keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Hän on täällä! ♥

Pienen koiran elämää, ei enempää, ei vähempää...
Eilen meidän vauva saapui vihdoin kotiin! Hänen nimensä on Pepsi ja hän on sydäntenmurskaaja. <3


Me oli pyöritelty koirien nimiä jo ennen, kun lopullinen rotuvalinta tarkentui. Pepsi on meistä molemmista oikein hyvä nimi koiralle. Se on lyhyt ja ytimekäs, ja koiran helppo omaksua. Se ei ole myöskään ihmisten nimi, joten Pepsiä voi rauhassa huudella ilman kummaksuvia katseita. Se ei myöskään ole mitään överi tyttömäistä, vaan ihan Pepsi vain. Hän voi olla ihan niin neiti tai rämäpää kuin lystää, eipähän ole ainakaan nimi määrittelemässä luonnetta. Ja sitten kävi vielä niinkin hassusti, että Pepsin rotu on portugalinpodengo, eli lyhennettynä popo. Eli PPP. Ja siihen voidaan vielä lisätä etuliite pieni, niin johan on alkukirjaimet kohillaan. :D Pepsin kennel on Beoline, mikä myös kuulostaa kauniilta yhdistettynä Pepsiin. Pepsin virallinen nimi on Beoline Camara Secreta, eli salaisuuksien kammio. :D Pepsillä on kuusi sisarusta, eli heitä on saman verran kuin Harry Potter -kirjoja, joiden mukaan he saivat viralliset nimensä. Portugaliksi tottakai.

Täytyy vielä kehua Pepsin kasvattajia, joiden luona koiruus on saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. He ovat omistautuneet kasvatustyölle ja heistä oikein paistaa aito välittäminen ja rakkaus koiria kohtaan. Heidän kotonaan Pepsistä on kasvanut kiltti ja reipas tyttö, joka hän on tänäpäivänä. Kiitos Petri ja Raija tuosta täydellisestä pikku pakkauksesta!

Pepsi sai kasvattajilta vielä mukaansa ihanan jänisriepulelun, johon sisarukset saivat jättää tuttuja hajuja, ennen kun lähdettiin kotimatkalle. Pentupaketista paljastui ruokien lisäksi myös kaksi vilttiä sekä ihana minikokoinen vaaleanpunainen vinkulelu, jota Pepsi rakastaa suunnattomasti. Pepsi on myös käynyt jo eläinlääkärillä tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa, sekä saanut mikrosirun ja ensimmäisen matokuurin.



Automatkalla Pepsi kipusi olkapäälleni, missä nukkui tyytyväisenä koko tunnin matkan. Kotonakaan ei ole yhtään itkeskellyt muiden pentujen perään, vaan ollut reipas ja kaikesta kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija. Kotona on tulleet lelut ja nukkumapaikat tutuiksi, kun ensin viiletetään hirveää kiitoa pitkin kämppää ja seuraavaksi simahdetaan pienille päikkäreille. Mitä lähemmäs mamman päätä pääsee lepäilemään, sen parempi. Ensimmäinen yökin meni meillä tosi hyvin! Pepsi rauhottui vierashuoneessa omaan petiinsä levitettävän sohvan viereen. Noin kolmelta yöllä piti vähän heräillä leikkimään ja käymään pissalla, ja sitten unia jatkettiin aamuun. Ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi pyörimään ja pussailemaan meitä vuodesohvalle herättyään.

Sisäsiisteysopettelukin on lähtenyt jo hyvälle mallille. Pepsi on tainnut alkaa oivaltaa, mikä se juju tuolla ulkona ravaamisen kanssa on. :D Kaikki kakat hän on hienosti tehnyt ulos ja sisällä käyttää rutiininomaisesti sanomalehtiä pissa-alustana.

Vaikka me vasta jatketaan tutustumista toisiimme, tuntuu, kuin Pepsi olisi aina kuulunut tänne. Olen jo ihan sanoinkuvailemattoman kiintynyt tuohon pieneen hörökorvaan, joka rakastaa pusuttelua, hyppelyä, leikkimistä ja meidän kanssa oleilua. Uteliaana hän seuraa koko ajan, mitä milloinkin puuhaillaan ja haluaa innokkaana osallistua kaikkeen. Pepsi on kiltti ja hyvin iloisen oloinen pieni podengo.

Tänään meillä onkin vuorossa ensimmäiset yksinoloharjoittelut sekä totuttelua autoon ja matkustushäkkiin. Tehtiin muuten myös Pepsille oma instatili, minne päivittelen todennäköisesti tiheään tahtiin meidän tytön edesottamuksista. Hänet löytää Instagramista käyttäjänimellä pepsipodengo. <3

Tälläkin hetkellä pieni nyytti tuhisee kyljessä kiinni. My life is now complete <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti