Laserleikkaus part 2

Tänään päästiin taas jännän äärelle, kun oli aika suunnata neljättä kertaa kohti Helsingin Silmäasemaa. Silmäni laserleikattiin Smile-menetelmällä kyseisessä mestassa siis viime vuoden marraskuussa. Leikkauksen jälkeisessä tarkastuksessa joulukuussa todettiin, että oikeaan silmääni oli jäänyt vielä hajataittoa. Vasemman silmän näössä oltiin päästy priima tulokseen, mutta oikeassa oli jostain syystä korjaantunut oikeastaan pelkät miinukset pois, jättäen jäljelle täydet hajataitot. Hassua tässä oli, etten itse juuri lainkaan huomannut tätä eroa ennen kuin sain tietää siitä. Tämä johtui myös osittain siitä, että vasen silmä parempana korjasi ja paikkasi tehokkaasti oikean vajavaisuutta normaalisti molemmilla silmillä katsottaessa. Tarkastuksen jälkeen tottakai tuli enemmän vertailtua eri silmien näköä, ja tajusinkin eron olevan ihan huomattava. Pari kuukautta hengailin eripari silmillä, kunnes tänään oli taas aika suunnata tarkastukseen.

Aamupala smoothie. Lähetin saman kuvan äidille häshtagilla viimeinenehtoollinen :D Leikkaukseen ei tietenkään voi mennä meikit naamassa, joten tänään mentiin sitten pelkän huulipunan varassa.

Silmäsairaalalla olen hengaillut sen verran useasti, että paikka tuntuu jo ihan tutulta. Myös henkilökunta on mitä mahtavinta, ja minulle ainakin on osunut ne kaikkein ihanimmat hoitajat, optikko ja lääkäri. Samat testit katsotaan joka kerta aluksi, ja siitä sitten optikon pakeille. Optikolla todettiin, että samat arvothan ne siellä oli, eli eivät olleet muuttuneet mihinkään. Normaalisti leikkauksen jälkeen näkö voi muuttua ja tarkentua jopa puolen vuoden ajan. Toiminta oli jälleen tehokkaan ripeää, ja ennen kuin huomasinkaan, istuin odotushuoneessa odottelemassa toisen silmän uusintaleikkausta rauhottavat kitusissa. Tämä toinen kerta jännitti aluksi enemmän, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sain loppujenlopuksi rauhoiteltua itseni pahimmilta peloilta. Silmien laserleikkaus on kaikkinensa nopea toimenpide, ja sitä kanssani oli odottelemassa nainen, jolla oli leikkaus ennen minua. Toivottavasti onnistuin enemmän rauhoittamaan kuin säikäyttämään naisen olemalla jo kokenut konkari. :D

Mulle olikin jo tiedossa, että leikkausta ei voi toteuttaa toistamiseen Smilella, joten oikeaan silmään tehtiin siis FemtoLasik. Mulla on nyt sitten kokemusta molemmista leikkaustavoista, eli jos joku punnitsee näiden kahden välillä, niin tervetuloa kyselemään kokemuksia. :D Jos näin jälkiviisaana saisin valita, niin valitsisin Femton heti alkujansa. Tähän löytyy montakin syytä, joista osaa ei toisaalta olisi välttämättä tiennyt etukäteen. Anyway, leikkaus meni suunnitellusti ja sen jälkeen pääsin taas lepohuoneeseen hengailemaan ja musta piti jälleen oikein hyvää huolta sama hoitaja, joka edelliselläkin kerralla mua paijaili ja piteli kädestä. Tällä kertaa lähtiessä näkö ylteli jo lentäjännäköön, ja tässä jo huomaa että Femtosta palautuminen on huomattavasti nopeampaa kuin Smilesta.

Ihana Teemu yllätti mut iloisesti, ja tuli suoraan koulusta mua vastaan klinikalle, ettei tarvitse yksin lähteä kotia kohti "puolisokeana". Käytiin vielä nappaamassa Starbucksista matkaeväät mukaan, ja meidän valitsemat uutuusmaut oli kyllä nappivalinta! Sain taas osakseni ihmetteleviä katseita, kun viiletin menemään aurinkolasit silmillä tihkusateessa kahvi kourassa. Siinähän ihmettelette ja pohditte, että mikä turha julkkis se siinä menee! XD

Aaand here we go again. Nämä putelit lähti siis tänään mun matkaan Silmäasemalta, vaikka mulla on vielä marraskuustakin edellisiä tippoja vaikka kuinka. Noh, nyt sitten vedetään ainakin kunnon tehokosteutukset molempiin silmiin, niin palautuminen ja parantuminen on taattu. Tällä hetkellä vetelen oikeaan silmään kortisonitippaa tietyllä aikavälillä viikon ajan, sekä lisäksi kosteuttavaa oman fiiliksen mukaan oikeaan ja vasempaan. Kyllä tästä kuulkaas vielä hyvä tulee, oikeastaan jopa huomattavasti parempi kuin hyvä!

Mikäs olisikaan parempaa lääkettä kuin suklaata ja pullo skumppaa? ;) Mainio tapa myös juhlistaa mun (jälleen) entistä ehompia silmiä! Vahvat fiilikset on, että nyt saavutetaan se puhdas sata prosenttia ja elämä hymyilee. Herkkukuvalle ei ollut paria, joten saatte ihastella aiheeseen hyvin liittyen mun kynsiä. ;D (Kävin ensimmäistä kertaa laittamassa ne täällä Keravalla, ja olen kyllä supertyytyväinen!)

Nyt täällä siis odotellaan silmän parantumista, mutta yleisfiilis on jo näin heti leikkauksen jälkeen todella hyvä. Pian saan katsella maailmaa jopa pelottavan tarkalla zoomilla! Toivon taas, että jollekin olisi oikeasti tästä postauksesta hyötyä, ja siksi haluan jakaa kaiken tästä rumbasta, myös nämä ns. "vaikeuksien kautta voittoon" -kuulumiset. Mutta tällaista siis tänään ja tällä kertaa, mä jään innolla odottelemaan mitä tuleman pitää ja pidän teidät kanssa ajan tasalla. <3

Tästä pääset lukemaan ensimmäisestä operaatiostani. :)

Eikö jokainen päivä voisi olla Ystävänpäivä?

Ihanaista päivää ja tätä viikkoa! Oliko teillä muuten ihana ystävänpäivä? Tuntuu, että vietin pikemminkin ystävänviikonloppua + maanantaita, kuin pelkästään yhtä päivää! ;D Mulla oli kolme päivää putkeen vapaata töistä, ja se jos mikä on täydellistä aikaa tuhlattavaksi ystäviin. Lauantaina äiti ja Miko tulivat kahville ja toivat tullessaan ihastuttavan ystävänpäiväkortin. Illaksi suuntasin työkavereiden kanssa Helsinkiin nollaamaan mennyttä työviikkoa.

Sunnuntaiaamu alkoi laiskasti, ja aamiaisella sänkyyn. <3 Sain tuntea itseni hemmotelluksi kukkasineen päivineen. Alunperin suunniteltiin, että suunnattaisiin Töölönrantaan brunssille, mutta kahdenkymmenen pöytävarauksen jono tyssäsi sen idean. Jälkikäteen ajateltuna oikeastaan ihan hyvä niin, sillä ei oltaisi edes jaksettu lähteä Helsinkiin saakka. Mäkin vedin vaan rennot sunnuntaivaatteet päälle ja hiukset löysälle nutturalle. Aivan loistava ulkona syömispaikka löytyikin ihan tästä läheltä, ja jälkkäriksi nautittiin vielä herkulliset lattet ja jaettiin jättimäinen korvapuusti! Sen verran herkulliset eväät ja mukava ilmapiiri löytyi tästä lafkasta, että varmasti siitä muodustuu meille uusi kantapaikka. Illaksi oli laitettu skumppa kylmään ja nautiskeltiin ihan vaan toistemme seurasta kotisohvalla, ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. <3

Eilen treffailin ihanaa serkkua kunnolla pitkästä aikaa ruuanlaiton merkeissä ja illaksi tuli extempore reissu äidin kanssa elokuviin. Äiti oli voittanut jostain liput Takaisin pintaan -elokuvan ennakkonäytökseen, mikä käytiin sitten katsastamassa Helsingissä. Vaikuttava elokuva rankasta aiheesta, mutta niin hienosti toteutettu, että oli pakko jäädä ruotimaan sitä vielä hetkeksi kahvilaan äidin kanssa kupposten äärelle.

Tänään mussa tuntuu olevan energiaa kuin pienessä kylässä konsanaan! Syytän tästä ihmeestä tuota ihanaa auringonpaistetta, jonka voimin jaksoi ponnistaa tähän päivään. Aamulla suunnattiin heti Teemun kanssa salille, missä moikkasin pikaisesti serkkusta, joka jatkoikin siitä matkaa työn touhuun. Sain tuossa juuri napsautettua pyykkikoneen pyörimään ja nyt kirjoittelen teille ja ihastelen samalla pöydällä vieressäni tuoksuvia tulppaaneita. Ja tottakai vilkuilen vähänväliä ulos auringonpaisteessa ulkoilevia ihmisiä. Jospa sitä itsekin vielä ehtisi pikaisesti piipahtaa ennen työvuoron alkua... Ei ihan hirveästi edes harmita suunnata iltavuoroon, kun saa iskeä arskat nenälle ja ajella kohti auringonlaskua.

Mahtavaa ja energiantäyteistä viikkoa teille rakkaat! Tällä viikolla olisikin vielä tulossa ainakin diy-juttua dc-fixistä, joten pysykäähän kuulolla! <3

Give the man the damn Oscar!

Wassup guys? Long time no see ja silleen. Täällä suunnalla ei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut lähiviikkoina. Tänään meillä oli toisaalta vähän erilaista puuhaa vapaapäivän ratoksi. Käytiin Teemun kanssa nappaamassa pikkuveli kyytiin koulusta, ja suunnattiin Järvenpäähän elokuvateatteriin. Siellä järjestettiin nuorille ilmainen elokuvanäytös, jonka yhteydessä oli mahdollisuus saada tietoa koulutuksesta ja työllistymisestä. How cool is that?! Kaksi kärpästä loistavasti yhdellä iskulla, mun mielestä saisi enemmänkin järjestää tällaisia. Leffana oli juuri teattereihin tullut The Revenant ja leffaeväätkin tarjottiin järjestäjien toimesta. Kaksi ja puoli tuntia DiCapriota, mikäs siinä katsellessa! (Ps. Hei kai kaveri jo vähintään tosta kaikesta mudassa möyrimisestä ja ähkimisestä ois sen Oscarinsa vihdoin ja viimein ansainnut?)

Mukavan leffaelämyksen lisäksi käytiin tosiaan jututtamassa myös opinnonohjaajia, jotka oli paikalla kertomassa korkeakouluopiskelusta ja -hausta. Onnistuinkin nappaamaan itselleni henkilökohtaisen tapaamisen ensi viikolle yhden opon kanssa, joten saattaapi olla, että ensimmäinen askel kohti yliopistoa tai ammattikorkeaa on virallisesti otettu. Miten jännittävää! Nähtäväksi jää, löytyykö meikäläisellekin nyt joku mahdollinen suunta tässä elämässä. :D

Kuvat on siltä ajalta, kun oli vielä se ihana talvi. Luminen ja pakkastakin reippaanlaisesti. Ei sellaisestakaan säästä varmaan loputtomasti nauti, mutta mä olin tosi onnellinen tuohon ja olisin mielellään katellut kinoksia vähän pidempäänkin. Nämä plussakelit ja loskassa kahlaaminen ei tosiaankaan ole mun juttu, ei ainakaan näin vielä helmikuun alussa. Mutta minkäs teet. Äitini ajatuksin, turha valittaa jostakin, mihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Näillä mennään nyt toistaiseksi, ja kiitän ylempiä voimia esimerkiksi omasta autosta sekä kuntosalista... XD

Vaatteista sen verran, että sekä T-paita, että neule tarttuivat mukaan Oulun alennusmyynneistä. Muuten kuvissa vilkkuukin nuo vanhat tutut. Harmi, ettei harmaasta teepparista tullut kuvia ilman kaulahuivia, tuo on nimittäin ehkä täydellisin perus T-paita kauniilla V-aukkoisella pääntiellä. Ja ihan hauskaa, että samalta reissulta löytyi noin hyvin toisiinsa mätsäävät paita ja neule.

Mites muuten teillä, löytyykö intoa ja kärsivällisyyttä raahautua liukastelemaan loskan keskelle, vai viekö autolla kuntosalille ajelu voiton? Esimerkiksi koiranomistajille taitaa kyllä toisaalta olla aika pakollinen paha tuo ulos uhrautuminen jopa useamman kerran päivässä.