Mua ei olekaan vähään aikaan nähty jalkeilla näin aikasin, saati sitten tekemässä jotain aamulagaamista produktiivisempaa. Tänään heräilin jo viiden pintaan, kun äiti tuli herättämään ja koputteli lapsuuden kodin huoneen oveen. Ei, en suorittanut aikamatkaa heti aamutuimaan, vaan olin lupautunut kyyditsemään vanhemmat lentokentälle kello kuudeksi. Vähän meinasi tehdä tiukkaa, ja sen verran silmät ristissä oltiin aluksi, että sellinen pikku muodollisuus kun auton käynnistäminen liikkeelle lähdettäessä meinasi unohtua... Ei hätää, alkujähmeydestä kyllä virkistyttiin ja sain koko sakin turvallisesti perille Helsinki-Vantaalle. Sinne lähtivät porukat ja minä porhelsin Keravalle oman kullan kainaloon köllöttelemään.
Matkakohteena vanhemmilleni valikoitui ihanaakin ihanampi Kroatia. <3 Vaikea uskoa, että meidän Splitin ja Hvarin reissusta on vasta aika tarkalleen vuosi aikaa. Kaipuu ihastuttavaan Kroatiaan on ja pysyy vahvana, ja melkein teki mieli varata matkat sinne jälleen tänä keväänä. Meidän kesäloma on ihan toukokuun lopussa, ja meitä kutsuu silloin Kreikan lämpö. Voitte vaan kuvitella, että hitusen kateus meinasi iskeä pintaan kun tänään kävin jo, ah niin lähellä, mutta silti niin kaukana mutkan tuolla lentokentällä. Mutta kaikki vuorollaan, kyllä se meidänkin loma sieltä saapuu pikemmin kuin arvataankaan. Toivon sydämeni pohjasta, että vanhemmat rakastuvat Kroatiaan yhtä pysyvästi kuin minäkin ja saavat matkalta ihania ja elinikäisiä muistoja.
Kuvat liittyy taas hyvin aiheeseen, mutta menkööt. Vaatetusta yhdeltä näistä ihanan aurinkoisista päivistä. I <3 nahkatakkikelit! Kohta voisi sammutella koneen, vetäistä urheilutrikoot jalkaan ja suunnata salille. Sitten onkin edessä yhdeksäntuntinen työpäivä sekä työntäyteinen viikonloppu. Plääh. Olisi kyllä kiva, jos löytäisin silti jostain välistä aikaa tulla rupattelemaan teidänkin kanssa, kun taas olisi kaikkea höpöteltävää. Palaillaan! :)
