Cuteness alert !!!

Valtakunnallisen koiranpäivän kunniaksi päätin tulla päivittelemään tänne blogin puolelle, mitäpä muutakaan kuin koira-aiheisissa merkeissä. Ja mikä vielä parempaa, koiranpentuaiheisissa merkeissä! <3 Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana; Seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa äkillistä ja rajua koirakuumetta koirarakkaimissa lukijoissa. Jatkathan siis omalla vastuulla! ;)

Kuvat ovat parin viikon takaa, kun me käytiin katsomassa noin viisiviikkoisia podengopentuja. Pienet pennut nukkuvat suurimman osan ajasta, ja niinpä uni maistui tämänkin vierailun aikana. Toisaalta seitsemän, hulluna viilettävän pennun, kuvaaminen ei olisi todennäköisesti onnistunut ihan näin hyvällä menestyksellä. :D Hetken aikaa pennut jaksoivat ihmetellä pentuaitaukseen eksyneitä töllistelijöitä, kunnes nuupahtivat yksi toisensa jälkeen takaisin unikasaan.

Viime näkemästä on jo pari viikkoa aikaa, ja vaikka ikävä on hirveän suuri, on kuluneet viikot kyllä menneet kuin siivillä. Kasvattajien puheiden perusteella pennut ovat tässä ajassa kasvaneet hirveillä harppauksilla, ja vauhti on lisääntynyt samassa suhteessa. Enää vaivainen viikko, niin saadaan meidän oma iki-ihana vauva kotiin!

Jonkun verran on hankintojakin jo pennulle tehtynä, ja voisin tehdä niistä teille postausta vielä ennen tyypin saapumista. Joko osaatte arvata, mikä näistä söpöläisistä on meidän tuleva perheenjäsen? (;

Meille tulee vauva!

Täällä aletaan olla jo valmiina vastaanottamaan uusi perheenjäsen!  ♥
Niin ihanaa, niin jännittävää!
·
·
Hehee, toivottavasti edes jonkun teistä piti miettiä kahdesti otsikon nähdessään. Sori, en voinut vastustaa kiusausta. :3 Mutta meille todellakin tulee vauva, nimittäin pieni ja karvainen hauvavauva!

Mulla ja Teemulla on jo pitkään ollut haaveena kasvattaa perhettä yhdellä nelijalkaisella jäsenellä. Löytyyhän meidän molempien lapsuudenkodista koiria, ja kun niihin on tottunut, tuntuu elämä ilman koiria melko tyhjältä toisinaan. Mutta koiran hankinta on ollut sellaista "sitten joskus" ajattelua, mitä tulee harrastettua vähän turhankin ahkerasti. Syksyllä alettiin harkita vakavasti koiran ottamista ja miettiä meille sopivaa rotua tarkemmin. Asiaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, että monet rodut tuppaavat olemaan kovin ylijalostettuja ja sairaita, varsinkin kun toiveissa oli pieni koira, joka sopii hyvin meidän kerrostaloasuntoon. Pohdimme, että voisi olla parempi ottaa sekarotuinen pentu, ja seurasimmekin nettipalstojen ilmoituksia tiheästi. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että sekarotuisen pennun hankintaankin alkoi tulla mutkia matkaan. Pentueet eivät olleet oikeastaan ennustettavissa, joten kaiken aikaa täytyi "olla vähän varpaillaan". Lisäksi pentujen alkuperästä ei voinut oikein olla varma, ja varsinkin pienten rotujen kohdalla tuli vastaan epäilyjä pentutehtailusta. (Mikä on ehkä kaikista kamalinta ja niin sydäntä raastavaa touhua.) Fakta on toki myös se, että kaksi sairasta rotukoiraa risteyttämällä tuskin saadaan kovin terveitä sekarotuisiakaan. Kaikki tuo epävarmuus sai meidät lopulta luopumaan pienestä sekarotuisesta haaveilusta.

Taisimme aluksi vähän lannistua, kun uuden perheenjäsenen hankinta alkoi niin kivisesti. Mutta vastoinkäymisistä saa voimaa, ja mä en tunnetusti ole mikään luovuttajasielu. Harmittaa, kun en tarkalleen muista, miten löysin portugalinpodengot. Todennäköisesti olin visusti päättänyt löytää pienen, lyhytkarvaisen, ihmisystävällisen ja oikean koiran näköisen koirarodun hinnalla millä hyvänsä. Ja kyllähän se sieltä sitten jostain vastaan tuli pienen kaivelun jälkeen! Musta on hassua, miten en tietääkseni koskaan ole törmännyt podengoihin edes kuvissa. Olen kuitenkin niin pitkään kuin muistan, ollut vannomaton koiratyttö. Se pihapiirin vaahtosammutin, joka juoksee iloisesti tervehtimään jokaista nelijalkaista otusta, joka on varustettu hännällä. Koirakirjoja on kahlattu kannesta kanteen ja koiratapahtumia ja näyttelyitä kierretty ahkerasti. Ja podengot kuuluvat vielä samaan roturyhmään, kuin meidän basenjit Mocca ja Tosca. Olin elänyt siinä uskossa, että tiedän jokaisen koirarodun ulkonäöltä. Mutta ei, pieni sileäkarvainen portugalinpodengo oli jotenkin onnistunut välttelemään mua, ja kun selasin kyseisen rodun edustajien kuvia netistä, voin sanoa että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näytin kuvia Teemulle ja todettiin yhdessä, että tässä on meidän tuleva koira. <3

Tässä pieni tiivistelmä portugalinpodengojen rotuyhdistyksen sivuilta:

"Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu. Se on vanha metsästyskoirarotu ja sitä käytetään rodun kotimaassa siihen tehtävään vielä tänä päivänäkin. Portugalinpodengo kuuluu FCI 5:n roturyhmässä alkukantaisten rotutyyppiin.
Podengoja on kolmea eri kokoa: iso (grande), keskikokoinen (medio) ja pieni (pequeno). Turkinlaadut ovat sileäkarvainen (liso) ja karkeakarvainen (cerdoso). Rotumuunnoksia on täten yhteensä kuusi. Näyttelyissä rotumuunnokset esitetään aina erikseen, mutta juoksukilpailuissa kokoluokat kisaavat yhdessä."
(Tässä on ehkä yksi syy podengojen pysymiseen pimennossa multa. Vaikka Suomessa on eniten nimenomaan pieniä sileäkarvaisia podengoja, kuvissa esiintyy usein karkeakarvaiset muunnokset, jotka eroavat ihan huomattavasti sileäkarvaisista. Tuon karkeakarvaisen muunnoksen ulkonäkö on omalla tavallaan "epäsiistimpi", eikä miellytä niin paljon mun silmää, joten en ole koskaan edes tullut perehtyneeksi siihen, että rodusta löytyy erikarvaisia muunnoksia.)

Lopullinen päätös syntyi kuitenkin, kun perehdyimme tarkemmin podengojen rodunomaisiin luonteenpiirteisiin. Ne, hurmaavan ulkonäön kanssa, vastaavat oikeastaan tarkalleen sitä,  mitä me koiralta toivomme. Podengot ovat alkukantaisuutensa ansiosta myös terveitä, eikä nillä ole todettu juurikaan periytyviä sairauksia!

"Portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja ystävällinen, mutta myös peloton ja erittäin toimelias ja aktiivinen koira. Siitä on todella helppo pitää, mm. sen tomeruuden vuoksi, vaikka sen herkkähaukkuisuus saattaa koitua joskus ongelmaksikin asti. Portugalinpodengo saattaa alkuperästään ja alkukantaisuudestaan johtuen olla toisinaan hieman varautunut kohdatessaan uusia tilanteita ja asioita. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa arkuuteen, sitä portugalinpodengo ei missään nimessä saa olla.

Portugalinpodengo todella kiintyy omistajaansa ja on yleensä ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille edellyttäen, että on saanut niihin jo pennusta asti tutustua. Se vaatii liikuntaa ja huomiota ja pitää leikkimisestä. Se siis sopii monenlaiseen harrastamiseen ja on aktiiviselle ihmiselle hyvä valinta."

Tämän juuri meille oikean rodun löytymisen jälkeen rattaat alkoivatkin sitten pyöriä vinhasti eteenpäin. Vuodenvaihteen jälkeen laitoin ensimmäiselle kasvattajalle viestiä, ja sainkin häneltä ihanan vastauksen. Jäimme odottamaan kesällä mahdollisesti syntyvää pentuetta, ja siitä meille ehkä syksyllä muuttavaa pentua. Liityin portugalinpodengojen facebook ryhmään ja itkin sisäisesti, kun feediin tipahteli päivittäin toinen toistaan suloisempia podengoja. Kun päätös oli vihdoin tehty, odottavan aika oli raastavan pitkä. Ja sitten eräänä  maaliskuun alun aamuna, siinä he olivat. Seitsemän täydellistä, vasta syntynyttä, pientä sileäkarvaista portugalinpodengoa puhelimeni näytöllä. Luulen, että tuossa vaiheessa toimin kuin sumussa, enkä antanut järjelle sanan valtaa.Tärisevin sormin naputtelin kasvattajalle viestiä, samalla pienen innostuksen kasvaessa sisälläni. Järki yritti huudella, että äläs nyt turhaan liikaa intoile, kaikki pennut ovat tässä vaiheessa varmasti jo alustavasti varattuina. Toisin kuitenkin kävi, ja yksi tuon pentueen kuudesta tytöstä kasvaa parhaillaan kohisten sisarustensa kanssa, voidakseen muuttaa pian uuteen perheeseensä. <3

Ja täällä odotetaan häntä jo malttamattomina! Kuten kuvista näkee, esimerkiksi koiraportti on jo asennettuna paikoilleen. (Kiitos super paljon ihana Taija sekä portista "yli" kasvanut kummipoika! <3) Tarkkasilmäisimmät saattoivat kummastella porttia jo synttäripostauksessa. Saimme myös aika osuvan sisustuskyltin lahjaksi äidiltä. Kyllä se vaan on ihan eri asia tulla tyhjään kotiin, kuin sellaiseen, jossa joku odottaa onnellisena tervehtien ja häntä villisti vispaten. Myös koirakirjat ovat olleet ahkerassa käytössä. Mulla oli pari kirjaa valmiina niiltä ajoilta, kun meidän mummokoirat oli vielä pentuja ja lisää koirakirjoja saatiin Teemun vanhemmilta joululahjaksi. Eiköhän näillä eväillä onnistuta kasvattamaan meidän tytöstä ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö. :)

Että tämmöinen pieni suuri salaisuus on muhinut mun mielessä jo jonkin aikaa! Hihii, en voisi olla enempää innoissani, ja maailmaa tarkastellaankin tällä hetkellä aika lailla vaaleanpunaisten koiranpentu -lasien läpi. Oletteko melkeen yhtä innoissanne tästä uutisesta kuin mekin? ;)

Ihanaa ja koiranpennun tuoksuista pääsiäistä kaikille!

Kinder-kakku

Lupasin jakaa teille täällä blogissa mun synttärikaukun ohjeen, jos vaikka pääsiäiseksi tekee mieli tehdä jotain vähän spesiaalimpaa. Pienenä varoituksen sanana, että tästä kakusta ei sitten suklaata puutu! Ohje on alunperin Kinuskikissan blogista bongattu. :)

Kinder-suklaajuustokakku

Pohja:

200 g suklaahippukeksejä

75 g voita

Valkosuklaatäyte: 

145 g Pandan valkosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa

2,5 dl Flora vispiä
0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä

Maitosuklaatäyte:

4 liivatetta
2,5 dl Flora vispiä
200 g Fazerin sinistä

50 g tummaa suklaata

200 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria
 

Suklaaganache: 

150 g tummaa suklaata
0,75 dl kermaa
1 rkl voita

Vuoraa halkaisijaltaan 22-24cm kokoisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Peitä sisäreunat reunakalvolla. Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele keksi-voiseos irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita valkosuklaakerroksen liivatteet veteen likoamaan. Vatkaa 2,5dl vispikermasta vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon sokerit ja tuorejuusto. Sulata valkosuklaa kuumassa vesihauteessa ja sekoita sulanut suklaa kermavaahto-tuorejuusto seokseen. Kiehauta tilkka vettä ja sulata liivatelehdet veteen. kaada ohuena nauhana koko ajan vatkaten valkusuklaatäytteeseen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin pariksi tunniksi hyytymään.

Maitosuklaakerrosta varten laita liivatteet likoamaan. Vatkaa loput 2,5 dl vispikermasta vaahdoksi. Sekoita joukkoon sokeri ja tuorejuusto. Sulata suklaat ja sekoita ne kermavaahto-tuorejuusto seokseen. Kiehauta taas tilkka vettä ja sulata siihen liivatteet. Kaada ohuena nauhana koko ajan vatkaten suklaatäytteeseen. Kaada täyte vuokaan valkosuklaatäytteen päälle. Anna taas hyytyä pari tuntia.

Ennen koristelua valmista ganache. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja nosta liedeltä. Paloittele suklaa joukkoon. Hämmennä, kunnes suklaa on sulanut. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Anna massan jäähtyä hetki ja kunnes se paksuuntuu hieman. Valuta ganache kakun päälle keskeltä kohti reunoja. Koristelussa saa sitten käyttää luovuutta erilaisten Kinder-suklaiden kanssa! 

Ja kyllä muuten kelpasi vieraille! Koristeina olevista "pesistä" käytiin kova taisto. ;) Vaikka eri kerrosten väsääminen voi tuntua työläältä, on tämä loppujen lopuksi mielestäni melko helppo kakku valmistaa ja saada myös onnistumaan. Ja maisteluvaiheessa se vaivakin tosiaan kyllä palkitaan!

Synttäriviikonloppu

Tänä aamuna mulla oli ihan käsittämättömän keväinen fiilis! Herätessä auringonsäteet paistoivat sälekaihdinten välistä, ja oli ihana nousta puhtaista lakanoista ja tepastella siivottuun kotiin. Lyhensin viikonlopulta jääneiden, ja jo pitkiksi venähtäneiden, tulppaanien varret ja asettelin ne takaisin maljakkoon. Nappasin äidiltä saadut sisustuslehdet mukaan, ja istahdin auringonvalossa kylpevälle parvekkeelle selailemaan lehtiä. Meidän parveke on näin keväisin ihan uskomaton! Se on niin tuulelta suojassa ja suorassa aamuauringossa, että vaikka kaduilla kulkevilla ihmisillä on pipot ja hanskat, tulee parvekkeella kuuma ihan pelkissä kotioloiluvaatteissa, eli shortseissa ja T-paidassa. Tämä on jo kolmas kevät, kun pääsen nauttimaan näistä mun omista aamuhetkistä meidän parvekkeella.

Viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä pienellä sukulaisporukalla. Siivottiin ja leivottiin Teemun kanssa pari päivää synttäreitä varten, ja nyt on taas ihanan vapauttava olo, kun koti on puhdas ja vapaa turhasta rojusta. Vietiin itseasiassa sängyn alla luvattoman pitkään odotelleet kirppiskamatkin vihdoin kirppikselle pari viikkoa sitten! Huomenna täytyy hakea jäljelle jääneet tavarat pois ja lahjoittaa ne sitten eteenpäin. Vihdoin on sekin homma hoidossa, eikä tarvitse siirtää sitäkin ties millä verukkeilla aina "ensi viikkoon".

Mulla on ollut vähän flunssaa, niin sovittiin, että tehdään jotain kivaa yhdessä sitten myöhemmin, ja juhlitaan synttäreitä nyt vain vähän rauhallisemmin. Sainkin itseasiassa Teemulta synttärilahjaksi elämäni ensimmäisen pakohuonepelin, jolloin voidaan sitten juhlia synttäreitä ratkomalla arvoituksia ja vaikkapa syömällä jossain hyvässä ravintolassa. Ihan hyvä itseasiassa näin, sillä viikonlopussa riitti puuhaa muutenkin muun muassa yhden pienen road tripin muodossa. Kerronkin siitä lisää vähän myöhemmin. (; Ajattelin myös, että voisin jakaa teille täällä blogissa tuon kuvissa näkyvän ja suussasulavan kinder-kakun ohjeen. Sitten sitä ehtii tehdä vaikka loppuviikon pääsiäismenoihin. Mitäs tuumitte? Saatte nyt myös pitkästä aikaa ihastella mun naamaa, kun ehdittiin ottamaan tasan yksi kuva partsilla, ennen kun ovikello soi ja vieraat saapuivat juhlimaan. :D

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautua iltavuoroon töissä, joten palataan sitten myöhemmin sen kakkuohjeen kanssa. :) Ihanaa viikkoa teille, jos ette nyt kerkeä vielä nautiskelemaan ja fiilistelemään, niin tehkää se viimeistään pääsiäisenä, kun meille koittaa tuo ihana pidennetty viikonloppu! <3