Meidän rakas hauveli täytti toissapäivänä jo viisi kuukautta! En kestä miten nopeasti tämä kolme kuukautta koiranpentuarkea on hujahtanut, ja meiltä löytyykin yhtäkkiä kotoa pienen pennun sijasta hurjasti kasvanut nuori koiranalku.
Pepsille parasta maailmassa on edelleen oma perhe, jota tervehditään jokaikinen kerta ilosta halkeamaisillaan. Myös kaikki muut ihmiset sekä koirat ovat potentiaalisia uusia ystäviä, ja varsinkin pienet koirat ja lapset saavat Pepsin suunniltaan riemusta. Lisäksi parhaita juttuja on tietysti kaikki omat lelut sekä kaiken kaliiberiset oksat, kepit ja risut. Myös kaikki muu luonnon anti kuuluu suosikkeihin; kävyt, tuulen mukana lentävät lehdet, ruoho, hiekka ja multa, kivet... Metsälenkkejä ja vapaana juoksemista Pepsi rakastaa, ja kivillä ja kallioilla kiipeily ja juurten yli hyppiminen ovatkin olleet mitä parasta hyötyliikuntaa kasvavalle koiralle.
Paras koirakaveri on ehdottomasti Keravalla asusteleva Ennu-sisko. Siskon kanssa on kaikista parhaat ja rajuimmat leikit. Välillä sisko tuppaa käymään hermoille, ja sitten puhistaan hetki, mutta pian kähinät on jo annettu anteeksi ja painileikit ja armottomat takaa-ajot saavat jatkua. Tuntuu tuo suhde olevan kuin ihmissisaruksillakin; toinen on niin läheinen ja tärkeä, että välillä uskaltaa vähän kinastella niin sitten jaksaa taas olla ylimmät ystävykset. Nyt Ennu on ollut reissussa peräti Norjassa saakka, ja arvata saattaa, että ikävä on jo hirmuinen!
Myös Mocan, Toscan ja Simon seurassa on viihdytty paljon, mutta koko- ja ikäerot tekevät suhteista näihin koirakavereihin lähinnä enemmän lapsivanhempi -tyyppisiä. Pentutreffeillä on onneksi päässyt myös tapaamaan vähän muitakin pentuja, joiden kanssa leikit ovat kuitenkin niin erilaisia kuin aikuisten koirien kanssa.
Pepsi syö tällä hetkellä sekoituksena tavallista nappula- ja raakaruokaa. Mushin pennuille suunnatut raakaruokapullat ovat maistuneet Pepsille paremmin kuin hyvin. Pullat ovat siis pakaste, jotka on pakattu kätevästi uudelleen suljettavaan 800 gramman pussiin. Meillä menee tällä hetkellä noita pullia neljä päivässä. Lisäksi annetaan Pepsille Canagan freerun chicken small breed nappulaa, joka myös maistuu kiitettävästi. Ekstrana maistuu sitten kaikenlaiset herkut, mutta varsinkin lihapullat ovat suurta herkkua.
Pepsi vihaa sadetta, ja en tiedä surkeampaa näkyä kuin litimärkä Pepsi vesisateessa. Sieltä tulee niin syyttävää silmää omistajan suuntaan, että on parempi teeskennellä kuin ei huomaisikaan, ettei syyllisyys kasva turhan suureksi. Sateella kipitetään äkkiä tekemään tarpeet, ja sitten juoksujalkaa takaisin sisälle vällyjen väliin päikkäreille. Sillä nukkuminen on myös yksi Pepsin ehdottomia lempiharrastuksia. Parhainta on, kun pääsee tuhisemaan sohvalle tai sänkyyn, siitä ei paljon onnellisemmaksi pieni koira voi enää muuttua. Mitä lähemmäksi meitä, ja meidän kasvoja pääsee nukkumaan, sen parempi. Pepsin bravuuri ovat myös hauskat nukkuma-asennot, ja siitä tuleekin napsittua paljon kuvia nukkuessaan mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Nukkuessaan paikallaan Pepsi on toki myös huomattavasti helpompi kuvattava, sillä meidän linssilude tuppaa työntämään kuononsa kiinni kameraan aina kun huomaa, että joku yrittää häntä kohti tsuumailla. :D
Hihnalenkit sujuu meillä jo varsin mallikkaasti, koska kerrostaloasujana Pepsi on niin pienestä pitäen tottunut kulkemaan hihnassa pitkin lähikatuja. Myös tarpeet tehdään jo taitavasti ulos. Matot on meillä olleet takaisin jo noin kuukauden, ja siitä asti tuo meidän neitokainen on siis ollut sisäsiisti. Tällä hetkellä Pepsi on muutenkin vahvan miellyttämisenhalun iässä, ja namien avulla sen saisi seisomaan vaikka päällään. :D On ihanaa, kun Pepsi lenkillä seuraa tai ohita -käskyn kuultuaan siirtyy kiltisti kävelemään jalan viereen namien toivossa. Olen pitänyt Pepsiä nyt vapaana metsälenkeillä, ja hän tuleekin aina kutsuttaessa iloisesti häntää vispaten luokse, eikä koskaan poistu näköpiiristä.
Pepsi rakastaa leikkimistä ja lelujaan. Varsinkin iltaisin leikit äityvät välillä melko hurjiksikin, kun rallia vedetään pitkin kämppää pää viidentenä jalkana, korvat luimussa ja naamalla hupaisa intoilme. Pepsi myös hyppii paljon, ja siis ihan paikallaan, ja ihan silkasta elämän ilosta ja riemusta. Pepsillä on lisäksi paljon hassuja ilmeitä ja hän on varsin läheisyyden kipeä. Nytkin tätä kirjoittaessa Pepsi meinaa kiivetä syliin ja tunkee päätään ja kuonoaan kiinni tietokoneeseen. "Mitä puuhaat? Voinko auttaa?" Meidän pieni ja hassu hömelö. <3 Pepsi on tuonut pienestä koostaan huolimatta meidän elämään niin paljon, että välillä täytyy ihan pysähtyä ihmettelemään, että tuo pieni ihme todellakin on meidän ikioma! <3
Kaikenkaikkiaan ollaan saatu todistaa maailman upeimman pienen podengo-tytön kasvua pikkupennusta vähän isommaksi pennuksi, eikä voitaisi kyllä olla enään yhtään ylpeämpiä vanhempia. Tässä vaiheessa elämäänsä Pepsi tulee kaikkien kanssa toimeen, suhtautuu uusiin asioihin reippaan avoimesti, kulkee meidän matkassa missä milloinkin, eikä tunnu hätkähtävän siitäkään tuon taivaallista. On se vaan niin taitava ja ihana tapaus! Onnea Pepsi 5kk! <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste podengo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste podengo. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 6. elokuuta 2017
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
Hän on täällä! ♥
Pienen koiran elämää, ei enempää, ei vähempää...
Eilen meidän vauva saapui vihdoin kotiin! Hänen nimensä on Pepsi ja hän on sydäntenmurskaaja. <3
Me oli pyöritelty koirien nimiä jo ennen, kun lopullinen rotuvalinta tarkentui. Pepsi on meistä molemmista oikein hyvä nimi koiralle. Se on lyhyt ja ytimekäs, ja koiran helppo omaksua. Se ei ole myöskään ihmisten nimi, joten Pepsiä voi rauhassa huudella ilman kummaksuvia katseita. Se ei myöskään ole mitään överi tyttömäistä, vaan ihan Pepsi vain. Hän voi olla ihan niin neiti tai rämäpää kuin lystää, eipähän ole ainakaan nimi määrittelemässä luonnetta. Ja sitten kävi vielä niinkin hassusti, että Pepsin rotu on portugalinpodengo, eli lyhennettynä popo. Eli PPP. Ja siihen voidaan vielä lisätä etuliite pieni, niin johan on alkukirjaimet kohillaan. :D Pepsin kennel on Beoline, mikä myös kuulostaa kauniilta yhdistettynä Pepsiin. Pepsin virallinen nimi on Beoline Camara Secreta, eli salaisuuksien kammio. :D Pepsillä on kuusi sisarusta, eli heitä on saman verran kuin Harry Potter -kirjoja, joiden mukaan he saivat viralliset nimensä. Portugaliksi tottakai.
Täytyy vielä kehua Pepsin kasvattajia, joiden luona koiruus on saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. He ovat omistautuneet kasvatustyölle ja heistä oikein paistaa aito välittäminen ja rakkaus koiria kohtaan. Heidän kotonaan Pepsistä on kasvanut kiltti ja reipas tyttö, joka hän on tänäpäivänä. Kiitos Petri ja Raija tuosta täydellisestä pikku pakkauksesta!
Pepsi sai kasvattajilta vielä mukaansa ihanan jänisriepulelun, johon sisarukset saivat jättää tuttuja hajuja, ennen kun lähdettiin kotimatkalle. Pentupaketista paljastui ruokien lisäksi myös kaksi vilttiä sekä ihana minikokoinen vaaleanpunainen vinkulelu, jota Pepsi rakastaa suunnattomasti. Pepsi on myös käynyt jo eläinlääkärillä tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa, sekä saanut mikrosirun ja ensimmäisen matokuurin.
Automatkalla Pepsi kipusi olkapäälleni, missä nukkui tyytyväisenä koko tunnin matkan. Kotonakaan ei ole yhtään itkeskellyt muiden pentujen perään, vaan ollut reipas ja kaikesta kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija. Kotona on tulleet lelut ja nukkumapaikat tutuiksi, kun ensin viiletetään hirveää kiitoa pitkin kämppää ja seuraavaksi simahdetaan pienille päikkäreille. Mitä lähemmäs mamman päätä pääsee lepäilemään, sen parempi. Ensimmäinen yökin meni meillä tosi hyvin! Pepsi rauhottui vierashuoneessa omaan petiinsä levitettävän sohvan viereen. Noin kolmelta yöllä piti vähän heräillä leikkimään ja käymään pissalla, ja sitten unia jatkettiin aamuun. Ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi pyörimään ja pussailemaan meitä vuodesohvalle herättyään.
Sisäsiisteysopettelukin on lähtenyt jo hyvälle mallille. Pepsi on tainnut alkaa oivaltaa, mikä se juju tuolla ulkona ravaamisen kanssa on. :D Kaikki kakat hän on hienosti tehnyt ulos ja sisällä käyttää rutiininomaisesti sanomalehtiä pissa-alustana.
Vaikka me vasta jatketaan tutustumista toisiimme, tuntuu, kuin Pepsi olisi aina kuulunut tänne. Olen jo ihan sanoinkuvailemattoman kiintynyt tuohon pieneen hörökorvaan, joka rakastaa pusuttelua, hyppelyä, leikkimistä ja meidän kanssa oleilua. Uteliaana hän seuraa koko ajan, mitä milloinkin puuhaillaan ja haluaa innokkaana osallistua kaikkeen. Pepsi on kiltti ja hyvin iloisen oloinen pieni podengo.
Tänään meillä onkin vuorossa ensimmäiset yksinoloharjoittelut sekä totuttelua autoon ja matkustushäkkiin. Tehtiin muuten myös Pepsille oma instatili, minne päivittelen todennäköisesti tiheään tahtiin meidän tytön edesottamuksista. Hänet löytää Instagramista käyttäjänimellä pepsipodengo. <3
Tälläkin hetkellä pieni nyytti tuhisee kyljessä kiinni. My life is now complete <3
Eilen meidän vauva saapui vihdoin kotiin! Hänen nimensä on Pepsi ja hän on sydäntenmurskaaja. <3
Me oli pyöritelty koirien nimiä jo ennen, kun lopullinen rotuvalinta tarkentui. Pepsi on meistä molemmista oikein hyvä nimi koiralle. Se on lyhyt ja ytimekäs, ja koiran helppo omaksua. Se ei ole myöskään ihmisten nimi, joten Pepsiä voi rauhassa huudella ilman kummaksuvia katseita. Se ei myöskään ole mitään överi tyttömäistä, vaan ihan Pepsi vain. Hän voi olla ihan niin neiti tai rämäpää kuin lystää, eipähän ole ainakaan nimi määrittelemässä luonnetta. Ja sitten kävi vielä niinkin hassusti, että Pepsin rotu on portugalinpodengo, eli lyhennettynä popo. Eli PPP. Ja siihen voidaan vielä lisätä etuliite pieni, niin johan on alkukirjaimet kohillaan. :D Pepsin kennel on Beoline, mikä myös kuulostaa kauniilta yhdistettynä Pepsiin. Pepsin virallinen nimi on Beoline Camara Secreta, eli salaisuuksien kammio. :D Pepsillä on kuusi sisarusta, eli heitä on saman verran kuin Harry Potter -kirjoja, joiden mukaan he saivat viralliset nimensä. Portugaliksi tottakai.
Täytyy vielä kehua Pepsin kasvattajia, joiden luona koiruus on saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. He ovat omistautuneet kasvatustyölle ja heistä oikein paistaa aito välittäminen ja rakkaus koiria kohtaan. Heidän kotonaan Pepsistä on kasvanut kiltti ja reipas tyttö, joka hän on tänäpäivänä. Kiitos Petri ja Raija tuosta täydellisestä pikku pakkauksesta!
Pepsi sai kasvattajilta vielä mukaansa ihanan jänisriepulelun, johon sisarukset saivat jättää tuttuja hajuja, ennen kun lähdettiin kotimatkalle. Pentupaketista paljastui ruokien lisäksi myös kaksi vilttiä sekä ihana minikokoinen vaaleanpunainen vinkulelu, jota Pepsi rakastaa suunnattomasti. Pepsi on myös käynyt jo eläinlääkärillä tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa, sekä saanut mikrosirun ja ensimmäisen matokuurin.
Automatkalla Pepsi kipusi olkapäälleni, missä nukkui tyytyväisenä koko tunnin matkan. Kotonakaan ei ole yhtään itkeskellyt muiden pentujen perään, vaan ollut reipas ja kaikesta kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija. Kotona on tulleet lelut ja nukkumapaikat tutuiksi, kun ensin viiletetään hirveää kiitoa pitkin kämppää ja seuraavaksi simahdetaan pienille päikkäreille. Mitä lähemmäs mamman päätä pääsee lepäilemään, sen parempi. Ensimmäinen yökin meni meillä tosi hyvin! Pepsi rauhottui vierashuoneessa omaan petiinsä levitettävän sohvan viereen. Noin kolmelta yöllä piti vähän heräillä leikkimään ja käymään pissalla, ja sitten unia jatkettiin aamuun. Ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi pyörimään ja pussailemaan meitä vuodesohvalle herättyään.
Sisäsiisteysopettelukin on lähtenyt jo hyvälle mallille. Pepsi on tainnut alkaa oivaltaa, mikä se juju tuolla ulkona ravaamisen kanssa on. :D Kaikki kakat hän on hienosti tehnyt ulos ja sisällä käyttää rutiininomaisesti sanomalehtiä pissa-alustana.
Vaikka me vasta jatketaan tutustumista toisiimme, tuntuu, kuin Pepsi olisi aina kuulunut tänne. Olen jo ihan sanoinkuvailemattoman kiintynyt tuohon pieneen hörökorvaan, joka rakastaa pusuttelua, hyppelyä, leikkimistä ja meidän kanssa oleilua. Uteliaana hän seuraa koko ajan, mitä milloinkin puuhaillaan ja haluaa innokkaana osallistua kaikkeen. Pepsi on kiltti ja hyvin iloisen oloinen pieni podengo.
Tänään meillä onkin vuorossa ensimmäiset yksinoloharjoittelut sekä totuttelua autoon ja matkustushäkkiin. Tehtiin muuten myös Pepsille oma instatili, minne päivittelen todennäköisesti tiheään tahtiin meidän tytön edesottamuksista. Hänet löytää Instagramista käyttäjänimellä pepsipodengo. <3
Tälläkin hetkellä pieni nyytti tuhisee kyljessä kiinni. My life is now complete <3
maanantai 1. toukokuuta 2017
Pennulle
Huomenna haetaan meidän pentu kotiin! Tätä hetkeä on odotettu, ja siihen ollaan myös valmistauduttu kuluneiden viikkojen aikana. Nyt alkaa olla kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen hommattuna häntä varten. :D
Ensimmäinen asia, jonka ostin pennulle oli ihanat ruoka- ja juomakupit. Näin nämä aikoinaan jossain blogissa, ja ihastuin samantien. Olin ihan varma, ettei näitä enään myydä missään, kun pennun hankinta tuli itselle ajankohtaiseksi. Onneksi olinkin väärässä, ja sain tilattua veikeät luunmalliset kupit. Vähintään vesikuppi on kuitenkin aina esillä, joten miksei samalla hankkisi omaa silmää miellyttävät versiot osaksi sisustusta. :) Hauvaa tuskin kiinnostaa, minkä näköisestä kiposta pöperöt tulee tarjoiltua, mutta omistajakin on nyt tyytyväinen. Hommattiin vielä Ikeasta ihan perus muovinen pöytätabletti kupeille alustaksi, niin ei haittaa jos vedet vähän roiskuu. Lemmikkiliikkeissä myytävät suojukset on usein aika hintavia, joten ei kyllä haitannut maksaa tämmöisestä tyylikkäästä versiosta kolme euroa.
Pakko myöntää, että uudelle koiralle oli mukava shoppailla kaikenlaista. Silloin vuosia sitten, kun pentuhankinnat oli ajankohtaisia viimeksi, ei valikoima ollut läheskään nykyisen kaltaista. Tutkittiin Teemun kanssa ihmeissään erilaisia pantoja ja hihnoja suuresta valikoimasta ja nyt sitten toivotaan, että onnistuttiin hankkimaan edes jotenkuten oikeaa kaliiberia olevat varusteet. Tai sitten voi olla, että joudutaan pennun kanssa ensimmäisenä suuntaamaan lemmikkieläinliikkeeseen vaihtamaan välineitä.
Flexi tuskin on kovin tarpeellinen heti alkuun, mutta löydettiin niin hieno ja kevyt versio, että hankittiin sekin nyt sitten valmiiksi metsälenkkejä varten. Olihan siihen saatava myös tuollainen hieno lisäosa, jonka sisälle voi laittaa kakkapusseja tai koiranherkkuja.
Pikkuriikkinen pentupanta ja kevyt hihna meiltä löytyy myös. Niistä olen ehkä eniten epävarma tällä hetkellä, sillän koiran kokoa on hirveän vaikea arvioida pelkkien kuvien perusteella. Viime live-näkemisestä on kuitenkin jo kolme viikkoa aikaa ja pentu on oman arvioni mukaan suunnilleen tuplannut kokonsa tässä ajassa.
Oma peti (tai pari...) on pennun kannalta se ehkä tärkein ostos. On tärkeää, että pentu oppii itselleen sen oman paikan, jonne voi vetäytyä lepäämään ja rauhoittumaan. Ostettiin myös kevythäkki automatkoja varten, ja olisi tarkoitus pitää sitäkin ensin sisällä, että pentu tottuu siihen ja kokee häkin turvallisena paikkana matkustaa. Häkki löytyi itseasiassa Torista käyttämättömänä parillakympillä, eli se oli suorastaan löytö. Ja koska noita petejä nyt tuli krhm.. "vahingossa" hankittua kaksin kappalein, päätettiin sijoittaa toinen ainakin totuttelun ajaksi häkkiin. Saadaan siitäkin samalla pennulle mahdollisimman mukava ja turvallinen lepopaikka.
Ja sitten ne lelut... Mähän olin siis päättänyt, että pennulle ei osteta turhaan leluja etukäteen, kun niitä tulee kuitenkin ostettua pennun saavuttua. Ja saatiin Teemun vanhempien koiran vanhoja leluja myös. Mutta niinhän siinä kävi, että kaikki koirien lelut on vaan niin syötävän suloisia ja ajattelin vaan, että miten ihana tämäkin olisi meidän pennulle. Joten nyt niitä leluja sitten löytyy.
Ja nyt löytyy myös reilun kokoinen säilytyskori leluille! Tämä löytyi ihan sattumalta Ikeasta, ja onkin ihan vasta myyntiin tullut uutuus. Huovasta valmistettu koppa on tyylikäs ja maksoi kympin, eli ei ole mikään huima investointi jos pentu nyt päättää pistää korin palasiksi. Naurettiin Teemun kanssa, että vauva varmaan kapuaa koriin tyytyväisenä leluinensa, ja kolmenkympin koiranpeti jää käyttämättä. :D
Meillä on myös jos jonkinlaista syötävää pennulle valmiina. Pentu saa mukaansa kasvattajalta jotain penturuokaa, johon on tottunut. Kun Teemu oli viikko sitten eläinmessuilla, saatiin sieltä ilmaiseksi vaikka mitä herkkua pennulle, joten niitä riittää nyt. Myös pureskeluhaluihin on hommattu erilaisia purutikkuja. Ollaan pohdittu, että halutaan ruokkia pentua tulevaisuudessa ainakin osittain raakaruualla, joten niitäkin voisi jo käydä ostamassa pakastimeen, niin pennun voisi totuttaa sitten pikkuhiljaa niihin.
Kotona ei ole tarvinnut tehdä hirveästi muutoksia pentua varten. Suurin asia nyt on tuo työ/vierashuoneen ovelle asennettu portti. Halutaan rajata pennulle pienempi alue, mihin jäädä yksin ollessaan. Tämän pitäisi vähentää koiran stressiä, sekä helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse tarkistaa kaikkia huoneita koirankestäviksi aina lähtiessä.
Televisiotasoa olemme myös vähän tuunanneet, sillä alunperin taso on alhaalta avoin. Ostettiin Ikean löytönurkasta hylly kolmella eurolla ja sahattiin siitä sopivan kokoinen kaistale estämään pennun pääsy esimerkiksi uudelle pleikkarille ja johdoille. Myös loput johdot on piilotettu ja matot siirretty varastoon. Pariin paikkaan täytyy vielä levitellä sanomalehtiä valmiiksi.
Siinäpä tärkeimmät! Lähti hieman lapasesta, niin kuin arvata saattaa ensimmäisen vauvan kohdalla. Mutta on häntä niin odotettu, että eiköhän tämä meille sallita. Ja ainiin, yksi syötävän suloinen paitakin oli saatava... Mutta se oli kuitenkin -60% alennuksessa, eli pelkkää säästöä. ;)
Ps. Tänään blogi täyttää jo kolme vuotta! Välillä on kirjoittamisen kanssa ollut hiljaisempia aikoja, ja välillä taas hieman aktiivisempia. Jokatapauksessa, täällä mä edelleen olen rustailemassa teille elämän menosta, ja samaa rataa olisi tarkoitus myös tulevaisuudessa edetä. Huomenna kääntyy siis synttäreiden kunniaksi myös uusi sivu blogin historiassa, kun blogi saa uuden tähden meidän pienestä koiranpennusta. Hänen edesottamuksista saatte todennäköisesti jatkossa siis lukea ihan jopa kyllästymiseen saakka! Mutta nyt siirryn jännittyneenä odottelemaan huomista, ja toivotan teille vielä ihanat vapun jälkimainingit. Tervetuloa toukokuu, sinua onkin jo kaivattu! <3
Ensimmäinen asia, jonka ostin pennulle oli ihanat ruoka- ja juomakupit. Näin nämä aikoinaan jossain blogissa, ja ihastuin samantien. Olin ihan varma, ettei näitä enään myydä missään, kun pennun hankinta tuli itselle ajankohtaiseksi. Onneksi olinkin väärässä, ja sain tilattua veikeät luunmalliset kupit. Vähintään vesikuppi on kuitenkin aina esillä, joten miksei samalla hankkisi omaa silmää miellyttävät versiot osaksi sisustusta. :) Hauvaa tuskin kiinnostaa, minkä näköisestä kiposta pöperöt tulee tarjoiltua, mutta omistajakin on nyt tyytyväinen. Hommattiin vielä Ikeasta ihan perus muovinen pöytätabletti kupeille alustaksi, niin ei haittaa jos vedet vähän roiskuu. Lemmikkiliikkeissä myytävät suojukset on usein aika hintavia, joten ei kyllä haitannut maksaa tämmöisestä tyylikkäästä versiosta kolme euroa.
Pakko myöntää, että uudelle koiralle oli mukava shoppailla kaikenlaista. Silloin vuosia sitten, kun pentuhankinnat oli ajankohtaisia viimeksi, ei valikoima ollut läheskään nykyisen kaltaista. Tutkittiin Teemun kanssa ihmeissään erilaisia pantoja ja hihnoja suuresta valikoimasta ja nyt sitten toivotaan, että onnistuttiin hankkimaan edes jotenkuten oikeaa kaliiberia olevat varusteet. Tai sitten voi olla, että joudutaan pennun kanssa ensimmäisenä suuntaamaan lemmikkieläinliikkeeseen vaihtamaan välineitä.
Flexi tuskin on kovin tarpeellinen heti alkuun, mutta löydettiin niin hieno ja kevyt versio, että hankittiin sekin nyt sitten valmiiksi metsälenkkejä varten. Olihan siihen saatava myös tuollainen hieno lisäosa, jonka sisälle voi laittaa kakkapusseja tai koiranherkkuja.
Pikkuriikkinen pentupanta ja kevyt hihna meiltä löytyy myös. Niistä olen ehkä eniten epävarma tällä hetkellä, sillän koiran kokoa on hirveän vaikea arvioida pelkkien kuvien perusteella. Viime live-näkemisestä on kuitenkin jo kolme viikkoa aikaa ja pentu on oman arvioni mukaan suunnilleen tuplannut kokonsa tässä ajassa.
Oma peti (tai pari...) on pennun kannalta se ehkä tärkein ostos. On tärkeää, että pentu oppii itselleen sen oman paikan, jonne voi vetäytyä lepäämään ja rauhoittumaan. Ostettiin myös kevythäkki automatkoja varten, ja olisi tarkoitus pitää sitäkin ensin sisällä, että pentu tottuu siihen ja kokee häkin turvallisena paikkana matkustaa. Häkki löytyi itseasiassa Torista käyttämättömänä parillakympillä, eli se oli suorastaan löytö. Ja koska noita petejä nyt tuli krhm.. "vahingossa" hankittua kaksin kappalein, päätettiin sijoittaa toinen ainakin totuttelun ajaksi häkkiin. Saadaan siitäkin samalla pennulle mahdollisimman mukava ja turvallinen lepopaikka.
Ja sitten ne lelut... Mähän olin siis päättänyt, että pennulle ei osteta turhaan leluja etukäteen, kun niitä tulee kuitenkin ostettua pennun saavuttua. Ja saatiin Teemun vanhempien koiran vanhoja leluja myös. Mutta niinhän siinä kävi, että kaikki koirien lelut on vaan niin syötävän suloisia ja ajattelin vaan, että miten ihana tämäkin olisi meidän pennulle. Joten nyt niitä leluja sitten löytyy.
Ja nyt löytyy myös reilun kokoinen säilytyskori leluille! Tämä löytyi ihan sattumalta Ikeasta, ja onkin ihan vasta myyntiin tullut uutuus. Huovasta valmistettu koppa on tyylikäs ja maksoi kympin, eli ei ole mikään huima investointi jos pentu nyt päättää pistää korin palasiksi. Naurettiin Teemun kanssa, että vauva varmaan kapuaa koriin tyytyväisenä leluinensa, ja kolmenkympin koiranpeti jää käyttämättä. :D
Meillä on myös jos jonkinlaista syötävää pennulle valmiina. Pentu saa mukaansa kasvattajalta jotain penturuokaa, johon on tottunut. Kun Teemu oli viikko sitten eläinmessuilla, saatiin sieltä ilmaiseksi vaikka mitä herkkua pennulle, joten niitä riittää nyt. Myös pureskeluhaluihin on hommattu erilaisia purutikkuja. Ollaan pohdittu, että halutaan ruokkia pentua tulevaisuudessa ainakin osittain raakaruualla, joten niitäkin voisi jo käydä ostamassa pakastimeen, niin pennun voisi totuttaa sitten pikkuhiljaa niihin.
Kotona ei ole tarvinnut tehdä hirveästi muutoksia pentua varten. Suurin asia nyt on tuo työ/vierashuoneen ovelle asennettu portti. Halutaan rajata pennulle pienempi alue, mihin jäädä yksin ollessaan. Tämän pitäisi vähentää koiran stressiä, sekä helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse tarkistaa kaikkia huoneita koirankestäviksi aina lähtiessä.
Televisiotasoa olemme myös vähän tuunanneet, sillä alunperin taso on alhaalta avoin. Ostettiin Ikean löytönurkasta hylly kolmella eurolla ja sahattiin siitä sopivan kokoinen kaistale estämään pennun pääsy esimerkiksi uudelle pleikkarille ja johdoille. Myös loput johdot on piilotettu ja matot siirretty varastoon. Pariin paikkaan täytyy vielä levitellä sanomalehtiä valmiiksi.
Siinäpä tärkeimmät! Lähti hieman lapasesta, niin kuin arvata saattaa ensimmäisen vauvan kohdalla. Mutta on häntä niin odotettu, että eiköhän tämä meille sallita. Ja ainiin, yksi syötävän suloinen paitakin oli saatava... Mutta se oli kuitenkin -60% alennuksessa, eli pelkkää säästöä. ;)
Ps. Tänään blogi täyttää jo kolme vuotta! Välillä on kirjoittamisen kanssa ollut hiljaisempia aikoja, ja välillä taas hieman aktiivisempia. Jokatapauksessa, täällä mä edelleen olen rustailemassa teille elämän menosta, ja samaa rataa olisi tarkoitus myös tulevaisuudessa edetä. Huomenna kääntyy siis synttäreiden kunniaksi myös uusi sivu blogin historiassa, kun blogi saa uuden tähden meidän pienestä koiranpennusta. Hänen edesottamuksista saatte todennäköisesti jatkossa siis lukea ihan jopa kyllästymiseen saakka! Mutta nyt siirryn jännittyneenä odottelemaan huomista, ja toivotan teille vielä ihanat vapun jälkimainingit. Tervetuloa toukokuu, sinua onkin jo kaivattu! <3
Tunnisteet:
koira,
pentu,
podengo,
portugalinpodengo,
shoppailua,
uutta
lauantai 15. huhtikuuta 2017
Meille tulee vauva!
Täällä aletaan olla jo valmiina vastaanottamaan uusi perheenjäsen! ♥
Niin ihanaa, niin jännittävää!
·
·
Hehee, toivottavasti edes jonkun teistä piti miettiä kahdesti otsikon nähdessään. Sori, en voinut vastustaa kiusausta. :3 Mutta meille todellakin tulee vauva, nimittäin pieni ja karvainen hauvavauva!
Mulla ja Teemulla on jo pitkään ollut haaveena kasvattaa perhettä yhdellä nelijalkaisella jäsenellä. Löytyyhän meidän molempien lapsuudenkodista koiria, ja kun niihin on tottunut, tuntuu elämä ilman koiria melko tyhjältä toisinaan. Mutta koiran hankinta on ollut sellaista "sitten joskus" ajattelua, mitä tulee harrastettua vähän turhankin ahkerasti. Syksyllä alettiin harkita vakavasti koiran ottamista ja miettiä meille sopivaa rotua tarkemmin. Asiaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, että monet rodut tuppaavat olemaan kovin ylijalostettuja ja sairaita, varsinkin kun toiveissa oli pieni koira, joka sopii hyvin meidän kerrostaloasuntoon. Pohdimme, että voisi olla parempi ottaa sekarotuinen pentu, ja seurasimmekin nettipalstojen ilmoituksia tiheästi. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että sekarotuisen pennun hankintaankin alkoi tulla mutkia matkaan. Pentueet eivät olleet oikeastaan ennustettavissa, joten kaiken aikaa täytyi "olla vähän varpaillaan". Lisäksi pentujen alkuperästä ei voinut oikein olla varma, ja varsinkin pienten rotujen kohdalla tuli vastaan epäilyjä pentutehtailusta. (Mikä on ehkä kaikista kamalinta ja niin sydäntä raastavaa touhua.) Fakta on toki myös se, että kaksi sairasta rotukoiraa risteyttämällä tuskin saadaan kovin terveitä sekarotuisiakaan. Kaikki tuo epävarmuus sai meidät lopulta luopumaan pienestä sekarotuisesta haaveilusta.
Taisimme aluksi vähän lannistua, kun uuden perheenjäsenen hankinta alkoi niin kivisesti. Mutta vastoinkäymisistä saa voimaa, ja mä en tunnetusti ole mikään luovuttajasielu. Harmittaa, kun en tarkalleen muista, miten löysin portugalinpodengot. Todennäköisesti olin visusti päättänyt löytää pienen, lyhytkarvaisen, ihmisystävällisen ja oikean koiran näköisen koirarodun hinnalla millä hyvänsä. Ja kyllähän se sieltä sitten jostain vastaan tuli pienen kaivelun jälkeen! Musta on hassua, miten en tietääkseni koskaan ole törmännyt podengoihin edes kuvissa. Olen kuitenkin niin pitkään kuin muistan, ollut vannomaton koiratyttö. Se pihapiirin vaahtosammutin, joka juoksee iloisesti tervehtimään jokaista nelijalkaista otusta, joka on varustettu hännällä. Koirakirjoja on kahlattu kannesta kanteen ja koiratapahtumia ja näyttelyitä kierretty ahkerasti. Ja podengot kuuluvat vielä samaan roturyhmään, kuin meidän basenjit Mocca ja Tosca. Olin elänyt siinä uskossa, että tiedän jokaisen koirarodun ulkonäöltä. Mutta ei, pieni sileäkarvainen portugalinpodengo oli jotenkin onnistunut välttelemään mua, ja kun selasin kyseisen rodun edustajien kuvia netistä, voin sanoa että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näytin kuvia Teemulle ja todettiin yhdessä, että tässä on meidän tuleva koira. <3
Tässä pieni tiivistelmä portugalinpodengojen rotuyhdistyksen sivuilta:
"Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu. Se on vanha metsästyskoirarotu ja sitä käytetään rodun kotimaassa siihen tehtävään vielä tänä päivänäkin. Portugalinpodengo kuuluu FCI 5:n roturyhmässä alkukantaisten rotutyyppiin.
Podengoja on kolmea eri kokoa: iso (grande), keskikokoinen (medio) ja pieni (pequeno). Turkinlaadut ovat sileäkarvainen (liso) ja karkeakarvainen (cerdoso). Rotumuunnoksia on täten yhteensä kuusi. Näyttelyissä rotumuunnokset esitetään aina erikseen, mutta juoksukilpailuissa kokoluokat kisaavat yhdessä."
(Tässä on ehkä yksi syy podengojen pysymiseen pimennossa multa. Vaikka Suomessa on eniten nimenomaan pieniä sileäkarvaisia podengoja, kuvissa esiintyy usein karkeakarvaiset muunnokset, jotka eroavat ihan huomattavasti sileäkarvaisista. Tuon karkeakarvaisen muunnoksen ulkonäkö on omalla tavallaan "epäsiistimpi", eikä miellytä niin paljon mun silmää, joten en ole koskaan edes tullut perehtyneeksi siihen, että rodusta löytyy erikarvaisia muunnoksia.)
Lopullinen päätös syntyi kuitenkin, kun perehdyimme tarkemmin podengojen rodunomaisiin luonteenpiirteisiin. Ne, hurmaavan ulkonäön kanssa, vastaavat oikeastaan tarkalleen sitä, mitä me koiralta toivomme. Podengot ovat alkukantaisuutensa ansiosta myös terveitä, eikä nillä ole todettu juurikaan periytyviä sairauksia!
"Portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja
ystävällinen, mutta myös peloton ja erittäin toimelias ja aktiivinen
koira. Siitä on todella helppo pitää, mm. sen tomeruuden vuoksi, vaikka
sen herkkähaukkuisuus saattaa koitua joskus ongelmaksikin asti.
Portugalinpodengo saattaa alkuperästään ja alkukantaisuudestaan johtuen
olla toisinaan hieman varautunut kohdatessaan uusia tilanteita ja
asioita. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa arkuuteen, sitä
portugalinpodengo ei missään nimessä saa olla.
Portugalinpodengo todella kiintyy omistajaansa ja on
yleensä ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille edellyttäen,
että on saanut niihin jo pennusta asti tutustua. Se vaatii liikuntaa ja
huomiota ja pitää leikkimisestä. Se siis sopii monenlaiseen
harrastamiseen ja on aktiiviselle ihmiselle hyvä valinta."
Tämän
juuri meille oikean rodun löytymisen jälkeen rattaat alkoivatkin sitten
pyöriä vinhasti eteenpäin. Vuodenvaihteen jälkeen laitoin ensimmäiselle
kasvattajalle viestiä, ja sainkin häneltä ihanan vastauksen. Jäimme
odottamaan kesällä mahdollisesti syntyvää pentuetta, ja siitä meille
ehkä syksyllä muuttavaa pentua. Liityin portugalinpodengojen facebook
ryhmään ja itkin sisäisesti, kun feediin tipahteli päivittäin toinen
toistaan suloisempia podengoja. Kun päätös oli vihdoin tehty, odottavan
aika oli raastavan pitkä. Ja sitten eräänä maaliskuun alun aamuna,
siinä he olivat. Seitsemän täydellistä, vasta syntynyttä, pientä
sileäkarvaista portugalinpodengoa puhelimeni näytöllä. Luulen, että
tuossa vaiheessa toimin kuin sumussa, enkä antanut järjelle sanan
valtaa.Tärisevin sormin naputtelin kasvattajalle viestiä, samalla pienen
innostuksen kasvaessa sisälläni. Järki yritti huudella, että äläs nyt
turhaan liikaa intoile, kaikki pennut ovat tässä vaiheessa varmasti jo
alustavasti varattuina. Toisin kuitenkin kävi, ja yksi tuon pentueen
kuudesta tytöstä kasvaa parhaillaan kohisten sisarustensa kanssa,
voidakseen muuttaa pian uuteen perheeseensä. <3
Ja
täällä odotetaan häntä jo malttamattomina! Kuten kuvista näkee,
esimerkiksi koiraportti on jo asennettuna paikoilleen. (Kiitos super
paljon ihana Taija sekä portista "yli" kasvanut kummipoika! <3)
Tarkkasilmäisimmät saattoivat kummastella porttia jo synttäripostauksessa.
Saimme myös aika osuvan sisustuskyltin lahjaksi äidiltä. Kyllä se vaan
on ihan eri asia tulla tyhjään kotiin, kuin sellaiseen, jossa joku
odottaa onnellisena tervehtien ja häntä villisti vispaten. Myös
koirakirjat ovat olleet ahkerassa käytössä. Mulla oli pari kirjaa
valmiina niiltä ajoilta, kun meidän mummokoirat oli vielä pentuja ja
lisää koirakirjoja saatiin Teemun vanhemmilta joululahjaksi. Eiköhän
näillä eväillä onnistuta kasvattamaan meidän tytöstä ihan
yhteiskuntakelpoinen yksilö. :)
Että
tämmöinen pieni suuri salaisuus on muhinut mun mielessä jo jonkin
aikaa! Hihii, en voisi olla enempää innoissani, ja maailmaa
tarkastellaankin tällä hetkellä aika lailla vaaleanpunaisten koiranpentu
-lasien läpi. Oletteko melkeen yhtä innoissanne tästä uutisesta kuin
mekin? ;)
Ihanaa ja koiranpennun tuoksuista pääsiäistä kaikille!
Tunnisteet:
koira,
koirat,
podengo,
popo,
portugalinpodengo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















