Näytetään tekstit, joissa on tunniste lifestyle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lifestyle. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Mallikuvausta, ihoanalyysi ja pieni mökki pellolla



Eilen vieteltiin vähän erilaista ja toiminnantäyteistä maanantaita. Aamuksi oli laitettu kello soimaan, että ehditään kymmeneksi Kalasatamaan seurailemaan mulle vähän vieraampia touhuja. Rakas kummipoika oli ensimmäisissä mainoskuvauksissaan, ja koko homma olikin varsin jännittävää, tosin tätiä taisi jännittää enemmän kuin reipasta ja aina iloista Antonia. Meno oli tosiaan vauhdikasta, ja pienen miehen lisäksi äiti ja täti pääsi myös hommiin ja hikoilemaan, kun yritettiin pysyä tuon astetta innokkaamman ja kiireisen tyypin perässä. <3


Kalasatamasta matka jatkui keskustaan, jossa parkkipaikan löydyttyä käytiin ohimennen myös paikantamassa meidän lukko rakkauden sillalta. Sielä se edelleen killui, paraatipaikallaan!

Keskustassa hengailuun oli tosiaan ihan syynsäkin, sillä sain tulevalta anopilta lahjakortin ihoanalyysiin SiluettiSpahan. Siluetti sijaitsee ihan loistavalla paikalla pohjoisespalla, ihan keskustan sykkeessä. Selviydyttiin Antonin kuvauksista sen verran ajoissa, että ehdittiin vielä ennen analysointia käymään kahvilla Aschanissa.



Jumalaisia palleroita suoraan taivaasta! Tai suoraan Havaijilta. Nää bubbiessit oli mulle ihan täysin uusi juttu, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on kuorrutettu, käsin syötävä jäätelö. Ja voi herranjestas voiko joku oikeasti olla näin älyttömän hyvää? Meidän suloiset palleroiset oli passionhedelmä ja vadelmainen valkosuklaa ja voi apua se oli rakkautta ensipuraisulla. Seuraava ajatus oli, että miksei näitä myydä kaupassa?? Seuraava ajatus; voikohan näitä valmistaa itse? Ja vastaus on itseasiassa että voi! Joten seuraava juttu joka lähtee kokeiluun, on nämä taivaalliset Bubbiessit.






Mielestäni Espan alue on yksi kauneimmista paikoista Helsingissä kesäisin. Syy voi olla osittain siinä, että Espan seutu on melko epäsuomimaista vyöhykettä. Espalla tuntuu enemmän sellaista keskieurooppalaisen vanhankaupungin tuntua.

Ja hei tuossa ainokaisessa, vajavaisessa ja ylivalottuneessa asukuvassa näkyy yksi vaatekaapin uusista tulokkaista. Bongasin tuon höyhenen keveän ja ohuen paitapuseron BikBokin aleista, ja olin aika onnellista tyttöä, kun paidassa komeili -50% lappu. Ja ei kun kassan kautta kotia. Paidassa on ihana kuosi ja väri, joka ei oikein ehkä pääse tässä oikeuksiinsa. Täydellinen vaate kesään!


Tuntui hassulta astua pois Pohjoisesplanadin hälinästä, matkustaa hissillä kuudenteen kerrokseen, ja astua ulos aivan kuin toisessa maailmassa. Kiireestä ja hälinästä ei ollut ylhäällä tietoakaan, vaan minut vastaanotti seesteinen ja rauhallinen tunnelma erittäin ystävällisellä asiakaspalvelulla maustettuna.

Ensimmäisenä astuessani sisään, minulle tarjottiin pehmoiset tohvelit jalkaan, ja ohjattiin istumaan odotustilan pehmeille sohville. Hetken päästä sain täytettäväkseni esitietolomakkeen, sekä kupillisen lattea. Pian hoitaja pyysi minut seuraamaan hoitohuoneeseen.

Ihoanalyysi tehtiin laitteella, johon asetettiin otsa ja leuka, ja se räpsi muutaman kuvan kasvoista. Kuvien oton jälkeen hoitaja analysoi kuvia ja niissä näkyviä ihomuutoksia tai -vaurioita kuva kuvalta asiakkaan kanssa. Ihon eri piirteitä verrataan myös prosentuaalisesti muihin saman ikäisiin, mistä saa myös vähän osviittaa, onko ihon tila parempi vai huonompi kuin muilla saman ikäisillä keskimäärin. Analyysistä sai selville rypyt, epäpuhtaudet, syvät ja ihon pinnassa olevat läikät ja ihomuutokset, UV-vauriot sekä laajentuneet ihohuokoset. Ja voi miten mielenkiintoista kaikki tuo info olikaan! Oma ihoni on kuitenkin käynyt läpi melko ärhäkän aknen, ja tähän peilaten se on jo pelkästään aknen jäljiltä katsottuna erinomaisessa kunnossa. Kyllä tuollaista on aina aika mukava kuulla omista kasvoista, jotka ovat kuitenkin aika olennainen osa meitä.

Mun ihosta selvimmin esillä ovat auringon vaikutukset, ja ne ah-niin-ihanat pisamat jotka pelmahtaa kasvoille viiden auringossa vietetyn minuutin jälkeen. Ne ovat kuitenkin osa mua, eikä hoitajakaan ollut yhtään huolestunut niistä. Mitään syvempää vauriota mun kasvoille ei ole syntynyt, ja näin myös mahdollisuus altistua ihosyövälle on varsin pieni. (Tämäkin oli niin lohduttavaa tietoa!) Kuvissa melko tummana kaarena näkyi mun ihan yläotsa, joka pääsi kärvähtämään Kroatiassa. Hauskaa, että ei sitä tietenkään paljaallaa silmällä enää erota, mutta erikoiskameroilla katsottuna erottuu selkeästi tummempana kaistaleena. Muistakaa siis ihmiset suojautua riittävästi auringolta! Varsinkin poskipäät ottaa tehokkaasti osumaa, kun aurinkolasit vielä heijastavat niihin auringonvaloa tuplatehokkaasti. Hoitaja kertoi, että minimi suojakerroin suositus kasvoille on SK30, ja mieluiten ihan SK50. Hän totesi itsekin, että se olisi ideaalia, mutta eihän kukaan sitä tietenkään noudata, koska lähes kaikki tavoittelevat kuitenkin edes kevyttä päivetystä värittömyyden sijaan.

Summa summarum; ihollani ei ole mitään suurta hätää, ja se voi ihmeellisen hyvin aknetaustan huomioonottaen. Toki aina on riskinä sairastuminen aikuisiän akneen, mutta sekin on sellainen asia, mihin en voi oikeastaan itse juuri vaikuttaa. Ne asiat, mihin lähdettäisiin mun kasvoilla kiinnittämään huomiota, on pintakuivuus ja laajentuneet ihohuokoset. Tärkeää on siis hyvä kosteutus, sekä ei-alkoholipitoisen kasvoveden käyttö ihohuokosille. Pintakuivan ihon rakennetta pyritään myös hajottamaan esimerkiksi kuorinnalla, niin että ihoa saadaan puhdistettua ns. pintaa syvemmältä. Tähän hoitaja suosittelikin mulle timanttihiontaa, joka uudistaa ja puhdistaa ihoa hellävaraisesti.

Kävin itse "pelkästään" analysoitavana Siluetissa, mutta voin vain kuvitella miten ihana paikka on mennä ihan oikeasti käsiteltäväksi vaikkapa kasvohoitoon tai minulle suositeltuun timanttihiontaan. Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi vierailukseni SiluettiSpassa, sillä kokemus oli erittäin mieluinen. Sain Siluetissa osakseni asiantuntevaa, ystävällistä ja kaikin puolin arvostettavaa asiakaspalvelua, ja pääsin rentoutumaan rauhallisessa tunnelmassa, sekä sain lisäksi mukaani loistavaa faktaa ja ohjeita oman ihoni hoitoa varten.

Ihoanalyysini aikana uhkaavat ukkospilvet olivat kerääntyneet Helsingin taivaalle. Ja kyllä saatiinkin niskaan aikamoiset vesilastilliset, kun lähdettiin ajelemaan kohti Mummin ja Äijän siirtolapuutarha mökkiä. Onneksi oltiin tajuttu aamulla napata sateenvarjo mukaan, minkä suojissa juostiin parkkipaikalta mökin pihaan.









Kirjoittelin teille myös viime vuonna meidän Mummin ihanasta pienestä siirtolapuutarhasta Minimökillä -postauksessa. Fiilikset paikasta eivät ole vuodessa muuttuneet mihinkään, vaan rakastan tuon paikan tunnelmaa edelleen yli kaiken. Mummi ja Äijä hoitavat pientä maatilkkuaan niin suurella rakkaudella, ettei siinä voi muuta kuin ihastella kunista lopputulosta, jossa heidän kädenjälkensä näkyy kaikkialla. Tänä vuonna mökillä on edessä vähän suurempaa operaatiota, kun veljeni on palkattu maalaamaan kaikki mökin ulkoseinät. Tuo on yksi niistä paikoista, joista mut löytää varmasti vielä useaan otteeseen kesän aikana. <3 Taas meillä vierähti kuusi tuntia kuin hujauksessa, ja pidempäänkin olisi viihtynyt.

Kun me illalla sitten lopulta oltiin ajelemassa kotia kohti, Teemukin totesi että tuntuu siltä että tänään on ehditty tehdä vaikka mitä. Ja niin me kyllä ehdittiinkin! Juuri tällaisia, tapahtumarikkaita ja touhuntäyteisiä päiviä toivon lisää kesääni. Niin, että ehtisin viettää mahdollisimman paljon aikaa mulle rakkaiden ihmisten kanssa. :)

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kesän ensimmäinen viikko

Tällä viikolla olen nauttinut...


...Myöhäisistä aamuista, jolloin voi rauhassa väsäillä aamupalaa ja linnottautua hyvän kirjan kanssa parvekkeen sohvalle aurinkoon. <3




...Yhden supersuloisen pienen miehen seurasta useampanakin päivänä. Voi miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun saa täteillä tämmöistä pikkuhurmuria! (sydänsilmäemoji) Ja hei katsokaa nyt noita hupparisankareita, mä en vaan kestä! <3


...Shoppailusta. Tai vähintäänkin hullaantunut! Aivan ihania yksilöitä on löytänyt tiensä mun vaatekaappiin, ja niitä saattekin varmasti nähdä täällä piakkoin.

...Kesäkuusta, vaikka nyt muutaman päivän onkin puhaltaneet aikamoiset tuulet täällä päin.

...Äidin (ja okei myös Heikin) tekemästä ruuasta, sekä köyhistäritareista. <3



 ...Kunnon lihasrääkistä, jonka jäljiltä kaikki paikat on edelleen ihan jumissa. :D

...Suursiivouksen jälkeisestä puhtaasta ja siististä kodista. Ja okei, kai mä jollain masokistisella tavalla välillä nautin siitä siivoamisestakin.

...Mansikoista ja kermavaahdosta.

...Jäätelöstä, joka maistui ihan lapsuudelta. <3


Mistä sinä olet nauttinut kesäkuun ensimmäisellä viikolla? :)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Olympus Pen Mini E-PM2 ♥

Perheeseemme on liittynyt uusi tulokas. Se on pieni, kaunis ja omalla tavallaan vahinkolapsi. :D Kauan toivottu ja haaveiltu, mutta varsin yllättäen hankittu. Saanko esitellä Olympuksen minijärkkärin!

Päätin sitten tosiaankin toteuttaa tämän yhden haaveen josta teillekin jo mainitsin. En osannut odottaa, että päätös tapahtuisi näin nopeasti. Menin ostamaan ihan jotain muuta, ja palasin kotiin uuden kameran kanssa. Ei hirveen mun tyylistä, sillä olen yleensä melko pihi ja tarkka rahankäytöstä.


Nyt ollaan noin viikon verran painittu mun uuden toverin kanssa. Ero Canoniin on nimittäin melkoinen, eikä kaikki säädöt oikein vieläkään meinaa asettua kohdilleen. Mutta hiljaa hyvä tulee, eikä hyvin vakuutettu kamerauutuus ole ainakaan vielä lentänyt seinään.

Olympuksen olisi tarkoitus matkata meidän mukana Kroatiaan ja ikuistaa meidän lomaa, joten toivottavasti löydetään yhteinen sävel viimeistään siellä. :D Yksi tärkeimmistä syistähän tämän hankintaan oli juurikin tuo kompakti koko, mikä on varsinkin reissun päällä erittäin tervetullutta!


Mun on hirveän vaikea sanoa tästä kamerasta vielä juuta eikä jaata, mutta kun säädöt käy tutuiksi, voisin esitellä teille enempikin mitä kaikkea kameran kätköistä löytyykään ja mistä kehittyy ne omimmat kuvaustekniikat. Mutta älkää huoliko, kuulette, ja ennen kaikkea näette, tästä kaverista kyllä vielä!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Parin viikon rutistus

Arvatkaas mitä. Meidän reissuun on enää alle kaksi viikkoa! Aika on vierinyt ihan hurjaa vauhtia tässä kevään mittaan, ja nyt yhtäkkiä loma odottaakin ihan nurkan takana. En millään malta odottaa, sillä en oikeasti voisi olla enemmän innoissani tästä matkasta.

Vähän tuon häämöttävän loman inspiroimana aattelin myös toteuttaa pienen parin viikon rutistuksen. Viimeisen viikon aikana mua ei nimittäin ole salilla nähty työkiireiden, sairastelun ja synttärivalmisteluiden viedessä kaiken ylimääräisen ajan elämästä. Nyt olisi tarkoitus siis tehdä tähän asiaan muutos, sekä samalla katsella vähän tarkemmin, että mitä sinne suuhun tulee pistettyä. Synttäriherkkuja tuli taas vedeltyä enemmän kun laki sallii, joten nyt onkin hyvä palata takaisin ruotuun. Se voikin sitten olla, että seuraavat kaksi viikkoa mua näkee lähinnä töissä ja salilla, ja siinä välissä kotona nukkumassa, kunnes rumba starttaa taas seuraavana aamuna. Huh.


Mun Yves Rocherin tilaus, ja sen "pääjuttu", ei olisi voinut parempaan saumaan saapua. Nimittäin nyt saan yhdistettyä tähän parin viikon detox-kuurin myös kätevästi. Kyseistä litkua tulisi siis nauttia litra päivässä, ja tuloksia näkyä kiinteytymisenä, kun kuona-aineet lähtee liikenteeseen. Mulle tän päätehtävä on saada itseni juomaan riittävästi. Mä oon ihan tosi huono juomaan vettä, varsinkin näitä suosituksissa olevia litramääriä. Mulle saattaa usein iskeä jopa ihan hedari ainoastaan siitä syystä, etten ole muistanut juoda riittävästi vettä. Niinpä detox-kuuri on oiva keino huijata itseni juomaan ja ylipäänsä muistuttaa siitä, kuinka paljon sitä nestettä oikeen päivässä pitäisi litkiä. (Ja okei, onhan tää ehkä aika koukuttavan makusta myös...)




Tarttuhan siihen tilauksen kylkeen sitten vähän kaikkea muutakin. Parin euron kaakaon ja appelsiinin tuoksuista suihkugeeliä ei vaan voinut vastustaa. Myös luomu -kasvovoide lähti kokeiluun. Loput tuotteet tulikin sitten kaupan päälle, eli vartalovoide, tehovoide jaloille ja pikkuruinen bb-voidetesteri. Kaikkea ihanaa pientä kosmetiikka härpäkettä.

Huomenna siis paluu salille kahvakuulailun merkeissä! Jepjep, pidän itteni niin kiireisenä, että tää pari viikkoa menee varmaan melkeen liian nopeesti! :D Oikein energistä ja vauhdikasta viikkoa teille kanssa sinne ruudun toiselle puolelle! <3

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Iltakävelyllä

Hei vaan taas! Miten on viikko lähtenyt rullailemaan? Mun päivä oli tällä kertaa lähes normaali, kun olin ihan ihmisten aikoihin töissä, ja illalla ehti jopa tehdä jotain ennen sänkyyn kaatumista. Korviini on kantautunut villejä huhuja, että tämä kevät olikin sitten tässä, joten auringonpaisteesta on otettava kaikki irti vielä kun suinkin ehtii. Niimpä suunnattiin Teemun kanssa nauttimaan viimeisistä auringon säteistä mun töiden jälkeen. Kuulostaa jotenkin tosi keski-ikäiseltä sanoa, että käytiin kävelyllä. Eihän kukaan käy kävelyllä, ellei omista koiraa.. No, me joka tapauksessa käytiin kävelyllä, ja ollaan ylpeitä siitä! :D Tai kuulostaisiko viisaammalta, jos sanoisin että kävin vähän ulkoiluttamassa itseäni? Tai Teemuani? Okei, ei ehkä.

Miksi näytän manaatilta.



Oltiin niin ylpeitä tästä huimasta suorituksesta, että lähikaupasta oli haettava jätskit palkinnoksi! Tai ehkä pasta oli lopussa, ja jäätelölaarin alennukset hyppäsi ohimennen silmään.. Ken tietää.

Tänään oli myös ohjelmassa parvekkeen lattialaattojen asennus. Perjantaisella Ikeareissulla tarttui mukaan kuusi pakettia muovisia "laattoja", joista saa rakennettua ikäänkuin uuden lattian parvekkeelle. Koska meidän parveketta ei ole lasitettu, niin siellä on vaan tommonen ankee betonilattia, mikä ei oo kovin kiva sukkasilteen tai paljan jaloin talsia. Niimpä tän nerokkaan keksinnön avulla saadaan heti ihan uutta ilmettä meidän pienelle parvekkeelle! Luultavasti tässä ei ole teille mitään tolkkua, mutta ei hätää, kuvia seuraa vielä sitten valmiista partsista. Uuden sohvakokonaisuuden pitäisi saapua viikonlopulla, juuri sopivasti vastaanottamaan pakkasta ja lumisateita! Ja tosta lattiastakin tuli aika makee, vaikka itse sanonkin. Pari pakettia laattoja pitää vielä napata mukaan sitten samalla kun haetaan sohva kotiin.

Ikeasta mukaan tarttui myös monia aika kivoja ideoita sisustuksen suhteen. Löydettiin esimerkiksi just täydellinen pöytä toiseen makuuhuoneeseen. (Hitto kun en tiedä miksi sitä pitäisi kutsua. Työhuone? Vierashuone? Random huone, joka on vaan ihan pirun kätevä olla olemassa?) En malta odottaa, että saadaan sekin huone valmiiksi, niin saan laitettua siitä tännekin kuvaa. Että saisitte vähän ideaa siitä, mistä se ämmä jaksaa vauhkota joka postauksessa.

Mä aattelin, että voisin ihan vakavissani koittaa välillä pitää nää postaukset tälleen vähän lyhkäsempinä. Ihan vaikka vaan päivän asua, ja pari sanaa siitä? Vai mitä olette mieltä? Musta tuntuu, että sillon kun sitä aikaa kirjoittelulle vihdoin löytyy, juttua tulee sitten senkin edestä. Plää, en mä tiedä. Tai ei se mua ainakaan haittaa, jos kuvat on välillä näin puhelimella napsittuja eikä mitään mitan kanssa mietittyjä sommitelmia, ja jos tekstit on vähän vähemmän kun puolikas elämäntarina kerralla. Joo, ehkä nyt on hyvä aika siis päättää tämä postaus. Oikein rattoisaa viikonalkua, palaillaan taas lähitulevaisuudessa!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Koti kuntoon kevääksi

Heipparallaa! Niin paljon kuin olisinkin halunnut naistenpäivänä postailla teille kuvia kauniista naistenpäivätulppaaneista ja toivottaa ihanaa naistenpäivää kaikille kauniille ja ihastuttaville naisille sinne ruudun toiselle puolelle, mun fiilis ei yksinkertaisesti vaan ollut sellainen. Taas tuli aamulla kiire töihin, ulkona näytti yhtä tasaisen harmaalta kuin suunnilleen satana sitä edeltäneenäkin päivänä, ja muuten vaan kaikki tuntui tahmealta. Kyllähän te tiedätte ne päivät. Voisinhan mä ottaa teille kuvia tulppaaneista ja teeskennellä, että mulla oli maailman ihanin naistenpäivä, mutta kun ei vaan ollut. Joten mitä sitä turhaan väkisin vääntämään. Pysyttelin kiltisti suu supussa, ja annoin päivän mennä menojaan. Ja onneksi annoin. Sillä tän päivän fiiliksellä on siihen eroa kuin yöllä ja päivällä!



Aina silloin kun se huono päivä iskee, on jotenkin tosi vaikea sisäistää, ettei se ole pysyvä olotila. Ja mulla hyvien ja huonojen päivien vaihtelut on juurikin näin radikaaleja. Huonona päivänä jokainen pieni vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, hyvinä päivinä niitä ei edes huomaa. Toimii toki myös toisin päin, sillä huonoina päivinä pieniä hyviä asioita ei osaa lainkaan arvostaa, ja hyvänä päivänä iloitsee ihan kaikista pienimmästäkin jutusta. Nyt joku varmaan diagnosoi mulle tästä jonkun mielenterveyshäiriön, mutta näin se mulla vaan jostain syystä menee. Näin jälkikäteen tarkasteltuna sekin päivä olikin oikeastaan ihan hyvä. Joo, saatoin nauttia aamukahvini pilaantuneen maidon kera, ja voida pahoin monta tuntia kyseisen tapahtuman jälkeen. Joo, saattoi tulla kiire töihin, kun semilikaiset hiukset eivät suostuneet yhteistyöhön. Mutta sitten ne pienet asiat, jolle en osannut antaa tarpeeksi arvoa. Työpäivä sujui ilman suurempia ongelmia, suht nopeasti ja vaivattomasti. Ihana Teemu oli pessyt Kuplan mun töiden aikana ja ostanut mulle kukkia. <3 Kävin höpöttelemässä ja nauramassa Heidin luona, kun väkerrettiin sen hiusten parissa. Heidi oli väsännyt työn raskaan raatajalle tosi hyvää katkarapusalaattia. <3 Oikestaan mun päivähän olikin ihan hyvä! Mulla on vaan ikävä tapa leimata koko päivä huonoksi pelkän aamun tai illan perusteella, vaikka oikestaan sehän on se kokonaisuus joka ratkaisee.


Mutta se siitä, täällä ollaan jo nokka vahvasti kohti tulevaa ja tätä päivää! Kuten olen monet kerrat jo maininnutkin, sisustusinto on aivan jäätävän suuri tällä hetkellä. Tai oikeastaan uudistus- ja järjestysinto myös. Siitä asti, kun me muutettiin tänne, ton työ/vieras/mikälie toisen huoneen sisustus ei vaan jotenkin ole miellyttänyt mua. Niimpä nyt oon kuvannut kaikki huoneen kalusteet ja ne lähtevät myyntiin lähipäivinä! Huoneeseen siirtyy yksi lipasto meidän makkarista, ja perjantaina käydään hakemassa Ikeasta vähän lisää täytettä meidän "ylimääräiseen" huoneeseen. Fakta on se, että meillä on sen verran paljon tavaraa, että ilman toista huonetta ei mitenkään selvittäisi. Säilytystila loppuisi yksinkertaisesti kesken. Siksi oon kyllä tyytyväinen, että muutettiin alunperinkin kolmioon. Jos mä jotain vihaan, niin sitä kun tavaraa pursuaa joka paikasta, eikä niille ole omia säilytyspaikkojaan.

Ja niin, mulla on tosiaan hyvin kunnianhimoinen tavoite käydä kaikki meidän kaapit ja lipastot läpi, heittää kaikki turha ja ylimääräinen pois tai kirpparille, ja muutenkin laittaa koko huusholli järjestykseen. Tämä tavoite yltää ihan meidän varastokoppiinkin saakka! Joten älkää ihmetelkö, jos mua ei näy täällä blogin puolella. Olen luultavasti raivaushommissa. :D



Myös perveke herätellään tänä keväänä henkiin. Viime vuonna muutettiin tänne sillä tavalla keskellä kesää, että parvekkeelle iskettiin vain pari tuolia ja pöytä kalusteiksi ja se oli siinä. Nyt ajatuksena on hankkia ihan uudet parvekekalusteet. Ajattelin myös istuttaa kukkia ja yrttejä, mutta saa nähdä miten niiden kanssa tulee käymään, sillä mikään kovin suuri viherpeukalo ei täällä kyllä huutele.

Ai miten niin kevät on jonkinlaista uudistumisen aikaa? En mä ainakaan ole huomannut. ;)

Nää viime päivien säätiedotukset on muuten ollut aika makoisaa luettavaa. Sen ikuisuudelta tuntuneen harmauden ja kosteuden jälkeen tää tuntuu vaan niin luksukselta! Ulkona on niin kuivaa ja ennen kaikkea ihanan aurinkoista. <3 Vielä kun yöpakkaset ja tuuli vähän hellittäisi, mutta kaikki aikanaan.. :)



Musta alkaa kehittyä pikkuhiljaa pienoinen tulppaanihullu. Metsästän, mistä saisin halvimmalla tulppaaneja ennen kuin edellisetkään ovat vielä kerenneet kurtistua pois. Nämä kaunokaiset sain tosiaan sunnuntaina, ja ovat edelleen elämänsä voimissa. :)

Hmm, meniköhän taas vähän päämäärättömäksi höpöttelyksi. Kyllä musta tuntuu, että tässä alunperin oli myös joku pointti. Mun pitää selkeesti kirjotella teille useemmin, ettei tässä aina kävisi näin. :D Huomenna mulla on muuten edessä taas ah-niin-ihanaa autokoulua. Ei siinä, Tapsa oli ihan mukava opettaja, ja huomenna meidän olisi sitten tarkotus ajella lentokentälle ja takaisin ja käydä istumassa myös yksi teoriatunti. Miten musta tuntuu, että tää jälkikäteinen autokoulu on paljon haastavampi kun se alkuperäinen.. :D