Ystävät hyvät, Pokemania on täällä. Enpä olisi minäkään uskonut jahtaavani Pokemoneja pitkin maita ja mantuja, mutta toisin kävi! Pokemon Go julkaistiin Jenkeissä viime viikolla, ja tämän viikon alussa latasin pelin omaan puhelimeeni. Suurin osa on varmasti jo kuullut Pokemon Go:sta, mutta pähkinänkuoressa kyseessä on siis kännykkäpeli, jossa pyydystetään 90-luvun lopulta tuttuja Pokemon-hahmoja oikeasta maailmasta puhelimen näytön välityksellä.
Eilen pääsin töistä yhdeksän jälkeen illalla ja kymmeneltä olin jo jahtaamassa Pokemoneja ympäri Keravaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli on suorastaan nerokas, sillä se pakottaa pelaajansa kävelemään ja liikkumaan luonnossa edetäkseen pelissä. Ja voi näitä nostalgia ryöppyjä! Monelle ysärilapselle Pokemon oli yhtäkuin elämä, ja täältä löytyy myös yksi suuri Pokemonfani. Pienenä keräiltiin pokekortteja ja kaikenmaailman figuureita. Muistan, miten mullakin oli yksi lipaston laatikko ihan täynnä Pokemon-kortteja! Ja se Pokemon-televisiosarja nyt oli ihan täyttä parhautta. Ai että tätä nostalgiaa ja historian siipien havinaa...
Mitäpä muuta tänne päin, kuin lähes maanista Pokemonien haalintaa? Sunnuntaina pääsin nautiskelemaan taas mummin mökille ihanan huolettomasta mökkilaiffista. Olen jo monet kerrat hehkuttanut täälläkin meidän mummin siirtolapuutarhamökkiä, jonne on niin kätevä lähteä arkea pakosalle. Mökit on kivoja, mutta niille lähteminen on yleensä hirveä operaatio, kun perinteisesti mökille joutuu ajamaan kauhean pitkän matkan. Mutta minun mökkipaikkani onkin Helsingissä ja kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. ;D Ihanan helppoa. Sanoin mummille, että kesälomalla tulenkin sitten yökylään mökille. Välihuomio: viikko enää töitä, ja sitten koittaa kolmen viikon kesäloma! Ai että... Sais nämä ilmat tästä vähän parantua, mutta luottamus on suuri. Lomasuunnitelmat on vielä täysin auki, mutta eiköhän kolmeksi viikoksi jotain tekemistä keksitä. ;)
Tiistaina lähdettiin käymään äidin kanssa sienessä. Tämä sienihulluus on ihan meidän kahden välinen juttu. Viime vuonnahan me seottiin ihan täysin kanttarelleista ja poimittiin niitä ties mistä ojista, eikä tilanne tänä vuonna hirveästi ole muuttunut. Ensimmäiseltä sienireissulta jäi ihan mukavasti sieniä pakkaseen, ja tein myös samantien tuoreista sienistä kastikkeen. Uusia perunoita, itse tehtyjä lihapullia ja sienikastiketta punaviinin kanssa, siitä ei kesäruoka paljon paremmaksi voi mennä! Täytyykin ruveta katselemaan seuraavaa sopivaa sienestyspäivää valmiiksi.
Toissapäivänä näin piiitkästä aikaa yläasteaikaista ystävää, ja päästiin vaihtamaan kunnolla kuulumisia. Matka suuntautuikin aurinkoiseen Helsinkiin ja Lintsille, missä pääsi ajelemaan vuoristoradalla ihan ilmaiseksi sen 65-vuotissynttäreiden kunniaksi. Ajelun jälkeen mukaan sai vielä tervanmakuiset vuoristoratakarkit! Niistä tuli vahva mielleyhtymä niihin Sisu- ja tervaleijona-karkkeihin, joita pienenä sai aina automatkoilla. Silloin ei ihan tiennyt, maistuivatko karkit pahalta vai hyvältä, mutta niiden saaminen oli niin jännittävää, että niitä söi kuitenkin. :D Emmin ihana serkku sattui olemaan keskiviikkona töissä, ja saatiin häneltä vielä pari laitelippua päälle. Kingissä ja Raketissa käyminen tuntui tuplasti kauheammalta, kun huvitteluun ei ollut "valmistautunut" etukäteen. Kyllä sen yhden ajelun vanhat vielä jaksoi, mutta enempi laitteissa pyöriminen tuntuu vuosi vuodelta järkyttävämmältä. Raketinkin jälkeen tärinä ei meinannut millään rauhoittua. ;D Voi olla, että seuraavalla kerralla Lintsille lähtee mukaan kummipoika, jonka kanssa laitteetkin ovat vähän maltillisempia. Mutta onnea on kyllä ihanat ystävät, joiden kanssa on heti samalla aaltopituudella, vaikkei olisikaan hetkeen nähnyt. Meillä oli taas niin hauskaa, että lomalla on kyllä otettava uusiksi Emmin kanssa. <3
Nyt taidan napata tuon meidän talouden toisen Pokemonhullun mukaan, ja suunnata vesisadetta uhmaten ulos Pokejahtiin ja ruokakauppaan. Onneksi saatiin nauttia pari päivää ihanasta auringosta ja lämmöstä, sillä tuo +15 ja sadetta meinaa tuntua taas aika luontaan työntävältä. Tekisi melkein mieli käpertyä tähän sohvannurkkaan, mutta ei auta, sillä Pokemonit ei odota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti