Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. tammikuuta 2017

Alelöytöjä!

Heipä hei taas! Tulinkin kirjoittelemaan teille hiukan alennusmyyntimeiningeistä. Olin pessimistisen varma, että ei me eilen enää mitään sieltä onnistuta löytämään, kun ehkä ne kaikista oudoimmat ja väärän kokoiset jäljelle jääneet yksilöt. Mutta kappas keppanaa ihme tapahtui ja jopa löydettiin niitä juttuja, mitä aleista lähdettiin hakemaankin!

Mulle päällimmäisenä juttuna ostoslistalla oli hiihtoon soveltuvat housut. Ylläksen reissua varten vaatteita läpikäydessä kävi ilmi, että hiihtämiseen on ehdottomasti oltava erikseen jotkut tuulta pitävät pöksyt, jotka missään nimessä ei voi olla lasketteluhousut. Ovat kuulemma liian kuumat sivakoidessa menemään. Jaahas. No, eipä siinä sitten muu auttanut kuin lähteä metsästelemään. Ja itseasiassa Topsport oli ensimmäinen liike, missä päätettiin käydä. Sieltä olen tainnut ennenkin löytää ihan hyvällä menestyksellä urheiluvaatetta. Ja löysin täydelliset housut hiihtoa, ja miksei myös muuta talviurehilua yms varten! Torstai -merkkiset housut eivät olleet liian paksut, eivätkä toisaalta turhan ohuetkaan. Juuri passelit siis. Ja tuntui ihan hyvältä, kun 70 euron housuista tippui kassalla puolet hinnasta pois. :) Nyt kelpaa minunkin hiihdellä menemään ihan ammattilaisen meiningillä kuulkaas! Löysin vahingossa myös kivat ja todella mukavat collarit, myöskin -50% tarralla varustettuna. Kiva vetästä jalkaan ja hipsutella menemään tunturimökissä.

Mulla on ollut jo jonkin aikaa hakusessa ihan perus rento harmaa huppari. Mieluiten iso ja boyfriend -tyyppinen. Joten mistäs sitä parhaiten sellaisen löytääkään, kuin miesten osastolta. Oltiin kattelemassa Teemulle vaatteita New Yorkerissa, kun bongasin tämän ihanan yksilön. Malli on kuitenkin slimfit, joten tämä näyttää päällä oikeastaan aika kivalta. Ja ennen kaikkea tuntuu myös tosi mukavalta. Hintaa hupparille taisi jäädä alle 15 euroa, joten ei mikään huima sijoitus taaskaan. Menee muuten varmaan aika kivasti yhteen noiden lökäreiden kanssa. ;) Huomaan muutenkin, että selkeästi nyt siintää loma silmissä, kun mukavat hengailuvaatteet tekevät kauppansa.

Viimeisenä löytyi vielä ihanat pehmoiset kotioloilushortsit yllättäen Seppälästä. En muista, milloin olisin kyseisestä liikkeestä mitään ostanut, mutta nyt oli ihan pakko, kun hintaakin näille jäi naurettavat viisi euroa. Ja kassalla vielä hypistelin sellaisia huiveja, jotka on jätetty sillä tavalla houkuttimiksi pahaa-aavistamattomia shoppailijoita varten. Ja niinhän minä nappasin syötin. Muhkea ja nätti kaulaliina -70%, eihän sitä nyt mitenkään voi vastustaa. Ja itseasiassa, nyt kun tarkemmin mietin, niin juuri tuollaista huivia olen etsiskellytkin. Ei ihan niin paksu ja iso kuin mun villahuivit, muttei kuitenkaan mikään kesähuivi. Tai miksei menisi ihan hyvin hartioilla viileänä kesäiltanakin. Eli hei, hyvin monikäyttöinenkin tämä siis on!



Nämä Niket ostin itseasiassa jo edellisellä shoppailureissulla joulun jälkeen. Enkä vieläkään oikein osaa sanoa, että ovatko nämä maailman siisteimmät, vai maailman karseimmat. XD Tai alan ehkä jo hitusen kallistua ensimmäisen suunnille... Ostin nämä siis Stadiumista ihan normaalihintaisina ja vahvasti heräteostoksena. Joku niissä vain herätti mun kiinnostuksen vahvasti. Mutta kyllä mä näille alan ehkä pikkuhiljaa lämpeemään... Ja on tässä aikaakin sulatella kevään asfalttikelejä odotellessa. :D Kai pieni vaihtelu olisi ihan tervettä toisinaan. Tykkäättekö te näistä vai onko ihan nejnej?

Teemu löysi myös itselleen kengät ja yhden paidan. Voisin sanoa meidän alennusmyyntishoppailuja siis ihan onnistuneiksi tällä kertaa! Ihan tarpeellisia juttuja, ja myös pari herätehankintaa joukossa. Illalla piipahdettiin vielä mummin luona kahvittelemassa, joten päivä oli kokonaisuudessaan varsin mukiinmenevä. Tänään kävin vielä yhden työvuoron pyörähtämässä ennen lomaa, mutta nyt ollaan siis vihdoin ihan sillä virallisella LOMALLA! <3 Ylihuomenna kutsuu Ylläs, enkä voisi olla enempää täpinöissäni. Can't wait! <3

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Life is good

Mulla on sellainen fiilis, että tällä hetkellä elämässä menee aika hyvin ja asiat on mallillaan. Suomalaiseen tyyliin hehkuttaminen tuntuu hullulta, mutta hei ihan oikeasti. Mulla on ihana koti, paras mies, joka majailee siellä mun kanssa, loistava perhe ihan muutaman kilsan päässä, kiva työpaikka ja työkaverit, sekä liuta ihania ystäviä ja niin monta asiaa, joista saan olla onnellinen ja kiitollinen joka ikinen päivä.




Jotenki oon ihan liekeissä nyt myös tästä käsillä olevasta keväästä. Viimeistään pääsiäinen on musta varma kevään merkki, sanoi yöpakkaset mitä tahansa. Kevään mittaan edessä on monia työläitäkin hommia, mutta musta on melkein ihana päästä hoitamaan niitä, se nimittäin meinaa kevään saapumista ja kesän häämöttämistä.

Auton pesu ja kesärenkaidenvaihto, kun tiet eivät ole enää märkiä tai lämpömittari pakkasen puolella.

Kun saa viedä kaikki talvivaatteet ja -kengät takaisin varastoon ja naulakkoon tulee paljon lisää tilaa. 

Ikkunoiden pesu, niin että uskaltaisi välillä pitää noita kaihtimiakin auki.

Parvekekalusteiden asettelu paikoilleen ja pehmusteiden haku varastosta.

Uudet kukkaset parvekkeelle ja viherkasveja kotipesään.

Ah kevät ♥





Kuvien lumimäärästä ehkä huomaa, ettei niitä ole otettu ihan vasta, mutta ne sopii aurinkoisuudessaan hyvin tähän hetkeen ja fiilikseen! Mulla on näissä päässä nuo eilisessäkin postauksessa vilahtaneet Raybanit, jotka ovat olleet kovassa käytössä kevätauringon pilkahdellessa. Sain nämä itseasiassa jo marraskuussa palkinnoksi silmäleikkauksesta selviämisestä. Silmät ovat muutenkin laserleikkauksen jäljiltä aremmat valolle, joten niiden suojaaminen auringossa on äärimmäisen tärkeää. Ja näillä kaunokaisilla kyllä kelpaa suojailla!



Nyt ihan parina viimepäivänä on ollut pariinkin otteeseen puhetta tulevasta kesästä ja aika makoisia suunnitelmia on jo nyt vireillä! En millään malttaisi odottaa alkukesän mahdollista ulkomaanmatkaa ja loppukesän kesälomia ja reissailuja. Onneksi sitä ennen on kuitenkin muita pieniä juttuja, joita myös odotella, kuten omat synttärit huhtikuun alussa (21v. apua!), meidän parisuhteen neljäs vuosipäivä huhtikuun lopulla, kummipojan synttärit toukokuussa ja vaikka ja mitä muuta ihanaa. <3


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Give the man the damn Oscar!

Wassup guys? Long time no see ja silleen. Täällä suunnalla ei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut lähiviikkoina. Tänään meillä oli toisaalta vähän erilaista puuhaa vapaapäivän ratoksi. Käytiin Teemun kanssa nappaamassa pikkuveli kyytiin koulusta, ja suunnattiin Järvenpäähän elokuvateatteriin. Siellä järjestettiin nuorille ilmainen elokuvanäytös, jonka yhteydessä oli mahdollisuus saada tietoa koulutuksesta ja työllistymisestä. How cool is that?! Kaksi kärpästä loistavasti yhdellä iskulla, mun mielestä saisi enemmänkin järjestää tällaisia. Leffana oli juuri teattereihin tullut The Revenant ja leffaeväätkin tarjottiin järjestäjien toimesta. Kaksi ja puoli tuntia DiCapriota, mikäs siinä katsellessa! (Ps. Hei kai kaveri jo vähintään tosta kaikesta mudassa möyrimisestä ja ähkimisestä ois sen Oscarinsa vihdoin ja viimein ansainnut?)






Mukavan leffaelämyksen lisäksi käytiin tosiaan jututtamassa myös opinnonohjaajia, jotka oli paikalla kertomassa korkeakouluopiskelusta ja -hausta. Onnistuinkin nappaamaan itselleni henkilökohtaisen tapaamisen ensi viikolle yhden opon kanssa, joten saattaapi olla, että ensimmäinen askel kohti yliopistoa tai ammattikorkeaa on virallisesti otettu. Miten jännittävää! Nähtäväksi jää, löytyykö meikäläisellekin nyt joku mahdollinen suunta tässä elämässä. :D





Kuvat on siltä ajalta, kun oli vielä se ihana talvi. Luminen ja pakkastakin reippaanlaisesti. Ei sellaisestakaan säästä varmaan loputtomasti nauti, mutta mä olin tosi onnellinen tuohon ja olisin mielellään katellut kinoksia vähän pidempäänkin. Nämä plussakelit ja loskassa kahlaaminen ei tosiaankaan ole mun juttu, ei ainakaan näin vielä helmikuun alussa. Mutta minkäs teet. Äitini ajatuksin, turha valittaa jostakin, mihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Näillä mennään nyt toistaiseksi, ja kiitän ylempiä voimia esimerkiksi omasta autosta sekä kuntosalista... XD


Vaatteista sen verran, että sekä T-paita, että neule tarttuivat mukaan Oulun alennusmyynneistä. Muuten kuvissa vilkkuukin nuo vanhat tutut. Harmi, ettei harmaasta teepparista tullut kuvia ilman kaulahuivia, tuo on nimittäin ehkä täydellisin perus T-paita kauniilla V-aukkoisella pääntiellä. Ja ihan hauskaa, että samalta reissulta löytyi noin hyvin toisiinsa mätsäävät paita ja neule.

Mites muuten teillä, löytyykö intoa ja kärsivällisyyttä raahautua liukastelemaan loskan keskelle, vai viekö autolla kuntosalille ajelu voiton? Esimerkiksi koiranomistajille taitaa kyllä toisaalta olla aika pakollinen paha tuo ulos uhrautuminen jopa useamman kerran päivässä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kohti Kuusamoa!

Pikamoikat tienpäältä! Tällä hetkellä posotetaan kovaa kyytiä kohti Kuusamoa ja Rukaa. Maisema muuttuu koko ajan lumisemmaksi ja lumisemmaksi, ja asteet tippuu samaa tahtia. Meidän olisi tarkoitus uskaltaa mäkeen, mutta saa nähdä juostaanko häntä koipien välissä kylpylän lämpöön.




Eilinen hengailtiinkin siellä Oulussa. Kaikin puolin ihana ja soma kaupunki, ja puhuttiin Teemun kanssa, että täällähän voisi jopa ajatella asuvansa. Siis ihan hypoteettisesti, taitaisi nimittäin näin kaukana pohjoisessa tulla äitiä ikävä. <3 Oulu on kaupunkina sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni. Kaikki on sopivasti lyhyen matkan päässä.

Käytiin hieman kiertämässä alennusmyyntejä, ja vaikka tarkoitus oli toimia vain seurana kavereille, niin tarttuihan sieltä yhtä sun toista mukaan. Voin palailla noihin ostoksiin vielä myöhemmin. Rankka shoppailu vaatii rankat huvit, ja käytiin myös vähän tankkailemassa välissä oikeen kunnon mätöt. Ja taas jaksaa sovitella ja tuhlailla! Oulussa kuvailtiin myös vähän päivän asua. Mutta koska normaalius on liian mainstream, kyseessä on taas vähän erilaisempia asukuvia. Toisaalta tää on mun tyyli, ja mä tykkään siitä, ja toivottavasti tykkäätte tekin. :)





Kuvissa näkyy päivän asun sijaan oikeastaan talven asu. Jälleen pelkkää luottoa luoton perään. Tuo ihastuttava pörröpaita mun on pitänyt esitellä teille jo iät ja ajat, mutta sairastumisista sun muista johtuen se on aina vaan jäänyt. Löysin tuon hennesin aleista, ja pakkohan se oli saada. Teemu sanoi, että näytän ihan pieneltä jääkarhulta ensimmäisen kerran kun käytin paitaa. :D Näissä olosuhteissa jääkarhun leikkiminen on muutenkin ihan fiksu idea, kun pakkasta tosiaan on kuin siellä kuuluisalla pohjoisnavalla konsanaan. Nuo housut oli samoin ihan nappihankinta, ette ikin arvaa, Lidlistä! Siinä vasta hassu lähikauppa, mistä tekee toinen toistaan loistavampia löytöjä. Kyllä, minä shoppailen vaatteita Lidlistä, ja olen vieläpä ylpeä siitä. :D Kaikki muu asussa sitten roikkuukin mukana ihan vaan elossa säilymisen kannalta. Olen mä oikeestaan ylpeä jopa noista sämpylä-tossuista, on nimittäin aivan pirun lämpimät, kun tonne mahtuu vielä hyvin villasukkakin sisään. Ergonomia ja ulkonäkö jää toiselle sijalle, kun mä haluan pitää varpaat lämpösinä. :)


Olen nyt lähiaikoina innostunut retromeiningillä tommosista "ala-astekiharoista". Tiiättekö ne kiharat, jotka syntyi kun ihana äiti letitti illalla suihkun jälkeen vielä kosteat hiukset, ja aamulla kun aukaisi letit, niin hiukset oli ihanan pörröiset? Pöljä kreppitukka, voisi joku ajatella, mutta musta nää sopii hyvin talveen. Ja okei, onhan nää ihanan helpot tehdä, kun pelkkä hiusten letitys ennen nukkumaanmenoa riittää, ja pörrötukka on aamulla good to go. Kerran tosin halusin aamusuihkun jälkeen nopsat kiharat, joten letitin tukan ja kuivasin hiustenkuivaajalla kiinniolevat letit. Samaan lopputulokseen pääsin noin vähän nopsammallakin kaavalla.




Nyt on pakko lopetella, koska aletaan lähestyä Kuusamoa ja Rukan laskettelukeskusta. Ah en kestä, täällä on niin tavattoman kaunista!

EDIT// Läppäristä loppui akku, joten julkaisen tän postauksen teille nyt vähän jälkijunassa. Palaillaan myöhemmin meidän huikeaan laskupäivään! Pus. <3

perjantai 23. lokakuuta 2015

Valoa tunnelin päässä

Hei vaan taas! Pöpö 1 - Suvi 0. Niinhän siinä kävi, että tein huikaisevan come backin töihin maanantaina. Tiistain viettelin onnellisena vapaapäivää aikomuksenani jatkaa työputkea normaalisti jälleen keskiviikkona. (Tuolta tiistailta on muuten postauksen kuvatkin.) Pöpöpä ei ollutkaan samaa mieltä. Kuume ei enää, luojan kiitos, noussut viikonlopun lukemiin, mutta sitkeällä pöpöllä oli silti pari ässää hihassaan mun varalle. Lääkärin kautta kotiin nuolemaan haavoja, ja kolme lisäpäivää saikkua. Jesh. Siitäkin huolimatta, että maalailen piruja seinille, uskallan melkein tässä vaiheessa varovasti toivoa tämän olleen tältä erää tässä. Vakaa aikomus olisi huomenna palailla sorvin ääreen toistamiseen, tällä kertaa toivottavasti ilman yllätyksiä.

Tällainen viikon sairastaminen meinaa jo tehdä mut aivan hulluksi. Tämä on vaan niin kertakaikkisen tylsää ja tympäisevää. Kaikki mahdolliset sarjat on tuijoteltu telkkarista ja tietokoneelta. On luettu kirjoja ja lehtiä, ja vaikka mä rakastan lukemista niin 10h päivässä sitäkin on jo turhan tuhti kerta-annos. Ollaan keskusteltu Teemun kanssa syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, ja miesparka on onneksi päässyt välillä pakenemaan kavereidensa luokse. Nythän on siis syysloma, ja edes kouluun ei pääse sairasta vaimoketta pakosalle. :D Toki olen myös levännyt ja syönyt, jälkimmäistä aivan liikaa ottaen huomioon että kalorien kulutus taitaa hipoa aika pohjalukemia tässä lahnaillessa. Voi miten mä odotankaan, että pääsen taas hikoilemaan salille! <3


Pakko vielä sen verran sanoa, että tämä sairastaminen olisi monin verroin ahdistavampaa yksin. Jälleen huomaan miten rakas tuo toinen on, ja miten suuresti toisen apua ja läsnäoloa osaakaan arvostaa hädän hetkellä. Teemu on kyllä ollut ihan paras mies, mitä kipeä nainen voi toivoa. Se on kuskannut mua lääkäriin ja apteekkiin, käynyt hakemassa kaupasta lisää ruokaa ja pitänyt kotia pystyssä kun mä en ole siihen kyennyt. Lohduttanut ja paiannut päätä, ja pahimmissa kuumehoureissa tuonut vettä ja lääkkeitä sängyn reunalle. Ja ihan vaan ylipäänsä urhoollisesti kestänyt mun valitusta ja marinaa tän koko viikon. :D




Jutellaankos vähän jostain muustakin kun mun sairastelusta? Vaikka siitä, miten ylemmän kuvan poika näyttää polkevan hengenhädässä eteenpäin välttääkseen kuvattavaksi joutumisen? :D Sorii sinä tuntematon jonne! Kuvissa näkyvä nahkatakki oli muuten loistava löytö. En muista, olenko sitä jo täällä blogissa ehtinyt hehkuttaa, mutta maksoin kyseisestä ihanuudesta tosiaan muistaakseni 29 euroa! Aitoa nahkaa se ei tietenkään ole, mutta älyttömän laadukkaan tuntuinen ja erittäin mukava päällä.



Syksy on pukeutumisen kannalta mun mielestä ehdottomasti parhaita vuodenaikoja. Sillon saa kerrostaa juuri sopivasti, muttei vielä tarvitse hautautua untuvatakkien ja karvalakkien uumeniin. Mä rakastan syksyisin yhdistellä kaikkia neutraaleja ruskean, harmaan ja beigen sävyjä. Myös musta ja valkoinen toimii hyvin yhdistettynä niihin. Ja hei puhumattakaan mun rakkaudesta kaulahuiveihin! Olin suorastaan täpinöissäni saadessani kaivella ne taas kesän jälkeen kätköistään.

Syksyssä ihanaa on myös kaunis ruska. Musta vaan vähän tuntuu, että suuri osa lehdistä alkaa jo harmillisesti olla tippunut. Varsinkin toissa yönä puhalsi semmoinen myräkkä, että vähemmästäkin taisi viimeisetkin kauniin keltaiset lehdet luovuttaa ja irrottaa otteensa. Täytynee mennä tarkistamaan tilanne, jahka pääsen taas ulos monen päivän sisällä oleilun jälkeen.







Siitäkin huolimatta, että täällä päässä huominen tarkoittaa laiskottelun loppua ja työn täyteistä viikonloppua, haluan toivotella teille oikein ihanaa ja rentouttavaa syksyistä viikonloppua! Olisikohan siellä muuten vielä sieniä poimittavaksi? Itsellä olisi vähän hinku sienimetsälle, mutta aina kun mama kerkeäisi kaveriksi, eli lähinnä viikonloppuisin, niin minä olen sitten töissä... Hmm, kinkkinen tilanne tosiaan, kun iltasin on sitten taas liian pimeää, ja sieniä saisi etsiä ehkä pikemminkin kaukoluotaimella. Noh, saapa nähdä ehtisikö tässä sinne metsään pyörimään ennen lumentuloa! ;)

tiistai 29. syyskuuta 2015

Kaiken maailman huolia ja uusi takki

Heipparallaa! Tällä kertaa täällä kirjoitteleekin aikamoinen stressipallo. Tai ehkä jo hitusen voitonpuolella oleva sellainen, mutta viimeviikko kyllä kului enemmän tai vähemmän stressipalloillessa menemään.

Auton katsastus. Joku on taas keksinyt niin maailman parhaan jutun! Jos sattuu olemaan yhtään ylimääräistä kertynyt, niin kerran vuodessa ne on hyvä pistää auton katsastukseen ja sitä seuraaviin huoltotoimenpiteisiin. No joo okei, onhan se ihan jees ettei tuolla liikenteessä pyöri yhtä suuressa määrin tikittäviä aikapommiautoja. Mutta eikö edes kolmen vuoden välein olisi ihan riittävä? Niinhän siinä kävi, ettei mun Kupla-vanhukseni nyt sitten selvinnyt siitä syynistä. Yksi jos toinenkin pikkuasia oli vähän rempallaan ja niin sitten alettiin laittamaan arvokasta 16-vuotiasta kuntoon.

Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota miestä. Tai tiedän, veisin katsastus hylsyn korjaamon jäbille ja lähtisin kuplan kanssa kotiin muutaman tonnin köyhempänä. Okei, ehkä mä taas vähän kärjistän ja liioittelen, mutta you get the point. Teemu hankki mun autoon tarvittavat osat, ja laittoi kuplaa monta tuntia isänsä kanssa. Todellista arjen välittämistä ja rakkautta mun mielestä, että viitsii ja haluaa nähdä vaivaa ja auttaa toista pyyteettömästi. Siinä on asia, mitä mä oikeasti todella arvostan omassa puolisossani.


Taas menee niin yksiin aiheen kanssa mutta menköön. Kuvissa näette vähän paremmin tuota mun uusinta takkilöydöstä. Liikkeessä takkia koristi huima -80% tarra, joten sadan euron sijaan hintaa ihanuudelle jäi vaivaiset parikymppiä. Juuri tällainen pitkän mallinen tuulenpitävä takki on musta ihan omiaan syksyyn. Se suojaa hyvin viimalta ja muutamalta pisaralta jos sade pääsee yllättämään. Huppu on ihan ehdoton syksyllä, niin pään saa suojattua tarpeen tullen. Tässä takissa on musta myös hauskaa merimieshenkisyyttä.

Mutta palataanpa siihen kuplaan. No, nyt on taas valoa tunnelin päässä, kottero läpäisi katsastuksen ja myyntihommelit jatkuu. Eli loppu hyvin kaikki hyvin sillä saralla. Toinen asia joka aiheutti harmaita hiuksia viimeviikolla, oli puhelinoperaattorin vaihto. Miksei nää vaan ikinä mene silleen smoothisti ja kivuttomasti, miten kyseiset palveluntarjoajat lupailee? Nytkin sai soitella perään, kun uhattiin numeron vaihdolla ja jättilaskuilla. Bardon my french, mutta miksi helvetissä tämäkin asia on tehty niin jumalattoman vaikeaksi? Noh, tääkin pitäs nyt sitten olla kunnossa, kuun vaihteessa sitten selviää että menikö persiilleen vai ei.


En tiedä johtuuko stressistä vai mistä, mutta jostain mä onnistuin onkimaan itselleni viheliäisen flunssan poikasen. Nyt ei millään kerkeäisi sairastaa, kun töitä on vaikka muille jakaa, kotona laitettavaa ja salillekin olisi kova hinku. Mutta nyt sitten uusi viikko ja uudet jutut, ainakin toivon mukaan ei tarvitsisi niin kauheasti stressailla. Palaan vielä viikonloppuun täällä blogin puolella, jahka kerkeän!