KAKTUSMANIA

Tämän kevään ehdoton muotijuttu sisustuksessa on kaktukset. Sisustusaiheiset blogit ja lehdet pullistelevat erikokoisista ja -näköisistä piikkikavereista. Mullekin iski jo kevättalvella hirveä kaktusinnostus, kaktusmania suorastaan. Vielä olen onneksi onnistunut hillitsemään hieman itseäni, eikä joka ainoa taso kodista ole peittynyt kaktuksilla. Oikeastaan olen keskittänyt kaktukset meillä aikalailla tuohon yhteen paikkaan olohuoneen kapioarkun päälle, missä ne saavat runsaasti tarvitsemaansa luonnonvaloa.

Meidän kaikki kaktukset on Ikeasta. Ilokseni huomasin, miten Ikeaan oli tullut myyntiin jos jonkinlaisia pikkukaktuksia ja suuntasinkin heti kotiuttamaan omiani. Ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt, vaan söpöt kaktukset olivat päässeet loppumaan. Ostin sitten "lohdutuspalkintona" tuon miniversion sinisessä ruukussaan. Kai sekin on jonkin sortin kaktus paksuine "lehtineen", vaikkei piikkikäs olekaan. Seuraavalla kerralla kävikin sitten jo parempi tuuri, ja erilaisia kaktuksia löytyi vaikka muille jakaa. Mistä pääsimmekin heti seuraavaan ongelmaan, eli valinnan vaikeuteen. :D Pyörittelin pitkään erinäköisiä kasveja käsissäni, ja lopulta en vain pystynyt tekemään valintaa finaalikolmikon osalta. Niinpä päädyin ostamaan ne kaikki! Toisaalta, eipä ollut mikään huikea investointi, sillä yhden kaktuksen hinta taisi olla muistaakseni neljän euron luokkaa.

Jos rehellisiä ollaan, voisin kyllä huolia tänne vielä muutaman kaktuksen lisää tuomaan väriä ja rikastuttamaan sisustusta. Ainakin tämä jättiyksilö jäi vielä mietintään vähän korkeamman hintansa puolesta, mutta onhan noi nyt makeita! Ja niin kovin helppohoitoisiakin, että tälläisen vähän astetta heikommankin viherpeukalon onnistuu jopa pitää kuivuuteen tottuneet kaktukset hengissä. Kaktuksissa on jotain sellaista yksinkertaisen karua fiilistä, joka tuo ihanasti oman lisämausteensa kodin sisustukseen. Kaktukset tuovat mukanaan ripauksen kesästä, auringosta ja hiekasta.

Mitäs mieltä olette kaktuksista? Löytyykö niitä vielä teidän kodeista? Meidän kotiin kaktukset ainakin ovat tänä keväänä tulleet jäädäkseen! <3

Lämpöön!

Niinhän siinä pääsi käymään, että tällekin keväälle tuli varattua ulkomaanmatka. Joku siinä tammikuun pimeydessä onnistuu joka kerta pääsemään niskan päälle, ja ennen kun huomaakaan, on netistä klikkailtu matkaliput lämpöön. Pimeän ja loskaisen kevään läpi kahlaaminenkin helpottuu kummasti, kun tulevaisuudessa siintää hartaasti odotettu reissu!

Tällä kertaa meitä odottaa Italian Sardinian valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri! Välimeren Karibiaksikin nimitetty iso saari sijaitsee manner Italian länsipuolella. Matkaan päästään vasta toukokuun lopussa koulujen loputtua, joten luulisi että silloin Etelä-Euroopassa riittää lämpöä jo yllin kyllin! <3

 Kuvat täältä

Ainut ongelma loman varaamisessa on se, kun ei sitä millään malttaisi odottaa. Ennustan kuitenkin, että tämä pari kuukautta tulee menemään kuin siivillä. Kevät on aina jotenkin hirveän puuhakasta aikaa, ja silloin on ripoteltu vaikka mitä kivoja tapahtumia lähes viikottain, joten tylsistyminen tuskin pääsee yllättämään.

Huhtikuu alkaa omilla synttäreillä, joita tänävuonna pääsiäinen seuraa tiukasti perässä (voikohan kummipojan jo viedä virpomaan? :D). Kun pääsiäisistä on päästy eteenpäin, koittaa meidän vuosipäivä huhtikuun lopussa (viisi vuotta jo, jäiks!), ja tuolloin olisi kiva tehdä jotain vähän spessumpaa. Saa vain nähdä, miten kaikki aikataulut sopii yksiin, sillä tänä keväänä koittaa myös allekirjoittaneen ensimmäinen viikon vappu. :D Saapa nähdä, mitä niistäkin riennoista tulee... Ennen vappukarkeloita olen ilmoittautunut jo ainakin kaksiin opiskelijameininkeihin krhm. Jos vapusta selvitään hengissä, on äitienpäivä siitä viikon päästä ja viimeiset tentit ennen kesälomaa pitävät varmasti kiireisenä. Joten tarkemmin tarkasteltuna en sittenkään taida ehtiä paljoa lomaa odottelemaan. :D Se tulee sieltä kun on tullakseen, ja ehkä parempikin kun ei ihan heti tule, sillä sen verran on vielä tehtävää ja asioita hoidettavana. Yksi pieni supersiisti juttu ainakin, mutta kerron siitä teille vähän myöhemmin.

Valmistauduin huomaamattani tulevaan lomaan, kun ostin meille heräteostoksena matkalaukun. Odottelin, että Teemu pääsee töistä, ja päätin mennä kiertelemään siksi aikaa Forumin hintasirkukselle. Kierrellessäni osuin Nahka Albertin näyteikkunaan, missä komeili alennusmyynti lapussa kaikki matkalaukut 49,95€. Tiedän, että varsinkin isot matkalaukut ovat aika hintavia, joten tuumin ettei sieltä varmaan löydy kuin matkustamokokoja. Liikkeen myyjä kuitenkin vahvisti mulle, että tosiaan kaikki koot maksoivat saman verran, myös L koon ruumalaukut, joiden normaalihinta on 150€. Hetken pohdittuani olin kauniin kiiltävän ja harmaan matkalaukun uusi omistaja, ja kärräsin alennusmyyntilöytöni kanssa pitkin Helsingin kävelytunneleita. Tähän mennessä ollaan aina lainattu meidän vanhempien matkalaukkuja, kun ollaan lähdetty jonnekin reissuun, mutta nyt ei enään tosiaan tarvitse.

Reissusta puheen ollen, me lähdetään huomenna taas minireissulle etelänaapuriin. Tällä kertaa matkaseurueena on Teemu ja mun veli, joka lähtee Teemulle seuralaiseksi. Mulla menee niin paljon aikaa kampaajalla ja kynsihuollossa (puolen vuoden piinallisen tauon jälkeen), että pojat saavat sillä aikaa puuhailla mitä lystäävät. Kyllä mä varmaan syömään ja kahville pikaisesti niiden kanssa kerkeän. (; Joten nyyt kone kiinni ja vällyjen väliin, huomenna odottaa aikainen herätys!

Kevät on täällä

Okei. Nyt mä en voi enää mitenkään pitkittää tätä. Olen kirjottanut teille viimeksi ennen meidän Ylläksen matkaa. Tammikuussa. Shame on me. Jotenkin tämän kouluelämän yhteensovittaminen blogin kanssa tuntuu olevan mulle haasteellista. Mutta miksi ihmeessä? Sitä en kyllä itsekään tajua. Juu, koulu ja työt nyt toki vie aikaa elämästä, mutta ei nyt sentään niin radikaalisti, ettei sitä kerkeäisi toisinaan postauksia näpytellä. Toki tuo keskitalvi on bloggaamisen kannalta melko haasteellista aikaa. On niin pimeää, ettei mihinkään vuorokauden aikaan ole mahdollista saada kelvollista kuvasaldoa julkaistavaksi tänne. Ja oikeastaan ei edes tapahdu mitään ihmeellistä :D Sitä vaan suunnilleen eletään päivästä toiseen ja odotetaan kevättä saapuvaksi. Joten ehkäpä se oli tämä lähestyvä kevät, joka sai taas talviunihiekat karisemaan silmistä ja mut aukaisemaan bloggerin parin kuukauden breikin jälkeen.

Kevätaurinko lämmittää ihanasti ja sulattaa noita lumikerroksia. Ennusteiden mukaan ensi yö on viimeinen kunnollinen pakkasyö, ja siitä sitten lähdetään kunnolla kohti plussakelejä ja lumien sulamista. Ja olen tästä salaa aika hyvilläni. Kyllä se kevät saakin pikkuhiljaa alkaa tehdä tuloaan näin maaliskuun puolenvälin kieppeillä. Tänään yritettiin vielä epätoivoisesti käydä hiihtämässä talven viimeiset hiihdot. Tai kyllähän me hiihdettiinkin, mutta melko jäisiä ja sohjoisia alkavat etelän ladut olemaan. Ei auta kun pakata uudenkarheat sukset varastoon odottelemaan ensi talvea.

Hiihtämisestä puheen ollen, nyt taitaa olla ihan viimeisiä hetkiä julkaista teille vielä kuvat meidän Ylläksen reissulta. Sitten ei kyllä enää jaksa talvikuvia pahemmin katsella. Oltiin siis tammikuun loppupuolella Teemun vanhempien mukana Ylläksellä viikon hiihto- ja laskettelureissulla. Ja mä taisin samalla hiukan rakastua Lappiin. Kyllä se vaan on ihanaa silloin, kun talvella on oikeasti talvi ja pääsee nauttimaan kunnon hangista. Ja sitä me Ylläksellä nimenomaan tehtiinkin!

Siinäpä oli melkoinen kuvapläjäys. Ihanaa oli palata hetkeksi noin lumisiin maisemiin, vaikka tuota pimeyttä ei kyllä ole ikävä! Hämyisyydessä on oma viehätyksensä, mutta aikansa kutakin. Nyt nautin täysin rinnoin, kun päivä pitenee pitenemistään ja aamuisin saa herätä auringon ensisäteisiin. <3

Onko siellä ruudun toisella puolella enään ketään jäljellä lukemassa mun löpinöitä?