Meidän rakas hauveli täytti toissapäivänä jo viisi kuukautta! En kestä miten nopeasti tämä kolme kuukautta koiranpentuarkea on hujahtanut, ja meiltä löytyykin yhtäkkiä kotoa pienen pennun sijasta hurjasti kasvanut nuori koiranalku.
Pepsille parasta maailmassa on edelleen oma perhe, jota tervehditään jokaikinen kerta ilosta halkeamaisillaan. Myös kaikki muut ihmiset sekä koirat ovat potentiaalisia uusia ystäviä, ja varsinkin pienet koirat ja lapset saavat Pepsin suunniltaan riemusta. Lisäksi parhaita juttuja on tietysti kaikki omat lelut sekä kaiken kaliiberiset oksat, kepit ja risut. Myös kaikki muu luonnon anti kuuluu suosikkeihin; kävyt, tuulen mukana lentävät lehdet, ruoho, hiekka ja multa, kivet... Metsälenkkejä ja vapaana juoksemista Pepsi rakastaa, ja kivillä ja kallioilla kiipeily ja juurten yli hyppiminen ovatkin olleet mitä parasta hyötyliikuntaa kasvavalle koiralle.
Paras koirakaveri on ehdottomasti Keravalla asusteleva Ennu-sisko. Siskon kanssa on kaikista parhaat ja rajuimmat leikit. Välillä sisko tuppaa käymään hermoille, ja sitten puhistaan hetki, mutta pian kähinät on jo annettu anteeksi ja painileikit ja armottomat takaa-ajot saavat jatkua. Tuntuu tuo suhde olevan kuin ihmissisaruksillakin; toinen on niin läheinen ja tärkeä, että välillä uskaltaa vähän kinastella niin sitten jaksaa taas olla ylimmät ystävykset. Nyt Ennu on ollut reissussa peräti Norjassa saakka, ja arvata saattaa, että ikävä on jo hirmuinen!
Myös Mocan, Toscan ja Simon seurassa on viihdytty paljon, mutta koko- ja ikäerot tekevät suhteista näihin koirakavereihin lähinnä enemmän lapsivanhempi -tyyppisiä. Pentutreffeillä on onneksi päässyt myös tapaamaan vähän muitakin pentuja, joiden kanssa leikit ovat kuitenkin niin erilaisia kuin aikuisten koirien kanssa.
Pepsi syö tällä hetkellä sekoituksena tavallista nappula- ja raakaruokaa. Mushin pennuille suunnatut raakaruokapullat ovat maistuneet Pepsille paremmin kuin hyvin. Pullat ovat siis pakaste, jotka on pakattu kätevästi uudelleen suljettavaan 800 gramman pussiin. Meillä menee tällä hetkellä noita pullia neljä päivässä. Lisäksi annetaan Pepsille Canagan freerun chicken small breed nappulaa, joka myös maistuu kiitettävästi. Ekstrana maistuu sitten kaikenlaiset herkut, mutta varsinkin lihapullat ovat suurta herkkua.
Pepsi vihaa sadetta, ja en tiedä surkeampaa näkyä kuin litimärkä Pepsi vesisateessa. Sieltä tulee niin syyttävää silmää omistajan suuntaan, että on parempi teeskennellä kuin ei huomaisikaan, ettei syyllisyys kasva turhan suureksi. Sateella kipitetään äkkiä tekemään tarpeet, ja sitten juoksujalkaa takaisin sisälle vällyjen väliin päikkäreille. Sillä nukkuminen on myös yksi Pepsin ehdottomia lempiharrastuksia. Parhainta on, kun pääsee tuhisemaan sohvalle tai sänkyyn, siitä ei paljon onnellisemmaksi pieni koira voi enää muuttua. Mitä lähemmäksi meitä, ja meidän kasvoja pääsee nukkumaan, sen parempi. Pepsin bravuuri ovat myös hauskat nukkuma-asennot, ja siitä tuleekin napsittua paljon kuvia nukkuessaan mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Nukkuessaan paikallaan Pepsi on toki myös huomattavasti helpompi kuvattava, sillä meidän linssilude tuppaa työntämään kuononsa kiinni kameraan aina kun huomaa, että joku yrittää häntä kohti tsuumailla. :D
Hihnalenkit sujuu meillä jo varsin mallikkaasti, koska kerrostaloasujana Pepsi on niin pienestä pitäen tottunut kulkemaan hihnassa pitkin lähikatuja. Myös tarpeet tehdään jo taitavasti ulos. Matot on meillä olleet takaisin jo noin kuukauden, ja siitä asti tuo meidän neitokainen on siis ollut sisäsiisti. Tällä hetkellä Pepsi on muutenkin vahvan miellyttämisenhalun iässä, ja namien avulla sen saisi seisomaan vaikka päällään. :D On ihanaa, kun Pepsi lenkillä seuraa tai ohita -käskyn kuultuaan siirtyy kiltisti kävelemään jalan viereen namien toivossa. Olen pitänyt Pepsiä nyt vapaana metsälenkeillä, ja hän tuleekin aina kutsuttaessa iloisesti häntää vispaten luokse, eikä koskaan poistu näköpiiristä.
Pepsi rakastaa leikkimistä ja lelujaan. Varsinkin iltaisin leikit äityvät välillä melko hurjiksikin, kun rallia vedetään pitkin kämppää pää viidentenä jalkana, korvat luimussa ja naamalla hupaisa intoilme. Pepsi myös hyppii paljon, ja siis ihan paikallaan, ja ihan silkasta elämän ilosta ja riemusta. Pepsillä on lisäksi paljon hassuja ilmeitä ja hän on varsin läheisyyden kipeä. Nytkin tätä kirjoittaessa Pepsi meinaa kiivetä syliin ja tunkee päätään ja kuonoaan kiinni tietokoneeseen. "Mitä puuhaat? Voinko auttaa?" Meidän pieni ja hassu hömelö. <3 Pepsi on tuonut pienestä koostaan huolimatta meidän elämään niin paljon, että välillä täytyy ihan pysähtyä ihmettelemään, että tuo pieni ihme todellakin on meidän ikioma! <3
Kaikenkaikkiaan ollaan saatu todistaa maailman upeimman pienen podengo-tytön kasvua pikkupennusta vähän isommaksi pennuksi, eikä voitaisi kyllä olla enään yhtään ylpeämpiä vanhempia. Tässä vaiheessa elämäänsä Pepsi tulee kaikkien kanssa toimeen, suhtautuu uusiin asioihin reippaan avoimesti, kulkee meidän matkassa missä milloinkin, eikä tunnu hätkähtävän siitäkään tuon taivaallista. On se vaan niin taitava ja ihana tapaus! Onnea Pepsi 5kk! <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 6. elokuuta 2017
sunnuntai 21. toukokuuta 2017
Pepsin kuulumisia
Pepsi on ollut meillä nyt kolme viikkoa, ja siinä ajassa hän on jo kasvanut hurjasti sekä henkisesti että fyysisestikin. Postauksen kuvat ovat kronologisessa aikajärjestyksessä, niin niistäkin voi vähän hahmottaa tuota pikkutyypin muutosta.
Koiranpennuilla vilkkaan sosiaalistumisen kausi on noin 8-12 viikkoisina, mikä tarkoittaa, että tuona aikana olisi hyvä sosiaalistaa pentua mahdollisimman tehokkaasti kaikkeen, mitä se mahdollisesti tulee kohtaamaan jatkossa elämässään. Ihan kaikkea ei tietenkään millään pysty/ehdi ajan puitteissa kokemaan, mutta kovasti me ollaan koitettu valmistaa tuota pientä elämään. Pepsin pentueelle annettiin varhaisrokotteet eläinlääkärintarkastuksen yhteydessä 7 viikkoisina, mikä on mahtava juttu sosiaalistamisen kannalta. Pennun kanssa voi mennä ja nähdä asioita hitusen huolettomammin, kun rokotus suojaa tarttuvilta taudeilta. Ja ollaanhan me tuon kanssa mentykin. Pepsi varmaan jo alkaa kyllästyä, kun jokapäivä on jotain ohjelmaa. Hänkin odottaa varmaan jo meidän lomaa malttamattomana, että pääsee vähän huilimaan välissä. ;D
Pepsi on tavannut siskoaan kaksi kertaa (kerroinko jo, että sisko muutti asumaan tähän ihan meidän lähelle? Nyt päästään riekkumaan koska tahansa!), Moccaa ja Toscaa (vanhempien basut) jo muutamaan otteeseen, Teemun vanhempien suomenlapinkoiran Simon kolmesti sekä mittelineidit Vapun ja Vienon kertaalleen. Lisäksi ollaan käyty peuhaamassa Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, samoiltu metsissä, tavattu kolmevuotias kummipoika kaksi kertaa, käyty kyläilemässä, yksillä synttäreillä ja useaan kertaan ostoksilla lemmikkikaupassa, tutustuttu terassielämään sekä ihmetelty menoa muutamassa tapahtumassa; Suurmarkkinat, Kyläpäivät ja Kirsikankukkajuhlat. Pepsi on myös ehtinyt lajitoverien lisäksi törmätä kissoihin, lampaisiin, hevosiin ja kanoihin. Matkaa on taitettu autolla, bussilla, junalla ja metrolla. Pepsi on suhtautunut kaikkeen pentumaisen ennakkoluulottomasti, ilman pelokkuutta tai arkuutta, menemättä kuitenkaan ylikierroksille. Pepsi on hienosti ollut reipas ja rento itsensä, ja kaikille uusille tuttavuuksille heilutetaan aina iloisesti häntää. Ja tästä on varmasti hyvien lähtökohtien ja luonteen lisäksi kiittäminen juurikin sitä, että ollaan jaksettu pikkuista kuljettaa mukana nämä kuluneet viikot. Esimerkiksi automatkustajana hän on jo mestari. Autoon mennään aina riemuissaan, odottaen innolla tämän kerran määränpäätä. Ja Pepsi matkustaa hiiren hiljaa omassa kuljetushäkissään, yleensä nukkuen ja akkuja lataillen, niin jaksaa sitten perillä taas riekkua. Fiksu tyyppi.
Ja tämä kaikki siis alle kolmessa viikossa. Tähän yhtälöön kun liittää vielä työt, kolme tenttiä, kuuden tunnin yöunet ja kaiken muun kasvatuksen, niin voidaan vaan arvailla mistä mahtaa johtua viimeisen jakson hieman kyseenalainen tenttimenestys... Mutta juu, eipä tuo epeli ole vauva kuin kertaalleen, niin koitetaan tehdä tässä vaiheessa kerralla asiat mahdollisimman oikealla tavalla. Kyllä siitä vielä kelpo koirakansalainen koulitaan! (;
EDIT/ Enhän mä sitten onnistunutkaan saamaan tätä postausta ulos ennen reissuun lähtöä, joten teksti näkeekin päivänvalon vasta meidän paluupäivänä. Mutta eipä se mitään, omissa silmissä tilanne on kyllä sama kuin viikko sitten, vaikka todennäkäisesti pieni on jo kasvanut ja muuttunut tuon viikon aikana hurjasti. :) Eli nyt Pepsi hätyyttelee siis jo täyttä kolmen kuukauden ikää, joista yhden kuukauden on viettänyt meidän hoteissa.
Olemme Teemun kanssa viikon lomalla Sardiniassa, ja veljeni sekä hänen tyttöystävänsä asuvat sen aikaa meillä ja toimivat Pepsin sijaisvanhempina. Viestitelty on päivittäin, ja hyvin siellä vaikuttaa sujuneen. Mitä en kyllä epäillyt hetkeäkään, sillä niin hyvissä käsissä pieni on ollut meidän lomaillessa! <3
Täällä on hirveästi lemmikkikoiria ihmisillä, ja varsinkin pieniä ja suloisia hauvoja kävelee omistajineen vastaan tämän tästä. Myös podengoja muistuttavia koiria on paljon! Ja nyt kun postauskin on koira-aiheinen, on pakko kertoa teille yksi hassu episodi, jota päästiin todistamaan yhtenä iltana istuessamme iltaa ravintolan terassilla.
Rantaa pitkin kulki kaksi naista ja heillä oli myös vapaana kaksi mäyräkoiraa. Koirat silminnähden nauttivat elämästään, ja juoksentelivat onnellisina rantaa edestakaisin. Kului ehkä vartti, kun rakennuksen nurkan takaa juoksi takaisin tulosuuntaan toinen mäyräkoirista. Mäyris oli, jos mahdollista, entistäkin onnellisempi, lähes hurmoksellisessa tilassa. Se sinkoili pitkin rantaa ja poimi suuhunsa jos jonkinlaisia roskia, osaamatta päättää mitä niistä kanniskella mukanaan. Hetken päästä perästä marssi myös toinen naisista. Mutta hämpä ei jakanutkaan mäyriksen ylitsevuotavaa onnea, vaan karjui koiralle käskyjä italiaksi tehostaen niitä huitomalla käsillään ilmassa. Mäyräkoira oli kuin ei olisi kuullutkaan ja jatkoi vaan päätöntä menoaan. Hetken seurattiin tuota parivaljakon touhua ja pohdittiin että mitenhän karkumatka mahtaa päättyä. Taisi mäyräkoirakin lopulta pohtia vähän pidemmälle, että jospa sittenkin lopettaisi hyvän sään aikana. (Vaikka tässä vaiheessa sekin taisi olla jo aikoja sitten ohitettu.) Lopulta mäyräkoira pysähtyikin ja kyyristyi matalasta olemuksestaan vielä entisestään vastaanottamaan omistajansa nuhtelut. Raukka parka näytti niiin syylliseltä! Ja sitä kyllä olikin, sillä omistaja vain jatkoi huutoa pahimpaan varautuneelle koiralle. Tilanne oli jo tässä vaiheessa niin koominen, ja kuin jostain lastenohjelmasta. Mutta omistajapa tempaisi koiran valjaistaan ilmaan kuin käsilaukun! Ja niin lähti maansa myyneen näköinen mäyräkoira kahvasta kannettuna takaisin menosuuntaan sadatteluilla säestettynä. Me ei voitu muuta kuin purskahtaa nauruun saatuamme todistaa tuota hullunkurista välikohtausta. Vieläkin alkaa naurattaa, kun mietin tuota pientä karkulaista, ja pakomatkan saanutta loppua.
Sepä siis tältä erää koirakuulumisista. Täytyy naputella taas päivitystä, kun päästään kotiutumaan ja nähdään, että minkälainen riiviö siellä onkaan vastassa, kun äiti ei ole ollut paikalla komentamassa. ;) No ei, uskon että Pepsi on jatkanut elämää ihan samaa rataa kuin tähänkin asti. Pitämällä veljen ja tyttöystävänsä kiireisinä riiviöimällä sopivasti, mutta olemalla samalla oma maailman hellyyttävin itsensä. <3
Koiranpennuilla vilkkaan sosiaalistumisen kausi on noin 8-12 viikkoisina, mikä tarkoittaa, että tuona aikana olisi hyvä sosiaalistaa pentua mahdollisimman tehokkaasti kaikkeen, mitä se mahdollisesti tulee kohtaamaan jatkossa elämässään. Ihan kaikkea ei tietenkään millään pysty/ehdi ajan puitteissa kokemaan, mutta kovasti me ollaan koitettu valmistaa tuota pientä elämään. Pepsin pentueelle annettiin varhaisrokotteet eläinlääkärintarkastuksen yhteydessä 7 viikkoisina, mikä on mahtava juttu sosiaalistamisen kannalta. Pennun kanssa voi mennä ja nähdä asioita hitusen huolettomammin, kun rokotus suojaa tarttuvilta taudeilta. Ja ollaanhan me tuon kanssa mentykin. Pepsi varmaan jo alkaa kyllästyä, kun jokapäivä on jotain ohjelmaa. Hänkin odottaa varmaan jo meidän lomaa malttamattomana, että pääsee vähän huilimaan välissä. ;D
Pepsi on tavannut siskoaan kaksi kertaa (kerroinko jo, että sisko muutti asumaan tähän ihan meidän lähelle? Nyt päästään riekkumaan koska tahansa!), Moccaa ja Toscaa (vanhempien basut) jo muutamaan otteeseen, Teemun vanhempien suomenlapinkoiran Simon kolmesti sekä mittelineidit Vapun ja Vienon kertaalleen. Lisäksi ollaan käyty peuhaamassa Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, samoiltu metsissä, tavattu kolmevuotias kummipoika kaksi kertaa, käyty kyläilemässä, yksillä synttäreillä ja useaan kertaan ostoksilla lemmikkikaupassa, tutustuttu terassielämään sekä ihmetelty menoa muutamassa tapahtumassa; Suurmarkkinat, Kyläpäivät ja Kirsikankukkajuhlat. Pepsi on myös ehtinyt lajitoverien lisäksi törmätä kissoihin, lampaisiin, hevosiin ja kanoihin. Matkaa on taitettu autolla, bussilla, junalla ja metrolla. Pepsi on suhtautunut kaikkeen pentumaisen ennakkoluulottomasti, ilman pelokkuutta tai arkuutta, menemättä kuitenkaan ylikierroksille. Pepsi on hienosti ollut reipas ja rento itsensä, ja kaikille uusille tuttavuuksille heilutetaan aina iloisesti häntää. Ja tästä on varmasti hyvien lähtökohtien ja luonteen lisäksi kiittäminen juurikin sitä, että ollaan jaksettu pikkuista kuljettaa mukana nämä kuluneet viikot. Esimerkiksi automatkustajana hän on jo mestari. Autoon mennään aina riemuissaan, odottaen innolla tämän kerran määränpäätä. Ja Pepsi matkustaa hiiren hiljaa omassa kuljetushäkissään, yleensä nukkuen ja akkuja lataillen, niin jaksaa sitten perillä taas riekkua. Fiksu tyyppi.
Ja tämä kaikki siis alle kolmessa viikossa. Tähän yhtälöön kun liittää vielä työt, kolme tenttiä, kuuden tunnin yöunet ja kaiken muun kasvatuksen, niin voidaan vaan arvailla mistä mahtaa johtua viimeisen jakson hieman kyseenalainen tenttimenestys... Mutta juu, eipä tuo epeli ole vauva kuin kertaalleen, niin koitetaan tehdä tässä vaiheessa kerralla asiat mahdollisimman oikealla tavalla. Kyllä siitä vielä kelpo koirakansalainen koulitaan! (;
EDIT/ Enhän mä sitten onnistunutkaan saamaan tätä postausta ulos ennen reissuun lähtöä, joten teksti näkeekin päivänvalon vasta meidän paluupäivänä. Mutta eipä se mitään, omissa silmissä tilanne on kyllä sama kuin viikko sitten, vaikka todennäkäisesti pieni on jo kasvanut ja muuttunut tuon viikon aikana hurjasti. :) Eli nyt Pepsi hätyyttelee siis jo täyttä kolmen kuukauden ikää, joista yhden kuukauden on viettänyt meidän hoteissa.
Olemme Teemun kanssa viikon lomalla Sardiniassa, ja veljeni sekä hänen tyttöystävänsä asuvat sen aikaa meillä ja toimivat Pepsin sijaisvanhempina. Viestitelty on päivittäin, ja hyvin siellä vaikuttaa sujuneen. Mitä en kyllä epäillyt hetkeäkään, sillä niin hyvissä käsissä pieni on ollut meidän lomaillessa! <3
Täällä on hirveästi lemmikkikoiria ihmisillä, ja varsinkin pieniä ja suloisia hauvoja kävelee omistajineen vastaan tämän tästä. Myös podengoja muistuttavia koiria on paljon! Ja nyt kun postauskin on koira-aiheinen, on pakko kertoa teille yksi hassu episodi, jota päästiin todistamaan yhtenä iltana istuessamme iltaa ravintolan terassilla.
Rantaa pitkin kulki kaksi naista ja heillä oli myös vapaana kaksi mäyräkoiraa. Koirat silminnähden nauttivat elämästään, ja juoksentelivat onnellisina rantaa edestakaisin. Kului ehkä vartti, kun rakennuksen nurkan takaa juoksi takaisin tulosuuntaan toinen mäyräkoirista. Mäyris oli, jos mahdollista, entistäkin onnellisempi, lähes hurmoksellisessa tilassa. Se sinkoili pitkin rantaa ja poimi suuhunsa jos jonkinlaisia roskia, osaamatta päättää mitä niistä kanniskella mukanaan. Hetken päästä perästä marssi myös toinen naisista. Mutta hämpä ei jakanutkaan mäyriksen ylitsevuotavaa onnea, vaan karjui koiralle käskyjä italiaksi tehostaen niitä huitomalla käsillään ilmassa. Mäyräkoira oli kuin ei olisi kuullutkaan ja jatkoi vaan päätöntä menoaan. Hetken seurattiin tuota parivaljakon touhua ja pohdittiin että mitenhän karkumatka mahtaa päättyä. Taisi mäyräkoirakin lopulta pohtia vähän pidemmälle, että jospa sittenkin lopettaisi hyvän sään aikana. (Vaikka tässä vaiheessa sekin taisi olla jo aikoja sitten ohitettu.) Lopulta mäyräkoira pysähtyikin ja kyyristyi matalasta olemuksestaan vielä entisestään vastaanottamaan omistajansa nuhtelut. Raukka parka näytti niiin syylliseltä! Ja sitä kyllä olikin, sillä omistaja vain jatkoi huutoa pahimpaan varautuneelle koiralle. Tilanne oli jo tässä vaiheessa niin koominen, ja kuin jostain lastenohjelmasta. Mutta omistajapa tempaisi koiran valjaistaan ilmaan kuin käsilaukun! Ja niin lähti maansa myyneen näköinen mäyräkoira kahvasta kannettuna takaisin menosuuntaan sadatteluilla säestettynä. Me ei voitu muuta kuin purskahtaa nauruun saatuamme todistaa tuota hullunkurista välikohtausta. Vieläkin alkaa naurattaa, kun mietin tuota pientä karkulaista, ja pakomatkan saanutta loppua.
Sepä siis tältä erää koirakuulumisista. Täytyy naputella taas päivitystä, kun päästään kotiutumaan ja nähdään, että minkälainen riiviö siellä onkaan vastassa, kun äiti ei ole ollut paikalla komentamassa. ;) No ei, uskon että Pepsi on jatkanut elämää ihan samaa rataa kuin tähänkin asti. Pitämällä veljen ja tyttöystävänsä kiireisinä riiviöimällä sopivasti, mutta olemalla samalla oma maailman hellyyttävin itsensä. <3
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
Hän on täällä! ♥
Pienen koiran elämää, ei enempää, ei vähempää...
Eilen meidän vauva saapui vihdoin kotiin! Hänen nimensä on Pepsi ja hän on sydäntenmurskaaja. <3
Me oli pyöritelty koirien nimiä jo ennen, kun lopullinen rotuvalinta tarkentui. Pepsi on meistä molemmista oikein hyvä nimi koiralle. Se on lyhyt ja ytimekäs, ja koiran helppo omaksua. Se ei ole myöskään ihmisten nimi, joten Pepsiä voi rauhassa huudella ilman kummaksuvia katseita. Se ei myöskään ole mitään överi tyttömäistä, vaan ihan Pepsi vain. Hän voi olla ihan niin neiti tai rämäpää kuin lystää, eipähän ole ainakaan nimi määrittelemässä luonnetta. Ja sitten kävi vielä niinkin hassusti, että Pepsin rotu on portugalinpodengo, eli lyhennettynä popo. Eli PPP. Ja siihen voidaan vielä lisätä etuliite pieni, niin johan on alkukirjaimet kohillaan. :D Pepsin kennel on Beoline, mikä myös kuulostaa kauniilta yhdistettynä Pepsiin. Pepsin virallinen nimi on Beoline Camara Secreta, eli salaisuuksien kammio. :D Pepsillä on kuusi sisarusta, eli heitä on saman verran kuin Harry Potter -kirjoja, joiden mukaan he saivat viralliset nimensä. Portugaliksi tottakai.
Täytyy vielä kehua Pepsin kasvattajia, joiden luona koiruus on saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. He ovat omistautuneet kasvatustyölle ja heistä oikein paistaa aito välittäminen ja rakkaus koiria kohtaan. Heidän kotonaan Pepsistä on kasvanut kiltti ja reipas tyttö, joka hän on tänäpäivänä. Kiitos Petri ja Raija tuosta täydellisestä pikku pakkauksesta!
Pepsi sai kasvattajilta vielä mukaansa ihanan jänisriepulelun, johon sisarukset saivat jättää tuttuja hajuja, ennen kun lähdettiin kotimatkalle. Pentupaketista paljastui ruokien lisäksi myös kaksi vilttiä sekä ihana minikokoinen vaaleanpunainen vinkulelu, jota Pepsi rakastaa suunnattomasti. Pepsi on myös käynyt jo eläinlääkärillä tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa, sekä saanut mikrosirun ja ensimmäisen matokuurin.
Automatkalla Pepsi kipusi olkapäälleni, missä nukkui tyytyväisenä koko tunnin matkan. Kotonakaan ei ole yhtään itkeskellyt muiden pentujen perään, vaan ollut reipas ja kaikesta kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija. Kotona on tulleet lelut ja nukkumapaikat tutuiksi, kun ensin viiletetään hirveää kiitoa pitkin kämppää ja seuraavaksi simahdetaan pienille päikkäreille. Mitä lähemmäs mamman päätä pääsee lepäilemään, sen parempi. Ensimmäinen yökin meni meillä tosi hyvin! Pepsi rauhottui vierashuoneessa omaan petiinsä levitettävän sohvan viereen. Noin kolmelta yöllä piti vähän heräillä leikkimään ja käymään pissalla, ja sitten unia jatkettiin aamuun. Ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi pyörimään ja pussailemaan meitä vuodesohvalle herättyään.
Sisäsiisteysopettelukin on lähtenyt jo hyvälle mallille. Pepsi on tainnut alkaa oivaltaa, mikä se juju tuolla ulkona ravaamisen kanssa on. :D Kaikki kakat hän on hienosti tehnyt ulos ja sisällä käyttää rutiininomaisesti sanomalehtiä pissa-alustana.
Vaikka me vasta jatketaan tutustumista toisiimme, tuntuu, kuin Pepsi olisi aina kuulunut tänne. Olen jo ihan sanoinkuvailemattoman kiintynyt tuohon pieneen hörökorvaan, joka rakastaa pusuttelua, hyppelyä, leikkimistä ja meidän kanssa oleilua. Uteliaana hän seuraa koko ajan, mitä milloinkin puuhaillaan ja haluaa innokkaana osallistua kaikkeen. Pepsi on kiltti ja hyvin iloisen oloinen pieni podengo.
Tänään meillä onkin vuorossa ensimmäiset yksinoloharjoittelut sekä totuttelua autoon ja matkustushäkkiin. Tehtiin muuten myös Pepsille oma instatili, minne päivittelen todennäköisesti tiheään tahtiin meidän tytön edesottamuksista. Hänet löytää Instagramista käyttäjänimellä pepsipodengo. <3
Tälläkin hetkellä pieni nyytti tuhisee kyljessä kiinni. My life is now complete <3
Eilen meidän vauva saapui vihdoin kotiin! Hänen nimensä on Pepsi ja hän on sydäntenmurskaaja. <3
Me oli pyöritelty koirien nimiä jo ennen, kun lopullinen rotuvalinta tarkentui. Pepsi on meistä molemmista oikein hyvä nimi koiralle. Se on lyhyt ja ytimekäs, ja koiran helppo omaksua. Se ei ole myöskään ihmisten nimi, joten Pepsiä voi rauhassa huudella ilman kummaksuvia katseita. Se ei myöskään ole mitään överi tyttömäistä, vaan ihan Pepsi vain. Hän voi olla ihan niin neiti tai rämäpää kuin lystää, eipähän ole ainakaan nimi määrittelemässä luonnetta. Ja sitten kävi vielä niinkin hassusti, että Pepsin rotu on portugalinpodengo, eli lyhennettynä popo. Eli PPP. Ja siihen voidaan vielä lisätä etuliite pieni, niin johan on alkukirjaimet kohillaan. :D Pepsin kennel on Beoline, mikä myös kuulostaa kauniilta yhdistettynä Pepsiin. Pepsin virallinen nimi on Beoline Camara Secreta, eli salaisuuksien kammio. :D Pepsillä on kuusi sisarusta, eli heitä on saman verran kuin Harry Potter -kirjoja, joiden mukaan he saivat viralliset nimensä. Portugaliksi tottakai.
Täytyy vielä kehua Pepsin kasvattajia, joiden luona koiruus on saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. He ovat omistautuneet kasvatustyölle ja heistä oikein paistaa aito välittäminen ja rakkaus koiria kohtaan. Heidän kotonaan Pepsistä on kasvanut kiltti ja reipas tyttö, joka hän on tänäpäivänä. Kiitos Petri ja Raija tuosta täydellisestä pikku pakkauksesta!
Pepsi sai kasvattajilta vielä mukaansa ihanan jänisriepulelun, johon sisarukset saivat jättää tuttuja hajuja, ennen kun lähdettiin kotimatkalle. Pentupaketista paljastui ruokien lisäksi myös kaksi vilttiä sekä ihana minikokoinen vaaleanpunainen vinkulelu, jota Pepsi rakastaa suunnattomasti. Pepsi on myös käynyt jo eläinlääkärillä tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa, sekä saanut mikrosirun ja ensimmäisen matokuurin.
Automatkalla Pepsi kipusi olkapäälleni, missä nukkui tyytyväisenä koko tunnin matkan. Kotonakaan ei ole yhtään itkeskellyt muiden pentujen perään, vaan ollut reipas ja kaikesta kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija. Kotona on tulleet lelut ja nukkumapaikat tutuiksi, kun ensin viiletetään hirveää kiitoa pitkin kämppää ja seuraavaksi simahdetaan pienille päikkäreille. Mitä lähemmäs mamman päätä pääsee lepäilemään, sen parempi. Ensimmäinen yökin meni meillä tosi hyvin! Pepsi rauhottui vierashuoneessa omaan petiinsä levitettävän sohvan viereen. Noin kolmelta yöllä piti vähän heräillä leikkimään ja käymään pissalla, ja sitten unia jatkettiin aamuun. Ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi pyörimään ja pussailemaan meitä vuodesohvalle herättyään.
Sisäsiisteysopettelukin on lähtenyt jo hyvälle mallille. Pepsi on tainnut alkaa oivaltaa, mikä se juju tuolla ulkona ravaamisen kanssa on. :D Kaikki kakat hän on hienosti tehnyt ulos ja sisällä käyttää rutiininomaisesti sanomalehtiä pissa-alustana.
Vaikka me vasta jatketaan tutustumista toisiimme, tuntuu, kuin Pepsi olisi aina kuulunut tänne. Olen jo ihan sanoinkuvailemattoman kiintynyt tuohon pieneen hörökorvaan, joka rakastaa pusuttelua, hyppelyä, leikkimistä ja meidän kanssa oleilua. Uteliaana hän seuraa koko ajan, mitä milloinkin puuhaillaan ja haluaa innokkaana osallistua kaikkeen. Pepsi on kiltti ja hyvin iloisen oloinen pieni podengo.
Tänään meillä onkin vuorossa ensimmäiset yksinoloharjoittelut sekä totuttelua autoon ja matkustushäkkiin. Tehtiin muuten myös Pepsille oma instatili, minne päivittelen todennäköisesti tiheään tahtiin meidän tytön edesottamuksista. Hänet löytää Instagramista käyttäjänimellä pepsipodengo. <3
Tälläkin hetkellä pieni nyytti tuhisee kyljessä kiinni. My life is now complete <3
maanantai 1. toukokuuta 2017
Pennulle
Huomenna haetaan meidän pentu kotiin! Tätä hetkeä on odotettu, ja siihen ollaan myös valmistauduttu kuluneiden viikkojen aikana. Nyt alkaa olla kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen hommattuna häntä varten. :D
Ensimmäinen asia, jonka ostin pennulle oli ihanat ruoka- ja juomakupit. Näin nämä aikoinaan jossain blogissa, ja ihastuin samantien. Olin ihan varma, ettei näitä enään myydä missään, kun pennun hankinta tuli itselle ajankohtaiseksi. Onneksi olinkin väärässä, ja sain tilattua veikeät luunmalliset kupit. Vähintään vesikuppi on kuitenkin aina esillä, joten miksei samalla hankkisi omaa silmää miellyttävät versiot osaksi sisustusta. :) Hauvaa tuskin kiinnostaa, minkä näköisestä kiposta pöperöt tulee tarjoiltua, mutta omistajakin on nyt tyytyväinen. Hommattiin vielä Ikeasta ihan perus muovinen pöytätabletti kupeille alustaksi, niin ei haittaa jos vedet vähän roiskuu. Lemmikkiliikkeissä myytävät suojukset on usein aika hintavia, joten ei kyllä haitannut maksaa tämmöisestä tyylikkäästä versiosta kolme euroa.
Pakko myöntää, että uudelle koiralle oli mukava shoppailla kaikenlaista. Silloin vuosia sitten, kun pentuhankinnat oli ajankohtaisia viimeksi, ei valikoima ollut läheskään nykyisen kaltaista. Tutkittiin Teemun kanssa ihmeissään erilaisia pantoja ja hihnoja suuresta valikoimasta ja nyt sitten toivotaan, että onnistuttiin hankkimaan edes jotenkuten oikeaa kaliiberia olevat varusteet. Tai sitten voi olla, että joudutaan pennun kanssa ensimmäisenä suuntaamaan lemmikkieläinliikkeeseen vaihtamaan välineitä.
Flexi tuskin on kovin tarpeellinen heti alkuun, mutta löydettiin niin hieno ja kevyt versio, että hankittiin sekin nyt sitten valmiiksi metsälenkkejä varten. Olihan siihen saatava myös tuollainen hieno lisäosa, jonka sisälle voi laittaa kakkapusseja tai koiranherkkuja.
Pikkuriikkinen pentupanta ja kevyt hihna meiltä löytyy myös. Niistä olen ehkä eniten epävarma tällä hetkellä, sillän koiran kokoa on hirveän vaikea arvioida pelkkien kuvien perusteella. Viime live-näkemisestä on kuitenkin jo kolme viikkoa aikaa ja pentu on oman arvioni mukaan suunnilleen tuplannut kokonsa tässä ajassa.
Oma peti (tai pari...) on pennun kannalta se ehkä tärkein ostos. On tärkeää, että pentu oppii itselleen sen oman paikan, jonne voi vetäytyä lepäämään ja rauhoittumaan. Ostettiin myös kevythäkki automatkoja varten, ja olisi tarkoitus pitää sitäkin ensin sisällä, että pentu tottuu siihen ja kokee häkin turvallisena paikkana matkustaa. Häkki löytyi itseasiassa Torista käyttämättömänä parillakympillä, eli se oli suorastaan löytö. Ja koska noita petejä nyt tuli krhm.. "vahingossa" hankittua kaksin kappalein, päätettiin sijoittaa toinen ainakin totuttelun ajaksi häkkiin. Saadaan siitäkin samalla pennulle mahdollisimman mukava ja turvallinen lepopaikka.
Ja sitten ne lelut... Mähän olin siis päättänyt, että pennulle ei osteta turhaan leluja etukäteen, kun niitä tulee kuitenkin ostettua pennun saavuttua. Ja saatiin Teemun vanhempien koiran vanhoja leluja myös. Mutta niinhän siinä kävi, että kaikki koirien lelut on vaan niin syötävän suloisia ja ajattelin vaan, että miten ihana tämäkin olisi meidän pennulle. Joten nyt niitä leluja sitten löytyy.
Ja nyt löytyy myös reilun kokoinen säilytyskori leluille! Tämä löytyi ihan sattumalta Ikeasta, ja onkin ihan vasta myyntiin tullut uutuus. Huovasta valmistettu koppa on tyylikäs ja maksoi kympin, eli ei ole mikään huima investointi jos pentu nyt päättää pistää korin palasiksi. Naurettiin Teemun kanssa, että vauva varmaan kapuaa koriin tyytyväisenä leluinensa, ja kolmenkympin koiranpeti jää käyttämättä. :D
Meillä on myös jos jonkinlaista syötävää pennulle valmiina. Pentu saa mukaansa kasvattajalta jotain penturuokaa, johon on tottunut. Kun Teemu oli viikko sitten eläinmessuilla, saatiin sieltä ilmaiseksi vaikka mitä herkkua pennulle, joten niitä riittää nyt. Myös pureskeluhaluihin on hommattu erilaisia purutikkuja. Ollaan pohdittu, että halutaan ruokkia pentua tulevaisuudessa ainakin osittain raakaruualla, joten niitäkin voisi jo käydä ostamassa pakastimeen, niin pennun voisi totuttaa sitten pikkuhiljaa niihin.
Kotona ei ole tarvinnut tehdä hirveästi muutoksia pentua varten. Suurin asia nyt on tuo työ/vierashuoneen ovelle asennettu portti. Halutaan rajata pennulle pienempi alue, mihin jäädä yksin ollessaan. Tämän pitäisi vähentää koiran stressiä, sekä helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse tarkistaa kaikkia huoneita koirankestäviksi aina lähtiessä.
Televisiotasoa olemme myös vähän tuunanneet, sillä alunperin taso on alhaalta avoin. Ostettiin Ikean löytönurkasta hylly kolmella eurolla ja sahattiin siitä sopivan kokoinen kaistale estämään pennun pääsy esimerkiksi uudelle pleikkarille ja johdoille. Myös loput johdot on piilotettu ja matot siirretty varastoon. Pariin paikkaan täytyy vielä levitellä sanomalehtiä valmiiksi.
Siinäpä tärkeimmät! Lähti hieman lapasesta, niin kuin arvata saattaa ensimmäisen vauvan kohdalla. Mutta on häntä niin odotettu, että eiköhän tämä meille sallita. Ja ainiin, yksi syötävän suloinen paitakin oli saatava... Mutta se oli kuitenkin -60% alennuksessa, eli pelkkää säästöä. ;)
Ps. Tänään blogi täyttää jo kolme vuotta! Välillä on kirjoittamisen kanssa ollut hiljaisempia aikoja, ja välillä taas hieman aktiivisempia. Jokatapauksessa, täällä mä edelleen olen rustailemassa teille elämän menosta, ja samaa rataa olisi tarkoitus myös tulevaisuudessa edetä. Huomenna kääntyy siis synttäreiden kunniaksi myös uusi sivu blogin historiassa, kun blogi saa uuden tähden meidän pienestä koiranpennusta. Hänen edesottamuksista saatte todennäköisesti jatkossa siis lukea ihan jopa kyllästymiseen saakka! Mutta nyt siirryn jännittyneenä odottelemaan huomista, ja toivotan teille vielä ihanat vapun jälkimainingit. Tervetuloa toukokuu, sinua onkin jo kaivattu! <3
Ensimmäinen asia, jonka ostin pennulle oli ihanat ruoka- ja juomakupit. Näin nämä aikoinaan jossain blogissa, ja ihastuin samantien. Olin ihan varma, ettei näitä enään myydä missään, kun pennun hankinta tuli itselle ajankohtaiseksi. Onneksi olinkin väärässä, ja sain tilattua veikeät luunmalliset kupit. Vähintään vesikuppi on kuitenkin aina esillä, joten miksei samalla hankkisi omaa silmää miellyttävät versiot osaksi sisustusta. :) Hauvaa tuskin kiinnostaa, minkä näköisestä kiposta pöperöt tulee tarjoiltua, mutta omistajakin on nyt tyytyväinen. Hommattiin vielä Ikeasta ihan perus muovinen pöytätabletti kupeille alustaksi, niin ei haittaa jos vedet vähän roiskuu. Lemmikkiliikkeissä myytävät suojukset on usein aika hintavia, joten ei kyllä haitannut maksaa tämmöisestä tyylikkäästä versiosta kolme euroa.
Pakko myöntää, että uudelle koiralle oli mukava shoppailla kaikenlaista. Silloin vuosia sitten, kun pentuhankinnat oli ajankohtaisia viimeksi, ei valikoima ollut läheskään nykyisen kaltaista. Tutkittiin Teemun kanssa ihmeissään erilaisia pantoja ja hihnoja suuresta valikoimasta ja nyt sitten toivotaan, että onnistuttiin hankkimaan edes jotenkuten oikeaa kaliiberia olevat varusteet. Tai sitten voi olla, että joudutaan pennun kanssa ensimmäisenä suuntaamaan lemmikkieläinliikkeeseen vaihtamaan välineitä.
Flexi tuskin on kovin tarpeellinen heti alkuun, mutta löydettiin niin hieno ja kevyt versio, että hankittiin sekin nyt sitten valmiiksi metsälenkkejä varten. Olihan siihen saatava myös tuollainen hieno lisäosa, jonka sisälle voi laittaa kakkapusseja tai koiranherkkuja.
Pikkuriikkinen pentupanta ja kevyt hihna meiltä löytyy myös. Niistä olen ehkä eniten epävarma tällä hetkellä, sillän koiran kokoa on hirveän vaikea arvioida pelkkien kuvien perusteella. Viime live-näkemisestä on kuitenkin jo kolme viikkoa aikaa ja pentu on oman arvioni mukaan suunnilleen tuplannut kokonsa tässä ajassa.
Oma peti (tai pari...) on pennun kannalta se ehkä tärkein ostos. On tärkeää, että pentu oppii itselleen sen oman paikan, jonne voi vetäytyä lepäämään ja rauhoittumaan. Ostettiin myös kevythäkki automatkoja varten, ja olisi tarkoitus pitää sitäkin ensin sisällä, että pentu tottuu siihen ja kokee häkin turvallisena paikkana matkustaa. Häkki löytyi itseasiassa Torista käyttämättömänä parillakympillä, eli se oli suorastaan löytö. Ja koska noita petejä nyt tuli krhm.. "vahingossa" hankittua kaksin kappalein, päätettiin sijoittaa toinen ainakin totuttelun ajaksi häkkiin. Saadaan siitäkin samalla pennulle mahdollisimman mukava ja turvallinen lepopaikka.
Ja sitten ne lelut... Mähän olin siis päättänyt, että pennulle ei osteta turhaan leluja etukäteen, kun niitä tulee kuitenkin ostettua pennun saavuttua. Ja saatiin Teemun vanhempien koiran vanhoja leluja myös. Mutta niinhän siinä kävi, että kaikki koirien lelut on vaan niin syötävän suloisia ja ajattelin vaan, että miten ihana tämäkin olisi meidän pennulle. Joten nyt niitä leluja sitten löytyy.
Ja nyt löytyy myös reilun kokoinen säilytyskori leluille! Tämä löytyi ihan sattumalta Ikeasta, ja onkin ihan vasta myyntiin tullut uutuus. Huovasta valmistettu koppa on tyylikäs ja maksoi kympin, eli ei ole mikään huima investointi jos pentu nyt päättää pistää korin palasiksi. Naurettiin Teemun kanssa, että vauva varmaan kapuaa koriin tyytyväisenä leluinensa, ja kolmenkympin koiranpeti jää käyttämättä. :D
Meillä on myös jos jonkinlaista syötävää pennulle valmiina. Pentu saa mukaansa kasvattajalta jotain penturuokaa, johon on tottunut. Kun Teemu oli viikko sitten eläinmessuilla, saatiin sieltä ilmaiseksi vaikka mitä herkkua pennulle, joten niitä riittää nyt. Myös pureskeluhaluihin on hommattu erilaisia purutikkuja. Ollaan pohdittu, että halutaan ruokkia pentua tulevaisuudessa ainakin osittain raakaruualla, joten niitäkin voisi jo käydä ostamassa pakastimeen, niin pennun voisi totuttaa sitten pikkuhiljaa niihin.
Kotona ei ole tarvinnut tehdä hirveästi muutoksia pentua varten. Suurin asia nyt on tuo työ/vierashuoneen ovelle asennettu portti. Halutaan rajata pennulle pienempi alue, mihin jäädä yksin ollessaan. Tämän pitäisi vähentää koiran stressiä, sekä helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse tarkistaa kaikkia huoneita koirankestäviksi aina lähtiessä.
Televisiotasoa olemme myös vähän tuunanneet, sillä alunperin taso on alhaalta avoin. Ostettiin Ikean löytönurkasta hylly kolmella eurolla ja sahattiin siitä sopivan kokoinen kaistale estämään pennun pääsy esimerkiksi uudelle pleikkarille ja johdoille. Myös loput johdot on piilotettu ja matot siirretty varastoon. Pariin paikkaan täytyy vielä levitellä sanomalehtiä valmiiksi.
Siinäpä tärkeimmät! Lähti hieman lapasesta, niin kuin arvata saattaa ensimmäisen vauvan kohdalla. Mutta on häntä niin odotettu, että eiköhän tämä meille sallita. Ja ainiin, yksi syötävän suloinen paitakin oli saatava... Mutta se oli kuitenkin -60% alennuksessa, eli pelkkää säästöä. ;)
Ps. Tänään blogi täyttää jo kolme vuotta! Välillä on kirjoittamisen kanssa ollut hiljaisempia aikoja, ja välillä taas hieman aktiivisempia. Jokatapauksessa, täällä mä edelleen olen rustailemassa teille elämän menosta, ja samaa rataa olisi tarkoitus myös tulevaisuudessa edetä. Huomenna kääntyy siis synttäreiden kunniaksi myös uusi sivu blogin historiassa, kun blogi saa uuden tähden meidän pienestä koiranpennusta. Hänen edesottamuksista saatte todennäköisesti jatkossa siis lukea ihan jopa kyllästymiseen saakka! Mutta nyt siirryn jännittyneenä odottelemaan huomista, ja toivotan teille vielä ihanat vapun jälkimainingit. Tervetuloa toukokuu, sinua onkin jo kaivattu! <3
Tunnisteet:
koira,
pentu,
podengo,
portugalinpodengo,
shoppailua,
uutta
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Cuteness alert !!!
Valtakunnallisen koiranpäivän kunniaksi päätin tulla päivittelemään tänne blogin puolelle, mitäpä muutakaan kuin koira-aiheisissa merkeissä. Ja mikä vielä parempaa, koiranpentuaiheisissa merkeissä! <3 Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana; Seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa äkillistä ja rajua koirakuumetta koirarakkaimissa lukijoissa. Jatkathan siis omalla vastuulla! ;)
Kuvat ovat parin viikon takaa, kun me käytiin katsomassa noin viisiviikkoisia podengopentuja. Pienet pennut nukkuvat suurimman osan ajasta, ja niinpä uni maistui tämänkin vierailun aikana. Toisaalta seitsemän, hulluna viilettävän pennun, kuvaaminen ei olisi todennäköisesti onnistunut ihan näin hyvällä menestyksellä. :D Hetken aikaa pennut jaksoivat ihmetellä pentuaitaukseen eksyneitä töllistelijöitä, kunnes nuupahtivat yksi toisensa jälkeen takaisin unikasaan.
Viime näkemästä on jo pari viikkoa aikaa, ja vaikka ikävä on hirveän suuri, on kuluneet viikot kyllä menneet kuin siivillä. Kasvattajien puheiden perusteella pennut ovat tässä ajassa kasvaneet hirveillä harppauksilla, ja vauhti on lisääntynyt samassa suhteessa. Enää vaivainen viikko, niin saadaan meidän oma iki-ihana vauva kotiin!
Jonkun verran on hankintojakin jo pennulle tehtynä, ja voisin tehdä niistä teille postausta vielä ennen tyypin saapumista. Joko osaatte arvata, mikä näistä söpöläisistä on meidän tuleva perheenjäsen? (;
Kuvat ovat parin viikon takaa, kun me käytiin katsomassa noin viisiviikkoisia podengopentuja. Pienet pennut nukkuvat suurimman osan ajasta, ja niinpä uni maistui tämänkin vierailun aikana. Toisaalta seitsemän, hulluna viilettävän pennun, kuvaaminen ei olisi todennäköisesti onnistunut ihan näin hyvällä menestyksellä. :D Hetken aikaa pennut jaksoivat ihmetellä pentuaitaukseen eksyneitä töllistelijöitä, kunnes nuupahtivat yksi toisensa jälkeen takaisin unikasaan.
Viime näkemästä on jo pari viikkoa aikaa, ja vaikka ikävä on hirveän suuri, on kuluneet viikot kyllä menneet kuin siivillä. Kasvattajien puheiden perusteella pennut ovat tässä ajassa kasvaneet hirveillä harppauksilla, ja vauhti on lisääntynyt samassa suhteessa. Enää vaivainen viikko, niin saadaan meidän oma iki-ihana vauva kotiin!
Jonkun verran on hankintojakin jo pennulle tehtynä, ja voisin tehdä niistä teille postausta vielä ennen tyypin saapumista. Joko osaatte arvata, mikä näistä söpöläisistä on meidän tuleva perheenjäsen? (;
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


























