sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pepsi 5kk ♥

Meidän rakas hauveli täytti toissapäivänä jo viisi kuukautta! En kestä miten nopeasti tämä kolme kuukautta koiranpentuarkea on hujahtanut, ja meiltä löytyykin yhtäkkiä kotoa pienen pennun sijasta hurjasti kasvanut nuori koiranalku.




Pepsille parasta maailmassa on edelleen oma perhe, jota tervehditään jokaikinen kerta ilosta halkeamaisillaan. Myös kaikki muut ihmiset sekä koirat ovat potentiaalisia uusia ystäviä, ja varsinkin pienet koirat ja lapset saavat Pepsin suunniltaan riemusta. Lisäksi parhaita juttuja on tietysti kaikki omat lelut sekä kaiken kaliiberiset oksat, kepit ja risut. Myös kaikki muu luonnon anti kuuluu suosikkeihin; kävyt, tuulen mukana lentävät lehdet, ruoho, hiekka ja multa, kivet... Metsälenkkejä ja vapaana juoksemista Pepsi rakastaa, ja kivillä ja kallioilla kiipeily ja juurten yli hyppiminen ovatkin olleet mitä parasta hyötyliikuntaa kasvavalle koiralle.

Paras koirakaveri on ehdottomasti Keravalla asusteleva Ennu-sisko. Siskon kanssa on kaikista parhaat ja rajuimmat leikit. Välillä sisko tuppaa käymään hermoille, ja sitten puhistaan hetki, mutta pian kähinät on jo annettu anteeksi ja painileikit ja armottomat takaa-ajot saavat jatkua. Tuntuu tuo suhde olevan kuin ihmissisaruksillakin; toinen on niin läheinen ja tärkeä, että välillä uskaltaa vähän kinastella niin sitten jaksaa taas olla ylimmät ystävykset. Nyt Ennu on ollut reissussa peräti Norjassa saakka, ja arvata saattaa, että ikävä on jo hirmuinen!






Myös Mocan, Toscan ja Simon seurassa on viihdytty paljon, mutta koko- ja ikäerot tekevät suhteista näihin koirakavereihin lähinnä enemmän lapsivanhempi -tyyppisiä. Pentutreffeillä on onneksi päässyt myös tapaamaan vähän muitakin pentuja, joiden kanssa leikit ovat kuitenkin niin erilaisia kuin aikuisten koirien kanssa.

Pepsi syö tällä hetkellä sekoituksena tavallista nappula- ja raakaruokaa. Mushin pennuille suunnatut raakaruokapullat ovat maistuneet Pepsille paremmin kuin hyvin. Pullat ovat siis pakaste, jotka on pakattu kätevästi uudelleen suljettavaan 800 gramman pussiin. Meillä menee tällä hetkellä noita pullia neljä päivässä. Lisäksi annetaan Pepsille Canagan freerun chicken small breed nappulaa, joka myös maistuu kiitettävästi. Ekstrana maistuu sitten kaikenlaiset herkut, mutta varsinkin lihapullat ovat suurta herkkua.




Pepsi vihaa sadetta, ja en tiedä surkeampaa näkyä kuin litimärkä Pepsi vesisateessa. Sieltä tulee niin syyttävää silmää omistajan suuntaan, että on parempi teeskennellä kuin ei huomaisikaan, ettei syyllisyys kasva turhan suureksi. Sateella kipitetään äkkiä tekemään tarpeet, ja sitten juoksujalkaa takaisin sisälle vällyjen väliin päikkäreille. Sillä nukkuminen on myös yksi Pepsin ehdottomia lempiharrastuksia. Parhainta on, kun pääsee tuhisemaan sohvalle tai sänkyyn, siitä ei paljon onnellisemmaksi pieni koira voi enää muuttua. Mitä lähemmäksi meitä, ja meidän kasvoja pääsee nukkumaan, sen parempi. Pepsin bravuuri ovat myös hauskat nukkuma-asennot, ja siitä tuleekin napsittua paljon kuvia nukkuessaan mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Nukkuessaan paikallaan Pepsi on toki myös huomattavasti helpompi kuvattava, sillä meidän linssilude tuppaa työntämään kuononsa kiinni kameraan aina kun huomaa, että joku yrittää häntä kohti tsuumailla. :D

Hihnalenkit sujuu meillä jo varsin mallikkaasti, koska kerrostaloasujana Pepsi on niin pienestä pitäen tottunut kulkemaan hihnassa pitkin lähikatuja. Myös tarpeet tehdään jo taitavasti ulos. Matot on meillä olleet takaisin jo noin kuukauden, ja siitä asti tuo meidän neitokainen on siis ollut sisäsiisti. Tällä hetkellä Pepsi on muutenkin vahvan miellyttämisenhalun iässä, ja namien avulla sen saisi seisomaan vaikka päällään. :D On ihanaa, kun Pepsi lenkillä seuraa tai ohita -käskyn kuultuaan siirtyy kiltisti kävelemään jalan viereen namien toivossa. Olen pitänyt Pepsiä nyt vapaana metsälenkeillä, ja hän tuleekin aina kutsuttaessa iloisesti häntää vispaten luokse, eikä koskaan poistu näköpiiristä.





Pepsi rakastaa leikkimistä ja lelujaan. Varsinkin iltaisin leikit äityvät välillä melko hurjiksikin, kun rallia vedetään pitkin kämppää pää viidentenä jalkana, korvat luimussa ja naamalla hupaisa intoilme. Pepsi myös hyppii paljon, ja siis ihan paikallaan, ja ihan silkasta elämän ilosta ja riemusta. Pepsillä on lisäksi paljon hassuja ilmeitä ja hän on varsin läheisyyden kipeä. Nytkin tätä kirjoittaessa Pepsi meinaa kiivetä syliin ja tunkee päätään ja kuonoaan kiinni tietokoneeseen. "Mitä puuhaat? Voinko auttaa?" Meidän pieni ja hassu hömelö. <3 Pepsi on tuonut pienestä koostaan huolimatta meidän elämään niin paljon, että välillä täytyy ihan pysähtyä ihmettelemään, että tuo pieni ihme todellakin on meidän ikioma! <3






Kaikenkaikkiaan ollaan saatu todistaa maailman upeimman pienen podengo-tytön kasvua pikkupennusta vähän isommaksi pennuksi, eikä voitaisi kyllä olla enään yhtään ylpeämpiä vanhempia. Tässä vaiheessa elämäänsä Pepsi tulee kaikkien kanssa toimeen, suhtautuu uusiin asioihin reippaan avoimesti, kulkee meidän matkassa missä milloinkin, eikä tunnu hätkähtävän siitäkään tuon taivaallista. On se vaan niin taitava ja ihana tapaus! Onnea Pepsi 5kk! <3





perjantai 4. elokuuta 2017

Tänä kesänä olen

Wow. Näin nopeasti ei ole kesä hujahtanut ohi vielä ikinä. Tai ehtikö se koskaan kunnolla edes alkaa? Siitäkin huolimatta, että tämä kesä on ollut säiden puolesta kaikkea muuta kuin toivotun kaltainen, on ehditty puuhastella vaikka mitä! Siis tottakai sen lisäksi, että saimme uuden perheenjäsenen, johon tutustuessa ja jota kasvattaessa aika on kulunut kuin siivillä. Voitteko kuvitella, meidän pieni täytti eilen jo viisi kuukautta!! <3 En voi minäkään, mutta totta se on.

Alkukesästä suuntasimme etelän lämpöön Italian Sardiniaan. Ja nyt en voisi olla kiitollisempi siitä tammikuisesta päähänpistosta varata viikon loma toukokuun loppuun, sillä Italian auringolla ja rusketuksella on porskutettu pitkälle vielä täällä koti-Suomessakin. Kirjoitin meidän matkasta postauksen, mutten saanut koskaan aikaiseksi lisätä kuvatulvaa tekstin jatkoksi. Mutta kyllä se sieltä vielä on tulossa, ennemmin tai myöhemmin. :D

Sardinian hiekkarantojen jälkeen totuteltiin hetki uusiin työtehtäviin ja pusuteltiin koiranretaletta, jota ehti viikossa tulla kauhea ikävä, kunnes kesäloma vol.2 koitti. Silloin lähdettiin reissuun Suomessa, ja ajettiin yhden pitkäaiakisimmista ystävistäni sekä hänen puolisonsa häihin pohjoiseen. Tuo reissu oli ehdottomasti myös yksi kesän kohokohdista. Häät olivat ihanat ja hääpari sitäkin ihanampi. Meillä oli myös mahtava majoitus Oulussa, ja viikon loman sai taas kyllä kulumaan ihan yhdessä hujauksessa.







Nyt on käynnissä siis kolmas ja viimeinen kesäloma ennen kouluun paluuta. Tällä kertaa onneksi pari viikkoa putkeen, joten ehtii vielä kunnolla nollailemaan. Tälle lomalle ei myöskään ole sen kummempia suunnitelmia, joten aikaa on myös ihan puhtaalle olemiselle ja kunnon lomailulle. Kesälomien välissä olen tottakai kerennyt puuhastella vaikka minkälaista. Pepsi on ollut suuressa osassa meidän arkea, ja kulkenutkin kaikkialla muualla paitsi töissä hyvin tiiviisti mukana. Tänä kesänä olen nauttinut kesäruuasta ja grillaamisesta, käynyt pitkillä lenkeillä metsässä, istunut terassilla ja nauttinut auringosta ja kylmistä juomista, käynyt Hangossa, syönyt paljon jätskiä ja mansikoita, käynyt sunnuntaibrunssilla, lukenut kirjoja, ottanut aurinkoa (silloin kun se on suvainnut paistaa), vältellyt tehokkaasti tietokonetta ja blogia (krhm), käynyt koirapuistossa, joka oli oikeastaan kokonainen saari, käynyt piknikillä, paistanut lettuja, vienyt Pepsiä näytille mummoloihin, lillunut kylpylässä sadesäällä, vieraillut siirtolapuutarhamökillä, nauttinut kesä-Porvoosta, istunut iltaa ja parantanut maailmaa ystävien kanssa, ajelehtinut pariinkin otteeseen rapakon taakse Tallinnaan, ihastellut valoisia kesäiltoja jajajaja... Vaikka säät ovat olleet harvinaisen pas...huonot, on kesä silti antanut taas niin paljon uusia kokemuksia ja muistoja. Ja vaikka ulkona on koleaa ja sataa vettä, voi sisällä laittaa saunan lämpenemään ja käpertyä rakkaan kainaloon katsomaan Game of Thronesia pieni koiranpentu sylissä. Kunhan saa viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten (ja eläinten) kanssa, niin kaikki muu tulee kyllä siinä sivussa sitten.

Ja jos totta puhutaan, niin vielä on kesää (tai ainakin lomaa!) jäljellä. Toiveissa olisi vielä käydä ainakin lintsillä ja Suomenlinnassa, ehkä ainakin kerran vielä siellä siirtolapuutarhassa, osallistua rapujuhliin sekä päättää loma serkkujen mökillä. Myös kesäruokia ja -juomia täytyy hamstrata varastoon! Onneksi niille löytyy sitten vastapainona ne juoksulenkit dogen kanssa. :D

Mites teidän kesälomat on sujuneet? Vieläkö on lomaa jäljellä, vai kutsuuko jo arkirutiinit lomailijoita?