Lomalle!

Arvatkaas mitä? Nyt on viimeisetkin koulutehtävät palautettu, tentit tehty ja tunnit lusittu. Täällä ollaan virallisesti joululomalla! Vaikka mulla onkin töitä tämän (lähes neliviikkoisen!!!) loman aikana, lasken sen silti lomaksi, sillä ei ole lainkaan koulua tai mitään siihen liittyvää töiden lisäksi. Eli vapaa-aika on puhdasta vapaa-aikaa ilman huolta huomisesta. Eikä mulla edes ole niitä työtuntejakaan kovin merkittävässä määrin. Loman viimeinen viikko onkin sitten ihan tuplalomaa, kun ollaan vielä vapaalla jalalla koulusta, sekä töistä viikon mittainen palkallinen loma. Ai ettien että kuulkaas! Onneksi tajusin noita talvilomia syksyllä varattaessa, että kyllähän se nyt kannattaa ilman muuta pitää silloin, kun ei kouluakaan ole. Ja tuo tammikuun toinen viikko oli vieläpä suhteellisen helppo saada, kun monilla kuitenkin on jo koulut ja työt alkaneet, mutta hiihtolomakausi siintää vielä hamassa tulevaisuudessa.

Teemukin onnistui saamaan töistä lomaa saman viikon, joten me päästään lähtemään yhdessä reissuun! Etelän sijaan me matkustetaankin tällä kertaa pohjoiseen. Ja itseasiassa niin pohjoiseen, etten ole vielä koskaan elämässäni käynytkään. (Ja joo äiti, sitä ei lasketa kun satuin olemaan lapissa mukana vaahtosammuttimen kokoisena tonttuna, joka luulee, että lumi on ruokaa.)
Me mennään Ylläkselle!

Teemu on viettänyt lapsuudessaan lähes kaikki talvet ja varmaan osan kesistäkin Ylläksellä, sillä Teemun vanhemmilla oli mökki siellä. Ihanaa päästä vähän näkemään paikkaa, joka on kuitenkin ollut ihan isossa osassa Teemun elämää joskus. Ja tosiaan ihan uusi kokemus mulle muutenkin, vaikka Oulun leveysasteita onkin kulutettu ahkerasti kesät talvet. Oulusta on kuitenkin muutama hassu satakilsaa vielä matkaa kartalla suoraan ylöspäin. Jäiks, mitenhän mä oikeen selviän niin pitkästä matkasta...

Me tosiaan mennään sinne suuntaan Teemun vanhempien kyydissä, jotka ovat vuokranneet mökin kolmeksi viikkoa. Takaisinpäin on ostettuna juna- ja lentoliput sitten. Onnistuttiin saamaan oikeestaan tosi hyvät liput, kun varattiin ne jo riittävän ajoissa. Kotimatkalla tehdään myös pieni välietappi Ouluun, ja päästään taas nauttimaan tuosta ihanasta kaupungista ja meidän ystäväpariskunnan seurasta pariksi päivää. Iiik, en millään malta odottaa! <3 Onneksi tuo reissu tulee olemaan koko loman loppuhuipennus, joten aika tässä Joulun molemmin puolin kuluu kyllä varmasti kuin siivillä.

Tänne eteläänkin saatiin pari päivää sitten hentoakin hennompi lumipeite. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta ellei meitä odottaisi kunnon hanget tammikuussa, niin olisin mä aika nyreissäni. Nyt saatan juuri ja juuri selvitä siitä ajatuksesta, että Joulua joudutaan luultavasti viettämään melko lumettomissa merkeissä.

Ja niin me päästiinkin jälleen mun lempipuheenaiheeseen; Jouluun! Täällä on jo jouluvalmistelut kovassa vauhdissa, ja nyt ne vaan kiihtyykin, kun ei koulu- tai työkiireet pääse liikaa häiritsemään. ;) Joulukuusi on jo koristeltu ja kotona näyttää muutenkin jouluiselta. En malta odottaa, että saan pari pakettia pyöräytettyä kuusen alle tuomaan lisää joulufiilistä. Voi mä niin rakastan ihan kaikkea joulussa! Vaikka tää joulukuu onkin kulunut ihan hirveää vauhtia, on ihanaa että vielä on viikko aikaa jouluun ja ehdin vielä kunnolla fiilistelemään ennen h-hetkeä. Mitään paniikkiakaan tuskin ehtii syntyä, sillä lähes kaikki joululahjat on jo hankittuna.

Voisin kirjoitella teille vähän ainakin koristelu- ja paketointijuttuja, sekä yksi lukuvinkkikin mulla olisi jemmassa. Semmoisia kivoja pieniä maistiaisia nyt ennen joulua, kun pitäisi olla kunnolla aikaakin rustailla. Mutta nyt heittäydyn Teemun seuraan sohvannurkkaan seurailemaan sivusilmällä Indiana Jonesia. Saa nähdä, maltanko vielä tämän illan olla kaivamatta paketointivälineitä esille... Ihanaa viikonloppua teille lukijoille!

Postauksen kuvat lainattu.

Dear Santa...Oh nevermind!

Heippa heii! Oliko teillä mukava itsenäisyyspäivä? Täällä koittaa koko ajan joku ärhäkkä pöpö iskeä päälle, mutta siitä huolimatta onnistuttiin juhlimaan 99-vuotiasta Suomea Teemun vanhempien luona. Teemun veljelle on tullut tässä ihan vastikää kissanpentu, joka kohtasi eilen ensimmäistä kertaa Teemun vanhempien koiran. Ensitapaaminen ei ollut ihan suoranaista rakkautta ensi silmäyksellä, sillä kissa oli uhmakkaan järkyttynyt Simosta (ottaen huomioon, että kissa painaa sen pari kiloa ja Simo yli parikymmentä, pieni terve pelko voisi olla ihan hyvästä) ja Simo hyvin kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Viimeistään jouluna nämä kaksi kohtaavat uudestaan, ja luulen, että kyllä niiden suhde tuosta varmasti lähtee vielä kehittymään!

Suurin osa tenteistäkin alkaa olla takanapäin, ja laskeskelin, että mulla on enään 2-3 parin tunnin koulupäivää jäljellä ennen lomaa (vaikka se alkaakin virallisesti vasta puolentoista viikon päästä). Onneksi työt ja kaikki mahdollinen härdelli pitää mut hyvin kiireisenä, niin ettei tässä vielä ole varaa tuuletella. ;)

Paitsi ihan pikkaisen, sillä perjantaina olisi tarkoitus tehdä pieni pyrähdys etelänaapuriin, nimittäin Tallinnaan! Viinivarasto kaipaa täydennystä, ja joulumarkkinat on myös nähtävä. Saattaapa olla, että kampaajan penkkiinkin löytyy matkaajan tie. Ja jos ei muuta, niin tarkoitus on ainakin syödä kunnolla ja nauttia tunnelmasta täysinrinnoin!

Oli mulla teille jotain näytettävääkin. Piti päästä hehkuttamaan paria viimekuun nappihankintaa myös tänne blogin puolelle. Molemmat uutukaiset ovatkin olleet jo ahkerassa käytössä, mutta eihän se toisaalta ole lainkaan huono asia. Oikeastaan, mitä enemmän on käytetty, niin sitä mieluisampia hankinnat ovat varmasti olleet, vai mitä? ;)

Mun ikiomat Timbbikset! Vihdoin! <3 Näitä on pitkään pohdittu ja kuolattu ja viimeinkin sain itseäni niskasta kíinni, ja hankin ne. Ehkä vaan pari vuotta jäljessä. Niin kuin aina. Mutta ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja nyt kengät ovatkin olleet kuin liimattuina mun jalkaan. Joku näiden ulkonäössä miellyttää mun silmää mielettömästi, ja sopii melkein kuin asun kuin asun kanssa. Suurta plussaa myös vedenpitävyydestä, joka on melkein välttämättömyys tähän Suomen talveen (loskapaskaan). Nää on myös tosi lämpöiset, joten menee hyvin vähän suuremmillakin pakkaslukemilla. Ostin omat Timberlandini Stadiumista, mutta näitä nyt saa käytännössä mistä tahansa, ja ulkomailtakin tilaamalla jos jaksaa nähdä sen vaivan.

Ja sitten tää toinen uusi juttu. Uusi luuri! Itseasiassa Teemu osti tän mulle, kun Verkkokaupassa oli 200kpl erä jossain superalessa Honor 8 julkistamisen jälkeen. Onhan toi kasi joo varsin näppärä kapistus, mutta en näe että niin paljon näppärämpi että viitsisin siitä pulittaa yli kaksinkertaisen hinnan seiskaan nähden :D On tää älypuhelinbisnes vaan niin hullua, kun uutta täytyy tulla ja saada jatkuvalla syötöllä, niin ettei ratkaisevia eroja vanhoihin malleihin edes välttämättä ole, mutta voidaan pyytää suuria hintoja, koska kuluttajat ovat valmiita maksamaan saadakseen uusinta ja hienointa.

Minulle kävi varsin hyvin tämä malli, joka on vanhaa luuria huomattavasti parempi. Tästä löytyy mm. parempi akunkesto, enemmän tallennustilaa ja parempi kamera. Ja nuo on itseasiassa ne mulle ehkä tärkeimmät kriteerit puhelimessa (siis jos ei lasketa muita välttämättömiä, kuten nettiyhteys ja mahdollisuus soittaa puheluita XD). Ja oih, miten rakastunut mä olenkaan tän puhelimen kameraan! Ei pahemmin tarvitse tai kannata kanniskella painavaa ja tilaa vievää järkkäriä mukana, kun tämä ohut ja kevyt kaveri pystyy samaan ja parempaankin tarvittaessa. Esimerkiksi tuosta hyvästä valotuksesta taisinkin teille jo mainita. Puhelin myös hoitaa paljon muita säätöjä kohdilleen, niin ettei niistä tarvitse itse murehtia tuon taivaallista.

Vaikka nämä ei nyt joulupukin listalle asti päässeetkään, niin ei hätää pukki! On mulla silti vielä toiveita jäljellä. Haukkukaa lapselliseksi, mutta olen kirjoittanut toivelistan jääkaapin oveen. Sieltä tontut voi käydä kurkkimassa mun toiveita. ;) No juu, on se joulun merkitys ehkä hitusen muuttunut siitä, kun oli lapsi ja tärkeintä joulussa tuntui toisinaan olevan sen lahjavuoren suuruus. Nykyään joulussa ehdottomasti tärkeintä on sen tunnelma! Jos mun täytyisi valita tunnelma tai lahjat, niin valinta olisi epäilemättä enimmäinen vaihtoehto. Ja itseasiassa mulla lahjojen antaminen taitaa melkein voittaa niiden saamisen... Musta on ihana miettiä, miten voisin ilahduttaa mun läheisiä. Ja tää pätee muutoinkin kuin jouluna. Lahjojen antaminen on vaan ihan parasta. Rakastan ehkä jopa vähän liikaa myös niiden paketoimista, sillä saatan toisinaan olla vähän pelottavan tarkka lahjojen ulkomuodosta ja mun koristelutarvikkeista. Lahjat on kuitenkin tarkoitus repiä ulos kääreistään. Mutta minkäs sitä pakkomielteilleen mahtaa :D

Taas meinaa papupata täällä vaan pölistä, ja homma eskaloitua, joten jätetään tämä tällä kertaa tähän, ja palataan taas. Joko te olette kirjoittaneet joulupukille? ;)

Joulukuu!

Joulukuun ensimmäinen päivä. Tästä se odotus nyt sitten virallisesti starttaa! Tänään sai aukoa kalenterista ensimmäisen luukun ja aloittaa virallisesti jouluun valmistautumisen. Mulla se tarkoitti kodin siivoilua ja valmistelua joulukoristeille. Teemu kävi jo hakemassa koristeet ja kuusen varastosta, ja viritellään ne paikoilleen varmaankin heti viikonlopun aikana. Okei, kyllä mulla jo ihan pari juttua on ollut esillä jo marraskuulta, mutta ei mitään övereitä.

Söpöjä joulupalloja ei ikinä voi olla liikaa. Bongasin nämä yksilöt heti Ikean uudesta joulumallistosta, kun se oli saatu esille ja kävin ne kotiuttamassa hetinmiten. Ja hyvä niin, sillä ellen ole ihan väärässä, niin nämä molemmat taitaa olla meiltä jo loppuun myyty. :s Saa nähdä, jätänkö nämä esille ihan tällaisenaan, vai pääsevätkö tovereidensa seuraan kuusen oksille. Tosi kauniisti nimittäin toimii näin asetalmanakin!

Tämän 'asetelman' laitoin itseasiassa tänään siivoilun lomassa. Uuden nojatuolin takia meiltä lähtee yksi Ikean halpispöytä pois olohuoneesta, ja nämä kynttilät muuttivat siitä tähän. Kynttilät ovat myös Ikeasta, ja saavat tuoda ripauksen joulunpunaista muuten aika mustavalkoiseen joulusisustukseen. Taljat tuovat myös kivasti joulutunnelmaa, ja pöllökin sai pehmeän pedin! Tässä se pääsee kivasti esille, ja toimii katseenvangitsijana. En tiedä, mikä pöllössä niin minua viehättää, mutta jotenkin hellyyttävä se minusta on.

Sain äidiltä lahjaksi valkean amarylliksen, jonka kukkimista odotan innolla. Aluksi nimittäin näytti, ettei tuosta tule yhtään mitään, kun se kasvoi vaan pituutta ja alkoi uhkaavasti kallistumaan. Siirsin kukan ikkunalaudalle mahdollisimman lähelle valoa, ja siitä se onneksi tykkäsi! Amaryllis on ehdottomasti lempi joulukukkani, niin kaunis ja tyylikäs.

Aika jännä, että kuvat on otettu päivän "valoisimpana" aikana, ja silti niistä löytyy yllinkyllin kohinaa. Ei tämä valonmäärä vaan kertakaikkiaan tunnu riittävän ollenkaan kuvaukseen. Täytyy ehkä siirtyä kuvaamaan pelkällä kännykän kameralla, se kun valottaa itsestään kuvia ihan reippaalla kädellä. :) Mutta nämä on näitä. Nyt puhtaat lakanat houkuttelee sen verran kutsuvasti, että taidan lähteä tästä unten maille. Ihastuttavaa joulukuun alkua lukijat! Muistakaa nauttia joka hetkestä, sillä joulukuu on vaan kerran vuodessa! <3

Ette te musta niin vähällä pääse!

Vau. Yli kolme kuukautta on kulunut siitä, kun olen viimeksi teille täällä rustaillut elämänmenosta. Siinä ajassa ollaan ohitettu yksi kokonainen vuodenaika, ja siirrytty kesästä syksyn kautta talveen. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua valtavasti, mutta samaan aikaan se on vilissyt ohi yhdessä hujauksessa. Mulla on ollut kamala ikävä täällä höpöttelyä, mutta samaan aikaan kuitenkin saan tämän tekstin aikaiseksi vasta kolmen ja puolen kuukauden jälkeen viimeisimmästä kerrasta. Ja mihin clif hangeriin mä teidät jätinkään! Hei btw, mulla alkaa opiskelu NYT ja sen jälkeen tyyppi häviää kuin se kuuluisa pieru saharaan. Tässä kohtaa voisin syytellä vaikka minkälaisia ulkoisia tekijöitä, jotka olisivat voineet olla osasyyllisiä katoamistemppuun.

Koulussa olen päässyt vähän purkamaan kirjoitus- ja lukuinnostusta. Harmi vaan, ettei se esseiden väkerrys ja koulukirjojen pänttääminen ole läheskään sama asia, kun kuulumisten höpöttely täällä tai oikein hyvä romaani, joka tempaa mukaansa. Kun oli pelkässä työelämässä, sai noita taitoja pitää yllä niin paljon mukavammalla tavalla...

Aikaa ei kyllä ihan hirveästi jää ylimääräistä, kun laskee yhteen koulun, työn, läksyt ja tentit. Ja sitten pitäisi vielä osata pitää omista tarpeista huolta, käydä salilla, laittaa terveellistä sapuskaa, pestä pyykkiä, siivota ja nukkua riittävästi. Ja ainiin, olisi varmaan hyvä joskus ylläpitää myös parisuhdetta, sekä ystävyyssuhteita. Ja mainitsinko jo opiskelijabileet...?

Ennen muinoin kävin aika harvakseltaan ulkona. Helsinki tuntui hirveän kaukaiselta ja vaivalloiselta. Mukavuudenhaluisuuteni vei voiton vaivanäöstä (tekee näin toisinaan yhä edelleenkin). Opiskelijahintaisen matkakortin ansiosta mun elämä kuitenkin mullistui! Helsinki ei enää olekaan niin kaukana, kun joka päivä hurauttaa junalla reilussa vartissa Pasilaan. Nyt saatan saada itseni raahattua rientoihin jopa useamman kerran kuussa! Ja uskokaa pois, sitä jos mitä, voi kutsua jo saavutukseksi. Ja mä viihdyn ulkona. Musta on oikein rattoisaa nostaa vähän kuppia uusien opiskelijatovereiden kanssa, tanssia niin paljon kuin sielu sietää ja vaan nauttia elämästä. Seuraavat päivät ei aina ole ihan yhtä rattoisia, mutta niistäkin ollaan selvitty hyvällä huumorilla ja sijaiskärsijöiden tuomalla tuella.

Joten, kuten sanottu, tekemistä on kyllä ollut monin verroin runsaammin, kuin ennen syksyä. Ennen vapaa-aikaa oli huomattavasti enemmän. Siltikin nyt tuntuu, että sen vähäisenkin vapaa-ajan osaa ja pystyy hyödyntämään jotenkin paljon viisaammin ja paremmin. Syynä voi toki olla myös ne vähintäänkin kyseenalaiset työajat, jotka keskittyi usein keskelle päivää niin, että aikaa ei ollut oikeen kummastakaan päästä riittävästi. Muutenkin musta tuntuu, että hommat on selkeytyneet mun oman pään sisällä valtavasti. Asiat ovat asettuneet oikeisiin uomiinsa ja perspektiiviinsä. Voisin melkein sanoa, että elämä on päässyt asettumaan raiteillena ja kulkee eteenpäin. Se vaan tuntuu puksuttavan niillä raiteillaan hirvittävää vauhtia, mutta ei kai tässä muu auta, kun vaan yrittää roikkua mukana parhaansa mukaan.

Ja sitten tosiaan se itse opiskelu. Hyvin usein olen kuluneen syksyn aikana saanut kuulla uteluita, että miltäs se opiskelu nyt maistuu ja miten se sujuu. Ja aina olen vastannut, että hyvin sujuu! Paitsi ehkä ihan alussa, kun kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä ja oli ihan kuutamolla vielä kaiken suhteen. Tässäkään asiassa ei olisi kannattanut hätiköidä, vaan luottaa vaan siihen, että kyllä hommat lähtee sujumaan ja elämä vie eteenpäin. Olen tutustunut mahtaviin uusiin ihmisiin, tykkään meidän luokasta ja uskon, että meillä tulee olemaan hyvät seuraavat pari vuotta edessä. Ensimmäinen jakso on taputeltu hyvin arvosanoin, ja toisessa jaksossa olen saanut ottaa vähän rennommin, kun Teemun neuvoa noudattaen sain ahotoitua pari kurssia etukäteen. Ja mä olen selviytynyt ihan kohtalaisesti jopa ruotsin opiskelusta, mitä en kyllä olisi mitenkään etukäteen voinut uskoa! Uudet ruotsinopettajat on ihan eri planeetalta kuin peruskoulussa ja lukiossa, ja ovat saaneet mut jopa ehkä hitusen tykkäämään ruotsin opiskelusta. Mikä on aika ennenkuulumatonta entisestä inhokkiaineesta! Sama homma on käymässä matikalle, jonka kanssa mulla on ollut tähän asti viha-rakkaus-suhde. Yläasteella matikka oli vielä yksi mun lempiaineista, mutta lukiossa homma onnistuttiin kääntämään ihan päälaelleen. Nyt olen matikan kertauskurssilla päässyt laskemaan ihanan konkreettisia laskuja, ja päässyt kiinni siihen mukavaan onnistumisen tunteeseen, mikä kuuluu mun mielestä oleellisena osana matikan opiskeluun. Ehkä me päästään myös matikan kanssa jatkamaan elämässä eteenpäin enemmän yhteisellä linjalla, kuin miltä se pitkän matikan pakkopulla lukiossa maistui.

Oletteko te jo ihan tylsistyksessä siellä? Tää opsikeluhomma sattuu nyt vaan nykyisin olemaan aika iso osa mun arkea, joten sitä on kuulumisten kertomisessa vaikea yrittää vältellä. Vielä sen verran on sanottava, että liiketalouden koulutusohjelma tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan se juuri mulle sopivin vaihtoehto. Ihanan konkreettista, riittävän reipastahtista ja tulevaisuuteen ja työelämään ohjaavaa opiskelua, josta koen ihan oikeasti hyötyväni ja olevani kiinnostunut.

Ettei menisi ihan pelkäksi jaaritteluksi, päätin jakaa teille myös muutaman kännykkäräpsyn kuluneiden kuukausien varrelta. Palataan hei taas, ja toivottavasti vähän pienemmällä aikavälillä! (Ketä mä huijaan? Ihan ko mä pystyisin hiljenemään kaikesta jouluinnostuksestani?! Sen aika ja tila olkoon vaan ihan erillisessä postauksessa. :D)

Huomasitteko jo kuvista, että joku on ehkä vähän yli-innokas uusista haalareistaan? Nyt haalarit ovat jo kokeneet vaikka mitä, ja alkaneet täyttyä myöskin haalarimerkeistä. Ollaan koettu fuksiaiset Star Wars vermeissä, urheiltu Vierumäellä muun muassa suppailun merkeissä (tätä ehdottomasti lisää ensi kesänä!!), todettu, että viinipullo fuksisitseille voi olla huono idea "alottelijalle", juhlittu pikkujouluja ja vaikka mitä. Vielä löytyy tyhjää pinta-alaa haalareista, joten opiskelijariennot kutsunee tätä neitiä jatkossakin... ;)

 

Voi mä niin rakastin meidän minitalvea tuossa välissä! Sopi mulle paremmin kuin hyvin siirtyä suoraan kuivasta ja kauniista syksystä valkoisiin hankiin. Mutta niin kuin vähän ounastelinkin, eihän se tietenkään niin helposti voinut mennä. Nyt ollaan otettu oikein olantakaa takaisin loskapaskasta, jonka toivon olevan pikkuhiljaa takanapäin. Huomenna alkaa joulukuu, ja talvi saa tulla. <3

 

Ehdittiin onneksi käymään Porvoossa kun oli vielä "talvi". Taisi olla itseasiassa niitä viimeisiä lumisia pakkaspäiviä ennen kaiken sulattavaa ja masentavaa vesisadetta. Meillä oli ihana päivä kierrellessä pikkupuoteja ja käpytellessä joenvartta. Käytiin kahvilla Porvoon Paahtimossa, jossa sain eteeni ehkä parasta cappuccinoa ja porkkanakakkua, mitä olen ikinä maistanut. Ensi kerralla täytyy varmaan ottaa omat kakkupalat molemmille, sen verran ripeää tahtia hävisi tuo kakkupala parempiin suihin...

 

Joulukadunavajaiset! <3 Jos jostain saa sitä aitoa joulufiilistä, niin joulukadunavajaisista. Tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa ihana kummipoika. Tyyppi kyllä veteli sikeitä suurimman osan ajasta, mutta heräsi kuitenkin kesken paraatin, ja ihmetteli sitä varsin pöllämystyneenä. Ensi vuonna sitten uusi yritys... (; Starbucksin piparilatte on näköjään maistunut, kun Jumbossakin sellainen löytyy kourasta. Ja me saatiin aikaiseksi tehdä blinejä! Mä yhdistän tuon ruuan kyllä niin vahvasti jotenkin jouluun, että taitaa viime kerrasta se melkein vuosi olla. On ne vaan niin herkullisia!

 

Suunnattiin Teemun kanssa katsomaan uusinta "Potteria" ensi-iltaan erikoisnäytökseen. Kyseessä on siis elokuva Fantastic Beasts and Where to Find Them eli Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Mutta elokuva ei siis ole varsinaisesti Harry Potter -elokuvien jatko-osa, vaan samaan aihepiiriin liittyvä fantasiaelokuva, joka sijoittuu Englannin sijaan 1920-luvun New Yorkiin 70 vuotta ennen Harry Potteria. En viitsi paljastaa sen enempää juonesta, vaikka mieli tekisi, mutta sen voin sanoa, että elokuva yllätti minut positiivisesti. Rakastuin juoneen, näyttelijäsuorituksiin, ihmeotuksiin ja siihen, miten upeasti elokuva kokonaisuudessaan oli toteutettu. Leffa pääsi helposti mun lempileffojen joukkoon! Nyt kun kirjoitan siitä, tekisi melkein mieli nähdä koko elokuva uudestaan, vaikkei viime kerrastakaan ole vielä kulunut kauaakaan. Hauska juttu oli myös, että me ei tiedetty, että tuo erikoisnäytös kestää kokonaisuudessaan noin neljä tuntia. Aluksi näytettiin tosiaan suoraa streemiä Lontoon punaiselta matolta yli tunnin ajan... No, mikäs siinä, onneksi oli hyvä eväät, niin ei kerennyt tulla nälkä. :D

Ps. Mua jäi vähän harmittelemaan, etten ostanut tuota ihanaa valkoista tonttulakkia sovittamisesta huolimatta... Mahtaisikohan niitä löytyä vielä?

 

Operaatio Nojatuoli. Tämä tapahtui itseasiassa ihan viime viikonloppuna. Oltiin katsottu jo jonkin aikaa meidän mielestä täydellistä ja meidän tarpeisiin sopivaa nojatuolia, joka oli vielä viikonlopun ajan hyvässä tarjouksessa. Ajattelin, että hoidan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja käyn nopeasti nappaamassa nojatuolin auton kyytiin ennen työvuoron alkua. Varmaan turhakin sanoa, ettei se ihan niin helposti sitten sujunutkaan. Olin vahvasti aliarvioinut meidän tulevan löhölinnan koon, ja aika pian kävi selväksi, ettei se ihan niin helposti mun sedan malliseen  autooni mahdukaan. Liikkeen työtekijän kanssa päätettiin heti purkaa tuoli paketistaan. Yli puolituntia meillä taisi mennä, kun yritettiin ensin saada tuoli takakontin kautta sisään, sitten takaovesta ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että jos tuoli jostain ylipäänsä tulee mahtumaan, niin sitten pelkääjänpuolen etuovesta. Tässä vaiheessa totesin työntekijälle, että hänen ei enää kannata tuhlata aikaansa yhteen idioottiin nojatuolin kanssa, vaan mennä jatkamaan töitänsä. Ähelsin vielä yksinäni tuolin kanssa varmaan 20 minuuttia, ja sain aika huvittuneita katseita liikkeen parkkipaikalla kiireisenä lauantaipäivänä. Lopputulos oli ehkä lievästi kyseenalainen, mutta tuoli oli sisällä ja sain oven kiinni. Lähetin välillä jo epätoivoisia viestejä työkavereille, että mistä minua voi hakea, jos ei töihin kuulu. Että täällä parkkipaikalla taistelen yhden helvetin nojatuolin kanssa. Työkaverit piti tätä vahvana merkkinä siitä, ettei pidä mennä vieraisiin shoppailemaan. On varmaan jatkossa pitäydyttävä oman, tutun ja turvallisen valikoimissa. :D No, loppu hyvin kaikki hyvin, ja meillä on nyt ihana ja älyttömän mukava nojatuoli kaunistamassa sisustusta. Ja sanonpahan vaan, että tuon eteen on kyllä nähty vaivaa ja huomattu, ettei kaikkea voi saada ihan helpoimman kautta. ;D

Jaksoitteko kahlata loppuun saakka? Ensi kerralla ei pitäisi olla ihan näin pitkän aikavälin jorinoita kerrattavana. :D Mukavaa viikon jatkoa kaikille!