Pepsin kuulumisia

Pepsi on ollut meillä nyt kolme viikkoa, ja siinä ajassa hän on jo kasvanut hurjasti sekä henkisesti että fyysisestikin. Postauksen kuvat ovat kronologisessa aikajärjestyksessä, niin niistäkin voi vähän hahmottaa tuota pikkutyypin muutosta.

Koiranpennuilla vilkkaan sosiaalistumisen kausi on noin 8-12 viikkoisina, mikä tarkoittaa, että tuona aikana olisi hyvä sosiaalistaa pentua mahdollisimman tehokkaasti kaikkeen, mitä se mahdollisesti tulee kohtaamaan jatkossa elämässään. Ihan kaikkea ei tietenkään millään pysty/ehdi ajan puitteissa kokemaan, mutta kovasti me ollaan koitettu valmistaa tuota pientä elämään. Pepsin pentueelle annettiin varhaisrokotteet eläinlääkärintarkastuksen yhteydessä 7 viikkoisina, mikä on mahtava juttu sosiaalistamisen kannalta. Pennun kanssa voi mennä ja nähdä asioita hitusen huolettomammin, kun rokotus suojaa tarttuvilta taudeilta. Ja ollaanhan me tuon kanssa mentykin. Pepsi varmaan jo alkaa kyllästyä, kun jokapäivä on jotain ohjelmaa. Hänkin odottaa varmaan jo meidän lomaa malttamattomana, että pääsee vähän huilimaan välissä. ;D

Pepsi on tavannut siskoaan kaksi kertaa (kerroinko jo, että sisko muutti asumaan tähän ihan meidän lähelle? Nyt päästään riekkumaan koska tahansa!), Moccaa ja Toscaa (vanhempien basut) jo muutamaan otteeseen, Teemun vanhempien suomenlapinkoiran Simon kolmesti sekä mittelineidit Vapun ja Vienon kertaalleen. Lisäksi ollaan käyty peuhaamassa Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, samoiltu metsissä, tavattu kolmevuotias kummipoika kaksi kertaa, käyty kyläilemässä, yksillä synttäreillä ja useaan kertaan ostoksilla lemmikkikaupassa, tutustuttu terassielämään sekä ihmetelty menoa muutamassa tapahtumassa; Suurmarkkinat, Kyläpäivät ja Kirsikankukkajuhlat. Pepsi on myös ehtinyt lajitoverien lisäksi törmätä kissoihin, lampaisiin, hevosiin ja kanoihin. Matkaa on taitettu autolla, bussilla, junalla ja metrolla. Pepsi on suhtautunut kaikkeen pentumaisen ennakkoluulottomasti, ilman pelokkuutta tai arkuutta, menemättä kuitenkaan ylikierroksille. Pepsi on hienosti ollut reipas ja rento itsensä, ja kaikille uusille tuttavuuksille heilutetaan aina iloisesti häntää. Ja tästä on varmasti hyvien lähtökohtien ja luonteen lisäksi kiittäminen juurikin sitä, että ollaan jaksettu pikkuista kuljettaa mukana nämä kuluneet viikot. Esimerkiksi automatkustajana hän on jo mestari. Autoon mennään aina riemuissaan, odottaen innolla tämän kerran määränpäätä. Ja Pepsi matkustaa hiiren hiljaa omassa kuljetushäkissään, yleensä nukkuen ja akkuja lataillen, niin jaksaa sitten perillä taas riekkua. Fiksu tyyppi.

Ja tämä kaikki siis alle kolmessa viikossa. Tähän yhtälöön kun liittää vielä työt, kolme tenttiä, kuuden tunnin yöunet ja kaiken muun kasvatuksen, niin voidaan vaan arvailla mistä mahtaa johtua viimeisen jakson hieman kyseenalainen tenttimenestys... Mutta juu, eipä tuo epeli ole vauva kuin kertaalleen, niin koitetaan tehdä tässä vaiheessa kerralla asiat mahdollisimman oikealla tavalla. Kyllä siitä vielä kelpo koirakansalainen koulitaan! (;

EDIT/ Enhän mä sitten onnistunutkaan saamaan tätä postausta ulos ennen reissuun lähtöä, joten teksti näkeekin päivänvalon vasta meidän paluupäivänä. Mutta eipä se mitään, omissa silmissä tilanne on kyllä sama kuin viikko sitten, vaikka todennäkäisesti pieni on jo kasvanut ja muuttunut tuon viikon aikana hurjasti. :) Eli nyt Pepsi hätyyttelee siis jo täyttä kolmen kuukauden ikää, joista yhden kuukauden on viettänyt meidän hoteissa.

Olemme Teemun kanssa viikon lomalla Sardiniassa, ja veljeni sekä hänen tyttöystävänsä asuvat sen aikaa meillä ja toimivat Pepsin sijaisvanhempina. Viestitelty on päivittäin, ja hyvin siellä vaikuttaa sujuneen. Mitä en kyllä epäillyt hetkeäkään, sillä niin hyvissä käsissä pieni on ollut meidän lomaillessa! <3

Täällä on hirveästi lemmikkikoiria ihmisillä, ja varsinkin pieniä ja suloisia hauvoja kävelee omistajineen vastaan tämän tästä. Myös podengoja muistuttavia koiria on paljon! Ja nyt kun postauskin on koira-aiheinen, on pakko kertoa teille yksi hassu episodi, jota päästiin todistamaan yhtenä iltana istuessamme iltaa ravintolan terassilla.

Rantaa pitkin kulki kaksi naista ja heillä oli myös vapaana kaksi mäyräkoiraa. Koirat silminnähden nauttivat elämästään, ja juoksentelivat onnellisina rantaa edestakaisin. Kului ehkä vartti, kun rakennuksen nurkan takaa juoksi takaisin tulosuuntaan toinen mäyräkoirista. Mäyris oli, jos mahdollista, entistäkin onnellisempi, lähes hurmoksellisessa tilassa. Se sinkoili pitkin rantaa ja poimi suuhunsa jos jonkinlaisia roskia, osaamatta päättää mitä niistä kanniskella mukanaan. Hetken päästä perästä marssi myös toinen naisista. Mutta hämpä ei jakanutkaan mäyriksen ylitsevuotavaa onnea, vaan karjui koiralle käskyjä italiaksi tehostaen niitä huitomalla käsillään ilmassa. Mäyräkoira oli kuin ei olisi kuullutkaan ja jatkoi vaan päätöntä menoaan. Hetken seurattiin tuota parivaljakon touhua ja pohdittiin että mitenhän karkumatka mahtaa päättyä. Taisi mäyräkoirakin lopulta pohtia vähän pidemmälle, että jospa sittenkin lopettaisi hyvän sään aikana. (Vaikka tässä vaiheessa sekin taisi olla jo aikoja sitten ohitettu.) Lopulta mäyräkoira pysähtyikin ja kyyristyi matalasta olemuksestaan vielä entisestään vastaanottamaan omistajansa nuhtelut. Raukka parka näytti niiin syylliseltä! Ja sitä kyllä olikin, sillä omistaja vain jatkoi huutoa pahimpaan varautuneelle koiralle. Tilanne oli jo tässä vaiheessa niin koominen, ja kuin jostain lastenohjelmasta. Mutta omistajapa tempaisi koiran valjaistaan ilmaan kuin käsilaukun! Ja niin lähti maansa myyneen näköinen mäyräkoira kahvasta kannettuna takaisin menosuuntaan sadatteluilla säestettynä. Me ei voitu muuta kuin purskahtaa nauruun saatuamme todistaa tuota hullunkurista välikohtausta. Vieläkin alkaa naurattaa, kun mietin tuota pientä karkulaista, ja pakomatkan saanutta loppua.

Sepä siis tältä erää koirakuulumisista. Täytyy naputella taas päivitystä, kun päästään kotiutumaan ja nähdään, että minkälainen riiviö siellä onkaan vastassa, kun äiti ei ole ollut paikalla komentamassa. ;) No ei, uskon että Pepsi on jatkanut elämää ihan samaa rataa kuin tähänkin asti. Pitämällä veljen ja tyttöystävänsä kiireisinä riiviöimällä sopivasti, mutta olemalla samalla oma maailman hellyyttävin itsensä. <3

Kesä on täällä!

Kevät skipattiin tänä vuonna aika tehokkaasti tuosta välistä ja tuntuu, että siirryttiin melkein suoraan talvesta kesään. :D Tai ainakin pukeutumisessa, sillä vasta ihan viime päivinä on saanut jättää kaulahuivin kotiin ja siirtää viimeiset talvitakit varaston puolelle. Ja sitten tuli eilinen ja yhtäkkiä kesä onkin täällä +20 lämpötiloineen! Ei voisi tämä tyttö olla enempää onnellinen. Eilen aamulla lueskellessani sanomalehteä parvekkeella ja Pepsin tuhistessa vieressä teki melkein mieli itkeä onnesta. Oli niin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta; tunsin kesän. <3

Kesä on vihdoin täällä, ja sen myötä myös kesäloma! Keskiviikkona sanoin työpaikalle heipat pariksi viikoksi. Loman jälkeen odottaakin sitten ihan uudet haasteet, joten töihinpaluukaan ei tunnu niin pahalta. Koulun ovet sulkeutuikin sitten vähän pidemmäksi aikaa, kun pääsin suuntaamaan ensimmäiselle korkeakoulukesälomalleni lähes kolmeksi kuukaudeksi! Voidaa yhdessä mukavasti unohtaa se, että syksyllä odottaa yksi pieni matikan uusinta. Mulla alko loma nyt, joten on aika nollata aivot ja katsellaan uudemman kerran sitten syssymmällä. ;)

Ja lomahan on hyvä aloittaa sillä, että jokainen päivä on sullottu täyteen ohjelmaa. Me lähdetään ensiviikolla kesälomareissulle sinne Italiaan, ja sitä ennen pitäisi ehtiä tehdä vielä noin sata ja yksi asiaa. No, onhan tässä vielä muutama hassu päivä, joten ei mitään syytä paniikkiin. Ainiin ja tulihan sitä talvella ostettua liput myöskin Bruno Marsin Suomen keikalle, jonne päästään fiilistelemään ylihuomenna. Huhhuh kun on taas haipakkaa, mutta itse olen/ollaan aikatauluni laatinut.

Eilinen oli kyllä ihan täydellinen kesäpäivä. Aloitettiin se tosiaan loikoilemalla partsilla ilman mitään kiirettä mihinkään. Kävin kunnon hikilenkillä, minkä jälkeen viileä suihku tuntui ihan taivaalliselta. Suihkun jälkeen napattiin Pepsi mukaan, ja lähdettiin kiertelemään kotikaupungin keskustaa, joka on mun mielestä todella kiva ja kaunis näin kesäisin. Lähetän myös sanattomat kiitokset niille, jotka on joskus päättänyt istuttaa tänne kirsikkapuita. Näin keväällä kirsikkapuut ovat niin tavattoman kauniita kukkiessaan, että parantavat kyllä mitä tahansa katukuvaa moninkertaisesti. Satavuotiaan Suomen kunniaksi on tänne päätetty istuttaa sata kirsikkapuuta lisää, ja voitte vaan kuvitella kuinka onnelliseksi tulin siitä, että osa niistä sadasta muutti tuohon ihan meidän naapuriin rakentuvaan minikirsikkapuupuistoon. <3 Otettiin keskustassa myös kuvia kirsikkapuiden luona, mutta harmillisesti suurimmassa osassa kuvia tarkennus oli pielessä. Laitan tähän nyt kuitenkin pari kuvaa, jotka onnistuivat paremmin.

Kuvailun lomassa syötiin kesän ekat ulkojäätelöt ja päädyttiin nauttimaan auringosta nimensä mukaisesti aurinkomäelle. Myös terassikausi oli ilman muuta päästävä korkkaamaan, joten siemailtiin yhdet siiderit ja oluet ja syötiin herkulliset salaatit Kulmiksen terdellä. Pepsi nukkui nätisti oman vilttinsä päällä meidän syömisen ajan, eikä välittänyt ympäröivästä hälinästä tuon taivaallista. Muutenkin neiti osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti koko reissun ajan. Mun täytyykin näpytellä teille tuosta Pepsin sosiaalistamisesta ja kuulumisista ihan oma postauksensa. Hän on ollut meillä kohta jo kolme viikkoa! Niin se aika vaan kiitää eteenpäin hirveää vauhtia. Nytkin voisin alkaa pikkuhiljaa lopettelemaan, ja napata kyljessä kiinni tuhisevan unikeon kainaloon ja suunnata ulos aurinkoiseen aamuun. Tällekin kesäpäivälle on niin paljon suunnitelmia, että parempi lähteä liikkeelle! Tähän loppuun vielä kuva kauneimmasta olennosta jonka tiedän. Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!

Hän on täydellinen <3

Hän on täällä! ♥

Pienen koiran elämää, ei enempää, ei vähempää...
Eilen meidän vauva saapui vihdoin kotiin! Hänen nimensä on Pepsi ja hän on sydäntenmurskaaja. <3

Me oli pyöritelty koirien nimiä jo ennen, kun lopullinen rotuvalinta tarkentui. Pepsi on meistä molemmista oikein hyvä nimi koiralle. Se on lyhyt ja ytimekäs, ja koiran helppo omaksua. Se ei ole myöskään ihmisten nimi, joten Pepsiä voi rauhassa huudella ilman kummaksuvia katseita. Se ei myöskään ole mitään överi tyttömäistä, vaan ihan Pepsi vain. Hän voi olla ihan niin neiti tai rämäpää kuin lystää, eipähän ole ainakaan nimi määrittelemässä luonnetta. Ja sitten kävi vielä niinkin hassusti, että Pepsin rotu on portugalinpodengo, eli lyhennettynä popo. Eli PPP. Ja siihen voidaan vielä lisätä etuliite pieni, niin johan on alkukirjaimet kohillaan. :D Pepsin kennel on Beoline, mikä myös kuulostaa kauniilta yhdistettynä Pepsiin. Pepsin virallinen nimi on Beoline Camara Secreta, eli salaisuuksien kammio. :D Pepsillä on kuusi sisarusta, eli heitä on saman verran kuin Harry Potter -kirjoja, joiden mukaan he saivat viralliset nimensä. Portugaliksi tottakai.

Täytyy vielä kehua Pepsin kasvattajia, joiden luona koiruus on saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. He ovat omistautuneet kasvatustyölle ja heistä oikein paistaa aito välittäminen ja rakkaus koiria kohtaan. Heidän kotonaan Pepsistä on kasvanut kiltti ja reipas tyttö, joka hän on tänäpäivänä. Kiitos Petri ja Raija tuosta täydellisestä pikku pakkauksesta!

Pepsi sai kasvattajilta vielä mukaansa ihanan jänisriepulelun, johon sisarukset saivat jättää tuttuja hajuja, ennen kun lähdettiin kotimatkalle. Pentupaketista paljastui ruokien lisäksi myös kaksi vilttiä sekä ihana minikokoinen vaaleanpunainen vinkulelu, jota Pepsi rakastaa suunnattomasti. Pepsi on myös käynyt jo eläinlääkärillä tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa, sekä saanut mikrosirun ja ensimmäisen matokuurin.

Automatkalla Pepsi kipusi olkapäälleni, missä nukkui tyytyväisenä koko tunnin matkan. Kotonakaan ei ole yhtään itkeskellyt muiden pentujen perään, vaan ollut reipas ja kaikesta kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija. Kotona on tulleet lelut ja nukkumapaikat tutuiksi, kun ensin viiletetään hirveää kiitoa pitkin kämppää ja seuraavaksi simahdetaan pienille päikkäreille. Mitä lähemmäs mamman päätä pääsee lepäilemään, sen parempi. Ensimmäinen yökin meni meillä tosi hyvin! Pepsi rauhottui vierashuoneessa omaan petiinsä levitettävän sohvan viereen. Noin kolmelta yöllä piti vähän heräillä leikkimään ja käymään pissalla, ja sitten unia jatkettiin aamuun. Ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi pyörimään ja pussailemaan meitä vuodesohvalle herättyään.

Sisäsiisteysopettelukin on lähtenyt jo hyvälle mallille. Pepsi on tainnut alkaa oivaltaa, mikä se juju tuolla ulkona ravaamisen kanssa on. :D Kaikki kakat hän on hienosti tehnyt ulos ja sisällä käyttää rutiininomaisesti sanomalehtiä pissa-alustana.

Vaikka me vasta jatketaan tutustumista toisiimme, tuntuu, kuin Pepsi olisi aina kuulunut tänne. Olen jo ihan sanoinkuvailemattoman kiintynyt tuohon pieneen hörökorvaan, joka rakastaa pusuttelua, hyppelyä, leikkimistä ja meidän kanssa oleilua. Uteliaana hän seuraa koko ajan, mitä milloinkin puuhaillaan ja haluaa innokkaana osallistua kaikkeen. Pepsi on kiltti ja hyvin iloisen oloinen pieni podengo.

Tänään meillä onkin vuorossa ensimmäiset yksinoloharjoittelut sekä totuttelua autoon ja matkustushäkkiin. Tehtiin muuten myös Pepsille oma instatili, minne päivittelen todennäköisesti tiheään tahtiin meidän tytön edesottamuksista. Hänet löytää Instagramista käyttäjänimellä pepsipodengo. <3

Tälläkin hetkellä pieni nyytti tuhisee kyljessä kiinni. My life is now complete <3

Pennulle

Huomenna haetaan meidän pentu kotiin! Tätä hetkeä on odotettu, ja siihen ollaan myös valmistauduttu kuluneiden viikkojen aikana. Nyt alkaa olla kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen hommattuna häntä varten. :D

Ensimmäinen asia, jonka ostin pennulle oli ihanat ruoka- ja juomakupit. Näin nämä aikoinaan jossain blogissa, ja ihastuin samantien. Olin ihan varma, ettei näitä enään myydä missään, kun pennun hankinta tuli itselle ajankohtaiseksi. Onneksi olinkin väärässä, ja sain tilattua veikeät luunmalliset kupit. Vähintään vesikuppi on kuitenkin aina esillä, joten miksei samalla hankkisi omaa silmää miellyttävät versiot osaksi sisustusta. :) Hauvaa tuskin kiinnostaa, minkä näköisestä kiposta pöperöt tulee tarjoiltua, mutta omistajakin on nyt tyytyväinen. Hommattiin vielä Ikeasta ihan perus muovinen pöytätabletti kupeille alustaksi, niin ei haittaa jos vedet vähän roiskuu. Lemmikkiliikkeissä myytävät suojukset on usein aika hintavia, joten ei kyllä haitannut maksaa tämmöisestä tyylikkäästä versiosta kolme euroa.

Pakko myöntää, että uudelle koiralle oli mukava shoppailla kaikenlaista. Silloin vuosia sitten, kun pentuhankinnat oli ajankohtaisia viimeksi, ei valikoima ollut läheskään nykyisen kaltaista. Tutkittiin Teemun kanssa ihmeissään erilaisia pantoja ja hihnoja suuresta valikoimasta ja nyt sitten toivotaan, että onnistuttiin hankkimaan edes jotenkuten oikeaa kaliiberia olevat varusteet. Tai sitten voi olla, että joudutaan pennun kanssa ensimmäisenä suuntaamaan lemmikkieläinliikkeeseen vaihtamaan välineitä.

Flexi tuskin on kovin tarpeellinen heti alkuun, mutta löydettiin niin hieno ja kevyt versio, että hankittiin sekin nyt sitten valmiiksi metsälenkkejä varten. Olihan siihen saatava myös tuollainen hieno lisäosa, jonka sisälle voi laittaa kakkapusseja tai koiranherkkuja.

Pikkuriikkinen pentupanta ja kevyt hihna meiltä löytyy myös. Niistä olen ehkä eniten epävarma tällä hetkellä, sillän koiran kokoa on hirveän vaikea arvioida pelkkien kuvien perusteella. Viime live-näkemisestä on kuitenkin jo kolme viikkoa aikaa ja pentu on oman arvioni mukaan suunnilleen tuplannut kokonsa tässä ajassa.

Oma peti (tai pari...) on pennun kannalta se ehkä tärkein ostos. On tärkeää, että pentu oppii itselleen sen oman paikan, jonne voi vetäytyä lepäämään ja rauhoittumaan. Ostettiin myös kevythäkki automatkoja varten, ja olisi tarkoitus pitää sitäkin ensin sisällä, että pentu tottuu siihen ja kokee häkin turvallisena paikkana matkustaa. Häkki löytyi itseasiassa Torista käyttämättömänä parillakympillä, eli se oli suorastaan löytö. Ja koska noita petejä nyt tuli krhm.. "vahingossa" hankittua kaksin kappalein, päätettiin sijoittaa toinen ainakin totuttelun ajaksi häkkiin. Saadaan siitäkin samalla pennulle mahdollisimman mukava ja turvallinen lepopaikka.

Ja sitten ne lelut... Mähän olin siis päättänyt, että pennulle ei osteta turhaan leluja etukäteen, kun niitä tulee kuitenkin ostettua pennun saavuttua. Ja saatiin Teemun vanhempien koiran vanhoja leluja myös. Mutta niinhän siinä kävi, että kaikki koirien lelut on vaan niin syötävän suloisia ja ajattelin vaan, että miten ihana tämäkin olisi meidän pennulle. Joten nyt niitä leluja sitten löytyy.

Ja nyt löytyy myös reilun kokoinen säilytyskori leluille! Tämä löytyi ihan sattumalta Ikeasta, ja onkin ihan vasta myyntiin tullut uutuus. Huovasta valmistettu koppa on tyylikäs ja maksoi kympin, eli ei ole mikään huima investointi jos pentu nyt päättää pistää korin palasiksi. Naurettiin Teemun kanssa, että vauva varmaan kapuaa koriin tyytyväisenä leluinensa, ja kolmenkympin koiranpeti jää käyttämättä. :D

Meillä on myös jos jonkinlaista syötävää pennulle valmiina. Pentu saa mukaansa kasvattajalta jotain penturuokaa, johon on tottunut. Kun Teemu oli viikko sitten eläinmessuilla, saatiin sieltä ilmaiseksi vaikka mitä herkkua pennulle, joten niitä riittää nyt. Myös pureskeluhaluihin on hommattu erilaisia purutikkuja. Ollaan pohdittu, että halutaan ruokkia pentua tulevaisuudessa ainakin osittain raakaruualla, joten niitäkin voisi jo käydä ostamassa pakastimeen, niin pennun voisi totuttaa sitten pikkuhiljaa niihin.

Kotona ei ole tarvinnut tehdä hirveästi muutoksia pentua varten. Suurin asia nyt on tuo työ/vierashuoneen ovelle asennettu portti. Halutaan rajata pennulle pienempi alue, mihin jäädä yksin ollessaan. Tämän pitäisi vähentää koiran stressiä, sekä helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse tarkistaa kaikkia huoneita koirankestäviksi aina lähtiessä.

Televisiotasoa olemme myös vähän tuunanneet, sillä alunperin taso on alhaalta avoin. Ostettiin Ikean löytönurkasta hylly kolmella eurolla ja sahattiin siitä sopivan kokoinen kaistale estämään pennun pääsy esimerkiksi uudelle pleikkarille ja johdoille. Myös loput johdot on piilotettu ja matot siirretty varastoon. Pariin paikkaan täytyy vielä levitellä sanomalehtiä valmiiksi.

Siinäpä tärkeimmät! Lähti hieman lapasesta, niin kuin arvata saattaa ensimmäisen vauvan kohdalla. Mutta on häntä niin odotettu, että eiköhän tämä meille sallita. Ja ainiin, yksi syötävän suloinen paitakin oli saatava... Mutta se oli kuitenkin -60% alennuksessa, eli pelkkää säästöä. ;)

Ps. Tänään blogi täyttää jo kolme vuotta! Välillä on kirjoittamisen kanssa ollut hiljaisempia aikoja, ja välillä taas hieman aktiivisempia. Jokatapauksessa, täällä mä edelleen olen rustailemassa teille elämän menosta, ja samaa rataa olisi tarkoitus myös tulevaisuudessa edetä. Huomenna kääntyy siis synttäreiden kunniaksi myös uusi sivu blogin historiassa, kun blogi saa uuden tähden meidän pienestä koiranpennusta. Hänen edesottamuksista saatte todennäköisesti jatkossa siis lukea ihan jopa kyllästymiseen saakka! Mutta nyt siirryn jännittyneenä odottelemaan huomista, ja toivotan teille vielä ihanat vapun jälkimainingit. Tervetuloa toukokuu, sinua onkin jo kaivattu! <3