarin kanssa. Näistä löytyy myös Blueray-soitin ja radio, ja oon ihan myyty. Ja ei nää oo ulkonäöllisestikään yhtään pöllömmät. Tuo valkoinen langaton(!!) subwoofer on oikein suloinen ja mätsää kivasti valkoiseen telkkariin. Miellyttää siis tämänkin esteetikon sisustussilmää. (; Ja koska radiokin näistä loistosysteemeistä löytyy, voin pistää vanhat ja isot stereot myyntiin! Niin säästyy taas lisää tilaa ja täydellinen winwin tilanne. Mieskin on tyytyväinen, kun sai uuden lelun millä leikkiä ja kunnon äänet telkkariin. Kaikki on tyytyväisiä. :D

Toinen juttu on niiiin söpö! Hei, katsokaa nyt sitä. Meidän ihan ikioma mandariini minipuu! Siis tää on niin käsittämättömän suloinen, että mun oli pakko saada tämä. Se levittää ympärilleen ihanan raikasta sitrushedelmäistä tuoksua. Ja tämän hedelmiä voi kuulemma ihan oikeasti jopa syödä! Kovin vakuuttunut en ehkä siitä olisi, mutta kuiteskin. Ei mikään ihan turha puu meillä. ;) Ja ties mitä tästä vielä kasvaakaan!

Sain eilen suoritettua loppuun autokoulun harjoitteluvaiheen, joka piti sisällään ajotunnin, teoriatunnin ja ryhmäajon. Ja tässä vaiheessa voin todeta, että olin siihen oikein tyytyväinen! Ajelin molemmat ajelut Tapsan kanssa, ja koen että sain ajotunneista tosi paljon hyödyllisiä neuvoja omaan ajamiseeni. En esimerkiksi tykkää yhtään ajaa Helsingin keskustassa, ja koko ensimmäinen tunti pyörittiin juuri siellä. Ja teoriatunnin pitänyt mies oli yksinkertaisesti nero! Hän antoi tosi hyviä konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joihin voi törmätä liikenteessä. Tunnilta opin paljon lisää ennakoinnista ja "laajemman kuvan näkemisestä". Harjoitteluvaihe ei siis todellakaan ollut mikään turha juttu, muuta kuin suolaisen hintansa ja hajauttamisensa takia. Ja molemmat autokoulunopettajat olivat vielä tästä ihan samoilla linjoilla mun kanssa. Toivottavasti tämä kantautuu vielä jonain päivänä sinne päättäjillekin asti.

Projekti "uusi parveke & työhuone Kotipesään" etenee myös oikein kivasti. Tänään uudet omistajat hakevat vanhat parvekekalusteet ja työtuolin uusiin koteihinsa. Jäljellä myytäväksi olisi siis vielä ainakin työpöytä ja ehkä myös yksi lipasto. Ja ainiin myös ne stereot. En voisi olla tyytyväisempi, sillä nyt voidaan hyvillä mielin hankkia uudet kalusteet ja alkaa laittaa huoneita uuteen uskoon!

Ja hei muistakaapas nyt nauttia näistä ihanista ilmoista joilla meitä hellitään! Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille tasapuolisesti! <3

Koti kuntoon kevääksi

Heipparallaa! Niin paljon kuin olisinkin halunnut naistenpäivänä postailla teille kuvia kauniista naistenpäivätulppaaneista ja toivottaa ihanaa naistenpäivää kaikille kauniille ja ihastuttaville naisille sinne ruudun toiselle puolelle, mun fiilis ei yksinkertaisesti vaan ollut sellainen. Taas tuli aamulla kiire töihin, ulkona näytti yhtä tasaisen harmaalta kuin suunnilleen satana sitä edeltäneenäkin päivänä, ja muuten vaan kaikki tuntui tahmealta. Kyllähän te tiedätte ne päivät. Voisinhan mä ottaa teille kuvia tulppaaneista ja teeskennellä, että mulla oli maailman ihanin naistenpäivä, mutta kun ei vaan ollut. Joten mitä sitä turhaan väkisin vääntämään. Pysyttelin kiltisti suu supussa, ja annoin päivän mennä menojaan. Ja onneksi annoin. Sillä tän päivän fiiliksellä on siihen eroa kuin yöllä ja päivällä!

Aina silloin kun se huono päivä iskee, on jotenkin tosi vaikea sisäistää, ettei se ole pysyvä olotila. Ja mulla hyvien ja huonojen päivien vaihtelut on juurikin näin radikaaleja. Huonona päivänä jokainen pieni vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, hyvinä päivinä niitä ei edes huomaa. Toimii toki myös toisin päin, sillä huonoina päivinä pieniä hyviä asioita ei osaa lainkaan arvostaa, ja hyvänä päivänä iloitsee ihan kaikista pienimmästäkin jutusta. Nyt joku varmaan diagnosoi mulle tästä jonkun mielenterveyshäiriön, mutta näin se mulla vaan jostain syystä menee. Näin jälkikäteen tarkasteltuna sekin päivä olikin oikeastaan ihan hyvä. Joo, saatoin nauttia aamukahvini pilaantuneen maidon kera, ja voida pahoin monta tuntia kyseisen tapahtuman jälkeen. Joo, saattoi tulla kiire töihin, kun semilikaiset hiukset eivät suostuneet yhteistyöhön. Mutta sitten ne pienet asiat, jolle en osannut antaa tarpeeksi arvoa. Työpäivä sujui ilman suurempia ongelmia, suht nopeasti ja vaivattomasti. Ihana Teemu oli pessyt Kuplan mun töiden aikana ja ostanut mulle kukkia. <3 Kävin höpöttelemässä ja nauramassa Heidin luona, kun väkerrettiin sen hiusten parissa. Heidi oli väsännyt työn raskaan raatajalle tosi hyvää katkarapusalaattia. <3 Oikestaan mun päivähän olikin ihan hyvä! Mulla on vaan ikävä tapa leimata koko päivä huonoksi pelkän aamun tai illan perusteella, vaikka oikestaan sehän on se kokonaisuus joka ratkaisee.

Mutta se siitä, täällä ollaan jo nokka vahvasti kohti tulevaa ja tätä päivää! Kuten olen monet kerrat jo maininnutkin, sisustusinto on aivan jäätävän suuri tällä hetkellä. Tai oikeastaan uudistus- ja järjestysinto myös. Siitä asti, kun me muutettiin tänne, ton työ/vieras/mikälie toisen huoneen sisustus ei vaan jotenkin ole miellyttänyt mua. Niimpä nyt oon kuvannut kaikki huoneen kalusteet ja ne lähtevät myyntiin lähipäivinä! Huoneeseen siirtyy yksi lipasto meidän makkarista, ja perjantaina käydään hakemassa Ikeasta vähän lisää täytettä meidän "ylimääräiseen" huoneeseen. Fakta on se, että meillä on sen verran paljon tavaraa, että ilman toista huonetta ei mitenkään selvittäisi. Säilytystila loppuisi yksinkertaisesti kesken. Siksi oon kyllä tyytyväinen, että muutettiin alunperinkin kolmioon. Jos mä jotain vihaan, niin sitä kun tavaraa pursuaa joka paikasta, eikä niille ole omia säilytyspaikkojaan.

Ja niin, mulla on tosiaan hyvin kunnianhimoinen tavoite käydä kaikki meidän kaapit ja lipastot läpi, heittää kaikki turha ja ylimääräinen pois tai kirpparille, ja muutenkin laittaa koko huusholli järjestykseen. Tämä tavoite yltää ihan meidän varastokoppiinkin saakka! Joten älkää ihmetelkö, jos mua ei näy täällä blogin puolella. Olen luultavasti raivaushommissa. :D

Myös perveke herätellään tänä keväänä henkiin. Viime vuonna muutettiin tänne sillä tavalla keskellä kesää, että parvekkeelle iskettiin vain pari tuolia ja pöytä kalusteiksi ja se oli siinä. Nyt ajatuksena on hankkia ihan uudet parvekekalusteet. Ajattelin myös istuttaa kukkia ja yrttejä, mutta saa nähdä miten niiden kanssa tulee käymään, sillä mikään kovin suuri viherpeukalo ei täällä kyllä huutele.

Ai miten niin kevät on jonkinlaista uudistumisen aikaa? En mä ainakaan ole huomannut. ;)

Nää viime päivien säätiedotukset on muuten ollut aika makoisaa luettavaa. Sen ikuisuudelta tuntuneen harmauden ja kosteuden jälkeen tää tuntuu vaan niin luksukselta! Ulkona on niin kuivaa ja ennen kaikkea ihanan aurinkoista. <3 Vielä kun yöpakkaset ja tuuli vähän hellittäisi, mutta kaikki aikanaan.. :)

Musta alkaa kehittyä pikkuhiljaa pienoinen tulppaanihullu. Metsästän, mistä saisin halvimmalla tulppaaneja ennen kuin edellisetkään ovat vielä kerenneet kurtistua pois. Nämä kaunokaiset sain tosiaan sunnuntaina, ja ovat edelleen elämänsä voimissa. :)

Hmm, meniköhän taas vähän päämäärättömäksi höpöttelyksi. Kyllä musta tuntuu, että tässä alunperin oli myös joku pointti. Mun pitää selkeesti kirjotella teille useemmin, ettei tässä aina kävisi näin. :D Huomenna mulla on muuten edessä taas ah-niin-ihanaa autokoulua. Ei siinä, Tapsa oli ihan mukava opettaja, ja huomenna meidän olisi sitten tarkotus ajella lentokentälle ja takaisin ja käydä istumassa myös yksi teoriatunti. Miten musta tuntuu, että tää jälkikäteinen autokoulu on paljon haastavampi kun se alkuperäinen.. :D

Turhuuden multihuipentuma

Heipähei rakkaat lukijani, päätin tällä kertaa avautua teille yhdestä asiasta, joka saa allekirjoittaneen näkemään hyvin vahvasti punaista. Kaikki ajokortin omaavat, tai sitä havittelevat ikätoverit pystyvät varmasti enemmän kuin samaistumaan tuntemuksiini. Kaksi sanaa: Harjoitteluvaihe ja syventävävaihe. Anteeksi nyt vain, mutta kuka helvetin valopää on keksinyt kyseiset asiat. Tai itseasiassa voin vastata heti omaan kysymykseeni. Nämä eivät ole mitään muuta kuin autokoulujen kieroutunut keino rahastaa pahaa-aavistamattomia nuoria.

Halvimmillaan (jos sitä sanaa voi edes tässä yhteydessä käyttää) molemmat vaiheet kustantavat yhteensä noin 500€. Ja jos ei tajua tässä vaiheessa käyttää salapoliisinvaistojaan, voi kyseisestä lystistä helposti pulittaa myös 700€(!!). Siis anteeksi mitä?! Kun on käyttänyt jo pienen omaisuuden saadakseen ajokortin, niin sitten on pakotettu pistämään puolet kuukauden palkasta tähän, anteeksi taas, ainakin omasta mielestäni täysin turhaan touhuun. (Eikä nyt mietitä siis lainkaan sitä, jos sen autonkin on joutunut itse hankkimaan ja sen bensat maksamaan.) Haluaisinpa vaan tietää, miten opiskelevien kohtalontoverien on ajateltu tästä "huvista" selviävän. Ainiin, eipä nuorien sitten varmaan kannata sitä ajokorttia edes hommata, kun kustantaa kuitenkin enemmän kuin itse auto...

Noniin, nyt kun suurimman höyryt on päästelty menemään, voisin kypsästi kertoa myös ihan faktajuttuja. Eli tosiaan, nykyään autokoulussa suoritetaan itse autokoulu, joka päättyy teoriakokeeseen ja inssiin. Ja tähän sellanen tekopirteä ostos-tv ääni, eikä siinä vielä kaikki! Vaan lisäksi saat kaupanpäälle harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen. Itse sain ajokorttini huhtikuussa 2013, mutta nyt se pirulainen vanhenee kaksi vuotta myöhemmin huhtikuussa 2015. Eli mun on suoritettava nämä vaiheet saadakseni pysyvän ajokortin. (Joojoo, tiedän kyllä että olisin voinut suorittaa nämä missä tahansa vaiheessa tässä puolentoistavuoden sisällä, mutta kun ei tosiaan hirveesti noita ylimääräsiä viissatasia takataskuissa pullistele.)

Ja mitäpä nämä kaksi sitten pitävät sisällään.

Harjoitteluvaihe: kaksi ajotuntia ja yksi teoriatunti. Ja boom, ~200€.
Syventävä vaihe: kaksi ajotuntia, yksi henkilökohtainen palauteteoriatunti, kaksi tuntia rata-ajoa ja kolme teoriatuntia. Ja noooin 500-600€ on käytetty hyvän asian puolesta.

Hyvän asian, nimittäin sen, että minä osaan kaiken tämän jälkeen ajaa autolla. Harmi vaan, että olen ajanut sitä onnellisesti liikenteen seassa jo pari vuotta. Jos autokoulu, inssi ja kaksi vuotta konkreettista käytännönopetusta ei ole opettanut minua ajamaan ja toimimaan oikein liikenteessä, olisi mielestäni syytä jo huolestua.

Joten saanen nyt tähän loppuun todeta, että onko tässä ihan oikeasti mitään järkeä?? Niin paljon kun mäkin omaa Kuplaani ja sen tuomaa helpotusta arkeen arvostan, niin on tämmönen rahastus musta ihan naurettavaa. En sano, ettenkö mä pärjäisi ilman autoa ja ajokorttia, mutta kyllä se elämää kätevästi hankaloittaisi. Esimerkiksi töihin päästäkseni mun pitäisi käyttää kolmea eri julkista kulkuvälinettä, joiden kulkemisesta esimerkiksi kymmenen aikaan illalla en olisi niin kovin vakuuttunut.

Jos jollain löytyy tälle joku järkevä selitys, niin saa jakaa! Sillä olen itse kuullut, että jopa autokoulun opettajat pitävät tätä lystiä aivan turhana touhuna. Että silleen... Sanoisinko, että lievästi sanottuna pistää ärsyttämään tämmönen. Mutta eipä siinä mitään, huomenna onnellisena tyttönä lyön 200€ autokoulun opettajan kouraan, ja toivon että menee sitten ainakin hyvään tarkoitukseen! :D

Kuvituksena mun ja Kuplan onnellisia hetkiä, vaikka itse teksti onkin hyvin kaukana onnellisesta.