Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikonloppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikonloppu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Porvoossa

Lauantaina mulla oli ihan hupsu työpäivä joka päättyi jo puoli yhdeltä (kyllä), mitä en kuitenkaan pistänyt lainkaan pahakseni, sillä ulkona paistoi aurinko ja oli muutenkin mitä parhain kesäkeli. Kävin nappaamassa Teemun matkaan mukaan ja suunnattiin ihastuttavaan Porvooseen.



Porvoo on ehdottomasti yksiä mun lemppari kaupunkeja Suomessa. Varsinkin kesäisin kaupunki puhkeaa kukkaan, ja erityisesti vanhan kaupungin puoli ja jokivarsi on aivan täydellistä miljöötä. Porvoossa vallitsee ihan omanlaisensa tunnelma, ja tuntuu että itsekin kokee jonkinlaisen muutoksen aina, kun astelee Porvooseen. Meininki on siellä jollain tapaa niin kovin huolettoman, vaivattoman ja rennon oloista, että itsekin ihan rentoutuu ja astuu mukaan siihen menoon.






Aurinkoisena lauantaina väkeä oli paljon liikkeellä, mikä myös nostatti tunnelmaa vanhassa kaupungissa. Tanssittiin kesähäitä, ja koristellut vanhat autot narujen päissä roikkuvine metallipurkkeineen rämistelivät ohi pitkin mukulakivikatuja. Viihdyttiin monta tuntia ihan vain kävellen ympäriinsä ja ihmetellen vilskettä. Käytiin Porvoon Paahtimossa jäälateilla ja joenrantakadulta napattiin mukaan suuret ja oikein kohtuuhintaiset jätskitötteröt (sitruunalakritsi, ehdoton suosikki! <3). Sain omani vielä tuplavohvelilla kaupanpäälle. :D

Ihanaa oli piipahtaa Porvoossa (vaikka tuolloin Pokemon Go ei toiminutkaan, ja jäi kaikki Porvoon Pokemonit nappaamatta). Aivan varmasti ainakin kerran on vielä vierailtava tänä kesänä, sillä ravintolatarjonta jäi tällä kertaa kokonaan testaamatta, kun käytiin vain kahvilla ja jätskillä. Ja voi ne kaikki ihanat pikku putiikit, joihin ei raaskinut tuhrata aikaa noin kauniilla ilmalla. Paljon jäi siis vielä tekemistä seuraavaakin reissua varten! Mikä on teidän lempikaupunki kesällä, ja miksi juuri se? Mun henkilökohtaisella listalla Porvoo keikkuu kyllä ihan siellä kärkipäässä! Nyt muuten näyttää säätiedotuksetkin jo astetta lupaavammilta, menkäähän siis ulos nauttimaan kesästä! ♥

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kunniavieras

Me saatiin nauttia viikonloppuna korkea-arvoisen vieraan läsnäolosta, kun Bella asettui taloksi. Serkulla oli  koko viikonlopun kestävä muutto edessä, joten tarjottiin auttava kätemme ja ruvettiin varavanhemmiksi kahdeksanvuotiaalle westietytölle. Bella on siis serkkuni ystävän koira, ja se piti saada pois jaloista pyörimästä viikonlopun ajaksi. Ja sehän sopi meille!



Ja voi miten me tykättiin meidän vieraasta! <3 Varsinkin kun Bella on niin tottelevainen, hellyyttävä ja äärimmäisen ihmisrakas koira. Meillä oli sen kanssa ihan super helppoa, eikä koirakuume viime viikonlopun aikana ainakaan yhtään laantunut. Me vietiin Bellaa pitkille kävelyille lähimetsään ja nautittiin koiraperhe-elämästä täysin rinnoin. Ja sillä välin kun olin töissä, niin Teemu viihdytti pientä vierailijaa. Mua muuten nauratti aika paljon, kun ensitöikseen meille saapuessaan neiti kiipesi kylmän viileästi tuon toisessa kuvassa näkyvän tyynykasan päälle ja jäi siihen nököttämään. Ihan kuin se olisi sanonut: "Noin, minä olen nyt tässä. Mitäs sitten tehdään?". Pienessä koirassa valtavan iso persoona, joka asettui heti taloksi meidän kotiin ja sydämiin. <3






Bella oli tottakai myös mukana kannustamassa Suomen leijonat finaaliin. Me menetettiin meidän maskotti sunnuntaina, eli ei ihme, että rahkeet riittivät eilen illalla vain hopeaan... No ei vaan, mahtavaa peliä Suomelta koko turnauksen ajan, finaalissa nyt vain kävi näin. Minusta Kanadan ei tuolla voitolla pitäisi ihan hirveästi juhlia... ;)



Voi että, hirveä ikävä tulee Bellaa näitä kuvia katsellessa. Vaikka koira ei ole lähelläkään omaa, hirveästi se noinkin lyhyessä ajassa alkoi siltä tuntua. Meidän perheestä löytyisi kyllä yksi pienen koiran kokoinen paikka täytettäväksi. Ja ainakin tämmöisen söpöläisen kanssa on parempi kuin hyvä harjoitella ennen sitä ihan ikiomaa hauvavauvaa... <3


tiistai 17. toukokuuta 2016

Yhtä juhlaa! Tai ainakin melkein...

Hetkinen seis. Missä välissä me oikein ylitettiin toukokuun puoliväli? Nurtsi rehottaa ja puut on jo täydessä lehdessä. Olen viettänyt pari päivää neljän seinän sisällä, ja jouduin oikein taas hieraisemaan silmiä roskienvientireissulla. Nyt kun saataisiin noi lämpötilat vielä hiukkasen kohoamaan, niin täällähän on jo ihan täysi kesä päällä! Mitä ilmeisemmin ne tulevatkin nousemaan ja ensi viikolla saadaan nautiskella jo ihan lämpimistä keleistä. Ja sitten kutsuukin jo se paljon odotettu Kreikan lämpö! Koko kevät on mennyt lomaa odotellessa, ja nyt se on tuossa ihan kulman takana ja tulee melkein liiankin nopeasti. No ehkei nyt sentään kuitenkaan. Mutta kai tässä jo kohta pitää kehittää pienet pakkausstressit päälle! :D Thassoksella vuorokauden ylin lämpötila näyttäisi parin viikon kuluttua olevan siinä +25 ja alin +15 astetta. Eli lupaavalta vaikuttaa. <3





Viikonloppuna meillä oli bileitä kerrakseen, kun käytiin juhlimassa peräkkäin kaksivuotiasta kummipoikaa ja anopin viisikymppisiä. Melkoinen kontrasti oli näissä juhlissa, mutta se ei menoa haitannut! Lauantai oli harmillisesti aika sateinen päivä, mutta se ei toisaalta ollut niinkään ongelmana, kun molemmat synttärit olivat sisäjuhlat. Oltiin Teemun kanssa ehkä vähän ylipukeutuneita lasten kekkereihin, mutta kun oltiin liikkeellä melkoiselle minuuttiaikataululla, oli vain yksinkertaisesti helpompaa olla turhia vaihtelematta välissä ja mennä koko päivä samoilla vermeillä.









Pienen miehen bileistä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut! Tai ehkä niiltä pahimmilta vaarallisilta tilanteilta vältyttiin, kun mummi jaksoi muistuttaa, että kypärää on käytettävä aina potkupyöräiltäessä. Anton kyllä kutsui kypärää onnellisena hatuksi. Oli mikä oli, pää asia, että se on päässä. <3 Herkut maistui, lahjat viihdyttivät ja hauskaa vaikutti olevan. Täydellisen onnistuneet synttärijuhlat siis meidän pienellä. Pisteet vielä vanhemmille makeesta lentokonekakusta, joka sopi kyllä päivänsankarille paremmin, kuin kypärä päähän!

Mun on pakko ihan pikkuisen hehkuttaa ihastuttavaa Antonia, jonka ylpeinä kummeina saadaan toimia. Vasta kahdessa vuodessa pojasta on kasvanut niin mallikelpoinen pieni miehenalku, ettei täti voi muuta kuin olla ylpeänä. Musta on suorastaan maagista seurata vierestä kun tuo kasvaa ja kehittyy koko ajan ihan hurjaa vauhtia. Jo viikossa ehtii tulla ikävä, ja tekisi mieli olla jo seuraamassa ja ihmettelemässä mitä uutta tyyppi on omaksunut sitten viime näkemän. Tällä hetkellä the juttu on ehdottomasti lentokoneet ja poika hihkuukin ulkona ollessaan "Lentsikka, lentsikka!" aina lentokoneen ääneen kuullessaan ja osoittelee innoissaan taivaalle. Ja ihan mestarikin se on niiden bongaamisessa, kun äidillä ja tädillä saattaa mennä tovi lentokoneen paikantamiseen, niin Anton jo näyttää sormellaan mihin suuntaan meidänkin pitäisi osata katsoa. Ihan mahtava tyyppi kaikin puolin, ja ihanaa seurata mitä siitä vielä vuosien kuluessa tuleekaan!









Seuraavilla synttäreillä kynttilöitä oli kakussa enemmän, ja niin oli luonnollisesti myös vieraitakin. Juhlien luonteen ja valon puutteen vuoksi juhlista on vähän vähemmän kuvia, mutta yhtä loistavasti viihdyttiin myös näissä juhlissa. Juhliin oli palkattu esiintymään aivan mahtavan hauska improvisaatioteatterin ryhmä, sekä muusikko kitaroineen. Esiintyjät viihdyttivät juhlijoita ja Teemun veli toimi keittiömestarina loihtien pöytään mahtavat tarjoilut. Päivänsankari sai ansaitusti ihania lahjoja, ja pääseekin hemmottelemaan itseään vaikka millä tavoin aina samppanjasta kauneushoitoihin.

Juhlista on hyvin kerennyt palautua pienellä sairaslomanpoikasella, mutta onneksi nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä. Ilmeisesti vähän ärhäkämpi virus kyseessä, kun pari yötä takaperin sain pelätä oikeasti henkeni edestä, kun keskellä yötä ei meinannut happi oikein kulkea. Teemu vahti vieressä, kun hengitin pinnallisesti kylkiasennossa, kunnes lopulta nukahdin. Tilanne säikäytti, sillä minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut minkäänlaista hengenahdistusta, ja jouduttiin ihan miettimään hätänumeroon soittamista. Tuosta onneksi selvittiin ja kävin lääkärissä ottamassa kaikki mahdolliset kokeet ja nyt tosiaan olo on jo lähestulkoon normaali. Koitin lohduttaa itseäni, että parempi sairastaa nyt, kuin sitten lomalla. Kahdeksan työpäivää, ja sitten se hyvin ansaittu loma alkaisi olla käsillä. Ei millään malttaisi odottaa. <3

tiistai 16. helmikuuta 2016

Eikö jokainen päivä voisi olla Ystävänpäivä?

Ihanaista päivää ja tätä viikkoa! Oliko teillä muuten ihana ystävänpäivä? Tuntuu, että vietin pikemminkin ystävänviikonloppua + maanantaita, kuin pelkästään yhtä päivää! ;D Mulla oli kolme päivää putkeen vapaata töistä, ja se jos mikä on täydellistä aikaa tuhlattavaksi ystäviin. Lauantaina äiti ja Miko tulivat kahville ja toivat tullessaan ihastuttavan ystävänpäiväkortin. Illaksi suuntasin työkavereiden kanssa Helsinkiin nollaamaan mennyttä työviikkoa.




Sunnuntaiaamu alkoi laiskasti, ja aamiaisella sänkyyn. <3 Sain tuntea itseni hemmotelluksi kukkasineen päivineen. Alunperin suunniteltiin, että suunnattaisiin Töölönrantaan brunssille, mutta kahdenkymmenen pöytävarauksen jono tyssäsi sen idean. Jälkikäteen ajateltuna oikeastaan ihan hyvä niin, sillä ei oltaisi edes jaksettu lähteä Helsinkiin saakka. Mäkin vedin vaan rennot sunnuntaivaatteet päälle ja hiukset löysälle nutturalle. Aivan loistava ulkona syömispaikka löytyikin ihan tästä läheltä, ja jälkkäriksi nautittiin vielä herkulliset lattet ja jaettiin jättimäinen korvapuusti! Sen verran herkulliset eväät ja mukava ilmapiiri löytyi tästä lafkasta, että varmasti siitä muodustuu meille uusi kantapaikka. Illaksi oli laitettu skumppa kylmään ja nautiskeltiin ihan vaan toistemme seurasta kotisohvalla, ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. <3


Eilen treffailin ihanaa serkkua kunnolla pitkästä aikaa ruuanlaiton merkeissä ja illaksi tuli extempore reissu äidin kanssa elokuviin. Äiti oli voittanut jostain liput Takaisin pintaan -elokuvan ennakkonäytökseen, mikä käytiin sitten katsastamassa Helsingissä. Vaikuttava elokuva rankasta aiheesta, mutta niin hienosti toteutettu, että oli pakko jäädä ruotimaan sitä vielä hetkeksi kahvilaan äidin kanssa kupposten äärelle.





Tänään mussa tuntuu olevan energiaa kuin pienessä kylässä konsanaan! Syytän tästä ihmeestä tuota ihanaa auringonpaistetta, jonka voimin jaksoi ponnistaa tähän päivään. Aamulla suunnattiin heti Teemun kanssa salille, missä moikkasin pikaisesti serkkusta, joka jatkoikin siitä matkaa työn touhuun. Sain tuossa juuri napsautettua pyykkikoneen pyörimään ja nyt kirjoittelen teille ja ihastelen samalla pöydällä vieressäni tuoksuvia tulppaaneita. Ja tottakai vilkuilen vähänväliä ulos auringonpaisteessa ulkoilevia ihmisiä. Jospa sitä itsekin vielä ehtisi pikaisesti piipahtaa ennen työvuoron alkua... Ei ihan hirveästi edes harmita suunnata iltavuoroon, kun saa iskeä arskat nenälle ja ajella kohti auringonlaskua.

Mahtavaa ja energiantäyteistä viikkoa teille rakkaat! Tällä viikolla olisikin vielä tulossa ainakin diy-juttua dc-fixistä, joten pysykäähän kuulolla! <3