Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Arjen luksusta

Mahtavaa alkanutta viikkoa mulperit! Tällä kertaa viikko alkoi hemmottelulla, ja maanantai oli ainakin toistaiseksi viikon paras päivä. ;) Vietettiin Teemun kanssa kunnon treffipäivää Helsingissä. Ensin koukattiin kuitenkin vähän Espoon kautta ja käytiin laittamassa mulle taas kynnet kuntoon. Vaikka mä siitä itseni kipeäksi maksankin, on se vaan aika ihanaa saada kerran kuussa uudet ja hienot kynsikkäät. Saapi nähdä, miten selviän tulevaisuudessa köyhänä opiskelijana, jolla tuskin on hirveästi ylimääräistä kynsiin tuhlattavaksi... :D

Ihanan syksyinen, mutta aurinkoinen päivä oli maanantaina. Monet harmittelee, kun yllättäen tuli niin kovin kylmä. Mua ei oikeastaan haittaa vetää päälle vähän lämpimämpää neuletta, jos sen kaveriksi ei tarvita kumppareita ja sateenvarjoa. Sitä paitsi maanantainakinkin Helsingissä tarkeni istua hetkisen ulkona kuuma kahvi kädessä syysauringon lämmittäessä mukavasti vielä viimeisillä säteillään.



Kahvittelun lisäksi meidän treffi-iltaan kuului tietenkin leffaa ja ravintolaa. Tällä hetkellä tuo leffatarjonta ei ainakaan omaan makuun ole kovin vakuuttava. Päätettiin silti käydä katsastamassa Napapiirin sankarien toinen osa, kaikesta murskakritiikistä huolimatta. En ole varma, onko oma huumorintajuni tosi kieroutunutta tai harvinaisen surkeaa, mutta mun mielestä kyseinen pätkä oli kyllä oikeastaan ihan hauska, ja paikoitellen jopa ihan viihdyttävää katsottavaa. Muutenkin mukava oikeastaan treffeillä katsoa tällaista aivotnarikkaan -meininkiä, saa kunnolla nauraa ja rentoutua toisen seurassa. Sunnuntaina katsottiin kotosalla yksi suhteellisen deeppi leffa, joten tämä oli ihan hyvää vastapainoa siinäkin mielessä.




Leffan jälkeen alkoikin jo olla nälkä ja Kiilaan kävi meidän tie. Jos joku ei tiedä, niin Kiila sijaitsee Kalevankatu 1:ssä, ihan siinä keskustan Stockaa vastapäätä. Joku kyseisen lafkan tyylissä ja meiningissä kiehtoo allekirjoittanutta suuresti, eikä ruokakaan ole lainkaan hassumpaa! Suuri plussa on myös loistava sijainti ja suuret ikkunat, mistä on mukava tarkkailla Manskun meininkiä ja ohi lipuvia ihmisiä ja autoja. Pari tuntia vierähti helposti nauttien toistemme seurasta, kiireettömyydestä ja jonkun muun valmistamasta ja tarjoilemasta ruuasta. Tämän yhden ja rentouttavan vapaapäivän voimilla jaksaa taas helposti yhden täyteen buukatun työviikon. Toivottelen teillekin oikein mukavan syksyistä ja stressitöntä viikkoa! ♥




torstai 27. elokuuta 2015

Pärnu ♥

Here we go! Niin kuin täällä blogissa tosiaan jo aiemmin kerroin, me lähdettiin Teemun kanssa kesän loppuun vielä pienelle getawaylle, kun yhteistä lomaa kertyi muuten sen verran vähänlaisesti. Me suunnattiin matka kohti etelänaapuria ja Pärnua, joka soveltui mainiosti meidän neljän päivän lomakohteeksi. Haluttiin matkustaa jonnekin, mihin matka ei ole ihan älyttömän pitkä, ettei koko loma sitten mene siihen reissaamiseen. Myös edullinen matka painoi vaakakupissa, ja sekä matkustaminen Pärnuun, että sielä asusteleminen on verrattaen melko edullista.

Tähän väliin aivan pikkiriikkinen ylistyspuhe. Sinä joka keksit selfietikun, olet nero! Aivan mahtava keksintö kahdestaan matkustettaessa, kun toiveena olisi saada myös kivoja yhteiskuvia sen sijaan, että aina vain toinen osapuoli möllöttää jonkun nähtävyyden X edessä. Sanokaa mitä sanotte, ja haukkukaa turhakkeeksi, mutta musta aivan loistava kymmenen euron sijoitus! Ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi, kun selfiekeppi pakataan reissulle mukaan. Ja tikun pieni koko ja bluetooth -laukaisin ovat pelkkää plussaa!


Tässäpä heti perään toinen juttu, mikä varmasti jakaa mielipiteitä. Olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä testailemaan näitä jo ilmiöksi asti nousseita aikuisten värityskirjoja. Lopulta sain hankittua matkalle mukaan ihkaoman värityskirjan ja uudet puuvärit. Ja nyt olen niin koukussa. Miten voikaan värittäminen olla näin terapeuttista! On aivan ihanaa vaan lyödä hetkeksi aivot narikkaan, ja väritellä rauhassa mitä kauniimpia kuvia. Lapsi on terve kun se leikkii ja niin edelleen...

Me matkustettiin Pärnuun combolla Linda Line -katamaraani/ Lux Express -bussi. Oltiin molempiin tosi tyytyväisiä, sillä matkanteko taittui niillä mukavasti ja nopeasti. Hyviä vaihtoehtoja tuolle välille löytyy monia muitakin, sillä riittää että ylittää tuon rapakon jonkinmoisella paatilla ja Tallinnasta matkaa voi sitten jatkaa omalla autolla, bussilla tai junalla. Suunniteltiinkin jo, että ensi kesänä matkaan voisi lähteä omalla autolla. Mutta tällä kertaa bussi toimi vallan mainiosti! Me vaan ei haluttu ottaa satamasta taksia Tallinnan bussiasemalle, minkä seurauksena onnistuttiin hiukan eksymään matkalla. Juostiin asemalle ihan viimeisellä minuutilla ja ehdittiin juuri ja juuri hyppäämään bussin kyytiin. Busseja Pärnuun ja takaisin menee suht tiuhaa tahtia, mutta koska oltiin liikkeellä sunnuntaina, seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 45 minuutin päästä (ja ollut lisäksi muistaakseni kalliimpikin). Tallinnan halpa taksi on siis myös oikein hyvä vaihtoehto siirryttäessä satamasta bussiasemalle. Matka ei toki ole kovin pitkä, mutta hotellin respan hämäysyritys neuvomalla meidät täysin vastakkaiseen suuntaan toimi tällä kertaa. Että terkkuja vaan sinne ja pisteet kotiin asiantuntemuksesta!

Virossa liikennöi lukuisia bussiyhtiöitä, joiden välillä löytyy jonkin verran eroavaisuuksia. Me voidaan lämpimästi suositella Lux Expressiä, jolla siis matkustimme mennen tullen. Bussit olivat hyvin ajallaan, matkaan meni tarkalleen 1h 50min, bussit oli varustettu hyvällä ilmastoinnilla, WC:llä sekä jokaisen penkin selkänojasta löytyvillä omilla näytöillä. Näytöillä pystyi muun muassa seuraamaan matkaa kartasta, pelaamaan pelejä yksin tai muiden bussissa matkustavien kanssa, katsomaan elokuvia ja vaikka mitä. Itsekin katselin lastenleffan Big Hero 6 viroksi puhuttuna. Oli muuten oikeasti hyvä leffa, ja vironkieli toi katseluelämykseen oman hauskan lisänsä. Muistakaa siis ottaa kuulokkeet mukaan! Meillä oli molemmilla ihan tuurilla nappikuulokkeet mukana, niin päästiin nauttimaan elokuvista, joita katsellessa matka hurahti alta momenton.





Me valittiin asumismuodoksi "kodumajutus", mikä on Pärnussa melko yleistä. Tämä on kuin hotellin ja apartmentin välimuoto. Ehdottomasti meille paras ratkaisu pelkästään edullisuutensa takia, mutta lisäksi Aisa kodumajutus on hyvin viihtyisä ja kodikas. Bussiasemalta on Aisalle vain lyhyt kävelymatka, ja lisäksi se sijaitsee kätevästi keskustan ja rannan välissä niin, että molempiin on yhtä pitkä matka kävellä.

Aisan omistajapariskunta on aivan ihanan vieraanvaraista porukkaa. Heillä sattui olemaan tuolloin vähän hiljaisempaa, joten saimme samalla hinnalla siirron hieman parempaan huoneeseen josta löytyi parivuode, televisio, jääkaappi ja jopa oma pieni parveke! Ei oltaisi voitu valita parempaa asumusta neljän päivän miniloman ajaksi. 

Kun me sitten päästiin perille Pärnuun, käytiin vaan nopsaa tiputtamassa kamat hotellihuoneeseen, vaihtamassa vaatteet, hakemassa ruokaa ja suunnattiin suoraan rannalle!









Pärnu on paikkana minusta ihanan idyllinen ja kaunis kaupunki. Arkkitehtuuri ja lukuisat puistot on harmonisesti ja ajatuksella toteutettu. Pärnussa tunsin itseni tyytyväiseksi ja levolliseksi. Luulen, että sillä kun sielu ja silmä lepää noin kauniissa ympäristössä, on oma osuutensa asiaan. Pärnusta voisi ihan vakavissaan harkita ostavansa kesäasunnon, vaikka viimeistään sitten niillä kuuluisilla eläkepäivillä.







Me käytiin tuossa kyseisessä Steffani -nimisessä ravintolassa syömässä valehtelematta kolme kertaa. Tiesin jo etukäteen, että heidän ruokiaan ylistävät sekä turistit, että paikalliset. Lisäksi etukäteen netistä lukemissani arvosteluissa monet muut Pärnun ravintolat olivat saaneet lokaa niskaan, mutta Steffanista sanottu ainoa negatiivinen asia oli pitkät pizzojen jonotusajat. Nekin luonnollisesti johtuvat paikan suosiosta, sillä heillä on Pärnussa myös kotiinkuljetus ja ravintolan pöydät täynnä ihmisiä. Pizzojen paistaminen nyt vaan sattuu viemään oman aikansa. Mikäs siinä odotellessa ja hyvää viiniä siemaillessa kun lomalla ei ole kiire niin sitten minnekään. Ja sitä paitsi, jos on kärsimätön odottelemaan, niin aina voi tilata listalta jotain muuta.

On sanomattakin selvää, että Steffanin ruuat olivat suorastaan suussasulavia. Viihtyisä ilmapiiri ja ystävälliset tarjoilijat vaan paransivat vaikutelmaa entisestään. Steffanista tuli heittämällä meidän ehdoton "vakkaripaikka" Pärnussa! ;) (Kyllä, tänne on palattava, ja luultavammin jo ensikesänä.)


Yhtenä aamuna me suunnattiin aamupalalle rannalle, joka oli vielä siihen aikaan ihanan autio. Voiko oikeastaan enää paremmin päivän aloittaa?

To be continued...

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Big Game

Voi taas on niin paljon tapahtunut, mutta ei voi mitään, kun yhdeksäntuntiset työpäivät vaativat veronsa. Keskiviikkona mulle ja Teemulle tarjoutui tilaisuus päästä osallistumaan Big Game -elokuvan kutsuvierasennakkonäytökseen. Viiletettiin onnellisen tietämättöminä paikalle pitkin punaista mattoa, kun yhtäkkiä ympärillä pyöri telkkarista tuttuja näyttelijöitä vähän joka ilmansuunnalla. Ne varmaan mietti, että onko tuo koskaan ihmistä nähnytkään, kun kattelin silmät pyöreenä elokuvissa ja televiosarjoissa näytteleviä tyyppejä, jotka olivat nyt ihan siinä kosketusetäisyydellä. Olo oli hirveän juhlallinen koko ajan, ja vähäsen sellainen epätodellinen.


Big Game itsessään oli ihan katsomisen arvoinen. Onhan se jo lähtökohtaisesti niin hassua, että Samuel L. Jackson pyörii samassa leffassa pienen, suomea puhuvan pojan kanssa. Eihän tätä leffaa toki voi ihan vakavissaan katsoa, muuten alkaa kummasti häiritsemään muutama pieni juttu. Tapahtumapaikkana on Suomen Lappi, vaikkei elokuvan maisemat ole Suomea nähnytkään. Leffan alussa olin vähän pihalla, että häh nytkö nämä suomalaiset pomppasivat metsästysretkelle Saksaan. Toinen hämmennyksen aihe oli siinä, että Jenkeistä saapuva lentokone on matkalla Helsinkiin, mutta päättää saapua sinne Lapin kautta (???). Ja että laskeutuminen aloitetaan Lapissa. Siis noin 1000km ennen määränpäätä. Mutta ainiin, tämähän on elokuvaa! Ei sen olekaan tarkotus olla totuudenmukainen! Ja sitäpaitsi, jos olet kotoisin muualta kuin Suomesta, et todennäköisesti kiinnitä minkäänlaista huomiota näihin mitättömiin pikkujuttuihin. Ihastelet vain, miten kovin jylhät maisemat Suomen Lapista löytyykään. :D Ellet sitten satu olemaan Saksalainen ja tunnista hoodseja.

Suosittelen siis katsastamaan tämän, onhan kyseessä kuitenkin Suomen tähän mennessä kallein elokuva, jossa näyttelee liuta nimekkäitä yhdysvaltalaisnäyttelijöitä. Meininki on myös jenkkileffamaista; paljon toimintaa, massiivisia erikoistehosteita ja ylidramaattista näyttelyä. Itse ainakin nauroin runsaasti elokuvan aikana. Ei sitä vaan kestä, kun 13-vuotiasta Oskaria näyttelevä Onni Tommila toteaa hyvin dramaattisesti ja tylysti Samuel L. Jacksonin näyttelemälle Yhdysvaltojen presidentille: "Welcome to Finland, Mr. President."



Ennen elokuvaa me ehdittiin juuri sopivasti käydä vielä syömässä. Päätettiin suunnata Kiilaan kokeilemaan heidän menustaan löytyviä kymmenen euron burgereita, jotka nautitaan kätevästi baarin puolella. Ja oli kyllä ehdottomasti kymmenen euron arvoinen hamppari mun mielestä! Ainakin mun kanaburgerissa oli maut tosi hyvin kohdillaan, ja tämä oli juuri sopivan täyttävä välipala ennen leffaan menoa.



Juhlahumu jatkui leffan jälkeen, kun siirryttiin jatkoille Tigeriin. Kovin myöhään ei kuitenkaan näissä bileissä viivytty, sillä torstaina oli edessä työpäivä. Hyvin ehti kuitenkin yhdet siemailla ja tarkkailla sivusilmällä julkkiksia. Hauskinta tässä on, että vielä keskiviikkoaamuna ajellessani autokoulussa mulla ei ollut mitään käsitystä illan ohjelmasta. Me vietettiin oikein ihanan virkistävän erilainen ilta, joka toi kivasti vaihtelua ja actionia arjen keskelle!

maanantai 23. helmikuuta 2015

I'll make it like your birthday everyday

Eilen juhlittiin Teemun synttäreitä! Vuosia on nyt herralla takana jo 22 (22v. 22.2. hehheh), ja sen kunniaksi puuhasteltiin kaikkea mukavaa. Aamulla väsäilin meille aamupalan valmiiksi, kun Teemu makoili vielä vällyjen välissä. Tai ehkä sitä voisi sanoa jo brunssiksi, koska kello taisi olla jo jotain kahdentoista paikkeilla. Jokatapauksessa eleltiin sitten aika pulleasti aamiaisen voimilla ihan iltaan asti, jolloin mentiin ulos syömään.



Ja kuitenki ootte uteliaita ja haluutte tietää mitä lahjoista paljastui, niin paljastetaan sekin nyt sitten tässä samalla. ;) Toisessa paketissa oli Polar Loopin aktiivisuusranneke. Ja toisesta onkin melko helppo päätellä, että mistä Hugo Bossin vyö on alkujaan. ;D (Joo en ehtinyt paketoimaan molempia..) Lahjojen saaja oli oikein innoissaan molemmista lahjoista, ja olenkin aika tyytyväinen siitä, miten nappiin ne osuivat!






Käytiin myös vähän extempore keilaamassa Flamingon Bowling Circuksessa. Yllätyin itsekin omista taidoistani sen verran, että nyt oon aatellu panostaa mun tulevaan keilaajanuraan ihan tosissani. ;) Vein Teemua ihan 6-0, reiluahan olisi toki ollut antaa päivänsankarin voittaa, mutta minkäs sitä kilpailuhengelleen voi hehheh. Täyskaatoja taisi kertyä kaikkiaan viisi kappaletta, vaikkei tota keilausta todellakaan kovin usein tuu harrastettua.

Keilaamasta suunnattiinkin sitten kohti Helsinkiä, ja pöytävarausta viikinkiravintola Haraldissa. Saatiin joululahjaksi lahjakortti kyseiseen raflaan, ja päätettiin, että nyt on oiva hetki ottaa se käyttöön.




Oltiin varattu kliseisesti Haraldin ja Helgan rakkauspaketti, joka sisälsi alkuruokakokoelman, pääruuan ja jälkiruokalajitelman. Pöytä oli myös koristeltu kauniisti kynttilöin ja aluksi tarjoiltiin alkumaljat. Mun on pakko myöntää, etten ole ihan hetkeen syönyt noin tajuttoman hyvää ruokaa. Kaikki mitä pöytään kannettiin, vedettiin kyllä viimeiseen muruseen saakka, sillä ruoka oli yksinkertaisesti niin herkullista, ettei sitä millään olisi raaskinut jättää syömättä.





Ravintola oli tosi hienosti sisustettu teemaan sopivaksi kattauksia myöten. Kuinka moni esimerkiksi bongaa ylemmästä kuvasta hissin? :D Todettiinkin Teemun kanssa, että ihan kuin olisi astunut kokonaan toiseen maailmaan ruokailun ajaksi.






Voin kyllä enemmän kuin lämpimästi suositella Haraldia, sillä ruoka, palvelu ja viihtyvyys ovat kaikki erinomaista tasoa. Ja meille tosiaan maistui tuo Haraldin ja Helgan rakkauspaketti myös oikein hyvin. Suosittelen kuitenkin paastoa ennen rakkausmenuta, jos haluaa vielä herkulliset jälkiruuatkin nokipannukahveineen itseensä mahduttaa.

Paljon onnea vielä kerran rakas! Ja kiitos Johanna ja Tapsa, kun tutustutitte meidät tuohon ihanaan ravintolaan!