Elossa ollaan!

Heii, täällä päässä aletaan siis vihdoinkin olemaan elävien kirjoissa! Eihän se nyt tietenkään mennyt ihan toiveiden mukaan, vaan olin onnellisesti kuumeessa viisi päivää kaikkien juhlapyhien yli ja menetin sen jälkeen vielä äänenkin totaalisesti muutamaksi päiväksi. Voin kertoa, että äänen totaalimenetys oli aika täysi painajainen näin puheliaalle ihmiselle, mutta minkäs teet. Äänen suunnilleen palauduuttua kävin pyörähtämässä yhden päivän "terveenä" töissä, ja nyt sitten ollaan oltu jo pari päivää lomilla. <3

Sattuneesta syystä siis joulu ei ollut täällä päässä mitenkään hirveän hohdokas. Vaikka oma olo nyt oli mitä oli, liikutuin silti valtavasti kaikkien ihanien läheisten läsnäolosta ja huolenpidosta, mahtavista joululahjoista, tavattoman hyvästä ruuasta, kauniista tunnelmasta ja joulun hengestä. Myös yhdet kauniit ja rakkauden täyteiset häät käytiin pyörähtelemässä.

kuva: © Lotta Moisala

Ja hei kerkesihän se vuosikin vaihtua tässä välissä! Me juhlistettiin sitä meillä kera ihanan ystäväporukan, ja mun mielestä ei kyllä olisi voinut paremmassa porukassa ja fiiliksessä uutta vuotta aloittaa! Ja voi, mulla on taas niin paljon suunnitelmia uudelle vuodelle 2016. Saa nähdä, mitkä kaikki niistä saan toteutettua. Täytyy sitten tarkemmin höpötellä kaikista suunnitelmista, jahka saan nekin alulle. On tämä vaan kaikin puolin jännittävää ja uudistavaa aikaa vuodesta.

Kävin myös "pikkuisen" pyörähtämässä alennusmyynneissäkin. Äidin mukaan ottaminen taisi vain olla aikalailla virhe. Löytyi nimittäin aika monta välttämätöntä asiaa, jotka tarvitsin erinäisiin talviurheiluriitteihin, sauvakävelyä tietenkään unohtamatta! Noh, äiti kyllä vakuutteli kovasti, että nää on näitä joita vaan kerran elämässä tarvitsee hommata ja niin edelleen. Mulla oli vakaa aikomus ja päätös, että nyt mun lomalla mä ja Teemu napataan äkkilähtö etelään. Näillä vermeillä näyttäisi kuitenkin, että kohteena on lähinnä Pohjoisnapa...

Toisaalta uudet vermeet pääsi heti tosi toimiin, kun ensimmäinen kunnon lumi suvaitsi tänään saapua tänne eteläänkin. Tottakai sitä oli päästävä heti testailemaan, ja suunnattiinkin porukalla pulkkamäkeen. Kivuttiin myös yhdelle korkeimmista nyppylöistä lähimain, ja portaita talsiessa kyllä huomasi, ettei kroppa ole oikein ollut kunnossa viikkoihin. Noh, hiljaa hyvä tulee ja kohta varmaan uskaltaa jo aloittaa taas varovasti salikäynnit sairastelun jälkeen. Illalla kokoonnuttiin vielä porukoille herkuttelemaan, pelailemaan ja seuraamaan Suomen peliä.

Miten teillä menee? Täällä päässä on taas tällainen oivaltamisen hetki käsillä, että kyllähän tässä loppujenlopuksi aika hyvin menee. Moni asia on kuitenkin niin hyvin, ja niinsanotusti mallillaan, että vähenpäänkin tulisi oikeastaan olla tyytyväinen. Lomapäivistä on nautiskeltu ja otettu tosi rennosti. Saatiin joululahjaksi melkolailla mission impossible -palapeli, joka kyllä alkaa pikkuhiljaa hahmottua! Toisaalta tuohon tilanteeseen pääsyyn on mennyt jo jonkin aikaa, ja jäljellä on vielä muun muassa fifty shades of gray tuon taivaan kanssa, mutta yllättävän terapeuttista hommaa tuo on! Jotenkin koko syksy oli sen verran hektistä, että nyt on ollut ihanaa muutaman päivän ajan vain olla ilman kiirettä mihinkään. Saapa siis nähdä, mitä me seuraavalle lomaviikolle keksitäänkään?

Joulu vaarassa?

Apua apua apua, jouluun on enää muutama hassu päivä! Mihin ihmeeseen joulukuu vain haihtui? Tässä vaiheessa täällä on jo jouluvalmistelut kovassa vauhdissa. Ja ilmeisesti sen verran kovassa, että kroppa päätti ottaa vähän omaa lomaa ja sanoi sopimuksensa irti. Nyt taistelen villasukkien, glögin ja särkylääkkeen voimin tätä ihme kuumeilua vastaan, joka yllätti mut viime yönä. Jotenkin alkaa olla jo melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina loman alkaessa mulle käy näin. Kroppa ilmeisesti on niin ylikierroksilla kaiken stressin myötä, että sitten jossain vaiheessa vastustuskyky vaan romahtaa ja tässä on tulos.

Mutta eipäs vaivuta epätoivoon. Mulla on vielä pari päivää aikaa parantua ennen joulua ja sen kyllä olen päättänyt erittäin vakaasti tehdä. Lepoa, lepoa, lepoa ja Teemu stressipalloilemassa munkin puolesta. Ei vaan, en tiedä osaako tuo parempi puolisko edes stressata, sillä välin kun mä kehitän kriisin jostain ihan kaikista pienimmästäkin lahjojen paketointiin tai piparinleipomiseen liittyvästä. Selkeesti tää oli ihan taktinenkin veto multa, nyt voin itse vain istua sohvalla ja osoitella että hei tuokin homma pitäisi nyt hoitaa. Juu, eiköhän me tästäkin ihan kunnialla selvitä.

Meidän kuusi näyttää tänä vuonna melko samalta kuin viimekin vuonna, tällä kertaa pienenä lisänä Ikean ihanat pastelliset joulupallot! Meidän kotona joulussa ei ole mitään tiettyä "teemaa", mutta jotenkin omaa silmää on tänä vuonna miellyttänyt juurikin nuo pastelliset joulusävyt. Ostin myös pastellisia lahjapapereita, mutta päädyinkin käyttämään niitä melko vähän. Onneksi ne soveltuvat laadultaan hyvin myös muihin juhliin! Kynttilöiden sijaan meidän kuusta koristaa lumihiutalevalot. Nekin on hommattu Ikeasta, ja on mun mielestä aika hauskat ja sopivat. Teemu empi ensin hetken idealle, mutta kun itsepintaisesti taiteilin valot kuuseen, on sekin jo lämmennyt näille. Ihanan erilaista ja hieman modernimpaa meininkiä!

Jahka saan nyt selätettyä tämän pöpön, ja me päästään suunnitellusti joulun viettoon, on meidän tämän vuoden joulu aikalailla valmiiksi mietittynä. Aatonaattoiltana ajellaan Teemun vanhempien luokse, minne myös Teemun Mummu saapuu kyläilemään. Käydään myös mahdollisesti vähän kuuntelemassa kauniimpia joululauluja. Ollaan Sipoossa yötä, ja aamusaunan ja joulupuurojen jälkeen kipaistaan kotiin, mistä matka jatkuu sitten Tuusulaan. Mun vanhemmille on tulossa aattoiltana myös mun Mummi ja Äijä, ja siinä seurassa vietetään sitten jouluaattoa. Tuoksi yöksi pedataankin sitten puhtaat lakanat omaan sänkyyn, ja joulupäivänä käydään vielä syömässä Teemun vanhemmilla. Kuulostaa näin sanottuna melko monimutkaiselta, mutta koska nää välimatkat on pieniä, on tää loppujen lopuksi aika simppeli ja meille sopiva ratkaisu vietellä juhlapyhät.

Nyt sormet ristiin ja vällyjen väliin! Mä aion herätä huomenna ihan uutena ihmisenä. ;) Jos ei nähdä ennen sitä, niin oikein ihastuttavaa Joulua teille kaikille! <3

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Marraskuun viimeinen päivä. Juuri niin synkkänä, kuin sen voikin olettaa olevan. Sade ropisee ikkunaan, tuuli heiluttaa puiden latvoja ja ulkona on niin tasiaisen harmaata ja pimeää, että voisin vaikka vannoa, ettei tänään päivä valjennut vaan siirryttiin suoraan aamusta iltaan. Mitä täydellisin hetki virittää jouluvalot kotiin!

Huomenna koittaa jo joulukuu, ja melkein hirvittää. Jos joulukuu lipuu ohi yhtä huimaa vauhtia kuin marraskuu, on parempi aloittaa jouluun valmistautuminen pikimmiten. Tänään kävin kaivamassa joulukoristeet varastokomerosta ja heti tuli hiukan valoisampi ja jouluisempi meininki tähän vallitsevaan viimeiseenkin marraskuun synkkyyteen.

Velipoika lupasi tulla tänään koulun jälkeen kahville. Voi miten lämmittääkään vanhan siskon sydäntä. ;) Ehkäpä tämä jopa todistaa, etten ole aivan täysin toivoton tapaus hänen silmissään. Me käydään yhdessä myös sovittamassa yhtä käytettyä miesten pukua, sillä päästään tanssimaan yksiä häitä tapaninpäivänä! <3 Olen innoissani, kuin pieni lapsi jouluaattona. Häät on mielestäni aina olleet kaikista juhlista ne kaikkein ihanimmat ja ikimuistoisimmat, ja kahden ihmisen lupautumisessa toisilleen on jotain käsittämättömän kaunista ja täydellistä. Nyt joulukuun lopussa onkin kaksin verroin odotettavaa!

Olen tähän mennessä käynyt marraskuussa höpisemässä teille säälittävät kolme kertaa. Se tekee noin kerran viikkoon. Tämä ei johdu siitä, etteikö mulla olisi asiaa ja jaettavaa, jotenkin vaan tuo loputon synkkyys on varmasti imenyt suurimmat mehut töiden paiskimisen ohella. Siitäkin huolimatta marraskuuhun on mahtunut niin paljon mullistavia ja myös niitä pienenpiä ilon aiheita. Samassa kuussa sain uuden auton ja uudet silmät, enkä ole edes hehkuttanut niitä molempia kuin kerran. Vaikka oikeasti iloitsen molemmista joka ikinen päivä. Vastaantulijat on varmaan katsoneet kummissaan, että mikäs tuota akkaa vaivaa kun virnistys ylettyy korvasta korvaan töihin ajaessa. Välillä olen tainnut jopa nauraa ääneen. Vaikka ulkona olisi ollut kuinka sateista ja synkkää, niin olen iloinnut siitä että saan joka aamu istahtaa täydellisen nahkaratin taakse ja nähdä tarkasti omin silmin työmatkan tutut tiet ja liikennemerkit. Iloa on tuottanut myös joulukauden ekat glögit, piparit ja joulutortut. Parhaat sukulaiset ja hyvässä seurassa vietetyt hetket. Oma koti ja sen verkkainen valmistelu tulevaan jouluun. Työpaikka ja ihanat työkaverit, vaikka toisinaan töissä jaksaminen onkin tuntunut rankalta. Oma mies, joka jaksaa aina vaan huomioida ja laittaa muut itsensä edelle.

Ehkei se marraskuu loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin kovin synkkä?

Ensilumi ♥

Aamulla herätessä maahan oli leijaillut hentoakin hennompi lumipeite. Vasta tänä viikonloppuna on jouluinnostuskin alkanut pikkuhiljaa heräilemään. Jotenkin kaikki huomio oli niin totaalisesti keskittynyt näihin silmiin, että nyt vasta oikeastaan alkaa olla aikaa miettiä vähän jo muitakin juttuja. Ja mulla se tarkoittaa nimenomaan, että nyt ehtii aloittaa joulun tuloon valmistautumisen!

Perjantaina me lähdettiin äidin, tädin ja serkkujen kanssa pienoiselle sisustuskierrokselle, jonka aikana kierrettiin ihastelemassa useammassa pienessä sisustusliikkeessä kaikkea suloista ja tietysti myös jouluista. Sain hillittyä itseni aika ansiokkaasti, ja mukaan tarttuikin vain muutamia pikkuostoksia. Onneksi reissulta saikin lähinnä ongittua inspiraatiota ja ideoita esimerkiksi tulevia joululahjoja silmällä pitäen.

Tuntuu melkein hassulta, että niin monen sisustusliikkeen on kannattavaa toimia verrattaen pienellä alueella. Tällä kertaa kierrokselle päätyivät Sisustuskauppa.com, Somialiving, Sisustusliike Bella ja Memories Mari. Sovittiin, että ensikerralla täytyy käydä vielä Bedmillissä ja Villa Nokkosessa. Ja sitten löytyy vielä ikisuosikit Pajutalli ja Country White. Niin monta ihanaa sisustusliikettä ja niin paljon kaikkea aivan ihanaa tavaraa, jonka kotiuttamiseen meidän koti on, ehkä ihan onneksi, liian pieni.

Tosiaan siis, jokaisesta putiikista jotakin. Tällä kertaa ostin meille uudet tabletit ruokapöytään, pari kynttilää, jouluisia servettejä, ihanan tuikkulyhdyn, joulupallon ja pari lumihiutalekoristetta.

Ja hei samalla voisin esitellä yhden tyypin, joka kurkkiikin tuolla taustalla. Mun oli vaan ihan pakko saada tuo aivan ihana ja taitavasti tehty pöllöystävä yksi kerta Pajutallista. Se on löytänyt meillä paikkansa sohvan selkänojalta, missä se ihastuttaa jokaista päivää. Pöllö on oikeasti aika painava ja laadukas, ja ihan selkeä sisustuselementti!

Seuraavaksi taidan kaataa itselleni lasin viiniä ja käydä sohvalle pöllön seuraksi. Tämä viikonloppu onkin taas mennyt töissä, joten nyt on hyvä hetkeksi nostaa jalat ylös ja rentoutua. Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu, mistä jaksaa ponnistaa taas kohti uutta viikkoa!