Sisustusintoilua äidin kanssa

Terve tyypit! Pitkästä aikaa teki mieli ja löytyi aikaa tulla rupattelemaan teidän kanssa. Näpyttelen postausta täysin omassa rauhassani. Teemu on elokuvissa kavereidensa kanssa. Koti on siivottu viimeisintä nurkkaa myöten, ja olen sytyttänyt jokaiselle tasolle varmaan kymmeniä kynttilöitä. Olo on niin rentoutunut kun tässä vaiheessa vain voi olla. Pari suurta ajatusta kolkuttelee taas takaraivossa, mutta ei anneta liiaksi kolkutella. Tällaisessa tilanteessa sitä jotenkin vaan haluaa eliminoida kaikki ylimääräiset stressinaiheet pois ja siivota kodinkin siksi, että täällä saisi vähän rauhassa nollattua ajatuksia. Vielä en hirveästi viitsi mun huolia teille vierittää, mutta kaikki aikanaan, eiköhän nämäkin tästä ajan kanssa selkene. :)

Äiti lähti äsken ajelemaan kotiin päin. Katsottiin yhdessä Ensitreffit alttarilla ja Toisenlaiset äidit. Ja äiti toi tullessaan syntisen hyvää lakritsijäätelöä, mistä saatiin ansiokkaasti tuhottua yli puolet. Itseasiassa postauksen kuvatkin on äidin seurassa räpsittyjä, kun käytiin eilen vinguttamassa maman kurpitsakilpailun lahjakorttia Pajutallissa.

Niin kaunista. Me saatiin äidin kanssa kulutettua vaikka kuinka aikaa pikkuisessa putiikissa hypistellen ja ihmetellen silmät pyöreinä kaikkea riipaisevan kaunista ja ihanaa. Äiti teki tällä kertaa ostoksia munkin puolesta, vaikka pari aika kivaa juttua jäi mullakin kyllä vielä korvan taakse harkintaan...

Juotiin Pajutallissa muuten ihan älyttömän hyvät kahvit! Kaksi kahvia ja paakelsit maksoivat yhteensä alle kuusi euroa. Sillä hinnalla ei tunnu saavan ketjukahvilasta edes yhtä hyvää kahvia... Ja oli muuten todistetusti aivan uunituore, lämmin ja pehmeä korvapuusti sekä vasta keitetyt kahvit eikä mitään pannunpohjia. Musta tuntuu, että Pajutalli kutsuu kyllä taas pian, sillä nyt he olivat laittamassa jo joulua esille. Mun on aivan pakko päästä ihastelemaan niitä kaikkia suloisia ja ihania jouluaiheisia sisustusjuttuja ennen kun parhaat viedään päältä!

Arjen luksusta

Mahtavaa alkanutta viikkoa mulperit! Tällä kertaa viikko alkoi hemmottelulla, ja maanantai oli ainakin toistaiseksi viikon paras päivä. ;) Vietettiin Teemun kanssa kunnon treffipäivää Helsingissä. Ensin koukattiin kuitenkin vähän Espoon kautta ja käytiin laittamassa mulle taas kynnet kuntoon. Vaikka mä siitä itseni kipeäksi maksankin, on se vaan aika ihanaa saada kerran kuussa uudet ja hienot kynsikkäät. Saapi nähdä, miten selviän tulevaisuudessa köyhänä opiskelijana, jolla tuskin on hirveästi ylimääräistä kynsiin tuhlattavaksi... :D

Ihanan syksyinen, mutta aurinkoinen päivä oli maanantaina. Monet harmittelee, kun yllättäen tuli niin kovin kylmä. Mua ei oikeastaan haittaa vetää päälle vähän lämpimämpää neuletta, jos sen kaveriksi ei tarvita kumppareita ja sateenvarjoa. Sitä paitsi maanantainakinkin Helsingissä tarkeni istua hetkisen ulkona kuuma kahvi kädessä syysauringon lämmittäessä mukavasti vielä viimeisillä säteillään.

Kahvittelun lisäksi meidän treffi-iltaan kuului tietenkin leffaa ja ravintolaa. Tällä hetkellä tuo leffatarjonta ei ainakaan omaan makuun ole kovin vakuuttava. Päätettiin silti käydä katsastamassa Napapiirin sankarien toinen osa, kaikesta murskakritiikistä huolimatta. En ole varma, onko oma huumorintajuni tosi kieroutunutta tai harvinaisen surkeaa, mutta mun mielestä kyseinen pätkä oli kyllä oikeastaan ihan hauska, ja paikoitellen jopa ihan viihdyttävää katsottavaa. Muutenkin mukava oikeastaan treffeillä katsoa tällaista aivotnarikkaan -meininkiä, saa kunnolla nauraa ja rentoutua toisen seurassa. Sunnuntaina katsottiin kotosalla yksi suhteellisen deeppi leffa, joten tämä oli ihan hyvää vastapainoa siinäkin mielessä.

Leffan jälkeen alkoikin jo olla nälkä ja Kiilaan kävi meidän tie. Jos joku ei tiedä, niin Kiila sijaitsee Kalevankatu 1:ssä, ihan siinä keskustan Stockaa vastapäätä. Joku kyseisen lafkan tyylissä ja meiningissä kiehtoo allekirjoittanutta suuresti, eikä ruokakaan ole lainkaan hassumpaa! Suuri plussa on myös loistava sijainti ja suuret ikkunat, mistä on mukava tarkkailla Manskun meininkiä ja ohi lipuvia ihmisiä ja autoja. Pari tuntia vierähti helposti nauttien toistemme seurasta, kiireettömyydestä ja jonkun muun valmistamasta ja tarjoilemasta ruuasta. Tämän yhden ja rentouttavan vapaapäivän voimilla jaksaa taas helposti yhden täyteen buukatun työviikon. Toivottelen teillekin oikein mukavan syksyistä ja stressitöntä viikkoa! ♥

Kurpitsakarnevaalit

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan ihastuttavaan tapahtumaan Tuusulan Pajutallissa. Pajutalli itsessään on ihana kaikkea pientä ja kaunista sisustukseen liittyvää myyvä putiikki. Nyt siellä järjestettiin vuodenaikaan sopivasti kurpitsakarnevaalit, ja nimensä mukaisesti paikka suorastaan pursuili eri kokoisia ja -näköisiä kurpitsoja. Lähinnä kuitenkin noita mun lemppari "Halloween" -kurpitsoja löytyi laidasta laitaan.

Alun perin syy, joka minut edes koko tapahtumaan ajoi, oli rakas äitini. Äiti on koko kesän varjellen ja rakastaen kasvattanut palstallaan jättikurpitsaa, ja nyt tuotos, Tonteri nimeltään, pääsi paistattelemaan ansaitsemassaan huomiossa. Enemmän kasvatusprojektista ja muista äidin touhuista voi lueskellä hänen sydämellisen maanläheisestä blogistaan täällä.

Mutta ne kurpitsakarnevaalit! Tapahtumassa oli todellista karnevaalitunnelmaa, karuselleineen ja hattaroineen päivineen. Paikalla oli pajuhevosen lisäksi ihan oikeita eläimiä lasten ihmeteltävänä. Edellisen päivän alpakat olivat valitettavasti ehtineet jo jatkaa matkaa johonkin muualle. Mutta nuo possut oli kyllä aika liikkiksiä!

Jos mä jotain rakastan, niin kaikkia ihania sisustusjuttuja ja sitä kun asetteluun ja estettisyyteen on nähty kunnolla vaivaa. Ja Pajutallilla tosiaan esteetikon silmä lepää.

Niinhän siinä sitten kävi, että äiti vei Tontereineen kurpitsakilpailua ihan 6-0. Lähes 43 kiloinen Tonteri (joo, tiedän että kuulostaa hullulta, mutta sillä nimellä kurpitsaa on kutsuttu koko pienen elämänsä) nappasi ensimmäisen sijan hurjalla kaulalla toiseksi tulleeseen. Ensimmäiseksi palkinnoksi oli kerätty aivan ihana lahjakori täynnä kaikkia ihanuuksia, mistä tunnustan rehellisesti olevani hyvin kateellinen! Mutta olipa äiti kyllä nähnytkin vaivaa, kun kävi hoitamassa Tonteria monta kertaa viikossa (ellei toisinaan lähes päivittäin), peitteli kurpitsan fleece-huopaan, suojasi sen katoksella ja toimi muutenkin kuin mallikurpitsamamma konsanaan. Eli kyllä oli äiti palkintonsa ansainnut. Itsekin tulen niin onnelliseksi, kun katson näitä kuvia mistä oikein paistaa äidin onni ja ylpeys voitostaan.

Tuhannesti vielä onnea rakas äiti! <3