Valoa tunnelin päässä

Hei vaan taas! Pöpö 1 - Suvi 0. Niinhän siinä kävi, että tein huikaisevan come backin töihin maanantaina. Tiistain viettelin onnellisena vapaapäivää aikomuksenani jatkaa työputkea normaalisti jälleen keskiviikkona. (Tuolta tiistailta on muuten postauksen kuvatkin.) Pöpöpä ei ollutkaan samaa mieltä. Kuume ei enää, luojan kiitos, noussut viikonlopun lukemiin, mutta sitkeällä pöpöllä oli silti pari ässää hihassaan mun varalle. Lääkärin kautta kotiin nuolemaan haavoja, ja kolme lisäpäivää saikkua. Jesh. Siitäkin huolimatta, että maalailen piruja seinille, uskallan melkein tässä vaiheessa varovasti toivoa tämän olleen tältä erää tässä. Vakaa aikomus olisi huomenna palailla sorvin ääreen toistamiseen, tällä kertaa toivottavasti ilman yllätyksiä.

Tällainen viikon sairastaminen meinaa jo tehdä mut aivan hulluksi. Tämä on vaan niin kertakaikkisen tylsää ja tympäisevää. Kaikki mahdolliset sarjat on tuijoteltu telkkarista ja tietokoneelta. On luettu kirjoja ja lehtiä, ja vaikka mä rakastan lukemista niin 10h päivässä sitäkin on jo turhan tuhti kerta-annos. Ollaan keskusteltu Teemun kanssa syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, ja miesparka on onneksi päässyt välillä pakenemaan kavereidensa luokse. Nythän on siis syysloma, ja edes kouluun ei pääse sairasta vaimoketta pakosalle. :D Toki olen myös levännyt ja syönyt, jälkimmäistä aivan liikaa ottaen huomioon että kalorien kulutus taitaa hipoa aika pohjalukemia tässä lahnaillessa. Voi miten mä odotankaan, että pääsen taas hikoilemaan salille! <3

Pakko vielä sen verran sanoa, että tämä sairastaminen olisi monin verroin ahdistavampaa yksin. Jälleen huomaan miten rakas tuo toinen on, ja miten suuresti toisen apua ja läsnäoloa osaakaan arvostaa hädän hetkellä. Teemu on kyllä ollut ihan paras mies, mitä kipeä nainen voi toivoa. Se on kuskannut mua lääkäriin ja apteekkiin, käynyt hakemassa kaupasta lisää ruokaa ja pitänyt kotia pystyssä kun mä en ole siihen kyennyt. Lohduttanut ja paiannut päätä, ja pahimmissa kuumehoureissa tuonut vettä ja lääkkeitä sängyn reunalle. Ja ihan vaan ylipäänsä urhoollisesti kestänyt mun valitusta ja marinaa tän koko viikon. :D

Jutellaankos vähän jostain muustakin kun mun sairastelusta? Vaikka siitä, miten ylemmän kuvan poika näyttää polkevan hengenhädässä eteenpäin välttääkseen kuvattavaksi joutumisen? :D Sorii sinä tuntematon jonne! Kuvissa näkyvä nahkatakki oli muuten loistava löytö. En muista, olenko sitä jo täällä blogissa ehtinyt hehkuttaa, mutta maksoin kyseisestä ihanuudesta tosiaan muistaakseni 29 euroa! Aitoa nahkaa se ei tietenkään ole, mutta älyttömän laadukkaan tuntuinen ja erittäin mukava päällä.

Syksy on pukeutumisen kannalta mun mielestä ehdottomasti parhaita vuodenaikoja. Sillon saa kerrostaa juuri sopivasti, muttei vielä tarvitse hautautua untuvatakkien ja karvalakkien uumeniin. Mä rakastan syksyisin yhdistellä kaikkia neutraaleja ruskean, harmaan ja beigen sävyjä. Myös musta ja valkoinen toimii hyvin yhdistettynä niihin. Ja hei puhumattakaan mun rakkaudesta kaulahuiveihin! Olin suorastaan täpinöissäni saadessani kaivella ne taas kesän jälkeen kätköistään.

Syksyssä ihanaa on myös kaunis ruska. Musta vaan vähän tuntuu, että suuri osa lehdistä alkaa jo harmillisesti olla tippunut. Varsinkin toissa yönä puhalsi semmoinen myräkkä, että vähemmästäkin taisi viimeisetkin kauniin keltaiset lehdet luovuttaa ja irrottaa otteensa. Täytynee mennä tarkistamaan tilanne, jahka pääsen taas ulos monen päivän sisällä oleilun jälkeen.

Siitäkin huolimatta, että täällä päässä huominen tarkoittaa laiskottelun loppua ja työn täyteistä viikonloppua, haluan toivotella teille oikein ihanaa ja rentouttavaa syksyistä viikonloppua! Olisikohan siellä muuten vielä sieniä poimittavaksi? Itsellä olisi vähän hinku sienimetsälle, mutta aina kun mama kerkeäisi kaveriksi, eli lähinnä viikonloppuisin, niin minä olen sitten töissä... Hmm, kinkkinen tilanne tosiaan, kun iltasin on sitten taas liian pimeää, ja sieniä saisi etsiä ehkä pikemminkin kaukoluotaimella. Noh, saapa nähdä ehtisikö tässä sinne metsään pyörimään ennen lumentuloa! ;)

Voihan tylsyys!

Voi tylsyyksien tylsyys. Näinhän siinä sitten kävi, että olen onnistunut jostain imuroimaan itselleni normaalia ärhäkämmän flunssanpoikasen. Yöllä heräsin tuskissani kuumeen nousuun ja samaa rataa on sitten nyt jatkettu päivä. Mutta miksi just nyt? Ei mulla millään olisi aikaa sairastaa, kun on niin paljon asioita hoidettavana ja muutakin tekemistä löytyisi... Töissäkin olisi kivoja vuoroja tehtävänä ja äh. En tykkää yhtään. Olen niin toiminnan ihminen ja ärsyttää kovasti kun minun takia muut joutuvat näkemään ylimääräistä vaivaa ja järjestämään asioita. Mutta ei auta itku markkinoilla ja ei tässä auta muu kuin koittaa makoilla ja sairastaa tauti pois.

Tällä kertaa tämä pöpö on sen verran sitkeä tapaus, että se on vienyt voimat kyllä täysin. Suurimman osan tästäkin päivästä olen vaan makoillut tuskissani ja kylmissäni, välillä buranahuuruissa sitten on voinut hetken lueskella tai katsoa telkkaria. Ja pari kuvaakin sain napattua täältä sairastuvastani. Nyt alkaa jo vähäsen löytyä voimia sen verran, että sain syötyä ja raahattua läppärin sairasvuoteelleni. Parasta kyllä silti mennä aikaisin nukkumaan, niin saan levon maksimoitua ja paranenkin ehkä joskus. Toinen minkä varaan lasken ehdottomasti levon lisäksi on teen lipittäminen.

Tällaista vähän tylsempää päivitystä tällä kertaa, mutta toivotaan että palaan seuraavan kerran terveenä naisena! Nyt Vain Elämää ja sitten kiltisti unten maille. <3

Sisustusintoilua äidin kanssa

Terve tyypit! Pitkästä aikaa teki mieli ja löytyi aikaa tulla rupattelemaan teidän kanssa. Näpyttelen postausta täysin omassa rauhassani. Teemu on elokuvissa kavereidensa kanssa. Koti on siivottu viimeisintä nurkkaa myöten, ja olen sytyttänyt jokaiselle tasolle varmaan kymmeniä kynttilöitä. Olo on niin rentoutunut kun tässä vaiheessa vain voi olla. Pari suurta ajatusta kolkuttelee taas takaraivossa, mutta ei anneta liiaksi kolkutella. Tällaisessa tilanteessa sitä jotenkin vaan haluaa eliminoida kaikki ylimääräiset stressinaiheet pois ja siivota kodinkin siksi, että täällä saisi vähän rauhassa nollattua ajatuksia. Vielä en hirveästi viitsi mun huolia teille vierittää, mutta kaikki aikanaan, eiköhän nämäkin tästä ajan kanssa selkene. :)

Äiti lähti äsken ajelemaan kotiin päin. Katsottiin yhdessä Ensitreffit alttarilla ja Toisenlaiset äidit. Ja äiti toi tullessaan syntisen hyvää lakritsijäätelöä, mistä saatiin ansiokkaasti tuhottua yli puolet. Itseasiassa postauksen kuvatkin on äidin seurassa räpsittyjä, kun käytiin eilen vinguttamassa maman kurpitsakilpailun lahjakorttia Pajutallissa.

Niin kaunista. Me saatiin äidin kanssa kulutettua vaikka kuinka aikaa pikkuisessa putiikissa hypistellen ja ihmetellen silmät pyöreinä kaikkea riipaisevan kaunista ja ihanaa. Äiti teki tällä kertaa ostoksia munkin puolesta, vaikka pari aika kivaa juttua jäi mullakin kyllä vielä korvan taakse harkintaan...

Juotiin Pajutallissa muuten ihan älyttömän hyvät kahvit! Kaksi kahvia ja paakelsit maksoivat yhteensä alle kuusi euroa. Sillä hinnalla ei tunnu saavan ketjukahvilasta edes yhtä hyvää kahvia... Ja oli muuten todistetusti aivan uunituore, lämmin ja pehmeä korvapuusti sekä vasta keitetyt kahvit eikä mitään pannunpohjia. Musta tuntuu, että Pajutalli kutsuu kyllä taas pian, sillä nyt he olivat laittamassa jo joulua esille. Mun on aivan pakko päästä ihastelemaan niitä kaikkia suloisia ja ihania jouluaiheisia sisustusjuttuja ennen kun parhaat viedään päältä!

Arjen luksusta

Mahtavaa alkanutta viikkoa mulperit! Tällä kertaa viikko alkoi hemmottelulla, ja maanantai oli ainakin toistaiseksi viikon paras päivä. ;) Vietettiin Teemun kanssa kunnon treffipäivää Helsingissä. Ensin koukattiin kuitenkin vähän Espoon kautta ja käytiin laittamassa mulle taas kynnet kuntoon. Vaikka mä siitä itseni kipeäksi maksankin, on se vaan aika ihanaa saada kerran kuussa uudet ja hienot kynsikkäät. Saapi nähdä, miten selviän tulevaisuudessa köyhänä opiskelijana, jolla tuskin on hirveästi ylimääräistä kynsiin tuhlattavaksi... :D

Ihanan syksyinen, mutta aurinkoinen päivä oli maanantaina. Monet harmittelee, kun yllättäen tuli niin kovin kylmä. Mua ei oikeastaan haittaa vetää päälle vähän lämpimämpää neuletta, jos sen kaveriksi ei tarvita kumppareita ja sateenvarjoa. Sitä paitsi maanantainakinkin Helsingissä tarkeni istua hetkisen ulkona kuuma kahvi kädessä syysauringon lämmittäessä mukavasti vielä viimeisillä säteillään.

Kahvittelun lisäksi meidän treffi-iltaan kuului tietenkin leffaa ja ravintolaa. Tällä hetkellä tuo leffatarjonta ei ainakaan omaan makuun ole kovin vakuuttava. Päätettiin silti käydä katsastamassa Napapiirin sankarien toinen osa, kaikesta murskakritiikistä huolimatta. En ole varma, onko oma huumorintajuni tosi kieroutunutta tai harvinaisen surkeaa, mutta mun mielestä kyseinen pätkä oli kyllä oikeastaan ihan hauska, ja paikoitellen jopa ihan viihdyttävää katsottavaa. Muutenkin mukava oikeastaan treffeillä katsoa tällaista aivotnarikkaan -meininkiä, saa kunnolla nauraa ja rentoutua toisen seurassa. Sunnuntaina katsottiin kotosalla yksi suhteellisen deeppi leffa, joten tämä oli ihan hyvää vastapainoa siinäkin mielessä.

Leffan jälkeen alkoikin jo olla nälkä ja Kiilaan kävi meidän tie. Jos joku ei tiedä, niin Kiila sijaitsee Kalevankatu 1:ssä, ihan siinä keskustan Stockaa vastapäätä. Joku kyseisen lafkan tyylissä ja meiningissä kiehtoo allekirjoittanutta suuresti, eikä ruokakaan ole lainkaan hassumpaa! Suuri plussa on myös loistava sijainti ja suuret ikkunat, mistä on mukava tarkkailla Manskun meininkiä ja ohi lipuvia ihmisiä ja autoja. Pari tuntia vierähti helposti nauttien toistemme seurasta, kiireettömyydestä ja jonkun muun valmistamasta ja tarjoilemasta ruuasta. Tämän yhden ja rentouttavan vapaapäivän voimilla jaksaa taas helposti yhden täyteen buukatun työviikon. Toivottelen teillekin oikein mukavan syksyistä ja stressitöntä viikkoa! ♥