perjantai 7. marraskuuta 2014

Puolivuotias

Meidän rakas kummipoika täytti eilen puolivuotta! Vaikeaa uskoa, vastahan se oli semmoinen ihan pikkuruinen tuhiseva käärö. Nyt poika on jo varsin eloisa kaveri, joka opettelee kovaa vauhtia konttaamaan. Miksi opetella välissä ryömimään, kun suoraan voi siirtyä konttaamiseen? Anton on sellainen sydäntensulattaja jo puolivuotiaanakin, etten ihan rehellisesti sanottuna toista samanlaista ole kyllä tavannut. Vai pystyttekö te muka vastustamaan noita nappisilmiä?


Nämä kuvat on Antonin epäviralliset viralliset puolivuotiskuvat. Kuvauspaikkana Taijan ja Pavelin koti, valaistuksena pilvinen tihkusadepäivä ja hehkulamput. Varustuksena minä ja Canonin EOS 1100D. Toisin sanoen ei kovin ammattimainen combo. Siitä huolimatta, että kuvaaja on harrastelija ja kuvat räpsitty sisätiloissa ilman minkäänlaista lisävalaistusta, mielestäni niistä välittyy juuri se mikä on tarpeenkin. Sylivauvasta taaperoksi ponnistavan pienen miehenalun uteliaisuus ja riemu kaikkea ympäröivää kohtaan.

Mallille täytyy myös antaa täydet pisteet kärsivällisyydestä. En oo pahemmin ennen vauvoja kuvaillut, mutta alusta asti oli selvää että tässä hommassa mennään ihan täysin kuvattavan ehdoilla. Jos mallia ei kiinnosta, niin sitten ei myöskään kuvia räpsitä. Mutta eikö mitä, Anton oli kuvauksissa kuin vanha tekijä! Ei tuntunut haittaavan yhtään, vaikka vaatteita ja rekvisiittaa vaihdeltiin, asentoja ja kuvakulmia mallailtiin. Tää pieni päivänpaiste vaan naureskeli hölmöille äidille ja tädille, jotka palloili ympärillä hyvien kuvien saamiseksi.









Voisin kertoa pari juttua, jotka itse ainakin huomioisin, kun lähtee kuvaamaan eläväistä kohdetta kuten lasta tai lemmikkiä. Kannattaa jo etukäteen miettiä, minkälaista tunnelmaa kuviin haluaa. Myös käytettävät vaatteet ja rekvisiitat on hyvä olla valmiina, niin niitä ei tarvitse sitten kuvaustilanteessa jäädä pohtimaan ja etsimään. Pahimmassa tapauksessa kuvattava vain kyllästyy ja hermostuu sillä aikaa. Mitään ei tulisi myöskään tehdä väkisin, sillä jos vauva ei visioista huolimatta osaa istua, niin sitten ei osaa, ja sen idean tilalle on sitten mietittävä jotain muuta. Riittävät tauot on myös ihan must, ja mallin "palkitseminenkaan" ei ole huono idea. Anton esimerkiksi heräsi unilta ennen kuvauksia ja hänet myös ruokittiin, niin oli sitten kaikille osapuolille mieluisempaa, kun malli oli tyytyväinen. Antonia ei myöskään laitettu kököttämään samaan asentoon kameran eteen, vaan välillä leikittiin, asentoja vaihdeltiin ja poikaa halailtiin ja sylkyteltiin. Kuten sanottu; mallin ehdoilla ja leikin kautta tätä hommaa on hyvä lähteä rakentamaan.

Mä tykkäisin aina mielummin ottaa kuvat ulkona, hyvässä luonnonvalossa. Tällä kertaa se ei kuitenkaan huonon sään ja kylmyyden takia ollut mahdollista. (Ja eipä tuo luonto tällä hetkellä ihan kauneimmillaankaan ole...) Onneksi keinovalolla saa kuitenkin vähän pelastettua tilannetta.


Otettiin myös muutamat kuvat jouluisissa tunnelmissa. Siis voi ei mikä söpöliini sieltä suuren tonttulakin alta kurkkaakaan! Anton vaan fiilisteli pehmoista tupsua, kun äiti ja täti huokaili silmät sydämillä tämmösen ihanuuden edessä.

Aina ei mun mielestä tartte kääntyä ammattilaisen puoleen, vaan ihan kivoja kuvia voi saada myös kotioloissa. Ja tää puolenvuoden rajapyykki ei ehkä ole myöskään niin olennainen, kun sitten vaikka yksivuotiskuvat. Tärkeintä jokatapauksessa on, että vanhemmat oli tyytyväisiä kuviin ja Antonilla oli hauskaa!

2 kommenttia:

  1. Kyllä on hienoja ja hauskoja kuvia. Kuvaaja on onnistunut ja niin on ehdottomasti myös pikkuinen mallikin. Onnea puolivuotiaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, omasta ja Antonin puolesta! ^^

      Poista