Pepsi 5kk ♥

Meidän rakas hauveli täytti toissapäivänä jo viisi kuukautta! En kestä miten nopeasti tämä kolme kuukautta koiranpentuarkea on hujahtanut, ja meiltä löytyykin yhtäkkiä kotoa pienen pennun sijasta hurjasti kasvanut nuori koiranalku.

Pepsille parasta maailmassa on edelleen oma perhe, jota tervehditään jokaikinen kerta ilosta halkeamaisillaan. Myös kaikki muut ihmiset sekä koirat ovat potentiaalisia uusia ystäviä, ja varsinkin pienet koirat ja lapset saavat Pepsin suunniltaan riemusta. Lisäksi parhaita juttuja on tietysti kaikki omat lelut sekä kaiken kaliiberiset oksat, kepit ja risut. Myös kaikki muu luonnon anti kuuluu suosikkeihin; kävyt, tuulen mukana lentävät lehdet, ruoho, hiekka ja multa, kivet... Metsälenkkejä ja vapaana juoksemista Pepsi rakastaa, ja kivillä ja kallioilla kiipeily ja juurten yli hyppiminen ovatkin olleet mitä parasta hyötyliikuntaa kasvavalle koiralle.

Paras koirakaveri on ehdottomasti Keravalla asusteleva Ennu-sisko. Siskon kanssa on kaikista parhaat ja rajuimmat leikit. Välillä sisko tuppaa käymään hermoille, ja sitten puhistaan hetki, mutta pian kähinät on jo annettu anteeksi ja painileikit ja armottomat takaa-ajot saavat jatkua. Tuntuu tuo suhde olevan kuin ihmissisaruksillakin; toinen on niin läheinen ja tärkeä, että välillä uskaltaa vähän kinastella niin sitten jaksaa taas olla ylimmät ystävykset. Nyt Ennu on ollut reissussa peräti Norjassa saakka, ja arvata saattaa, että ikävä on jo hirmuinen!

Myös Mocan, Toscan ja Simon seurassa on viihdytty paljon, mutta koko- ja ikäerot tekevät suhteista näihin koirakavereihin lähinnä enemmän lapsivanhempi -tyyppisiä. Pentutreffeillä on onneksi päässyt myös tapaamaan vähän muitakin pentuja, joiden kanssa leikit ovat kuitenkin niin erilaisia kuin aikuisten koirien kanssa.

Pepsi syö tällä hetkellä sekoituksena tavallista nappula- ja raakaruokaa. Mushin pennuille suunnatut raakaruokapullat ovat maistuneet Pepsille paremmin kuin hyvin. Pullat ovat siis pakaste, jotka on pakattu kätevästi uudelleen suljettavaan 800 gramman pussiin. Meillä menee tällä hetkellä noita pullia neljä päivässä. Lisäksi annetaan Pepsille Canagan freerun chicken small breed nappulaa, joka myös maistuu kiitettävästi. Ekstrana maistuu sitten kaikenlaiset herkut, mutta varsinkin lihapullat ovat suurta herkkua.

Pepsi vihaa sadetta, ja en tiedä surkeampaa näkyä kuin litimärkä Pepsi vesisateessa. Sieltä tulee niin syyttävää silmää omistajan suuntaan, että on parempi teeskennellä kuin ei huomaisikaan, ettei syyllisyys kasva turhan suureksi. Sateella kipitetään äkkiä tekemään tarpeet, ja sitten juoksujalkaa takaisin sisälle vällyjen väliin päikkäreille. Sillä nukkuminen on myös yksi Pepsin ehdottomia lempiharrastuksia. Parhainta on, kun pääsee tuhisemaan sohvalle tai sänkyyn, siitä ei paljon onnellisemmaksi pieni koira voi enää muuttua. Mitä lähemmäksi meitä, ja meidän kasvoja pääsee nukkumaan, sen parempi. Pepsin bravuuri ovat myös hauskat nukkuma-asennot, ja siitä tuleekin napsittua paljon kuvia nukkuessaan mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Nukkuessaan paikallaan Pepsi on toki myös huomattavasti helpompi kuvattava, sillä meidän linssilude tuppaa työntämään kuononsa kiinni kameraan aina kun huomaa, että joku yrittää häntä kohti tsuumailla. :D

Hihnalenkit sujuu meillä jo varsin mallikkaasti, koska kerrostaloasujana Pepsi on niin pienestä pitäen tottunut kulkemaan hihnassa pitkin lähikatuja. Myös tarpeet tehdään jo taitavasti ulos. Matot on meillä olleet takaisin jo noin kuukauden, ja siitä asti tuo meidän neitokainen on siis ollut sisäsiisti. Tällä hetkellä Pepsi on muutenkin vahvan miellyttämisenhalun iässä, ja namien avulla sen saisi seisomaan vaikka päällään. :D On ihanaa, kun Pepsi lenkillä seuraa tai ohita -käskyn kuultuaan siirtyy kiltisti kävelemään jalan viereen namien toivossa. Olen pitänyt Pepsiä nyt vapaana metsälenkeillä, ja hän tuleekin aina kutsuttaessa iloisesti häntää vispaten luokse, eikä koskaan poistu näköpiiristä.

Pepsi rakastaa leikkimistä ja lelujaan. Varsinkin iltaisin leikit äityvät välillä melko hurjiksikin, kun rallia vedetään pitkin kämppää pää viidentenä jalkana, korvat luimussa ja naamalla hupaisa intoilme. Pepsi myös hyppii paljon, ja siis ihan paikallaan, ja ihan silkasta elämän ilosta ja riemusta. Pepsillä on lisäksi paljon hassuja ilmeitä ja hän on varsin läheisyyden kipeä. Nytkin tätä kirjoittaessa Pepsi meinaa kiivetä syliin ja tunkee päätään ja kuonoaan kiinni tietokoneeseen. "Mitä puuhaat? Voinko auttaa?" Meidän pieni ja hassu hömelö. <3 Pepsi on tuonut pienestä koostaan huolimatta meidän elämään niin paljon, että välillä täytyy ihan pysähtyä ihmettelemään, että tuo pieni ihme todellakin on meidän ikioma! <3

Kaikenkaikkiaan ollaan saatu todistaa maailman upeimman pienen podengo-tytön kasvua pikkupennusta vähän isommaksi pennuksi, eikä voitaisi kyllä olla enään yhtään ylpeämpiä vanhempia. Tässä vaiheessa elämäänsä Pepsi tulee kaikkien kanssa toimeen, suhtautuu uusiin asioihin reippaan avoimesti, kulkee meidän matkassa missä milloinkin, eikä tunnu hätkähtävän siitäkään tuon taivaallista. On se vaan niin taitava ja ihana tapaus! Onnea Pepsi 5kk! <3

Tänä kesänä olen

Wow. Näin nopeasti ei ole kesä hujahtanut ohi vielä ikinä. Tai ehtikö se koskaan kunnolla edes alkaa? Siitäkin huolimatta, että tämä kesä on ollut säiden puolesta kaikkea muuta kuin toivotun kaltainen, on ehditty puuhastella vaikka mitä! Siis tottakai sen lisäksi, että saimme uuden perheenjäsenen, johon tutustuessa ja jota kasvattaessa aika on kulunut kuin siivillä. Voitteko kuvitella, meidän pieni täytti eilen jo viisi kuukautta!! <3 En voi minäkään, mutta totta se on.

Alkukesästä suuntasimme etelän lämpöön Italian Sardiniaan. Ja nyt en voisi olla kiitollisempi siitä tammikuisesta päähänpistosta varata viikon loma toukokuun loppuun, sillä Italian auringolla ja rusketuksella on porskutettu pitkälle vielä täällä koti-Suomessakin. Kirjoitin meidän matkasta postauksen, mutten saanut koskaan aikaiseksi lisätä kuvatulvaa tekstin jatkoksi. Mutta kyllä se sieltä vielä on tulossa, ennemmin tai myöhemmin. :D

Sardinian hiekkarantojen jälkeen totuteltiin hetki uusiin työtehtäviin ja pusuteltiin koiranretaletta, jota ehti viikossa tulla kauhea ikävä, kunnes kesäloma vol.2 koitti. Silloin lähdettiin reissuun Suomessa, ja ajettiin yhden pitkäaiakisimmista ystävistäni sekä hänen puolisonsa häihin pohjoiseen. Tuo reissu oli ehdottomasti myös yksi kesän kohokohdista. Häät olivat ihanat ja hääpari sitäkin ihanampi. Meillä oli myös mahtava majoitus Oulussa, ja viikon loman sai taas kyllä kulumaan ihan yhdessä hujauksessa.

Nyt on käynnissä siis kolmas ja viimeinen kesäloma ennen kouluun paluuta. Tällä kertaa onneksi pari viikkoa putkeen, joten ehtii vielä kunnolla nollailemaan. Tälle lomalle ei myöskään ole sen kummempia suunnitelmia, joten aikaa on myös ihan puhtaalle olemiselle ja kunnon lomailulle. Kesälomien välissä olen tottakai kerennyt puuhastella vaikka minkälaista. Pepsi on ollut suuressa osassa meidän arkea, ja kulkenutkin kaikkialla muualla paitsi töissä hyvin tiiviisti mukana. Tänä kesänä olen nauttinut kesäruuasta ja grillaamisesta, käynyt pitkillä lenkeillä metsässä, istunut terassilla ja nauttinut auringosta ja kylmistä juomista, käynyt Hangossa, syönyt paljon jätskiä ja mansikoita, käynyt sunnuntaibrunssilla, lukenut kirjoja, ottanut aurinkoa (silloin kun se on suvainnut paistaa), vältellyt tehokkaasti tietokonetta ja blogia (krhm), käynyt koirapuistossa, joka oli oikeastaan kokonainen saari, käynyt piknikillä, paistanut lettuja, vienyt Pepsiä näytille mummoloihin, lillunut kylpylässä sadesäällä, vieraillut siirtolapuutarhamökillä, nauttinut kesä-Porvoosta, istunut iltaa ja parantanut maailmaa ystävien kanssa, ajelehtinut pariinkin otteeseen rapakon taakse Tallinnaan, ihastellut valoisia kesäiltoja jajajaja... Vaikka säät ovat olleet harvinaisen pas...huonot, on kesä silti antanut taas niin paljon uusia kokemuksia ja muistoja. Ja vaikka ulkona on koleaa ja sataa vettä, voi sisällä laittaa saunan lämpenemään ja käpertyä rakkaan kainaloon katsomaan Game of Thronesia pieni koiranpentu sylissä. Kunhan saa viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten (ja eläinten) kanssa, niin kaikki muu tulee kyllä siinä sivussa sitten.

Ja jos totta puhutaan, niin vielä on kesää (tai ainakin lomaa!) jäljellä. Toiveissa olisi vielä käydä ainakin lintsillä ja Suomenlinnassa, ehkä ainakin kerran vielä siellä siirtolapuutarhassa, osallistua rapujuhliin sekä päättää loma serkkujen mökillä. Myös kesäruokia ja -juomia täytyy hamstrata varastoon! Onneksi niille löytyy sitten vastapainona ne juoksulenkit dogen kanssa. :D

Mites teidän kesälomat on sujuneet? Vieläkö on lomaa jäljellä, vai kutsuuko jo arkirutiinit lomailijoita?

Pepsin kuulumisia

Pepsi on ollut meillä nyt kolme viikkoa, ja siinä ajassa hän on jo kasvanut hurjasti sekä henkisesti että fyysisestikin. Postauksen kuvat ovat kronologisessa aikajärjestyksessä, niin niistäkin voi vähän hahmottaa tuota pikkutyypin muutosta.

Koiranpennuilla vilkkaan sosiaalistumisen kausi on noin 8-12 viikkoisina, mikä tarkoittaa, että tuona aikana olisi hyvä sosiaalistaa pentua mahdollisimman tehokkaasti kaikkeen, mitä se mahdollisesti tulee kohtaamaan jatkossa elämässään. Ihan kaikkea ei tietenkään millään pysty/ehdi ajan puitteissa kokemaan, mutta kovasti me ollaan koitettu valmistaa tuota pientä elämään. Pepsin pentueelle annettiin varhaisrokotteet eläinlääkärintarkastuksen yhteydessä 7 viikkoisina, mikä on mahtava juttu sosiaalistamisen kannalta. Pennun kanssa voi mennä ja nähdä asioita hitusen huolettomammin, kun rokotus suojaa tarttuvilta taudeilta. Ja ollaanhan me tuon kanssa mentykin. Pepsi varmaan jo alkaa kyllästyä, kun jokapäivä on jotain ohjelmaa. Hänkin odottaa varmaan jo meidän lomaa malttamattomana, että pääsee vähän huilimaan välissä. ;D

Pepsi on tavannut siskoaan kaksi kertaa (kerroinko jo, että sisko muutti asumaan tähän ihan meidän lähelle? Nyt päästään riekkumaan koska tahansa!), Moccaa ja Toscaa (vanhempien basut) jo muutamaan otteeseen, Teemun vanhempien suomenlapinkoiran Simon kolmesti sekä mittelineidit Vapun ja Vienon kertaalleen. Lisäksi ollaan käyty peuhaamassa Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, samoiltu metsissä, tavattu kolmevuotias kummipoika kaksi kertaa, käyty kyläilemässä, yksillä synttäreillä ja useaan kertaan ostoksilla lemmikkikaupassa, tutustuttu terassielämään sekä ihmetelty menoa muutamassa tapahtumassa; Suurmarkkinat, Kyläpäivät ja Kirsikankukkajuhlat. Pepsi on myös ehtinyt lajitoverien lisäksi törmätä kissoihin, lampaisiin, hevosiin ja kanoihin. Matkaa on taitettu autolla, bussilla, junalla ja metrolla. Pepsi on suhtautunut kaikkeen pentumaisen ennakkoluulottomasti, ilman pelokkuutta tai arkuutta, menemättä kuitenkaan ylikierroksille. Pepsi on hienosti ollut reipas ja rento itsensä, ja kaikille uusille tuttavuuksille heilutetaan aina iloisesti häntää. Ja tästä on varmasti hyvien lähtökohtien ja luonteen lisäksi kiittäminen juurikin sitä, että ollaan jaksettu pikkuista kuljettaa mukana nämä kuluneet viikot. Esimerkiksi automatkustajana hän on jo mestari. Autoon mennään aina riemuissaan, odottaen innolla tämän kerran määränpäätä. Ja Pepsi matkustaa hiiren hiljaa omassa kuljetushäkissään, yleensä nukkuen ja akkuja lataillen, niin jaksaa sitten perillä taas riekkua. Fiksu tyyppi.

Ja tämä kaikki siis alle kolmessa viikossa. Tähän yhtälöön kun liittää vielä työt, kolme tenttiä, kuuden tunnin yöunet ja kaiken muun kasvatuksen, niin voidaan vaan arvailla mistä mahtaa johtua viimeisen jakson hieman kyseenalainen tenttimenestys... Mutta juu, eipä tuo epeli ole vauva kuin kertaalleen, niin koitetaan tehdä tässä vaiheessa kerralla asiat mahdollisimman oikealla tavalla. Kyllä siitä vielä kelpo koirakansalainen koulitaan! (;

EDIT/ Enhän mä sitten onnistunutkaan saamaan tätä postausta ulos ennen reissuun lähtöä, joten teksti näkeekin päivänvalon vasta meidän paluupäivänä. Mutta eipä se mitään, omissa silmissä tilanne on kyllä sama kuin viikko sitten, vaikka todennäkäisesti pieni on jo kasvanut ja muuttunut tuon viikon aikana hurjasti. :) Eli nyt Pepsi hätyyttelee siis jo täyttä kolmen kuukauden ikää, joista yhden kuukauden on viettänyt meidän hoteissa.

Olemme Teemun kanssa viikon lomalla Sardiniassa, ja veljeni sekä hänen tyttöystävänsä asuvat sen aikaa meillä ja toimivat Pepsin sijaisvanhempina. Viestitelty on päivittäin, ja hyvin siellä vaikuttaa sujuneen. Mitä en kyllä epäillyt hetkeäkään, sillä niin hyvissä käsissä pieni on ollut meidän lomaillessa! <3

Täällä on hirveästi lemmikkikoiria ihmisillä, ja varsinkin pieniä ja suloisia hauvoja kävelee omistajineen vastaan tämän tästä. Myös podengoja muistuttavia koiria on paljon! Ja nyt kun postauskin on koira-aiheinen, on pakko kertoa teille yksi hassu episodi, jota päästiin todistamaan yhtenä iltana istuessamme iltaa ravintolan terassilla.

Rantaa pitkin kulki kaksi naista ja heillä oli myös vapaana kaksi mäyräkoiraa. Koirat silminnähden nauttivat elämästään, ja juoksentelivat onnellisina rantaa edestakaisin. Kului ehkä vartti, kun rakennuksen nurkan takaa juoksi takaisin tulosuuntaan toinen mäyräkoirista. Mäyris oli, jos mahdollista, entistäkin onnellisempi, lähes hurmoksellisessa tilassa. Se sinkoili pitkin rantaa ja poimi suuhunsa jos jonkinlaisia roskia, osaamatta päättää mitä niistä kanniskella mukanaan. Hetken päästä perästä marssi myös toinen naisista. Mutta hämpä ei jakanutkaan mäyriksen ylitsevuotavaa onnea, vaan karjui koiralle käskyjä italiaksi tehostaen niitä huitomalla käsillään ilmassa. Mäyräkoira oli kuin ei olisi kuullutkaan ja jatkoi vaan päätöntä menoaan. Hetken seurattiin tuota parivaljakon touhua ja pohdittiin että mitenhän karkumatka mahtaa päättyä. Taisi mäyräkoirakin lopulta pohtia vähän pidemmälle, että jospa sittenkin lopettaisi hyvän sään aikana. (Vaikka tässä vaiheessa sekin taisi olla jo aikoja sitten ohitettu.) Lopulta mäyräkoira pysähtyikin ja kyyristyi matalasta olemuksestaan vielä entisestään vastaanottamaan omistajansa nuhtelut. Raukka parka näytti niiin syylliseltä! Ja sitä kyllä olikin, sillä omistaja vain jatkoi huutoa pahimpaan varautuneelle koiralle. Tilanne oli jo tässä vaiheessa niin koominen, ja kuin jostain lastenohjelmasta. Mutta omistajapa tempaisi koiran valjaistaan ilmaan kuin käsilaukun! Ja niin lähti maansa myyneen näköinen mäyräkoira kahvasta kannettuna takaisin menosuuntaan sadatteluilla säestettynä. Me ei voitu muuta kuin purskahtaa nauruun saatuamme todistaa tuota hullunkurista välikohtausta. Vieläkin alkaa naurattaa, kun mietin tuota pientä karkulaista, ja pakomatkan saanutta loppua.

Sepä siis tältä erää koirakuulumisista. Täytyy naputella taas päivitystä, kun päästään kotiutumaan ja nähdään, että minkälainen riiviö siellä onkaan vastassa, kun äiti ei ole ollut paikalla komentamassa. ;) No ei, uskon että Pepsi on jatkanut elämää ihan samaa rataa kuin tähänkin asti. Pitämällä veljen ja tyttöystävänsä kiireisinä riiviöimällä sopivasti, mutta olemalla samalla oma maailman hellyyttävin itsensä. <3

Kesä on täällä!

Kevät skipattiin tänä vuonna aika tehokkaasti tuosta välistä ja tuntuu, että siirryttiin melkein suoraan talvesta kesään. :D Tai ainakin pukeutumisessa, sillä vasta ihan viime päivinä on saanut jättää kaulahuivin kotiin ja siirtää viimeiset talvitakit varaston puolelle. Ja sitten tuli eilinen ja yhtäkkiä kesä onkin täällä +20 lämpötiloineen! Ei voisi tämä tyttö olla enempää onnellinen. Eilen aamulla lueskellessani sanomalehteä parvekkeella ja Pepsin tuhistessa vieressä teki melkein mieli itkeä onnesta. Oli niin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta; tunsin kesän. <3

Kesä on vihdoin täällä, ja sen myötä myös kesäloma! Keskiviikkona sanoin työpaikalle heipat pariksi viikoksi. Loman jälkeen odottaakin sitten ihan uudet haasteet, joten töihinpaluukaan ei tunnu niin pahalta. Koulun ovet sulkeutuikin sitten vähän pidemmäksi aikaa, kun pääsin suuntaamaan ensimmäiselle korkeakoulukesälomalleni lähes kolmeksi kuukaudeksi! Voidaa yhdessä mukavasti unohtaa se, että syksyllä odottaa yksi pieni matikan uusinta. Mulla alko loma nyt, joten on aika nollata aivot ja katsellaan uudemman kerran sitten syssymmällä. ;)

Ja lomahan on hyvä aloittaa sillä, että jokainen päivä on sullottu täyteen ohjelmaa. Me lähdetään ensiviikolla kesälomareissulle sinne Italiaan, ja sitä ennen pitäisi ehtiä tehdä vielä noin sata ja yksi asiaa. No, onhan tässä vielä muutama hassu päivä, joten ei mitään syytä paniikkiin. Ainiin ja tulihan sitä talvella ostettua liput myöskin Bruno Marsin Suomen keikalle, jonne päästään fiilistelemään ylihuomenna. Huhhuh kun on taas haipakkaa, mutta itse olen/ollaan aikatauluni laatinut.

Eilinen oli kyllä ihan täydellinen kesäpäivä. Aloitettiin se tosiaan loikoilemalla partsilla ilman mitään kiirettä mihinkään. Kävin kunnon hikilenkillä, minkä jälkeen viileä suihku tuntui ihan taivaalliselta. Suihkun jälkeen napattiin Pepsi mukaan, ja lähdettiin kiertelemään kotikaupungin keskustaa, joka on mun mielestä todella kiva ja kaunis näin kesäisin. Lähetän myös sanattomat kiitokset niille, jotka on joskus päättänyt istuttaa tänne kirsikkapuita. Näin keväällä kirsikkapuut ovat niin tavattoman kauniita kukkiessaan, että parantavat kyllä mitä tahansa katukuvaa moninkertaisesti. Satavuotiaan Suomen kunniaksi on tänne päätetty istuttaa sata kirsikkapuuta lisää, ja voitte vaan kuvitella kuinka onnelliseksi tulin siitä, että osa niistä sadasta muutti tuohon ihan meidän naapuriin rakentuvaan minikirsikkapuupuistoon. <3 Otettiin keskustassa myös kuvia kirsikkapuiden luona, mutta harmillisesti suurimmassa osassa kuvia tarkennus oli pielessä. Laitan tähän nyt kuitenkin pari kuvaa, jotka onnistuivat paremmin.

Kuvailun lomassa syötiin kesän ekat ulkojäätelöt ja päädyttiin nauttimaan auringosta nimensä mukaisesti aurinkomäelle. Myös terassikausi oli ilman muuta päästävä korkkaamaan, joten siemailtiin yhdet siiderit ja oluet ja syötiin herkulliset salaatit Kulmiksen terdellä. Pepsi nukkui nätisti oman vilttinsä päällä meidän syömisen ajan, eikä välittänyt ympäröivästä hälinästä tuon taivaallista. Muutenkin neiti osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti koko reissun ajan. Mun täytyykin näpytellä teille tuosta Pepsin sosiaalistamisesta ja kuulumisista ihan oma postauksensa. Hän on ollut meillä kohta jo kolme viikkoa! Niin se aika vaan kiitää eteenpäin hirveää vauhtia. Nytkin voisin alkaa pikkuhiljaa lopettelemaan, ja napata kyljessä kiinni tuhisevan unikeon kainaloon ja suunnata ulos aurinkoiseen aamuun. Tällekin kesäpäivälle on niin paljon suunnitelmia, että parempi lähteä liikkeelle! Tähän loppuun vielä kuva kauneimmasta olennosta jonka tiedän. Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!

Hän on täydellinen <3

Hän on täällä! ♥

Pienen koiran elämää, ei enempää, ei vähempää...
Eilen meidän vauva saapui vihdoin kotiin! Hänen nimensä on Pepsi ja hän on sydäntenmurskaaja. <3

Me oli pyöritelty koirien nimiä jo ennen, kun lopullinen rotuvalinta tarkentui. Pepsi on meistä molemmista oikein hyvä nimi koiralle. Se on lyhyt ja ytimekäs, ja koiran helppo omaksua. Se ei ole myöskään ihmisten nimi, joten Pepsiä voi rauhassa huudella ilman kummaksuvia katseita. Se ei myöskään ole mitään överi tyttömäistä, vaan ihan Pepsi vain. Hän voi olla ihan niin neiti tai rämäpää kuin lystää, eipähän ole ainakaan nimi määrittelemässä luonnetta. Ja sitten kävi vielä niinkin hassusti, että Pepsin rotu on portugalinpodengo, eli lyhennettynä popo. Eli PPP. Ja siihen voidaan vielä lisätä etuliite pieni, niin johan on alkukirjaimet kohillaan. :D Pepsin kennel on Beoline, mikä myös kuulostaa kauniilta yhdistettynä Pepsiin. Pepsin virallinen nimi on Beoline Camara Secreta, eli salaisuuksien kammio. :D Pepsillä on kuusi sisarusta, eli heitä on saman verran kuin Harry Potter -kirjoja, joiden mukaan he saivat viralliset nimensä. Portugaliksi tottakai.

Täytyy vielä kehua Pepsin kasvattajia, joiden luona koiruus on saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. He ovat omistautuneet kasvatustyölle ja heistä oikein paistaa aito välittäminen ja rakkaus koiria kohtaan. Heidän kotonaan Pepsistä on kasvanut kiltti ja reipas tyttö, joka hän on tänäpäivänä. Kiitos Petri ja Raija tuosta täydellisestä pikku pakkauksesta!

Pepsi sai kasvattajilta vielä mukaansa ihanan jänisriepulelun, johon sisarukset saivat jättää tuttuja hajuja, ennen kun lähdettiin kotimatkalle. Pentupaketista paljastui ruokien lisäksi myös kaksi vilttiä sekä ihana minikokoinen vaaleanpunainen vinkulelu, jota Pepsi rakastaa suunnattomasti. Pepsi on myös käynyt jo eläinlääkärillä tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa, sekä saanut mikrosirun ja ensimmäisen matokuurin.

Automatkalla Pepsi kipusi olkapäälleni, missä nukkui tyytyväisenä koko tunnin matkan. Kotonakaan ei ole yhtään itkeskellyt muiden pentujen perään, vaan ollut reipas ja kaikesta kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija. Kotona on tulleet lelut ja nukkumapaikat tutuiksi, kun ensin viiletetään hirveää kiitoa pitkin kämppää ja seuraavaksi simahdetaan pienille päikkäreille. Mitä lähemmäs mamman päätä pääsee lepäilemään, sen parempi. Ensimmäinen yökin meni meillä tosi hyvin! Pepsi rauhottui vierashuoneessa omaan petiinsä levitettävän sohvan viereen. Noin kolmelta yöllä piti vähän heräillä leikkimään ja käymään pissalla, ja sitten unia jatkettiin aamuun. Ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi pyörimään ja pussailemaan meitä vuodesohvalle herättyään.

Sisäsiisteysopettelukin on lähtenyt jo hyvälle mallille. Pepsi on tainnut alkaa oivaltaa, mikä se juju tuolla ulkona ravaamisen kanssa on. :D Kaikki kakat hän on hienosti tehnyt ulos ja sisällä käyttää rutiininomaisesti sanomalehtiä pissa-alustana.

Vaikka me vasta jatketaan tutustumista toisiimme, tuntuu, kuin Pepsi olisi aina kuulunut tänne. Olen jo ihan sanoinkuvailemattoman kiintynyt tuohon pieneen hörökorvaan, joka rakastaa pusuttelua, hyppelyä, leikkimistä ja meidän kanssa oleilua. Uteliaana hän seuraa koko ajan, mitä milloinkin puuhaillaan ja haluaa innokkaana osallistua kaikkeen. Pepsi on kiltti ja hyvin iloisen oloinen pieni podengo.

Tänään meillä onkin vuorossa ensimmäiset yksinoloharjoittelut sekä totuttelua autoon ja matkustushäkkiin. Tehtiin muuten myös Pepsille oma instatili, minne päivittelen todennäköisesti tiheään tahtiin meidän tytön edesottamuksista. Hänet löytää Instagramista käyttäjänimellä pepsipodengo. <3

Tälläkin hetkellä pieni nyytti tuhisee kyljessä kiinni. My life is now complete <3