Joulukuu!

Joulukuun ensimmäinen päivä. Tästä se odotus nyt sitten virallisesti starttaa! Tänään sai aukoa kalenterista ensimmäisen luukun ja aloittaa virallisesti jouluun valmistautumisen. Mulla se tarkoitti kodin siivoilua ja valmistelua joulukoristeille. Teemu kävi jo hakemassa koristeet ja kuusen varastosta, ja viritellään ne paikoilleen varmaankin heti viikonlopun aikana. Okei, kyllä mulla jo ihan pari juttua on ollut esillä jo marraskuulta, mutta ei mitään övereitä.

Söpöjä joulupalloja ei ikinä voi olla liikaa. Bongasin nämä yksilöt heti Ikean uudesta joulumallistosta, kun se oli saatu esille ja kävin ne kotiuttamassa hetinmiten. Ja hyvä niin, sillä ellen ole ihan väärässä, niin nämä molemmat taitaa olla meiltä jo loppuun myyty. :s Saa nähdä, jätänkö nämä esille ihan tällaisenaan, vai pääsevätkö tovereidensa seuraan kuusen oksille. Tosi kauniisti nimittäin toimii näin asetalmanakin!

Tämän 'asetelman' laitoin itseasiassa tänään siivoilun lomassa. Uuden nojatuolin takia meiltä lähtee yksi Ikean halpispöytä pois olohuoneesta, ja nämä kynttilät muuttivat siitä tähän. Kynttilät ovat myös Ikeasta, ja saavat tuoda ripauksen joulunpunaista muuten aika mustavalkoiseen joulusisustukseen. Taljat tuovat myös kivasti joulutunnelmaa, ja pöllökin sai pehmeän pedin! Tässä se pääsee kivasti esille, ja toimii katseenvangitsijana. En tiedä, mikä pöllössä niin minua viehättää, mutta jotenkin hellyyttävä se minusta on.

Sain äidiltä lahjaksi valkean amarylliksen, jonka kukkimista odotan innolla. Aluksi nimittäin näytti, ettei tuosta tule yhtään mitään, kun se kasvoi vaan pituutta ja alkoi uhkaavasti kallistumaan. Siirsin kukan ikkunalaudalle mahdollisimman lähelle valoa, ja siitä se onneksi tykkäsi! Amaryllis on ehdottomasti lempi joulukukkani, niin kaunis ja tyylikäs.

Aika jännä, että kuvat on otettu päivän "valoisimpana" aikana, ja silti niistä löytyy yllinkyllin kohinaa. Ei tämä valonmäärä vaan kertakaikkiaan tunnu riittävän ollenkaan kuvaukseen. Täytyy ehkä siirtyä kuvaamaan pelkällä kännykän kameralla, se kun valottaa itsestään kuvia ihan reippaalla kädellä. :) Mutta nämä on näitä. Nyt puhtaat lakanat houkuttelee sen verran kutsuvasti, että taidan lähteä tästä unten maille. Ihastuttavaa joulukuun alkua lukijat! Muistakaa nauttia joka hetkestä, sillä joulukuu on vaan kerran vuodessa! <3

Ette te musta niin vähällä pääse!

Vau. Yli kolme kuukautta on kulunut siitä, kun olen viimeksi teille täällä rustaillut elämänmenosta. Siinä ajassa ollaan ohitettu yksi kokonainen vuodenaika, ja siirrytty kesästä syksyn kautta talveen. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua valtavasti, mutta samaan aikaan se on vilissyt ohi yhdessä hujauksessa. Mulla on ollut kamala ikävä täällä höpöttelyä, mutta samaan aikaan kuitenkin saan tämän tekstin aikaiseksi vasta kolmen ja puolen kuukauden jälkeen viimeisimmästä kerrasta. Ja mihin clif hangeriin mä teidät jätinkään! Hei btw, mulla alkaa opiskelu NYT ja sen jälkeen tyyppi häviää kuin se kuuluisa pieru saharaan. Tässä kohtaa voisin syytellä vaikka minkälaisia ulkoisia tekijöitä, jotka olisivat voineet olla osasyyllisiä katoamistemppuun.

Koulussa olen päässyt vähän purkamaan kirjoitus- ja lukuinnostusta. Harmi vaan, ettei se esseiden väkerrys ja koulukirjojen pänttääminen ole läheskään sama asia, kun kuulumisten höpöttely täällä tai oikein hyvä romaani, joka tempaa mukaansa. Kun oli pelkässä työelämässä, sai noita taitoja pitää yllä niin paljon mukavammalla tavalla...

Aikaa ei kyllä ihan hirveästi jää ylimääräistä, kun laskee yhteen koulun, työn, läksyt ja tentit. Ja sitten pitäisi vielä osata pitää omista tarpeista huolta, käydä salilla, laittaa terveellistä sapuskaa, pestä pyykkiä, siivota ja nukkua riittävästi. Ja ainiin, olisi varmaan hyvä joskus ylläpitää myös parisuhdetta, sekä ystävyyssuhteita. Ja mainitsinko jo opiskelijabileet...?

Ennen muinoin kävin aika harvakseltaan ulkona. Helsinki tuntui hirveän kaukaiselta ja vaivalloiselta. Mukavuudenhaluisuuteni vei voiton vaivanäöstä (tekee näin toisinaan yhä edelleenkin). Opiskelijahintaisen matkakortin ansiosta mun elämä kuitenkin mullistui! Helsinki ei enää olekaan niin kaukana, kun joka päivä hurauttaa junalla reilussa vartissa Pasilaan. Nyt saatan saada itseni raahattua rientoihin jopa useamman kerran kuussa! Ja uskokaa pois, sitä jos mitä, voi kutsua jo saavutukseksi. Ja mä viihdyn ulkona. Musta on oikein rattoisaa nostaa vähän kuppia uusien opiskelijatovereiden kanssa, tanssia niin paljon kuin sielu sietää ja vaan nauttia elämästä. Seuraavat päivät ei aina ole ihan yhtä rattoisia, mutta niistäkin ollaan selvitty hyvällä huumorilla ja sijaiskärsijöiden tuomalla tuella.

Joten, kuten sanottu, tekemistä on kyllä ollut monin verroin runsaammin, kuin ennen syksyä. Ennen vapaa-aikaa oli huomattavasti enemmän. Siltikin nyt tuntuu, että sen vähäisenkin vapaa-ajan osaa ja pystyy hyödyntämään jotenkin paljon viisaammin ja paremmin. Syynä voi toki olla myös ne vähintäänkin kyseenalaiset työajat, jotka keskittyi usein keskelle päivää niin, että aikaa ei ollut oikeen kummastakaan päästä riittävästi. Muutenkin musta tuntuu, että hommat on selkeytyneet mun oman pään sisällä valtavasti. Asiat ovat asettuneet oikeisiin uomiinsa ja perspektiiviinsä. Voisin melkein sanoa, että elämä on päässyt asettumaan raiteillena ja kulkee eteenpäin. Se vaan tuntuu puksuttavan niillä raiteillaan hirvittävää vauhtia, mutta ei kai tässä muu auta, kun vaan yrittää roikkua mukana parhaansa mukaan.

Ja sitten tosiaan se itse opiskelu. Hyvin usein olen kuluneen syksyn aikana saanut kuulla uteluita, että miltäs se opiskelu nyt maistuu ja miten se sujuu. Ja aina olen vastannut, että hyvin sujuu! Paitsi ehkä ihan alussa, kun kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä ja oli ihan kuutamolla vielä kaiken suhteen. Tässäkään asiassa ei olisi kannattanut hätiköidä, vaan luottaa vaan siihen, että kyllä hommat lähtee sujumaan ja elämä vie eteenpäin. Olen tutustunut mahtaviin uusiin ihmisiin, tykkään meidän luokasta ja uskon, että meillä tulee olemaan hyvät seuraavat pari vuotta edessä. Ensimmäinen jakso on taputeltu hyvin arvosanoin, ja toisessa jaksossa olen saanut ottaa vähän rennommin, kun Teemun neuvoa noudattaen sain ahotoitua pari kurssia etukäteen. Ja mä olen selviytynyt ihan kohtalaisesti jopa ruotsin opiskelusta, mitä en kyllä olisi mitenkään etukäteen voinut uskoa! Uudet ruotsinopettajat on ihan eri planeetalta kuin peruskoulussa ja lukiossa, ja ovat saaneet mut jopa ehkä hitusen tykkäämään ruotsin opiskelusta. Mikä on aika ennenkuulumatonta entisestä inhokkiaineesta! Sama homma on käymässä matikalle, jonka kanssa mulla on ollut tähän asti viha-rakkaus-suhde. Yläasteella matikka oli vielä yksi mun lempiaineista, mutta lukiossa homma onnistuttiin kääntämään ihan päälaelleen. Nyt olen matikan kertauskurssilla päässyt laskemaan ihanan konkreettisia laskuja, ja päässyt kiinni siihen mukavaan onnistumisen tunteeseen, mikä kuuluu mun mielestä oleellisena osana matikan opiskeluun. Ehkä me päästään myös matikan kanssa jatkamaan elämässä eteenpäin enemmän yhteisellä linjalla, kuin miltä se pitkän matikan pakkopulla lukiossa maistui.

Oletteko te jo ihan tylsistyksessä siellä? Tää opsikeluhomma sattuu nyt vaan nykyisin olemaan aika iso osa mun arkea, joten sitä on kuulumisten kertomisessa vaikea yrittää vältellä. Vielä sen verran on sanottava, että liiketalouden koulutusohjelma tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan se juuri mulle sopivin vaihtoehto. Ihanan konkreettista, riittävän reipastahtista ja tulevaisuuteen ja työelämään ohjaavaa opiskelua, josta koen ihan oikeasti hyötyväni ja olevani kiinnostunut.

Ettei menisi ihan pelkäksi jaaritteluksi, päätin jakaa teille myös muutaman kännykkäräpsyn kuluneiden kuukausien varrelta. Palataan hei taas, ja toivottavasti vähän pienemmällä aikavälillä! (Ketä mä huijaan? Ihan ko mä pystyisin hiljenemään kaikesta jouluinnostuksestani?! Sen aika ja tila olkoon vaan ihan erillisessä postauksessa. :D)

Huomasitteko jo kuvista, että joku on ehkä vähän yli-innokas uusista haalareistaan? Nyt haalarit ovat jo kokeneet vaikka mitä, ja alkaneet täyttyä myöskin haalarimerkeistä. Ollaan koettu fuksiaiset Star Wars vermeissä, urheiltu Vierumäellä muun muassa suppailun merkeissä (tätä ehdottomasti lisää ensi kesänä!!), todettu, että viinipullo fuksisitseille voi olla huono idea "alottelijalle", juhlittu pikkujouluja ja vaikka mitä. Vielä löytyy tyhjää pinta-alaa haalareista, joten opiskelijariennot kutsunee tätä neitiä jatkossakin... ;)

 

Voi mä niin rakastin meidän minitalvea tuossa välissä! Sopi mulle paremmin kuin hyvin siirtyä suoraan kuivasta ja kauniista syksystä valkoisiin hankiin. Mutta niin kuin vähän ounastelinkin, eihän se tietenkään niin helposti voinut mennä. Nyt ollaan otettu oikein olantakaa takaisin loskapaskasta, jonka toivon olevan pikkuhiljaa takanapäin. Huomenna alkaa joulukuu, ja talvi saa tulla. <3

 

Ehdittiin onneksi käymään Porvoossa kun oli vielä "talvi". Taisi olla itseasiassa niitä viimeisiä lumisia pakkaspäiviä ennen kaiken sulattavaa ja masentavaa vesisadetta. Meillä oli ihana päivä kierrellessä pikkupuoteja ja käpytellessä joenvartta. Käytiin kahvilla Porvoon Paahtimossa, jossa sain eteeni ehkä parasta cappuccinoa ja porkkanakakkua, mitä olen ikinä maistanut. Ensi kerralla täytyy varmaan ottaa omat kakkupalat molemmille, sen verran ripeää tahtia hävisi tuo kakkupala parempiin suihin...

 

Joulukadunavajaiset! <3 Jos jostain saa sitä aitoa joulufiilistä, niin joulukadunavajaisista. Tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa ihana kummipoika. Tyyppi kyllä veteli sikeitä suurimman osan ajasta, mutta heräsi kuitenkin kesken paraatin, ja ihmetteli sitä varsin pöllämystyneenä. Ensi vuonna sitten uusi yritys... (; Starbucksin piparilatte on näköjään maistunut, kun Jumbossakin sellainen löytyy kourasta. Ja me saatiin aikaiseksi tehdä blinejä! Mä yhdistän tuon ruuan kyllä niin vahvasti jotenkin jouluun, että taitaa viime kerrasta se melkein vuosi olla. On ne vaan niin herkullisia!

 

Suunnattiin Teemun kanssa katsomaan uusinta "Potteria" ensi-iltaan erikoisnäytökseen. Kyseessä on siis elokuva Fantastic Beasts and Where to Find Them eli Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Mutta elokuva ei siis ole varsinaisesti Harry Potter -elokuvien jatko-osa, vaan samaan aihepiiriin liittyvä fantasiaelokuva, joka sijoittuu Englannin sijaan 1920-luvun New Yorkiin 70 vuotta ennen Harry Potteria. En viitsi paljastaa sen enempää juonesta, vaikka mieli tekisi, mutta sen voin sanoa, että elokuva yllätti minut positiivisesti. Rakastuin juoneen, näyttelijäsuorituksiin, ihmeotuksiin ja siihen, miten upeasti elokuva kokonaisuudessaan oli toteutettu. Leffa pääsi helposti mun lempileffojen joukkoon! Nyt kun kirjoitan siitä, tekisi melkein mieli nähdä koko elokuva uudestaan, vaikkei viime kerrastakaan ole vielä kulunut kauaakaan. Hauska juttu oli myös, että me ei tiedetty, että tuo erikoisnäytös kestää kokonaisuudessaan noin neljä tuntia. Aluksi näytettiin tosiaan suoraa streemiä Lontoon punaiselta matolta yli tunnin ajan... No, mikäs siinä, onneksi oli hyvä eväät, niin ei kerennyt tulla nälkä. :D

Ps. Mua jäi vähän harmittelemaan, etten ostanut tuota ihanaa valkoista tonttulakkia sovittamisesta huolimatta... Mahtaisikohan niitä löytyä vielä?

 

Operaatio Nojatuoli. Tämä tapahtui itseasiassa ihan viime viikonloppuna. Oltiin katsottu jo jonkin aikaa meidän mielestä täydellistä ja meidän tarpeisiin sopivaa nojatuolia, joka oli vielä viikonlopun ajan hyvässä tarjouksessa. Ajattelin, että hoidan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja käyn nopeasti nappaamassa nojatuolin auton kyytiin ennen työvuoron alkua. Varmaan turhakin sanoa, ettei se ihan niin helposti sitten sujunutkaan. Olin vahvasti aliarvioinut meidän tulevan löhölinnan koon, ja aika pian kävi selväksi, ettei se ihan niin helposti mun sedan malliseen  autooni mahdukaan. Liikkeen työtekijän kanssa päätettiin heti purkaa tuoli paketistaan. Yli puolituntia meillä taisi mennä, kun yritettiin ensin saada tuoli takakontin kautta sisään, sitten takaovesta ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että jos tuoli jostain ylipäänsä tulee mahtumaan, niin sitten pelkääjänpuolen etuovesta. Tässä vaiheessa totesin työntekijälle, että hänen ei enää kannata tuhlata aikaansa yhteen idioottiin nojatuolin kanssa, vaan mennä jatkamaan töitänsä. Ähelsin vielä yksinäni tuolin kanssa varmaan 20 minuuttia, ja sain aika huvittuneita katseita liikkeen parkkipaikalla kiireisenä lauantaipäivänä. Lopputulos oli ehkä lievästi kyseenalainen, mutta tuoli oli sisällä ja sain oven kiinni. Lähetin välillä jo epätoivoisia viestejä työkavereille, että mistä minua voi hakea, jos ei töihin kuulu. Että täällä parkkipaikalla taistelen yhden helvetin nojatuolin kanssa. Työkaverit piti tätä vahvana merkkinä siitä, ettei pidä mennä vieraisiin shoppailemaan. On varmaan jatkossa pitäydyttävä oman, tutun ja turvallisen valikoimissa. :D No, loppu hyvin kaikki hyvin, ja meillä on nyt ihana ja älyttömän mukava nojatuoli kaunistamassa sisustusta. Ja sanonpahan vaan, että tuon eteen on kyllä nähty vaivaa ja huomattu, ettei kaikkea voi saada ihan helpoimman kautta. ;D

Jaksoitteko kahlata loppuun saakka? Ensi kerralla ei pitäisi olla ihan näin pitkän aikavälin jorinoita kerrattavana. :D Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Ekaluokkalainen

Välittömästi otsikon kirjoittamisen jälkeen alkoi päässä soida jostain lapsuudesta tuttu rallatus: "Ekaluokkalainen kävelee kun nainen, tokaluokkalainen melkein samanlainen...". Joo älkää kysykö, kaikkea ne lapset keksiikin. Toisaalta fiilis on melkein kuin ekalle luokalle menossa, luojan kiitos ei sentään tarvitse pelätä, että kukaan tulisi mitään lällättelemään. Tai mistäs sitä tietää. :D

Kahden vuoden rento välivuosi päättyy huomenna, sillä suuntaan takaisin koulun penkille ja olo on neljättä kertaa elämässä kuin ekaluokkalaisella. Ala-aste, yläaste, lukio ja nyt sitten ammattikorkeakoulu. Jollain tapaa hyvin jännittynyt ja epävarma olo, kun ei oikein vielä tiedä mitä tuleman pitää. Tiedän vain, että liiketaloutta olisi tarkoitus lähteä oppimaan ja kenties reilun kolmen vuoden päästä valmistua tradenomiksi. Jänskää.

Tässä vaiheessa voin todeta, että oli hyvä idea ottaa vähän huilia opiskelusta ja paiskia sen sijaan töissä reilu pari vuotta. Ehti vähän saada lisää perspektiiviä siihen "mikä minusta tulee isona" -pohdintaan, ja kartuttaa työkokemusta. Nyt tuntuu oikeastaan juuri sopivalta ajalta lähteä opiskelemaan ja koen olevani siihen valmis. Mitä en heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen lukiosta valmistuttuani välttämättä olisi ollut. Tai ainakin opiskelu olisi varmasti tuntunut nihkeämmältä ja vähän pakkopullalta. Toisaalta, voi olla että se olisi sitten hoitunut siinä samassa imussa. Aivot ainakin on täysin nollaantunut opiskelijamoodista, joten saa nähdä joudunko aloittamaan kaiken uudestaan ihan lähtöruudusta.

On tämä kokonaan uuden sivun kääntäminen elämässä muutenkin aika vapauttavaa. Ihan uusi vaihe, josta ei vielä pysty varmuudella sanomaan oikeastaan mitään. Saan keskittyä kokonaan itseeni ja itseni kehittämiseen. Aika tyhjä on vielä reppu tässä vaiheessa, joten ehkä paras jättää tämä pohdinta tässä vaiheessa tähän, ja aloittaa henkinen valmistautuminen kauneusunilla. Enköhän mä palaile vielä tähän opiskeluaiheeseen, jahka pääsen alkua pidemmälle. Ensimmäiset päivät tulee menemään varmaan aikalailla jonkinlaisessa sumussa, kun on niin paljon uusia ja entuudestaan tuntemattomia juttuja. Tämä ekaluokkalainen pakkaa nyt koululaukkunsa valmiiksi ja siirtää kellon soimaan kukonlaulun aikaan. Wish me luck!

Postauksen kuvat on Kalajoelta ja sopii aiheeseen taas kuin peruna naamaan, mutta menköön.

Road trip snapshots

Aaah ihana olla kotona! Road trip on siis vihdoin rantautunut takaisin Keravalle. Alun perin ajatuksena oli olla poissa muutama yö, mutta reissu venähtikin viikkoon. Seinäjoen asuntomessuilta Pietarsaaren kautta Kalajoelle, mistä matka jatkui Yli-Iihin, missä viihdyttiin pisimpään, ja sieltä vielä Ouluun ja Kuusankosken kautta kotiin. Huhhuh.

Tosiaan ihan ensiksi ajeltiin Seinäjoelle, missä viihdyttiin koko päivä asuntomessualuetta ihastellessa. Paljon mielenkiintoisia sisustus- ja rakennusjuttuja tarttui matkaan mukaan, sekä hirveä määrä valokuvia. Luulempa, että naputtelen asuntomessuista ihan oman postauksensa juurikin tuon suuren kuvasaaliin vuoksi.

Haluttiin ottaa asuntomessuista kaikki ilo irti, eikä viitsitty pitkän messupäivän jälkeen enään alkaa stressailemaan matkan jatkamisesta. Päätettiin siis kylmän viileästi nukkua yksi yö autossa ja jatkaa matkaa sitten taas aamulla. Käytiin syömässä Seinäjoen keskustassa ja ajettiin vielä reilu sata kilometriä eteenpäin, ettei seuraavan päivän matka olisi ihan niin pitkä. Oltiin etukäteen katsottu, että Pietarsaaren ABC on sopivan matkan päässä ja sen parkkis sopisi muutenkin hyvin yhden yön majoittumiseen. Huoltoasema meni kiinni kahdeltatoista ja aukesi taas kuudelta aamulla, joten olo oli suhteellisen turvallinen, kun tiesi että vierestä löytyy melkein koko ajan muita ihmisiä sekä kameravalvontaa.

Me nukuttiin auton takakontissa yllättävän hyvin! Oltiin pedattu meille oikein söpö ja pahmoinen pesä, minne oli hyvä sukeltaa pitkän päivän päätteeksi. Laskeskeltiin, että unta kontissa riitti peräti kahdeksan tuntia, ja herättiin aamulla virkeinä uuteen päivään. Aamupalan jälkeen matka jatkuikin sitten kohti Kalajokea.

En ole koskaan aikaisemmin käynyt Kalajoella, joten päätettiin suunnata road trippimme myös sinne, kun samalla suunnalla oltiin jo valmiiksi. Kalajoki myös osuu aikalailla matkanvarrelle Seinäjoelta Ouluun päin, vähän täytyy rannikon kautta koukata, mutta mikäs siinä ajellessa kun lomalla ei ole mihinkään kiire. (;

Tykästyin Kalajoen hiekkasärkkiin valtavasti. Uimaan asti ei tällä kertaa päästy, mutta tuolla oli ihan kivaa vaan kierrellä ja ihmetellä. Laskettiin lähistöltä muunmuassa neljäkymmentä tuulimyllyä ja käveltiin ihan nimen kärkeen, mistä löytyi pikkuruinen venesatama.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen lähdettiin ajamaan taas kohti pohjoista ja Oulua. Jatkettiin matkaa vielä vähän Oulun ohi Yli-Iihin, missä isän vanhemmat, mummo ja pappa siis asuu, ja missä on monet kerrat vierailtu tämän bloginkin aikana. Lapsuuden kesäpaikka, ja mulle se mökki, jota ei koskaan tarvinnut omistaa, koska oli mummola.

Mummolasta jäi taas käteen kasa ihania muistoja. Naapurin tytöistä kaksi sattui sopivasti olemaan lapsuudenkodissaan meidän loman aikana, joten naapurissa tuli istuttua iltaa isommalla porukalla, kolmen tytön ja kahden miehen voimin. Naapurista löytyi myös ihastuttava kolmen kuukauden vanha koiranpentu, jota halaillessa ja pussaillessa päivät kuluivat nopeasti. Iltauinteja joessa ja sen hiekkasärkillä, uintireissun jälkeistä lämmittelyä saunan lauteilla, hullun hauskoja seurapelejä, eläintarha meinikiä (mummola + naapuri = kaksi koiraa ja kuusi kissaa), hyvää punaviiniä ja höpöttelyä terassilla, hyttysten vähyyden ihmettelyä, kunnon ukkoskuuroja ja paljon naurua. Täältä me vaan löydämme itsemme joka kesä. <3

Viimeinen pohjoisessa vietetty päivä ja yö oltiinkin sitten Oulussa ystäväpariskunnan uudessa kodissa samalla kokoonpanolla. Kierreltiin Oulun keskustaa, pyydystettiin Pokemoneja, suoritettiin pientä shoppailua ja nautittiin auringonpaisteesta ja lämmöstä. Ruokapaikaksi valittiin hampurilaisravintola Kauppuri 5, joka on saanut nimensä kadusta, jolla sijaitsee. Oulun parhaita burgereita meille lupailtiin, ja ne totisesti eteemme saatiinkin! Paikan tarjoamat sipulirenkaat olivat myös parhaita koskaan maistamiani. Koko pöytäseurue oli ihan ähkyssä syömisrupeaman päätteeksi. Päätettiin Teemun kanssa, että tänne on ehdottomasti tehtävä comeback seuraavalla Oulun reissulla.

Illalla lähdettiin upean aurinkoisen päivän päätteeksi vielä uintireissulle Nallikariin. Aluksi merivesi tuntui vilpoisalta, mutta siihen tottui nopeasti ja meillä vierähtikin pitkä tovi vedessä frisbeetä heitellen. Tuo meidän Oulun päivä oli kyllä niin onnistunut ja ilmakin mitä mahtavin, että ikävä jäi kyllä sekä paikkaa että ihmisiä. <3

Road tripin pisin ajorupeama koitti seuraavana aamuna, kun jätettiin Oulu taaksemme ja lähdettiin ajamaan kohti Kuusankoskea, missä Teemun mummu asuu. Jätskitauko pidettiin Viitasaaren ABC:llä, kun samaan aikaan satoi vettä ja aurinko paistoi kirkkaasti, Ai että mitenkö on mahdollista? Älkää multa vaan kysykö, olin itsekin ihan äimänkäkenä. :D

Mummun kanssa syötiin hyvää ruokaa, käytiin iltakävelyllä ja saunottiin matkustus nuhjuisuus pois. Saatiin hirveästi mustikoita mukaamme, ja nyt meidän pieni pakastin pullisteleekin jo liitoksistaan. Nyt on smoothieaineksia koko pitkäksi talveksi!

Laskeskelin, että meille kertyi neljä eri yösijaa viikon sisään, joten voitte kuvitella, miltä tuntui kaatua viime yöksi ihan omaan sänkyyn. Reissaaminen on ihanaa, mutta melkein yhtä ihanaa on matkan jälkeen olla taas kotona.

Alun perin ajateltiin, että täksi viikoksi pakattaisiin taas kimpsut ja kampsut ja lähdettäisiin rantalomalle Pärnuun. Säitä seuraillessa päätettiin jättää Pärnun reissu toiseen kertaan, sillä parasta siellä on minusta juurikin se ihana pitkä hiekkaranta, joka ei oikein pääse oikeuksiinsa vesisateessa. Nyt olen kyllä tyytyväinen päätökseen, sillä en millään olisi jaksanut lähteä heti uuteen reissuun. Tai ehkä ihan lyhyelle visiitille, sillä huominen on suunnitelmien muutoksesta huolimatta pyhitetty pienelle Viron reissulle, kun suunnataan päiväksi Tallinnaan.

Huuh, nämä mun postaukset alkaa muistuttaa jo jonkin sortin maratoneja. Mutta minkäs sille voi, kun on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää, ja näin lomalla se on vähän epävarmaa koska eksyy taas seuraavan kerran ruudun äärelle. :D Tekemistä ainakin riittää niin, ettei paljon paikoillaan ehdi tylsistymään! Vielä viikko olisi aikaa juoksennella vapaasti, sitten koittaa paluu töihin ja koulun penkille, jäiks! Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina... ;)