Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusivuosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusivuosi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Mitä sain joululahjaksi?

Nyt kun uusi vuosi on vihdoin täällä, onkin sopiva hetki palata vielä pikaisesti jouluun. Joulu meni syödessä ja läheisten kanssa oleillessa, mutta tiistaina koitti paluu arkeen ja tämä viikko onkin mennyt sitten mukavasti töissä. Halusin tosiaan tulla vielä näyttämään teillekin osan lahjoista, joilla minua ja meitä hemmoteltiin jouluna. Minusta oli ihan hauska kirjoittaa tällainen postaus, ja halusin vähän hassutella ja jaottelinkin lahjoja vähän teemoittain.
 

Hemmottelu

Sain Teemulta lahjaksi ihanan suuren ja muhkean Lexingtonin valkean kylpypyyhkeen sekä kaksi pienenpää kasvopyyhettä. Tuntuu melkei kuin olisi hotellissa, kun saa kietoutua pehmoiseen jättipyyhkeeseen. Niin ylellistä! Saatiin myös yhteiseksi lahjaksi lahjakortti kylpylään, mikä on kyllä mitä mainioin lahja! Päästään rentoutumaan ja viettämää aikaa yhdessä. Saatiin myös pari lahjakorttia ravintolaan. Juuri yhteisen tekemisen takia nuo lahjakorttilahjat on kyllä ihania.


Ylläs

Kasasin lahjoista myös pienen Ylläs -paketin, kun reissu häämöttää enään viikon päässä. Lämpimät pöllövillasukat tulevat tarpeeseen, kun sääennuste näyttää kääntyvän aika hyisiin lukemiin tässä viikon sisällä. Myös paksu kirja on must juttu olla reissussa mukana. Ja kuulokkeet! <3 Mulla ei olekaan vielä tuollaisia kunnon kuulokkeita, joten nappiin osui nämäkin. Luurit vaan päähän ja pitkä automatkakin taittuu joutuisasti. Mutta näistä eniten juuri Ylläkselle suuntautunut lahja oli kyllä yhden päivän hissiliput, jotka saimme Teemun vanhemmilta. En malta odottaa, että päästään kunnolla mäkeen! Täytyy toivoa, ettei se lämpömittari ihan hirveästi luvattua enempää painu, sillä viime vuonna -27 astetta tuntui jo aika rapsakalta lasketellessa.


Ruoka

Saatiin ihan hillitön ruuanlaittosetti mun vanhemmilta. Teemu on jo pitkään puhunut hiiliteräspannun hommaamisesta, ja nyt sellianen löytyikin mukavasti pukinkontista. Päälle saatiin vielä hirveä satsi kaikennäköisiä vähän eksoottisempia mausteita ja purkkeja. Nämä olivat ennen kaikkea tarpeellisia ja super mielenkiintoisia lahjoja, joiden parissa meillä riittää ihmettelemistä, kun pohditaan, että mitä kaikkea noista saadaankaan loihdittua.  Kauniit itsetehdyt keittiöpyyhkeet ovat mummiltani ja Essencen valkoviinilasit tädiltä ja serkulta. Kiitos! <3


Pelit


Pelit on aina hauska ja loistava lahjaidea! Niistä riittää yhteistä tekemistä ja puuhaa loputtomasti. Aattoiltana saatiin kyllä sellaiset vatsalihastreenit, kun pelattiin porukalla tuota Naiset vs. Miehet Aliasta, ja naurettiin ihan kippurassa toisillemme. Viihdyimme pelatessa pitkän tovin, ja päästiin lähtemään kotia kohti vasta puolen yön aikoihin.


Nunuco Design



Tämä kaunokainen oli toinen lahja Teemulta mulle. Kyllä nyt tyttöä hemmotellaan! Olen useasti käynyt ihastelemassa Nunucon tuotteita verkkokaupassa, ja tämä pieni lompakon ja laukun välimuoto varasti kyllä heti ekalla kerralla jo huomion. Aivan ihana marmorikuviointi ja kauniit ruusukultaiset yksityiskohdat. Ja nyt kun sain tämän ihan livenä hyppysiini, niin olen vielä enemmän otettu laadukkuudesta ja siitä esimerkiksi kielivästä todella sulavasti toimivasta vetoketjusta. Tämä lompakko on vain kertakaikkisen ihana, kuin karkki! Ja musta mainiota tässä on tuon rannehihnan lisäksi, että sisälle mahtuu hyvin myös mun puhelin.

Ja hei ainiin, Hyvää Uutta vuotta! Jännä ajatella, että tästä se taas lähtee. Uusi alku puhtaalta pohjalta. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä uusi vuosi tuokaan tullessaan. Toivottavasti kaikkea hyvää. Ainakaan se ei voisi alkaa paremmin, kun viikon loma pohjoisessa häämöttää jo tulevalla viikolla. Vuosi 2017, olethan vähintään yhtä ihana kuin edeltäjäsikin!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Elossa ollaan!

Heii, täällä päässä aletaan siis vihdoinkin olemaan elävien kirjoissa! Eihän se nyt tietenkään mennyt ihan toiveiden mukaan, vaan olin onnellisesti kuumeessa viisi päivää kaikkien juhlapyhien yli ja menetin sen jälkeen vielä äänenkin totaalisesti muutamaksi päiväksi. Voin kertoa, että äänen totaalimenetys oli aika täysi painajainen näin puheliaalle ihmiselle, mutta minkäs teet. Äänen suunnilleen palauduuttua kävin pyörähtämässä yhden päivän "terveenä" töissä, ja nyt sitten ollaan oltu jo pari päivää lomilla. <3














Sattuneesta syystä siis joulu ei ollut täällä päässä mitenkään hirveän hohdokas. Vaikka oma olo nyt oli mitä oli, liikutuin silti valtavasti kaikkien ihanien läheisten läsnäolosta ja huolenpidosta, mahtavista joululahjoista, tavattoman hyvästä ruuasta, kauniista tunnelmasta ja joulun hengestä. Myös yhdet kauniit ja rakkauden täyteiset häät käytiin pyörähtelemässä.






kuva: © Lotta Moisala

Ja hei kerkesihän se vuosikin vaihtua tässä välissä! Me juhlistettiin sitä meillä kera ihanan ystäväporukan, ja mun mielestä ei kyllä olisi voinut paremmassa porukassa ja fiiliksessä uutta vuotta aloittaa! Ja voi, mulla on taas niin paljon suunnitelmia uudelle vuodelle 2016. Saa nähdä, mitkä kaikki niistä saan toteutettua. Täytyy sitten tarkemmin höpötellä kaikista suunnitelmista, jahka saan nekin alulle. On tämä vaan kaikin puolin jännittävää ja uudistavaa aikaa vuodesta.

Kävin myös "pikkuisen" pyörähtämässä alennusmyynneissäkin. Äidin mukaan ottaminen taisi vain olla aikalailla virhe. Löytyi nimittäin aika monta välttämätöntä asiaa, jotka tarvitsin erinäisiin talviurheiluriitteihin, sauvakävelyä tietenkään unohtamatta! Noh, äiti kyllä vakuutteli kovasti, että nää on näitä joita vaan kerran elämässä tarvitsee hommata ja niin edelleen. Mulla oli vakaa aikomus ja päätös, että nyt mun lomalla mä ja Teemu napataan äkkilähtö etelään. Näillä vermeillä näyttäisi kuitenkin, että kohteena on lähinnä Pohjoisnapa...








Toisaalta uudet vermeet pääsi heti tosi toimiin, kun ensimmäinen kunnon lumi suvaitsi tänään saapua tänne eteläänkin. Tottakai sitä oli päästävä heti testailemaan, ja suunnattiinkin porukalla pulkkamäkeen. Kivuttiin myös yhdelle korkeimmista nyppylöistä lähimain, ja portaita talsiessa kyllä huomasi, ettei kroppa ole oikein ollut kunnossa viikkoihin. Noh, hiljaa hyvä tulee ja kohta varmaan uskaltaa jo aloittaa taas varovasti salikäynnit sairastelun jälkeen. Illalla kokoonnuttiin vielä porukoille herkuttelemaan, pelailemaan ja seuraamaan Suomen peliä.


Miten teillä menee? Täällä päässä on taas tällainen oivaltamisen hetki käsillä, että kyllähän tässä loppujenlopuksi aika hyvin menee. Moni asia on kuitenkin niin hyvin, ja niinsanotusti mallillaan, että vähenpäänkin tulisi oikeastaan olla tyytyväinen. Lomapäivistä on nautiskeltu ja otettu tosi rennosti. Saatiin joululahjaksi melkolailla mission impossible -palapeli, joka kyllä alkaa pikkuhiljaa hahmottua! Toisaalta tuohon tilanteeseen pääsyyn on mennyt jo jonkin aikaa, ja jäljellä on vielä muun muassa fifty shades of gray tuon taivaan kanssa, mutta yllättävän terapeuttista hommaa tuo on! Jotenkin koko syksy oli sen verran hektistä, että nyt on ollut ihanaa muutaman päivän ajan vain olla ilman kiirettä mihinkään. Saapa siis nähdä, mitä me seuraavalle lomaviikolle keksitäänkään?

lauantai 10. tammikuuta 2015

Mikä musta tulee isona?

Uusi vuosi on jälleen startannut, ja sitä myöten myös ajatukset tulevasta vuodesta ovat alkaneet heräilemään. Mitä tuleva vuosi tuo tullessaan? Mihin suuntaan haluan omilla valinnoillani sitä johdattaa?

Vuosi sitten ajatukset seikkailivat hyvin paljon samoilla linjoilla. Tuolloin lukuloma oli alkamassa ja kirjoitukset lähestyivät vääjäämättä. Siinä samalla yritin sitten paniikissa pohtia tulevaa jatkokoulutuspaikkaa. Mikä minusta tulee isona? Mitä minä haluan elämässäni tehdä? Pohdinta meni välillä jopa lievän maanisuuden puolelle, kun pyörittelin näitä kysymyksiä lähes raivoisasti päässäni, ja vihasin itsäni, kun vastaus tuli aina suorana syöttönä takaisin; en minä tiedä. Tuolloin onneksi ylioppilaskirjoituksia pystyi käyttämään hyvänä tekosyynä antaa aivoille muuta ajateltavaa ja tekemään itseni kanssa kompromissin päätöksenteon siirtämisestä. Noh, kevään haku oli ja meni, ja koin suuren huojennuksen, kun annoin itselleni miettimisaikaa ja tilaa hengittää.

add a caption

Vuosi on nyt kulunut, ja olen elämässäni käytännössä samassa pisteessä. Nykyään tosin osaan oikeasti sisäistää, ettei minun tarvitse tietää, mikä minusta tulee isona. Mieltään saa ja pitää muuttaa matkan varrella. Ihminen elää hyvällä tuurilla 100-vuotiaaksi. Herranjestas jos jo alle parikymppisenä täytyisi tietää miten aikoo sen koko loppun 80 vuotta käyttää. Mutta juu. Kevään haut lähestyvät jälleen, enkä minä löytänytkään menneen vuoden aikana absoluuttista totuutta ja kirkastusta tulevasta opiskelupaikasta. Eikä se oikeastaan edes häiritse, sillä koen päässeeni lähemmäs ratkaisua. Sillä tiedän ainakin mitä en halua tulevaisuudessa tehdä.


En halua kouluttautua mihinkään "perinteiseen" ammattiin, jotka lapset oppivat karikatyyrisesti tunnistamaan jo päiväkodissa. Lääkäri, poliisi, palomies, sairaanhoitaja, juristi, pappi, opettaja... Ei, ei, ei, ei. En halua niinsanotusti yhden ammatin koulutusta. Että nyt kun opiskelit hammaslääkäriksi niin nyt sitten olet hammaslääkäri. Ja hei, älkääpäs nyt käsittäkö väärin. En millään tavalla väheksy edellämainittujen ammattikuntien edustajia, yritän vain sanoa että ne eivät ole se minun juttuni. Äitini esimerkiksi on terveydenhoitaja, mutta itse en edes harkitse mitään hoitoalaan viittaavaakaan. Olen myös melko varma, etten halua työskennellä kunnalle, kaupungille tai valtiolle. Myöskään yrittäjyys ei missään tapauksessa ole minua varten. Vuosi ison yrityksen leivissä on vahvistanut ajatusta siitä, että sellaisessa paikkani on myös tulevaisuudessa. Haluaisin luultavasti työskennellä isossa, todennäköisesti kansainvälisessä yrityksessä. Se, mitä minä sielä puuhailisin, on vaan edelleen vähän kysymysmerkki. Haluanko suuntautua enemmän hallinnolliselle- vaiko henkilöstöpuolelle. Vai onko paikkani kenties myynnin tai markkinoinnin ja mainonnan saralla. Yhden yrityksenkin sisällä mahdollisuuksia on jo läjäpäin.

TAKE A CHANCE!❤️❤️

Taitavimmat huomasivatkin jo, että mietin tätä opiskeluasiaa hyvin vahvasti työnteon pohjalta. En ole sitä opiskelijatyyppiä, joka opiskelisi pelkästä opiskelun riemusta 20 vuotta. Minulla on selkeä päämäärä opiskeluille, ja se on työelämässä. Tästä syystä olen poissulkenut myös kaikki yli viisi vuotta kestävät opinnot. Neljäkin vuotta alkaa olla jo aika äärirajoilla (tähän ei nyt ole laskettu mukaan mahdollista jatkokouluttautumista, vaan puhun yksittäisen koulutusohjelman kestosta). Sitä paitsi mulle on henkilökohtaisesti helpompi hahmottaa selkeät kokonaisuudet. Kun on tietty tavoite jolla on selkeä aloituspiste ja lopetuspiste, on helppoa pyrkiä kohti päämäärää. Elämä on tähänkin asti sujunut tietyissä sykleissä, kun ala-asteella olin kolme vuotta samassa koulussa, minkä jälkeen vaihdoin muuton myötä koulua toiseen, missä vietin jälleen kolme vuotta. Yläasteelle siirtyminen toi tiettyä muutosta, mutta alkoi ne samat naamat kuuden vuoden jälkeen jo hieman puuduttaa. Siksi suuntasinkin lukioon kauas vanhoista ympyröistä ja niinpä niiden kaikkien uusien ihmisten kohtaaminen oli taas hyvinkin virkistävää. Kolme vuotta samassa paikassa ja samojen ihmisten kanssa, hyvä fiilis ja ystävät jäivät käteen, oli taas hyvä jatkaa eteenpäin. Lukiota seurasi ensimmäinen oikea työpaikka, ihanat uudet työkaverit ja mahtava työilmapiiri.
Teen96'
٠·Ιмαgιnαtion ๋٠· | via FacebookMun nykyinen työpaikka taitaa myös olla osasyyllinen siihen, ettei mulla oikeastaan ole tällä hetkellä mitään kauheaa kiirettä opiskelemaan. Lähinnä ajattelen, että löydän kyllä sen mulle sopivimman jutun kun aihe alkaa tarpeeksi paljon kiinnostamaan. Jos se vaatii vielä yhden vuoden työelämässä niin ei siinä mitään. Ja jokatapauksessa aijon jatkaa työtäni opiskelujen ohjella sitten joskus kun se on ajankohtaista. Eli luultavammin ensi- tai sitä seuraavana syksynä.

Never grow up

Huh. Aikamoista tajunnanvirtaa, mutta ehkä joku teistä nappasi tästä päämäärättömästä höpöttelystä kopin. Omia ajatuksia niiden avaaminen tekstin muotoon ainakin selkeyttää joka kerta. Saitteko te mitään tolkkua ja löysikö joku tästä selostuksesta jopa jonkun pointin?

postauksen kuvat weheartit ♥

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset kuvat

Kauniin lumiset maisemat alkaa jälleen olla muisto vain, joten tähän väliin onkin hyvä julkaista kuvat joulupäivältä, kun ajeltiin Teemun vanhempien luo Sipooseen. Auringon paistaessa ja hangen kimmeltäessä kirpeänä pakkaspäivänä näky auton tuulilasin toisella puolella oli suorastaan henkeäsalpaava. Meinasi melkein itku tulla, kun kaivoin haltioituneena kameraa esiin, ja se ilmoittaa iloisesti "ei muistikorttia". Onneksi käsilaukun kätköistä löytyi toinen kortti tilalle ja sain ikuistettua palasen talven ihmemaasta. Ei se tietenkään koskaan näytä samalta kamerassa, kun omin silmin nähtynä, mutta näitä kuvia katsellessa voin palata mielessäni tuohon aaton jälkeiseen onnellisuuden tunteeseen, mikä senkuin korostui kauniista talvimaisemista.





Yllättävän hyviä kuvia saa otettua liikkuvastakin autosta. Aika ikävää nimittäin olisi, jos liikkeellä kuvaaminen ei olisi mahdollista. Saisi pysäyttää auton jokaista kuvaa varten, ja eihän siitä nyt tulisi mitään. :D Ja ihan kätevää kuvata lämpimän auton sisällä, kun ulkona oli melkoisen rapeat pakkaslukemat. Vähemmästäkin nimittäin näpit jäätyy.







Voi huokaus tosiaan. Vaikka mä kuinka olen kesän lapsi, ja rakastan lämpöä ja aurinkoa, niin kyllä valkeat hanget on ihan oma juttunsa. Paljon lunta oksilla, ulkona pakkasta ja aurinko paistaa, kyllä silloin on luonto taas kauneimmillaan. Vaikeaa selittää, mutta tällaiset maisemat vain vetävät jollain tapaa hiljaiseksi. Niissä on suorastaan jotain taijanomaista. Toivotaan, että pakkaset tekisivät paluun ja saataisiin hentoien lumipeitekin vielä joksikin aikaa takaisin.



Me suunnataankin nyt juhlimaan Uuden vuoden alkua ja kuluvan vuoden päättymistä ystävien luokse. Illaksi on tiedossa ainakin ihanaa seuraa sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Ei paha tapa lopettaa vuosi minusta. ;)

Haluan toivottaa myös teille aivan mahtavaa Uutta vuotta 2015! Tehdään siitä ikimuistoinen ja erityinen! Palaillaan sitten ensivuoden puolella uusien juttujen kera. <3