Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilua. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Nusi ja kummipoika Fallkullassa




Eilen oli taas aika hegailla vähän kummipojan kanssa. Taija keksi, että mennään käymään Fallkullan kotieläintilalla Malmilla. Niin hauskaa, sillä olen käytännössä viettänyt lapsuuteni kyseisessä paikassa, koska mummi ja äijä asuvat ihan kävelymatkan päässä Fallkullasta. Oli mahtavaa palata pitkästä aikaa lapsuudesta hyvin vahvasti tuttuihin maisemiin ruokkimaan ja paijaamaan eläimiä. Fallkullasta löytyi ainakin minipossuja, lampaita, vuohia, lehmiä, kanoja ja ankkoja. Hevoset olivat kesälomalla, ja itse muistan lapsuudesta ihan isot emakot, joilla oli pikkuisia porsaita, joista olin aivan haltioissani. Anton nautti valtavasti ja meillä oli hauskaa yhdessä! Varsinkin vuohien ja lampaiden ruokkiminen oli tosi jännää, ja Anton niin liikkis kun yritti yhden pienen orren kanssa lähestyä eläimiä, joilla oli kuitenkin koko aitauksellinen ruohoa mutustettavana. Onneksi yksi kiltti mies antoi voikukkakimpustaan muutaman lehden myös Antonille. Käytiin vielä kahvilla Fallkullan kahvilassa, mistä sai hyvät pullakahvit edullisesti, suosittelen!






Kotieläinten katsastuksen jälkeen päätettiin vielä mennä vähän puistoilemaan. Onnistuttiin löytämään myös mun lapsuuden leikkipuisto, joka oli toki kokenut kovia muutoksia sitten 90-luvun. Filpuksen puisto oli erittäin positiivinen kokemus parivuotiaan kanssa, sillä tekemistä riitti, mutta mikään ei ollut liian haastavaa tai "vaarallista" tuolle pikku viilettäjähurjapäälle. Niin paljon touhua ja tohinaa mahtui tuohon päivään, että pikkumies simahti ennen kuin ehti kunnolla edes bussimatkalle kotia kohti. <3

Loppuun vielä loppukevennys: "Nusi-täti ajaa kovaa autolla, Nusi-täti on kiva!" Juu rakas, close enough... :_D


maanantai 23. toukokuuta 2016

Kunniavieras

Me saatiin nauttia viikonloppuna korkea-arvoisen vieraan läsnäolosta, kun Bella asettui taloksi. Serkulla oli  koko viikonlopun kestävä muutto edessä, joten tarjottiin auttava kätemme ja ruvettiin varavanhemmiksi kahdeksanvuotiaalle westietytölle. Bella on siis serkkuni ystävän koira, ja se piti saada pois jaloista pyörimästä viikonlopun ajaksi. Ja sehän sopi meille!



Ja voi miten me tykättiin meidän vieraasta! <3 Varsinkin kun Bella on niin tottelevainen, hellyyttävä ja äärimmäisen ihmisrakas koira. Meillä oli sen kanssa ihan super helppoa, eikä koirakuume viime viikonlopun aikana ainakaan yhtään laantunut. Me vietiin Bellaa pitkille kävelyille lähimetsään ja nautittiin koiraperhe-elämästä täysin rinnoin. Ja sillä välin kun olin töissä, niin Teemu viihdytti pientä vierailijaa. Mua muuten nauratti aika paljon, kun ensitöikseen meille saapuessaan neiti kiipesi kylmän viileästi tuon toisessa kuvassa näkyvän tyynykasan päälle ja jäi siihen nököttämään. Ihan kuin se olisi sanonut: "Noin, minä olen nyt tässä. Mitäs sitten tehdään?". Pienessä koirassa valtavan iso persoona, joka asettui heti taloksi meidän kotiin ja sydämiin. <3






Bella oli tottakai myös mukana kannustamassa Suomen leijonat finaaliin. Me menetettiin meidän maskotti sunnuntaina, eli ei ihme, että rahkeet riittivät eilen illalla vain hopeaan... No ei vaan, mahtavaa peliä Suomelta koko turnauksen ajan, finaalissa nyt vain kävi näin. Minusta Kanadan ei tuolla voitolla pitäisi ihan hirveästi juhlia... ;)



Voi että, hirveä ikävä tulee Bellaa näitä kuvia katsellessa. Vaikka koira ei ole lähelläkään omaa, hirveästi se noinkin lyhyessä ajassa alkoi siltä tuntua. Meidän perheestä löytyisi kyllä yksi pienen koiran kokoinen paikka täytettäväksi. Ja ainakin tämmöisen söpöläisen kanssa on parempi kuin hyvä harjoitella ennen sitä ihan ikiomaa hauvavauvaa... <3


perjantai 22. tammikuuta 2016

Rinteessä

Heipparallaa! Tovi jos toinenkin kerkesi vierähtää, ennen kun löytyi aikaa siirtää viimeisetkin talvilomakuvat koneelle. Nyt työrupeaman päätteeksi oli ihana palailla hetkeksi lomatunnelmiin, ja meidän loman huipennukseen Kuusamossa ja Rukalla. Tuolla oli niin tavattoman kaunista, ja vaikka nyt etelässäkin on saatu nautiskella ihanista pakkaskeleistä, ei kyllä silti vedä vertoja noille taianomaisen lumisille maisemille. Tuli suorastaan ikävä takaisin! Ps. Säätiedotus lupailee plussakelejä, enkä mä iihan vielä olisi valmis luopumaan näistä pakkasista. Pikkasen saisi lauhtua, mutta ei mitään loskakelejä jooko?







Olen lasketellut elämässäni harmillisen vähä, ja mun aikaisemmat kokemukset rajoittuu semi pikkuisiin rinteisiin. Oli sanoinkuvaamattoman mahtavaa, kun intopiukeena noustiin tuolihissillä Rukan huipulle. En ollut jotenkaan yhtään käsittänyt, että siellä ollaan oikeasti noin pirun korkealla. Aivan tajuttomat maisemat! Kiitin jotain ylempiä voimia siitä, että meille suotiin noin kirkas ja ihana laskusää. Alussa pakkastakin oli vain miellyttävät -19 astetta, mutta iltaa kohden pakkanen kiristyi. Siinä -27 kohdalla todettiin, että eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä ja paettiin lämmittelemään kylpylän poreisiin ja saunoihin sekä hotellin lakanoiden väliin.










Ehdottomasti jokaisen ajetun kilometrin arvoinen reissu!

Huomaa, että tämä aika on ollut hitusen kortilla viime aikoina, kun vasta eilen saatiin kerättyä joulu pois meidän kotoa. :D Kaivettiin loput lehtitaikinat ja luumuhillot esiin, ja paistettiin joulun viimeiset tähtitortutkin samalla sen kunniaksi. Nyt koti tuntuu jopa hitusen tyhjältä, mutta toisaalta virkistävältä ja avaralta. Tästä on hyvä jatkaa ja alkaa kehittelemään jotain pieniä uusia sisustussysteemejä samalla!

Mites teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? Ihan hullua, että kohta on jo helmikuu! Tuntuu, että vastahan se vuosi vaihtui... (;

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Lomalla

Jos pari vuotta sitten olisi kysytty, että lähdenkö Espanjan sijasta Pohjois-Suomeen kolmenkymmenen asteen pakkaseen, olisin lähinnä nauranut ajatukselle. Tällä kertaa meidän valinta oli kuitenkin hyinen pohjola, eikä kyllä kaduta yhtään.

Mistä meidän loppiainen sitten koostui?















Rauhallinen pakkaspäivä. Aurinko nousee hädintuskin taivaanrannan yläpuolelle. Lautalattiat narisevat vaimeasti villasukkien alla. Kissat loikoilevat raukeina ikkunalaudoilla, paossa purevaa ulkoilmaa. Kädessä hyvä kirja ja kahvikuppi. Ilmassa leijuu Mummon tekemän pannarin tuoksu. Pikainen pyrähdys Teemun kanssa peilikirkkaalla joenjäällä. Puhdasta olemista ja elämänmenon ihmettelyä. Nostalgisointia vanhalla pleikkarilla, myös nintendo kuuluu vakiovarusteisiin. Papan kanssa seurattiin eilen telkkarista jääkiekot, ja tänään mäkihypyt. Äsken tultiin saunasta, joka rentoutti ja lämmitti mukavasti pakkasen keskellä.

Ihana olla lomalla. ♥