Näytetään tekstit, joissa on tunniste kukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kukat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Synttäriviikonloppu

Tänä aamuna mulla oli ihan käsittämättömän keväinen fiilis! Herätessä auringonsäteet paistoivat sälekaihdinten välistä, ja oli ihana nousta puhtaista lakanoista ja tepastella siivottuun kotiin. Lyhensin viikonlopulta jääneiden, ja jo pitkiksi venähtäneiden, tulppaanien varret ja asettelin ne takaisin maljakkoon. Nappasin äidiltä saadut sisustuslehdet mukaan, ja istahdin auringonvalossa kylpevälle parvekkeelle selailemaan lehtiä. Meidän parveke on näin keväisin ihan uskomaton! Se on niin tuulelta suojassa ja suorassa aamuauringossa, että vaikka kaduilla kulkevilla ihmisillä on pipot ja hanskat, tulee parvekkeella kuuma ihan pelkissä kotioloiluvaatteissa, eli shortseissa ja T-paidassa. Tämä on jo kolmas kevät, kun pääsen nauttimaan näistä mun omista aamuhetkistä meidän parvekkeella.




Viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä pienellä sukulaisporukalla. Siivottiin ja leivottiin Teemun kanssa pari päivää synttäreitä varten, ja nyt on taas ihanan vapauttava olo, kun koti on puhdas ja vapaa turhasta rojusta. Vietiin itseasiassa sängyn alla luvattoman pitkään odotelleet kirppiskamatkin vihdoin kirppikselle pari viikkoa sitten! Huomenna täytyy hakea jäljelle jääneet tavarat pois ja lahjoittaa ne sitten eteenpäin. Vihdoin on sekin homma hoidossa, eikä tarvitse siirtää sitäkin ties millä verukkeilla aina "ensi viikkoon".




Mulla on ollut vähän flunssaa, niin sovittiin, että tehdään jotain kivaa yhdessä sitten myöhemmin, ja juhlitaan synttäreitä nyt vain vähän rauhallisemmin. Sainkin itseasiassa Teemulta synttärilahjaksi elämäni ensimmäisen pakohuonepelin, jolloin voidaan sitten juhlia synttäreitä ratkomalla arvoituksia ja vaikkapa syömällä jossain hyvässä ravintolassa. Ihan hyvä itseasiassa näin, sillä viikonlopussa riitti puuhaa muutenkin muun muassa yhden pienen road tripin muodossa. Kerronkin siitä lisää vähän myöhemmin. (; Ajattelin myös, että voisin jakaa teille täällä blogissa tuon kuvissa näkyvän ja suussasulavan kinder-kakun ohjeen. Sitten sitä ehtii tehdä vaikka loppuviikon pääsiäismenoihin. Mitäs tuumitte? Saatte nyt myös pitkästä aikaa ihastella mun naamaa, kun ehdittiin ottamaan tasan yksi kuva partsilla, ennen kun ovikello soi ja vieraat saapuivat juhlimaan. :D

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautua iltavuoroon töissä, joten palataan sitten myöhemmin sen kakkuohjeen kanssa. :) Ihanaa viikkoa teille, jos ette nyt kerkeä vielä nautiskelemaan ja fiilistelemään, niin tehkää se viimeistään pääsiäisenä, kun meille koittaa tuo ihana pidennetty viikonloppu! <3

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

KAKTUSMANIA

Tämän kevään ehdoton muotijuttu sisustuksessa on kaktukset. Sisustusaiheiset blogit ja lehdet pullistelevat erikokoisista ja -näköisistä piikkikavereista. Mullekin iski jo kevättalvella hirveä kaktusinnostus, kaktusmania suorastaan. Vielä olen onneksi onnistunut hillitsemään hieman itseäni, eikä joka ainoa taso kodista ole peittynyt kaktuksilla. Oikeastaan olen keskittänyt kaktukset meillä aikalailla tuohon yhteen paikkaan olohuoneen kapioarkun päälle, missä ne saavat runsaasti tarvitsemaansa luonnonvaloa.




Meidän kaikki kaktukset on Ikeasta. Ilokseni huomasin, miten Ikeaan oli tullut myyntiin jos jonkinlaisia pikkukaktuksia ja suuntasinkin heti kotiuttamaan omiani. Ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt, vaan söpöt kaktukset olivat päässeet loppumaan. Ostin sitten "lohdutuspalkintona" tuon miniversion sinisessä ruukussaan. Kai sekin on jonkin sortin kaktus paksuine "lehtineen", vaikkei piikkikäs olekaan. Seuraavalla kerralla kävikin sitten jo parempi tuuri, ja erilaisia kaktuksia löytyi vaikka muille jakaa. Mistä pääsimmekin heti seuraavaan ongelmaan, eli valinnan vaikeuteen. :D Pyörittelin pitkään erinäköisiä kasveja käsissäni, ja lopulta en vain pystynyt tekemään valintaa finaalikolmikon osalta. Niinpä päädyin ostamaan ne kaikki! Toisaalta, eipä ollut mikään huikea investointi, sillä yhden kaktuksen hinta taisi olla muistaakseni neljän euron luokkaa.


Jos rehellisiä ollaan, voisin kyllä huolia tänne vielä muutaman kaktuksen lisää tuomaan väriä ja rikastuttamaan sisustusta. Ainakin tämä jättiyksilö jäi vielä mietintään vähän korkeamman hintansa puolesta, mutta onhan noi nyt makeita! Ja niin kovin helppohoitoisiakin, että tälläisen vähän astetta heikommankin viherpeukalon onnistuu jopa pitää kuivuuteen tottuneet kaktukset hengissä. Kaktuksissa on jotain sellaista yksinkertaisen karua fiilistä, joka tuo ihanasti oman lisämausteensa kodin sisustukseen. Kaktukset tuovat mukanaan ripauksen kesästä, auringosta ja hiekasta.

Mitäs mieltä olette kaktuksista? Löytyykö niitä vielä teidän kodeista? Meidän kotiin kaktukset ainakin ovat tänä keväänä tulleet jäädäkseen! <3

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pokemon Go!

Ystävät hyvät, Pokemania on täällä. Enpä olisi minäkään uskonut jahtaavani Pokemoneja pitkin maita ja mantuja, mutta toisin kävi! Pokemon Go julkaistiin Jenkeissä viime viikolla, ja tämän viikon alussa latasin pelin omaan puhelimeeni. Suurin osa on varmasti jo kuullut Pokemon Go:sta, mutta pähkinänkuoressa kyseessä on siis kännykkäpeli, jossa pyydystetään 90-luvun lopulta tuttuja Pokemon-hahmoja oikeasta maailmasta puhelimen näytön välityksellä.

Eilen pääsin töistä yhdeksän jälkeen illalla ja kymmeneltä olin jo jahtaamassa Pokemoneja ympäri Keravaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli on suorastaan nerokas, sillä se pakottaa pelaajansa kävelemään ja liikkumaan luonnossa edetäkseen pelissä. Ja voi näitä nostalgia ryöppyjä! Monelle ysärilapselle Pokemon oli yhtäkuin elämä, ja täältä löytyy myös yksi suuri Pokemonfani. Pienenä keräiltiin pokekortteja ja kaikenmaailman figuureita. Muistan, miten mullakin oli yksi lipaston laatikko ihan täynnä Pokemon-kortteja! Ja se Pokemon-televisiosarja nyt oli ihan täyttä parhautta. Ai että tätä nostalgiaa ja historian siipien havinaa...







Mitäpä muuta tänne päin, kuin lähes maanista Pokemonien haalintaa? Sunnuntaina pääsin nautiskelemaan taas mummin mökille ihanan huolettomasta mökkilaiffista. Olen jo monet kerrat hehkuttanut täälläkin meidän mummin siirtolapuutarhamökkiä, jonne on niin kätevä lähteä arkea pakosalle. Mökit on kivoja, mutta niille lähteminen on yleensä hirveä operaatio, kun perinteisesti mökille joutuu ajamaan kauhean pitkän matkan. Mutta minun mökkipaikkani onkin Helsingissä ja kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. ;D Ihanan helppoa. Sanoin mummille, että kesälomalla tulenkin sitten yökylään mökille. Välihuomio: viikko enää töitä, ja sitten koittaa kolmen viikon kesäloma! Ai että... Sais nämä ilmat tästä vähän parantua, mutta luottamus on suuri. Lomasuunnitelmat on vielä täysin auki, mutta eiköhän kolmeksi viikoksi jotain tekemistä keksitä. ;)



Tiistaina lähdettiin käymään äidin kanssa sienessä. Tämä sienihulluus on ihan meidän kahden välinen juttu. Viime vuonnahan me seottiin ihan täysin kanttarelleista ja poimittiin niitä ties mistä ojista, eikä tilanne tänä vuonna hirveästi ole muuttunut. Ensimmäiseltä sienireissulta jäi ihan mukavasti sieniä pakkaseen, ja tein myös samantien tuoreista sienistä kastikkeen. Uusia perunoita, itse tehtyjä lihapullia ja sienikastiketta punaviinin kanssa, siitä ei kesäruoka paljon paremmaksi voi mennä! Täytyykin ruveta katselemaan seuraavaa sopivaa sienestyspäivää valmiiksi.




Toissapäivänä näin piiitkästä aikaa yläasteaikaista ystävää, ja päästiin vaihtamaan kunnolla kuulumisia. Matka suuntautuikin aurinkoiseen Helsinkiin ja Lintsille, missä pääsi ajelemaan vuoristoradalla ihan ilmaiseksi sen 65-vuotissynttäreiden kunniaksi. Ajelun jälkeen mukaan sai vielä tervanmakuiset vuoristoratakarkit! Niistä tuli vahva mielleyhtymä niihin Sisu- ja tervaleijona-karkkeihin, joita pienenä sai aina automatkoilla. Silloin ei ihan tiennyt, maistuivatko karkit pahalta vai hyvältä, mutta niiden saaminen oli niin jännittävää, että niitä söi kuitenkin. :D Emmin ihana serkku sattui olemaan keskiviikkona töissä, ja saatiin häneltä vielä pari laitelippua päälle. Kingissä ja Raketissa käyminen tuntui tuplasti kauheammalta, kun huvitteluun ei ollut "valmistautunut" etukäteen. Kyllä sen yhden ajelun vanhat vielä jaksoi, mutta enempi laitteissa pyöriminen tuntuu vuosi vuodelta järkyttävämmältä. Raketinkin jälkeen tärinä ei meinannut millään rauhoittua. ;D Voi olla, että seuraavalla kerralla Lintsille lähtee mukaan kummipoika, jonka kanssa laitteetkin ovat vähän maltillisempia. Mutta onnea on kyllä ihanat ystävät, joiden kanssa on heti samalla aaltopituudella, vaikkei olisikaan hetkeen nähnyt. Meillä oli taas niin hauskaa, että lomalla on kyllä otettava uusiksi Emmin kanssa. <3

Nyt taidan napata tuon meidän talouden toisen Pokemonhullun mukaan, ja suunnata vesisadetta uhmaten ulos Pokejahtiin ja ruokakauppaan. Onneksi saatiin nauttia pari päivää ihanasta auringosta ja lämmöstä, sillä tuo +15 ja sadetta meinaa tuntua taas aika luontaan työntävältä. Tekisi melkein mieli käpertyä tähän sohvannurkkaan, mutta ei auta, sillä Pokemonit ei odota!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Eikö jokainen päivä voisi olla Ystävänpäivä?

Ihanaista päivää ja tätä viikkoa! Oliko teillä muuten ihana ystävänpäivä? Tuntuu, että vietin pikemminkin ystävänviikonloppua + maanantaita, kuin pelkästään yhtä päivää! ;D Mulla oli kolme päivää putkeen vapaata töistä, ja se jos mikä on täydellistä aikaa tuhlattavaksi ystäviin. Lauantaina äiti ja Miko tulivat kahville ja toivat tullessaan ihastuttavan ystävänpäiväkortin. Illaksi suuntasin työkavereiden kanssa Helsinkiin nollaamaan mennyttä työviikkoa.




Sunnuntaiaamu alkoi laiskasti, ja aamiaisella sänkyyn. <3 Sain tuntea itseni hemmotelluksi kukkasineen päivineen. Alunperin suunniteltiin, että suunnattaisiin Töölönrantaan brunssille, mutta kahdenkymmenen pöytävarauksen jono tyssäsi sen idean. Jälkikäteen ajateltuna oikeastaan ihan hyvä niin, sillä ei oltaisi edes jaksettu lähteä Helsinkiin saakka. Mäkin vedin vaan rennot sunnuntaivaatteet päälle ja hiukset löysälle nutturalle. Aivan loistava ulkona syömispaikka löytyikin ihan tästä läheltä, ja jälkkäriksi nautittiin vielä herkulliset lattet ja jaettiin jättimäinen korvapuusti! Sen verran herkulliset eväät ja mukava ilmapiiri löytyi tästä lafkasta, että varmasti siitä muodustuu meille uusi kantapaikka. Illaksi oli laitettu skumppa kylmään ja nautiskeltiin ihan vaan toistemme seurasta kotisohvalla, ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. <3


Eilen treffailin ihanaa serkkua kunnolla pitkästä aikaa ruuanlaiton merkeissä ja illaksi tuli extempore reissu äidin kanssa elokuviin. Äiti oli voittanut jostain liput Takaisin pintaan -elokuvan ennakkonäytökseen, mikä käytiin sitten katsastamassa Helsingissä. Vaikuttava elokuva rankasta aiheesta, mutta niin hienosti toteutettu, että oli pakko jäädä ruotimaan sitä vielä hetkeksi kahvilaan äidin kanssa kupposten äärelle.





Tänään mussa tuntuu olevan energiaa kuin pienessä kylässä konsanaan! Syytän tästä ihmeestä tuota ihanaa auringonpaistetta, jonka voimin jaksoi ponnistaa tähän päivään. Aamulla suunnattiin heti Teemun kanssa salille, missä moikkasin pikaisesti serkkusta, joka jatkoikin siitä matkaa työn touhuun. Sain tuossa juuri napsautettua pyykkikoneen pyörimään ja nyt kirjoittelen teille ja ihastelen samalla pöydällä vieressäni tuoksuvia tulppaaneita. Ja tottakai vilkuilen vähänväliä ulos auringonpaisteessa ulkoilevia ihmisiä. Jospa sitä itsekin vielä ehtisi pikaisesti piipahtaa ennen työvuoron alkua... Ei ihan hirveästi edes harmita suunnata iltavuoroon, kun saa iskeä arskat nenälle ja ajella kohti auringonlaskua.

Mahtavaa ja energiantäyteistä viikkoa teille rakkaat! Tällä viikolla olisikin vielä tulossa ainakin diy-juttua dc-fixistä, joten pysykäähän kuulolla! <3

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kesäloma perfection










Tiedättekö sen valloittavan hetkessä elämisen tunteen, kun tajuaa, että tässä ja nyt on täydellistä. Minä nimittäin löysin omani. Mummolan riippumatosta, auringon paahtaessa. Siihen hetkeen minä kiteytin täydellisyyden. Pystyin antautumaan lomafiilikseen niin totaalisesti, että kaikki stressi ja murheet unohtuivat, oli vain se hetki. Ympärillä touhuavat Mummi ja Äijä. Ja maha täynnä Mummin herkullisia ruokia. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko, joka lämmitti köllöttelijää. Hyvä kirja kainalossa, mihin ei melkein jaksanut keskittyä, kun hetkestä nauttiminen ja ympäröivien äänten kuuntelu on etusijalla. Esteettistä silmää hivelevä, omalla ja eritysellä tavalla kaunis puutarha, joka ympäröi kutsuvasti ja kätkee syleilyynsä. Mökistä leijaileva kahvin tuoksu, joka kutsuu pian kupposelle rakkaimpien kanssa. Ihan pian, ihan vielä pieni hetki tässä ja nyt...


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

July snapshots

Heinäkuun alku ja helteet. Mun heinäkuuhun tähän mennessä on kuulunut...







Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa

Hengailua hiekkarannalla pienen sinipukuisen pojan seurassa


Lettukestit parvekkeella

Kahden keskistä aikaa rakkaan kanssa <3

Sadonkorjuuta omalla partsilla












Rippijuhlat

Huumaavaa kukkaloistoa, nuo PIONIT!

Ja hei uudet kynnet, joihin oon taas aivan rakastunut

Töitä, töitä, töitä ennen lomaa (enää kolme päivää!!)