sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Sosiaalinen kuolemako?

En nyt ihan oikeasti ymmärrä, että mikä tässä mättää. Miksei mua ole näkynyt höpisemässä teille täällä blogin puolella? Joo, olen ollu kiireinen, niin kuin tavallista, mutta en kyllä sitä normaalia kiireisempi. Lähiaikoina vaan on kamera jäänyt useammin kotiin kuin kulkenut mukana. Olen mennyt, tehnyt ja kokenut enemmän ilman jatkuvaa ajatusta tapahtumien jakamista sosiaalisessa mediassa ja blogissa. Voiko suurempi panostus oikeaan elämään olla turmioksi sosiaalisen median minälle, tai toisinpäin? Mene ja tiedä, mutta paljon on taas tapahtunut. Häviävän vähän asioita on tallentunut kameran linssin läpi, mutta kännykällä on tullut napsittua jotakin.










Kuvat ovat ylläri varsin ruokapainotteisia. Hauska huomata, että elokuvissakin on näköjään viihdytty aika urakalla. Äidin kanssa Onnenonkijat, Viidakkokirja seurana my squad (Teemu & Miko) ja tällä viikolla Teemun kanssa Zootropolis (XD). Kaikki elokuvat oli ihan onnistuneita, lemppareiksi nousi kuitenkin Onnenonkijat ja Zootropolis. Ehkä niille asetetut odotuksetkaan eivät olleet niin suuria, kuin tuolla lapsuuden Disney klassikon uusinnalla. Myös korkeasaaressa käytiin pyörähtämässä ja muun muassa ihmettelemässä gundin synnytystä ja amurinleopardien painia (tuo viidakkokuva).

Onko hetkellinen radiohiljaisuus sallittua ilman sen suurempaa syytä kuin no, ehkä elämä? Kyllä mä ihan oikeasti haluan sitä jakaa ja purkaa mun ajatuksia ja mietteitä täällä blogin puolella, joten ehkä nyt on taas hetki tehdä pienimuotoinen come back.

Jotenka. Isommat rajapyykit mainitakseni allekirjoittanut on taas vuotta vanhempi. Huhtikuun alussa starttasi kahdeskymmenesensimmäinen elinvuosi ja siitäkin on kohta jo kuukausi. Mihin oikeen katosit huhtikuu? Toinen huhtikuun merkkipäivä oli meidän vuosipäivä. Neljä vuotta ollaan nyt parannettu maailmaa onnellisempina ja yhdessä, sekin on yli 1/5 mun koko tähänastisesta elämästä. Tuntuu suorastaan hullulta, että toisen läsnäolosta on tullut niin itsestäänselvä asia, ettei elämää ilman toista puoliskoa kykene edes kuvittelemaan. Teemu on mulle jotain ihan mittaamattoman tärkeää. <3




Ja hei tosiaan, nyt on toukokuun ensimmäinen! Toivottavasti kaikilla oli ihana vappu! Meillä ainakin oli ihan super kivaa ja ihanat kelit sattui varsinkin tälle päivälle. Juhlittiin vappua kaveriporukalla grillailun merkeissä ja tänään suunnattiin mun vanhemmille vappubrunssille ja munkkien paistoon. Kävelylenkki koirien kanssa ilta-auringon lämmittäessä kruunasi meidän vapun. Tästä on todellakin aivan loistavaa aloittaa toukokuu, enkä malta odottaa mitä kaikkea se vielä tuokaan tullessaan. Ainakin se aivan varmasti huipentuu kuun lopussa häämöttävään lomamatkaan! <3

Ps. Voitteko hei uskoa että mun pieni blogini, henkireikä ja julkinen päiväkirja, täytti tänään jo kaksi vuotta? Aika tuntuu lentävän kuin siivillä, vastahan sitä opeteltiin tätä hommaa alusta lähtien. Ihmisen iässä kaksivuotias on jo tomera taapero, joka kipittää kovaa vauhtia menemään itsekseen. Tämmöinen pienimuotoinen vertailu on ihan hupaisaa, sillä rakkaalla kummipojalla ja blogilla on ikäeroa huimat viisi päivää. Nyt eksyin hetkeksi selailemaan vanhoja postauksia, ja voi että mitä kaikkea onkaan mahtunut näihin kahteen vuoteen! Siinä samalla kummipoika on varttunut pikku tuhisijasta isoksi päiväkotilaiseksi. Toistan taas itseäni, mutta en vain voi käsittää minne tämä aika vaan katoaa?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti