Me saatiin nauttia viikonloppuna korkea-arvoisen vieraan läsnäolosta, kun Bella asettui taloksi. Serkulla oli koko viikonlopun kestävä muutto edessä, joten tarjottiin auttava kätemme ja ruvettiin varavanhemmiksi kahdeksanvuotiaalle westietytölle. Bella on siis serkkuni ystävän koira, ja se piti saada pois jaloista pyörimästä viikonlopun ajaksi. Ja sehän sopi meille!
Ja voi miten me tykättiin meidän vieraasta! <3 Varsinkin kun Bella on niin tottelevainen, hellyyttävä ja äärimmäisen ihmisrakas koira. Meillä oli sen kanssa ihan super helppoa, eikä koirakuume viime viikonlopun aikana ainakaan yhtään laantunut. Me vietiin Bellaa pitkille kävelyille lähimetsään ja nautittiin koiraperhe-elämästä täysin rinnoin. Ja sillä välin kun olin töissä, niin Teemu viihdytti pientä vierailijaa. Mua muuten nauratti aika paljon, kun ensitöikseen meille saapuessaan neiti kiipesi kylmän viileästi tuon toisessa kuvassa näkyvän tyynykasan päälle ja jäi siihen nököttämään. Ihan kuin se olisi sanonut: "Noin, minä olen nyt tässä. Mitäs sitten tehdään?". Pienessä koirassa valtavan iso persoona, joka asettui heti taloksi meidän kotiin ja sydämiin. <3
Bella oli tottakai myös mukana kannustamassa Suomen leijonat finaaliin. Me menetettiin meidän maskotti sunnuntaina, eli ei ihme, että rahkeet riittivät eilen illalla vain hopeaan... No ei vaan, mahtavaa peliä Suomelta koko turnauksen ajan, finaalissa nyt vain kävi näin. Minusta Kanadan ei tuolla voitolla pitäisi ihan hirveästi juhlia... ;)
Voi että, hirveä ikävä tulee Bellaa näitä kuvia katsellessa. Vaikka koira ei ole lähelläkään omaa, hirveästi se noinkin lyhyessä ajassa alkoi siltä tuntua. Meidän perheestä löytyisi kyllä yksi pienen koiran kokoinen paikka täytettäväksi. Ja ainakin tämmöisen söpöläisen kanssa on parempi kuin hyvä harjoitella ennen sitä ihan ikiomaa hauvavauvaa... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti