Meidän Kotipesä vol. 2

Hei kaikki ja hauskaa Vappua!

Täällä ollaan taas! Itseasiassa, tämä blogi täyttää tänään kuusi vuotta. Aika paljon mahtuu tuohon kuluneeseen kuuteen vuoteen. Viimeisestä postauksestakin on aikaa jo lähes kolme vuotta.

Blogi sai alkunsa siitä, kun silloin kuutisen vuotta sitten muutimme Teemun kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Hassulta tuntuu ajatella, että oltiin silloin seurusteltu ”vasta” pari vuotta, ja molemmat muutti silloisesta lapsuuden kodistaan. Jos ei lasketa mukaan Teemun välissä ollutta armeijavuotta ja minun au pair - aikaa, kun asustelin kesän Dubaissa silloin ihan meidän seurustelun alkuaikoina.

Noihin vuosiin mahtui paljon onnellisia hetkiä Keravan kodissa, joista suurimpana täällä blogissakin hehkutettu Pepsin liittyminen meidän pieneen perheeseemme. Pepsi täytti maaliskuussa kolme ja huomenna on kolme vuotta siitä, kun haettiin pieni rääpäle kotiin. Pepsi on tuonut mukanaan kasapäin hauskoja hetkiä ja ihania muistoja, enkä voisi nähdä meidän elämää ilman tuota hupaisaa ja aina niin iloista hännänheiluttajaa.

Me molemmat valmistuttiin ammattikorkeakoulusta kolmessa vuodessa ja vaihdettiin työpaikkaa useampaan kertaan. Viime vuonna itse kirjoitin opinnäytetyön, suoritin harjoittelun, sain vakituisen ja kokoaikaisen työn ja valmistuin koulusta. Menimme vuosi sitten tammikuussa kihloihin ja aloimme suunnitella häitä. Mutta ennen kaikkea, etsimme ja löysimme ensimmäisen omistusasuntomme!

Joten nyt kätevästi tasan kuuden vuoden virstanpylvään jälkeen, on aika lanseerata Meidän Kotipesä vol. 2!

Kyllä, mikäs sen parempi hetki puhaltaa pölyt blogin päältä, kuin nykyinen maailmantila ja kansainvälinen pandemia. Kolmisen vuotta sitten blogin kirjoittaminen jäi, koska koulu ja työt vei suuren osan ajasta ja kouluhommissa sai tuijottaa ruutua riittämiin. Nykyisessä työssäni käytän konetta kahdeksan tuntia päivässä. Mikäpä siinä siis lisätä vielä vähän tuota ruutuaikaa. Voi miksi teen tämän silmäparoilleni...

Aiheet säilyvät todennäköisesti melko samoina, joiden kanssa alun perin lähdin blogia kirjoittelemaan. Ajatuksia ja kuulumisia lähinnä omaksi iloksi ja muistoksi, jos joku muukin niitä haluaa lukea niin tervetuloa! <3 Varmasti myös paljon sisustusjuttuja, niin kuin blogin alkuaikoina. Myös ripaus remontointia ja rakentamista, sekä pihan(!) laittoa tullaan täällä varmasti näkemään.

Saan tavallaan käyttää luovuutta, kun kirjoitan työkseni. Silti mulla on ikävä tällaista rentoa höpöttelyä ja sitä, että saan jakaa omia juttuja ja ajatuksia vähän syvällisemmin ja laajemmin, kuin ig storyjen puolella.  

Tämän postauksen kuvituksena on meidän eristysajan Vapun brunssia. Ei mitään kummoista, mutta eikö kaikki ruoka maistukin vähän paremmalta, kun se on kauniisti aseteltu?

Mutta mikä teillä on fiilis? Onko blogin kirjoittaminen näin ”vanhana ja aikuisena” noloa ja ajantuhlausta? Vai onko kiva lueskella välillä jotain muuta, kuin masentavia koronauutisia? 

Mitä te haluaisitte nähdä blogissa nyt tulevaisuudessa? Mulla on paljon ideoita odottamassa, mutta olisi ihana kuulla myös teiltä postausideoita! 

Ajattelin palailla teille seuraavaksi kertomaan vähän lisää meidän uudesta kodista. Miltäs kuulostaa?

Tässä vielä mun naama, niin tiedätte miltä näytän nykyään. Ps. Antakaa anteeksi, taidot on vielä pahasti ruosteessa, enkä nyt jaksa lähteä leikkimään ulkoasun kanssa. Saan hyödyntää mun huippukoodarin (jep jep...) taitoja riittävästi töissä. 😁