Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. elokuuta 2016

Road trip snapshots

Aaah ihana olla kotona! Road trip on siis vihdoin rantautunut takaisin Keravalle. Alun perin ajatuksena oli olla poissa muutama yö, mutta reissu venähtikin viikkoon. Seinäjoen asuntomessuilta Pietarsaaren kautta Kalajoelle, mistä matka jatkui Yli-Iihin, missä viihdyttiin pisimpään, ja sieltä vielä Ouluun ja Kuusankosken kautta kotiin. Huhhuh.


Tosiaan ihan ensiksi ajeltiin Seinäjoelle, missä viihdyttiin koko päivä asuntomessualuetta ihastellessa. Paljon mielenkiintoisia sisustus- ja rakennusjuttuja tarttui matkaan mukaan, sekä hirveä määrä valokuvia. Luulempa, että naputtelen asuntomessuista ihan oman postauksensa juurikin tuon suuren kuvasaaliin vuoksi.

Haluttiin ottaa asuntomessuista kaikki ilo irti, eikä viitsitty pitkän messupäivän jälkeen enään alkaa stressailemaan matkan jatkamisesta. Päätettiin siis kylmän viileästi nukkua yksi yö autossa ja jatkaa matkaa sitten taas aamulla. Käytiin syömässä Seinäjoen keskustassa ja ajettiin vielä reilu sata kilometriä eteenpäin, ettei seuraavan päivän matka olisi ihan niin pitkä. Oltiin etukäteen katsottu, että Pietarsaaren ABC on sopivan matkan päässä ja sen parkkis sopisi muutenkin hyvin yhden yön majoittumiseen. Huoltoasema meni kiinni kahdeltatoista ja aukesi taas kuudelta aamulla, joten olo oli suhteellisen turvallinen, kun tiesi että vierestä löytyy melkein koko ajan muita ihmisiä sekä kameravalvontaa.

Me nukuttiin auton takakontissa yllättävän hyvin! Oltiin pedattu meille oikein söpö ja pahmoinen pesä, minne oli hyvä sukeltaa pitkän päivän päätteeksi. Laskeskeltiin, että unta kontissa riitti peräti kahdeksan tuntia, ja herättiin aamulla virkeinä uuteen päivään. Aamupalan jälkeen matka jatkuikin sitten kohti Kalajokea.


En ole koskaan aikaisemmin käynyt Kalajoella, joten päätettiin suunnata road trippimme myös sinne, kun samalla suunnalla oltiin jo valmiiksi. Kalajoki myös osuu aikalailla matkanvarrelle Seinäjoelta Ouluun päin, vähän täytyy rannikon kautta koukata, mutta mikäs siinä ajellessa kun lomalla ei ole mihinkään kiire. (;




Tykästyin Kalajoen hiekkasärkkiin valtavasti. Uimaan asti ei tällä kertaa päästy, mutta tuolla oli ihan kivaa vaan kierrellä ja ihmetellä. Laskettiin lähistöltä muunmuassa neljäkymmentä tuulimyllyä ja käveltiin ihan nimen kärkeen, mistä löytyi pikkuruinen venesatama.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen lähdettiin ajamaan taas kohti pohjoista ja Oulua. Jatkettiin matkaa vielä vähän Oulun ohi Yli-Iihin, missä isän vanhemmat, mummo ja pappa siis asuu, ja missä on monet kerrat vierailtu tämän bloginkin aikana. Lapsuuden kesäpaikka, ja mulle se mökki, jota ei koskaan tarvinnut omistaa, koska oli mummola.








Mummolasta jäi taas käteen kasa ihania muistoja. Naapurin tytöistä kaksi sattui sopivasti olemaan lapsuudenkodissaan meidän loman aikana, joten naapurissa tuli istuttua iltaa isommalla porukalla, kolmen tytön ja kahden miehen voimin. Naapurista löytyi myös ihastuttava kolmen kuukauden vanha koiranpentu, jota halaillessa ja pussaillessa päivät kuluivat nopeasti. Iltauinteja joessa ja sen hiekkasärkillä, uintireissun jälkeistä lämmittelyä saunan lauteilla, hullun hauskoja seurapelejä, eläintarha meinikiä (mummola + naapuri = kaksi koiraa ja kuusi kissaa), hyvää punaviiniä ja höpöttelyä terassilla, hyttysten vähyyden ihmettelyä, kunnon ukkoskuuroja ja paljon naurua. Täältä me vaan löydämme itsemme joka kesä. <3









Viimeinen pohjoisessa vietetty päivä ja yö oltiinkin sitten Oulussa ystäväpariskunnan uudessa kodissa samalla kokoonpanolla. Kierreltiin Oulun keskustaa, pyydystettiin Pokemoneja, suoritettiin pientä shoppailua ja nautittiin auringonpaisteesta ja lämmöstä. Ruokapaikaksi valittiin hampurilaisravintola Kauppuri 5, joka on saanut nimensä kadusta, jolla sijaitsee. Oulun parhaita burgereita meille lupailtiin, ja ne totisesti eteemme saatiinkin! Paikan tarjoamat sipulirenkaat olivat myös parhaita koskaan maistamiani. Koko pöytäseurue oli ihan ähkyssä syömisrupeaman päätteeksi. Päätettiin Teemun kanssa, että tänne on ehdottomasti tehtävä comeback seuraavalla Oulun reissulla.

Illalla lähdettiin upean aurinkoisen päivän päätteeksi vielä uintireissulle Nallikariin. Aluksi merivesi tuntui vilpoisalta, mutta siihen tottui nopeasti ja meillä vierähtikin pitkä tovi vedessä frisbeetä heitellen. Tuo meidän Oulun päivä oli kyllä niin onnistunut ja ilmakin mitä mahtavin, että ikävä jäi kyllä sekä paikkaa että ihmisiä. <3

Road tripin pisin ajorupeama koitti seuraavana aamuna, kun jätettiin Oulu taaksemme ja lähdettiin ajamaan kohti Kuusankoskea, missä Teemun mummu asuu. Jätskitauko pidettiin Viitasaaren ABC:llä, kun samaan aikaan satoi vettä ja aurinko paistoi kirkkaasti, Ai että mitenkö on mahdollista? Älkää multa vaan kysykö, olin itsekin ihan äimänkäkenä. :D

Mummun kanssa syötiin hyvää ruokaa, käytiin iltakävelyllä ja saunottiin matkustus nuhjuisuus pois. Saatiin hirveästi mustikoita mukaamme, ja nyt meidän pieni pakastin pullisteleekin jo liitoksistaan. Nyt on smoothieaineksia koko pitkäksi talveksi!

Laskeskelin, että meille kertyi neljä eri yösijaa viikon sisään, joten voitte kuvitella, miltä tuntui kaatua viime yöksi ihan omaan sänkyyn. Reissaaminen on ihanaa, mutta melkein yhtä ihanaa on matkan jälkeen olla taas kotona.

Alun perin ajateltiin, että täksi viikoksi pakattaisiin taas kimpsut ja kampsut ja lähdettäisiin rantalomalle Pärnuun. Säitä seuraillessa päätettiin jättää Pärnun reissu toiseen kertaan, sillä parasta siellä on minusta juurikin se ihana pitkä hiekkaranta, joka ei oikein pääse oikeuksiinsa vesisateessa. Nyt olen kyllä tyytyväinen päätökseen, sillä en millään olisi jaksanut lähteä heti uuteen reissuun. Tai ehkä ihan lyhyelle visiitille, sillä huominen on suunnitelmien muutoksesta huolimatta pyhitetty pienelle Viron reissulle, kun suunnataan päiväksi Tallinnaan.

Huuh, nämä mun postaukset alkaa muistuttaa jo jonkin sortin maratoneja. Mutta minkäs sille voi, kun on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää, ja näin lomalla se on vähän epävarmaa koska eksyy taas seuraavan kerran ruudun äärelle. :D Tekemistä ainakin riittää niin, ettei paljon paikoillaan ehdi tylsistymään! Vielä viikko olisi aikaa juoksennella vapaasti, sitten koittaa paluu töihin ja koulun penkille, jäiks! Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina... ;)

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kesälomaviikko puhelimen kuvina

Niin kuin viime postauksessa vähän väläyttelinkin, niin täällä ollaan nyt vihdoin kesälomalla. Päivät on olleet täynnä kaikenlaista puuhastelua, niin ettei melkeen ehdi edes huomata olevansa lomalla. Tänään tuli kuitenkin pieni huilipäivä väliin, kun suunniteltu Suomenlinnan reissu jouduttiinkin perumaan. Mutta ei hätää, onhan tässä onneksi vielä kesää jäjellä. Ja ihan hyvä ottaa välillä vähän rennomminkin kotosalla, niin jaksaa taas mennä ja touhuta.

Lomaan on tähän mennessä mahtunut...


♥ Elämäni toiset(?) rapujuhlat, ja viikonloppuna edessä onkin jo kolmannet!

♥ Useita kertoja ulkona syömistä.

♥ Ihanan ja ah-niin-surullisen elokuvan katsomista serkun kanssa (Kerro minulle jotain hyvää perustuu ihanaan kirjaan, ja en voi muuta kuin suositella sekä kirjaa että leffaa. Itkettiin yhdessä serkun kanssa elokuvissa silmät päästä, ja sain myös leffan jälkeen lainaksi samalta kirjailijalta kirjasarjan toisen osan.♥)

♥ Olen aina ollut sitä mieltä, etten ikinä tule hankimaan ainuttakaan croptoppia. Joten mikäs sen parempi jyrkän mielipiteen takaisinveto, kuin ostaa kerralla heti kolme kappaletta ja totaalirakastuminen yhdistettynä esim tuon raidallisen hameen kanssa...

♥ Pari selfietä Pasilassa Taijaa ja Antonia odotellessa. Nauroin juuri Teemulle, että näyttää kuin olisin piirtänyt tissivakoni paintilla käyttäen apuna suoraa mustaa viivaa. XD Ei hätää, ihan luomut on kuvat, minkä voi jo noista meikittömistä kasvoistakin havaita.







♥ Lintsi- ja Helsinkipäivä rakkaan ystävän ja kummipojan kanssa. Huvipuistotunnelman haistelua, ilmaisissa laitteissa ajelua, pitkät päikkärit rattaissa ja kävelyä pitkin Töölönrantaa tyttöjen juttuja jutellessa. Kuumana päivänä ei oikein ruoka maistunut, joten otin Friends & Brgrsissa lastenhampparin, mikä oli kyllä tosi söpö ja herkullinen!

♥ Käytiin anopin kanssa kahvilla heidän lähikahvilassaan N'Avetassa missä kahvit ja kaksi isoa uunituoretta ja taivaallisen pehmeää pullaa maksoivat yhteensä noin seitsemän euroa.

Nyt illalla olisi tarkoitus väsäillä tortilloja ja dippivihanneksia Teemun kanssa, ja käpertyä sohvalle sadesäätä pakosalle. Jotenkin muutaman näin kuuman päivän jälkeen sadekin tuntuu suorastaan mukavalle ja virkistävälle vaihtelulle. Ja mitä mainioimmalle tekosyylle ottaa kuntosalilta saatu nettileffalahjakortti käyttöön ja viettää rauhassa vanhaa kunnon leffailtaa!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pokemon Go!

Ystävät hyvät, Pokemania on täällä. Enpä olisi minäkään uskonut jahtaavani Pokemoneja pitkin maita ja mantuja, mutta toisin kävi! Pokemon Go julkaistiin Jenkeissä viime viikolla, ja tämän viikon alussa latasin pelin omaan puhelimeeni. Suurin osa on varmasti jo kuullut Pokemon Go:sta, mutta pähkinänkuoressa kyseessä on siis kännykkäpeli, jossa pyydystetään 90-luvun lopulta tuttuja Pokemon-hahmoja oikeasta maailmasta puhelimen näytön välityksellä.

Eilen pääsin töistä yhdeksän jälkeen illalla ja kymmeneltä olin jo jahtaamassa Pokemoneja ympäri Keravaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli on suorastaan nerokas, sillä se pakottaa pelaajansa kävelemään ja liikkumaan luonnossa edetäkseen pelissä. Ja voi näitä nostalgia ryöppyjä! Monelle ysärilapselle Pokemon oli yhtäkuin elämä, ja täältä löytyy myös yksi suuri Pokemonfani. Pienenä keräiltiin pokekortteja ja kaikenmaailman figuureita. Muistan, miten mullakin oli yksi lipaston laatikko ihan täynnä Pokemon-kortteja! Ja se Pokemon-televisiosarja nyt oli ihan täyttä parhautta. Ai että tätä nostalgiaa ja historian siipien havinaa...







Mitäpä muuta tänne päin, kuin lähes maanista Pokemonien haalintaa? Sunnuntaina pääsin nautiskelemaan taas mummin mökille ihanan huolettomasta mökkilaiffista. Olen jo monet kerrat hehkuttanut täälläkin meidän mummin siirtolapuutarhamökkiä, jonne on niin kätevä lähteä arkea pakosalle. Mökit on kivoja, mutta niille lähteminen on yleensä hirveä operaatio, kun perinteisesti mökille joutuu ajamaan kauhean pitkän matkan. Mutta minun mökkipaikkani onkin Helsingissä ja kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. ;D Ihanan helppoa. Sanoin mummille, että kesälomalla tulenkin sitten yökylään mökille. Välihuomio: viikko enää töitä, ja sitten koittaa kolmen viikon kesäloma! Ai että... Sais nämä ilmat tästä vähän parantua, mutta luottamus on suuri. Lomasuunnitelmat on vielä täysin auki, mutta eiköhän kolmeksi viikoksi jotain tekemistä keksitä. ;)



Tiistaina lähdettiin käymään äidin kanssa sienessä. Tämä sienihulluus on ihan meidän kahden välinen juttu. Viime vuonnahan me seottiin ihan täysin kanttarelleista ja poimittiin niitä ties mistä ojista, eikä tilanne tänä vuonna hirveästi ole muuttunut. Ensimmäiseltä sienireissulta jäi ihan mukavasti sieniä pakkaseen, ja tein myös samantien tuoreista sienistä kastikkeen. Uusia perunoita, itse tehtyjä lihapullia ja sienikastiketta punaviinin kanssa, siitä ei kesäruoka paljon paremmaksi voi mennä! Täytyykin ruveta katselemaan seuraavaa sopivaa sienestyspäivää valmiiksi.




Toissapäivänä näin piiitkästä aikaa yläasteaikaista ystävää, ja päästiin vaihtamaan kunnolla kuulumisia. Matka suuntautuikin aurinkoiseen Helsinkiin ja Lintsille, missä pääsi ajelemaan vuoristoradalla ihan ilmaiseksi sen 65-vuotissynttäreiden kunniaksi. Ajelun jälkeen mukaan sai vielä tervanmakuiset vuoristoratakarkit! Niistä tuli vahva mielleyhtymä niihin Sisu- ja tervaleijona-karkkeihin, joita pienenä sai aina automatkoilla. Silloin ei ihan tiennyt, maistuivatko karkit pahalta vai hyvältä, mutta niiden saaminen oli niin jännittävää, että niitä söi kuitenkin. :D Emmin ihana serkku sattui olemaan keskiviikkona töissä, ja saatiin häneltä vielä pari laitelippua päälle. Kingissä ja Raketissa käyminen tuntui tuplasti kauheammalta, kun huvitteluun ei ollut "valmistautunut" etukäteen. Kyllä sen yhden ajelun vanhat vielä jaksoi, mutta enempi laitteissa pyöriminen tuntuu vuosi vuodelta järkyttävämmältä. Raketinkin jälkeen tärinä ei meinannut millään rauhoittua. ;D Voi olla, että seuraavalla kerralla Lintsille lähtee mukaan kummipoika, jonka kanssa laitteetkin ovat vähän maltillisempia. Mutta onnea on kyllä ihanat ystävät, joiden kanssa on heti samalla aaltopituudella, vaikkei olisikaan hetkeen nähnyt. Meillä oli taas niin hauskaa, että lomalla on kyllä otettava uusiksi Emmin kanssa. <3

Nyt taidan napata tuon meidän talouden toisen Pokemonhullun mukaan, ja suunnata vesisadetta uhmaten ulos Pokejahtiin ja ruokakauppaan. Onneksi saatiin nauttia pari päivää ihanasta auringosta ja lämmöstä, sillä tuo +15 ja sadetta meinaa tuntua taas aika luontaan työntävältä. Tekisi melkein mieli käpertyä tähän sohvannurkkaan, mutta ei auta, sillä Pokemonit ei odota!