Miksi on niin vaikeaa vain olla?

Hämärtyvä syysilta. Kynttilöitä. Viiniä. Suklaata. Televisiosarja, joka yllättää loistavuudellaan.

Joskus on hyvä olla yksin. Yksinäisyys luo tilaa ajatuksille, omille mietteille ja rauhoittaa. Välillä on ihana rauhoittua ihan vain omassa seurassa, tehdä sitä mitä haluaa ja ennenkaikkea olla tekemättä sitä, mikä ei ehkä juuri silloin kiinnosta. Mulle ainakin toimii se, kun annan itselleni luvan vaan olla. Silloin itseasiassa saan jopa enemmän aikaiseksi. Ohimennen tulee laitettua astia tiskikoneeseen tai nostettua vaate lattialta kaappiin.

Tänään on ollut aikaa nimenomaan vain siihen olemiseen. Joskus hektisen arjen keskellä unohtuu, että välillä pitää antaa keholle ja mielelle lupa myös rauhoittua ja levätä. Kun tekee kuusipäiväisiä työviikkoja ja ravaa salilla vähintään sen neljä kertaa viikossa, näkee siinä sivussa kaikkia kavereita, laittaa ruokaa ja siivoaa, käy ainakin mulla vuorokaudesta tunnit vähiin. Ei ihme, jos alkaa stressi ja syysmasennus painaa. Pitäisi muistaa antaa aikaa myös levolle. Henkiselle ja fyysiselle.

Ja hei siitä sarjasta jonka mainitsin. Perilliset. Äiti suositteli sarjaa, ja aluksi vähän emmin sen suhteen. Äiti osasi kuitenkin selostaa ensimmäisen jakson tapahtumat niin lennokkaasti, että oli pakko selvittää miten tarina jatkuu. En edes tiedä, miltä kanavalta ohjelma tulee, mutta toinen ja kolmas jakso ovat nähtävissä Areenasta ainakin tällä hetkellä. Juoneen pääsee hyvin kiinni ilman ensimmäistäkin jaksoa toisen jakson alussa olevan kertauksen ansiosta. Sarjassa on vain kymmenen jaksoa, joten ei tarvitse mennä naimisiin jälleen uuden sarjan kanssa ikuisuudeksi. Suosittelen! Niin kuin äiti lupaili, rakastuin henkilöhahmoihin totaalisesti! Jokin seikka tekee henkilöistä helposti lähestyttäviä ja hätkähdyttävän aitoja. Joten jos kaipailette pientä lisää syysiltoihinnne, olkaapa hyvät! :)

Ihania, ja ennen kaikkea levollisia syysiltoja teille lukijoille tämän pimeyden keskelle! Palaillaan taas!

The Day off

Vapaapäivät viikolla on niin ihania, kun tuntuu että niiden aikana ehtii tehdä vaikka mitä! Eilen treffattiin taas rakkaan ystävän ja kummipojan kanssa shoppailun ja ruuan (hehheh..) merkeissä. 

Päätettiin nähdä taas Itäkeskuksessa, kun sinne molempien on suht helppo päästä ja on noin "puolessavälissä" meidän lokaatioita. :D No eihän mulle tullut mieleen, että myös Itiksessä on Stockmann ja Hullut päivät porskuttaa parhaillaan täyttä häkää. Ai parkkipaikka, mikä se on? Kaikki parkkialueet näytti täyttä, joten suuntasin pyörimään sinne mikä näytti viittä vapaata paikkaa. Muutaman kerran ehdin vetää ympyrää, kun aloin oppia että tarkoitus on madella yhdessä ympyrää kuin tuolileikissä. Samalla tarkkaillaan kaikkia, jotka ovat mahdollisesti palaamassa autolleen ja vapauttamassa paikan. Niitä jotka halusivat sisään jo ennestään pursuilevaan kauppakeskukseen, oli harmillisesti vaan huomattavasti enemmän kuin sieltä poistuvia. Lopulta onnistuin löytämään yhden vapaan paikan pienestä sivuparkista, jossa parkkiaika oli tunnin. Vain kerran täytyi käydä kiekkoon pyörittämässä lisää aikaa.

Vaikka olen todennut, että Hullut päivät ei todellakaan ole se paikka minulle, niin sinne vaan sitten kuitenkin eksyttiin. Kirjaimellisesti. Sillä en ollut aluksi löytää ulospääsyä sieltä. Huolimatta mun hieman negatiivispainotteisesta suhtautumisesta Hulluja päiviä kohtaan, tuli siellä silti tehtyä ostoksia. En tiedä olivatko valitsemani vaatteet edes halvempia kuin normaalisti. Mutta uusi talvitakki on tosiaan ollut hakusessa, ja löytämäni yksilö täytti kaikki kriteerini. Edullinen ja lämmin. Simple. Toinen ostos oli pehmoinen neule, joita ei kai koskaan voi olla liikaa. Molempia tullaan varmasti näkemään in action piakkoin. Taija osti Antonille ihania lastenvaatteita mukavilla alennuksilla höystettynä.

Keltaisen haamun kemut oli sen verran railakkaat, että nälkähän siinä tuli. Päätettiin molemmat Taijan kanssa tilata hampparit herkullisen kuvauksen perusteella, ja oli kyllä just niin hyvää kun luvattiinkin. Tulee varmasti syötyä kyseisessä raflassa toistekin. Teemu liittyi seuraan juuri kun oltiin saatu annokset pöytään, eikä voinut olla tilaamatta samanlaista. :D

  

Yleensä mulla on kuvia vain ruuasta, koska pyörin ite kameran takana. Nyt kuitenkin Teemu nappas pari kuvaa musta ja maailman parhaasta kummipojasta. En voi muuta sanoa, kun että rakastan tota pikkumiestä ihan luvattoman paljon. Ja oon vaan niin onnellinen, että saan olla osana tän koko ajan kasvavan ja kehittyvän ihanuuden elämää. 

 

Itiksen jälkeen suunnattiinkin sitten kohti Ikeaa. Ihana paikka, jossa ilmeisesti haluan luuhata vapaaehtoisesti myös vapaapäivinäni. :D  Kummasti sitä tuli taas ostettua kaikkea hyvin tarpeellista reilulla sadalla eurolla. Asiaan saattaa toki vaikuttaa, että mukana oli viidenkympin joulukuusi. Kyllä, luit oikein. Tämä jouluhullu hankki jo lokakuussa sekä kuusen, että joitain koristeita siihen. Myös jouluvalot löytyy nyt sitten jo valmiina. En kehtaa myöntää, että itseasiassa oon jo ehtinyt hommaamaan osan joululahjoista. (Ja tämä tapahtui jo syyskuun puolella, ehee..) Mikäs tässä, joulua odotellessa! Asiaa ei toki helpota yhtään se, että töissä joulutori on jo täydessä tällingissä ja saan ihastella sitä joka päivä. Loppuun siis vielä muutama kuva eilisen ostossaldosta. 

Let there be light

Oon jo pitkään halunnut omaksi ihanan tunnelmalliset valopallot. Tai en oo ihan varma, onko näille jotain virallista nimeä, mutta musta valopallot toimii aika hyvin. :D

Olin aika tosi happy, kun bongasin Ikeassa nämä kyseiset yksilöt. Itse pallot ja valosarja myydään erikseen, ja hintaa koko setille tuli kymppi. Siis oikeesti. Voisin itkeä onnesta. Musta on aivan mahtavaa miten Ikeasta saa kaikkea ihanaa niin halvalla! Sinänsä melko petollista, mutta ah niin kiva juttu silti.

Miten voikaan pienet valoa loistavat pallot tehdä ihmisen niin onnelliseksi? Ne on vaan niin kovin kauniin tunnelmalliset ja tuovat valoa alati pimeneviin syysiltoihin. Uudella jutulla piti heti tietty päästä vähän leikkimään ja kokeilemaan, ja virittelinkin palloja innoissani eripuolille kämppää. Teemu seuraili vierestä varmaan miettien, että nyt se on seonnut lopullisesti. Mut eiii, nää uudet valopallot on vaa nii sairaan kivat! Pitäähän sitä selvittää, että mikä niistä lukuisista loputtomista paikoista täällä meidän kotona on niille just sopiva. Mun päässä näin jo itseni ripustamassa näitä joulukuuseen...

En tiiä, mun silmään ne näyttää vaan aika hemmetin makeilta tossa vikassa kuvassa. Verhojen, paperivalaisimen ja valopallojen yhdistelmä luo ihanan seesteisen tunnelman, ja jätinkin ne nyt ainakin toistaiseksi tuohon killumaan. Mitäs tykkäätte? Mikä näistä on teidän suosikki, vai olisko teillä jotain hyvää ehdotusta valopallojen lokaatioksi? Ja hei, käykää tekin toki katsastamassa nää Ikean valosarjat ja niihin sopivat koristeet. Ihana pieni, sekä edullinen lisä kodin sisustukseen ja syysilmeen päivitykseen!

A Perfect Weekend

Tämän viikonlopun jälkeen voin onnellisena todeta, että mulla on maailman parhaat ystävät. Sain tavata kaikkia mulle tärkeitä ihmisiä enemmän kuin laki sallii, ja oon siitä äärimmäisen iloinen. Perjantaina vietettiin tyttöjeniltaa leffan ja hyvän ruuan merkeissä mun rakkaiden serkkujen kanssa. Lauantaina oli luvassa Disney-maraton mun ja Teemun yhteisten ystävien kanssa, unohtamatta taaskaan mahtavaa ruokaa. Ja sunnuntaina käytiin aamulla sienessä äidin kanssa ja illalla mun ihanat koulukaverit tuli meille juoruilemaan, pelailemaan ja sekoilemaan tyttöjenillan merkeissä. Voiko täydellisempää viikonloppua toivoa? Täydellistä nollaamista parhaassa seurassa!

Mulla on ollut niin hauskaa, ettei kamerakaan ole pysynyt menossa mukana. Kuvia siis tältä aamulta, viime viikon metsäretkeltä ja eilisen sienireissulta.

 

Tämmöisiä syksyisiä ja rentoutuneita fiiliksiä siis täällä päässä. Toivottavasti myös teillä oli rentouttava viikonloppu, jonka jälkeen on helppo ponnistaa alkavaan viikkoon! :) Mulla ainakin on edessä pari luultavasti melko rankkaa työpäivää, joten taitaa löysäily ja vapaa-aika jäädä taas hetkellisesti vähän vähemmälle. Eipä siis muuta kuin heissan vaan, näkyillään taas joku päivä!