Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajelua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajelua. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. elokuuta 2016

Road trip snapshots

Aaah ihana olla kotona! Road trip on siis vihdoin rantautunut takaisin Keravalle. Alun perin ajatuksena oli olla poissa muutama yö, mutta reissu venähtikin viikkoon. Seinäjoen asuntomessuilta Pietarsaaren kautta Kalajoelle, mistä matka jatkui Yli-Iihin, missä viihdyttiin pisimpään, ja sieltä vielä Ouluun ja Kuusankosken kautta kotiin. Huhhuh.


Tosiaan ihan ensiksi ajeltiin Seinäjoelle, missä viihdyttiin koko päivä asuntomessualuetta ihastellessa. Paljon mielenkiintoisia sisustus- ja rakennusjuttuja tarttui matkaan mukaan, sekä hirveä määrä valokuvia. Luulempa, että naputtelen asuntomessuista ihan oman postauksensa juurikin tuon suuren kuvasaaliin vuoksi.

Haluttiin ottaa asuntomessuista kaikki ilo irti, eikä viitsitty pitkän messupäivän jälkeen enään alkaa stressailemaan matkan jatkamisesta. Päätettiin siis kylmän viileästi nukkua yksi yö autossa ja jatkaa matkaa sitten taas aamulla. Käytiin syömässä Seinäjoen keskustassa ja ajettiin vielä reilu sata kilometriä eteenpäin, ettei seuraavan päivän matka olisi ihan niin pitkä. Oltiin etukäteen katsottu, että Pietarsaaren ABC on sopivan matkan päässä ja sen parkkis sopisi muutenkin hyvin yhden yön majoittumiseen. Huoltoasema meni kiinni kahdeltatoista ja aukesi taas kuudelta aamulla, joten olo oli suhteellisen turvallinen, kun tiesi että vierestä löytyy melkein koko ajan muita ihmisiä sekä kameravalvontaa.

Me nukuttiin auton takakontissa yllättävän hyvin! Oltiin pedattu meille oikein söpö ja pahmoinen pesä, minne oli hyvä sukeltaa pitkän päivän päätteeksi. Laskeskeltiin, että unta kontissa riitti peräti kahdeksan tuntia, ja herättiin aamulla virkeinä uuteen päivään. Aamupalan jälkeen matka jatkuikin sitten kohti Kalajokea.


En ole koskaan aikaisemmin käynyt Kalajoella, joten päätettiin suunnata road trippimme myös sinne, kun samalla suunnalla oltiin jo valmiiksi. Kalajoki myös osuu aikalailla matkanvarrelle Seinäjoelta Ouluun päin, vähän täytyy rannikon kautta koukata, mutta mikäs siinä ajellessa kun lomalla ei ole mihinkään kiire. (;




Tykästyin Kalajoen hiekkasärkkiin valtavasti. Uimaan asti ei tällä kertaa päästy, mutta tuolla oli ihan kivaa vaan kierrellä ja ihmetellä. Laskettiin lähistöltä muunmuassa neljäkymmentä tuulimyllyä ja käveltiin ihan nimen kärkeen, mistä löytyi pikkuruinen venesatama.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen lähdettiin ajamaan taas kohti pohjoista ja Oulua. Jatkettiin matkaa vielä vähän Oulun ohi Yli-Iihin, missä isän vanhemmat, mummo ja pappa siis asuu, ja missä on monet kerrat vierailtu tämän bloginkin aikana. Lapsuuden kesäpaikka, ja mulle se mökki, jota ei koskaan tarvinnut omistaa, koska oli mummola.








Mummolasta jäi taas käteen kasa ihania muistoja. Naapurin tytöistä kaksi sattui sopivasti olemaan lapsuudenkodissaan meidän loman aikana, joten naapurissa tuli istuttua iltaa isommalla porukalla, kolmen tytön ja kahden miehen voimin. Naapurista löytyi myös ihastuttava kolmen kuukauden vanha koiranpentu, jota halaillessa ja pussaillessa päivät kuluivat nopeasti. Iltauinteja joessa ja sen hiekkasärkillä, uintireissun jälkeistä lämmittelyä saunan lauteilla, hullun hauskoja seurapelejä, eläintarha meinikiä (mummola + naapuri = kaksi koiraa ja kuusi kissaa), hyvää punaviiniä ja höpöttelyä terassilla, hyttysten vähyyden ihmettelyä, kunnon ukkoskuuroja ja paljon naurua. Täältä me vaan löydämme itsemme joka kesä. <3









Viimeinen pohjoisessa vietetty päivä ja yö oltiinkin sitten Oulussa ystäväpariskunnan uudessa kodissa samalla kokoonpanolla. Kierreltiin Oulun keskustaa, pyydystettiin Pokemoneja, suoritettiin pientä shoppailua ja nautittiin auringonpaisteesta ja lämmöstä. Ruokapaikaksi valittiin hampurilaisravintola Kauppuri 5, joka on saanut nimensä kadusta, jolla sijaitsee. Oulun parhaita burgereita meille lupailtiin, ja ne totisesti eteemme saatiinkin! Paikan tarjoamat sipulirenkaat olivat myös parhaita koskaan maistamiani. Koko pöytäseurue oli ihan ähkyssä syömisrupeaman päätteeksi. Päätettiin Teemun kanssa, että tänne on ehdottomasti tehtävä comeback seuraavalla Oulun reissulla.

Illalla lähdettiin upean aurinkoisen päivän päätteeksi vielä uintireissulle Nallikariin. Aluksi merivesi tuntui vilpoisalta, mutta siihen tottui nopeasti ja meillä vierähtikin pitkä tovi vedessä frisbeetä heitellen. Tuo meidän Oulun päivä oli kyllä niin onnistunut ja ilmakin mitä mahtavin, että ikävä jäi kyllä sekä paikkaa että ihmisiä. <3

Road tripin pisin ajorupeama koitti seuraavana aamuna, kun jätettiin Oulu taaksemme ja lähdettiin ajamaan kohti Kuusankoskea, missä Teemun mummu asuu. Jätskitauko pidettiin Viitasaaren ABC:llä, kun samaan aikaan satoi vettä ja aurinko paistoi kirkkaasti, Ai että mitenkö on mahdollista? Älkää multa vaan kysykö, olin itsekin ihan äimänkäkenä. :D

Mummun kanssa syötiin hyvää ruokaa, käytiin iltakävelyllä ja saunottiin matkustus nuhjuisuus pois. Saatiin hirveästi mustikoita mukaamme, ja nyt meidän pieni pakastin pullisteleekin jo liitoksistaan. Nyt on smoothieaineksia koko pitkäksi talveksi!

Laskeskelin, että meille kertyi neljä eri yösijaa viikon sisään, joten voitte kuvitella, miltä tuntui kaatua viime yöksi ihan omaan sänkyyn. Reissaaminen on ihanaa, mutta melkein yhtä ihanaa on matkan jälkeen olla taas kotona.

Alun perin ajateltiin, että täksi viikoksi pakattaisiin taas kimpsut ja kampsut ja lähdettäisiin rantalomalle Pärnuun. Säitä seuraillessa päätettiin jättää Pärnun reissu toiseen kertaan, sillä parasta siellä on minusta juurikin se ihana pitkä hiekkaranta, joka ei oikein pääse oikeuksiinsa vesisateessa. Nyt olen kyllä tyytyväinen päätökseen, sillä en millään olisi jaksanut lähteä heti uuteen reissuun. Tai ehkä ihan lyhyelle visiitille, sillä huominen on suunnitelmien muutoksesta huolimatta pyhitetty pienelle Viron reissulle, kun suunnataan päiväksi Tallinnaan.

Huuh, nämä mun postaukset alkaa muistuttaa jo jonkin sortin maratoneja. Mutta minkäs sille voi, kun on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää, ja näin lomalla se on vähän epävarmaa koska eksyy taas seuraavan kerran ruudun äärelle. :D Tekemistä ainakin riittää niin, ettei paljon paikoillaan ehdi tylsistymään! Vielä viikko olisi aikaa juoksennella vapaasti, sitten koittaa paluu töihin ja koulun penkille, jäiks! Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina... ;)

perjantai 22. tammikuuta 2016

Rinteessä

Heipparallaa! Tovi jos toinenkin kerkesi vierähtää, ennen kun löytyi aikaa siirtää viimeisetkin talvilomakuvat koneelle. Nyt työrupeaman päätteeksi oli ihana palailla hetkeksi lomatunnelmiin, ja meidän loman huipennukseen Kuusamossa ja Rukalla. Tuolla oli niin tavattoman kaunista, ja vaikka nyt etelässäkin on saatu nautiskella ihanista pakkaskeleistä, ei kyllä silti vedä vertoja noille taianomaisen lumisille maisemille. Tuli suorastaan ikävä takaisin! Ps. Säätiedotus lupailee plussakelejä, enkä mä iihan vielä olisi valmis luopumaan näistä pakkasista. Pikkasen saisi lauhtua, mutta ei mitään loskakelejä jooko?







Olen lasketellut elämässäni harmillisen vähä, ja mun aikaisemmat kokemukset rajoittuu semi pikkuisiin rinteisiin. Oli sanoinkuvaamattoman mahtavaa, kun intopiukeena noustiin tuolihissillä Rukan huipulle. En ollut jotenkaan yhtään käsittänyt, että siellä ollaan oikeasti noin pirun korkealla. Aivan tajuttomat maisemat! Kiitin jotain ylempiä voimia siitä, että meille suotiin noin kirkas ja ihana laskusää. Alussa pakkastakin oli vain miellyttävät -19 astetta, mutta iltaa kohden pakkanen kiristyi. Siinä -27 kohdalla todettiin, että eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä ja paettiin lämmittelemään kylpylän poreisiin ja saunoihin sekä hotellin lakanoiden väliin.










Ehdottomasti jokaisen ajetun kilometrin arvoinen reissu!

Huomaa, että tämä aika on ollut hitusen kortilla viime aikoina, kun vasta eilen saatiin kerättyä joulu pois meidän kotoa. :D Kaivettiin loput lehtitaikinat ja luumuhillot esiin, ja paistettiin joulun viimeiset tähtitortutkin samalla sen kunniaksi. Nyt koti tuntuu jopa hitusen tyhjältä, mutta toisaalta virkistävältä ja avaralta. Tästä on hyvä jatkaa ja alkaa kehittelemään jotain pieniä uusia sisustussysteemejä samalla!

Mites teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? Ihan hullua, että kohta on jo helmikuu! Tuntuu, että vastahan se vuosi vaihtui... (;

torstai 12. marraskuuta 2015

Uusi auto!

Täällä tapahtuu sellaista vauhtia, ettei pieni ihminen meinaa pysyä mukana! Kolmen päivän sisällä olen sekä myynyt vanhan autoni (rip Kupla <3), että ostanut tilalle uuden ihanuuden. Molemmat vähän kuin puolivahingossa. :D

Kupla oli ollut jo hetken aikaa myynnissä, sillä tarkoituksena oli hankkia tilalle vähän uudempaa ja tilavampaa autoa. Ja jotenkin elelin vähän sillain, että käydään se johonkin liikkeeseen vaihtamassa, kun omasta mielestä sopiva uusi auto löytyy. Niin se vaan taas elämä yllätti, ja toissapäivänä istuin illalla sohvalla pöllämystyneenä rahat kourassa ja parkkiruutu tyhjänä. Siitäpä alkoikin sitten uuden ajokin metsästys.

Mun kriteerit rajasi autovaihtoehdot aika kaposelleen, joten ihan mistään piece of cake -jutusta ei ollut kyse. Olin jo oikeastaan menettämässä toivoani yhden epätoivoisen autonmetsästyspäivän päätteeksi. Ja itseasiassa vähän jo pohdiskelin, että mitenhän se töihin matkaaminen sun muu onnistuu noita julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Ei muuten onnistu. Tai nähtävästi universumi on päättänyt, ettei ainakaan tältä muijalta.

Sen ainoan kerran, kun mulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun turvautua julkisiin, niin eihän se kyseinen bussi tietenkään ilmaannu pysäkille. Seisoskeltuani viisikymmentä minuuttia kylmässä ja tihkusateessa odotellen bussia, joka ei edes lopulta tullut, vaan jouduin menemään seuraavalla, tulin siihen johtopäätökseen, ettei noi julkiset vaan ole mua varten. Siinä jotenkin vaan iloisesti katkesi kamelin selkä, ja päätin että uusi auto on löydyttävä aika saakelin nopsaan, sillä minähän en tällaiseen pelleilyyn rupea.


En tiedä, johtuiko tuosta  päätöksestä vai yleisestä armosta, mutta samaiselta reissulta, jolle tuo bussiepisodikin ajoittui, löytyi kuin löytyikin mulle uusi auto! <3 Saatte tällä kertaa pientä sneak peekkia mun uudesta vauvasta, sillä vielä en ole tuoretta tulokasta ehtinyt kunnolla kuvailemaan. ;) Mutta sen verran voin paljastaa, että näköjään merkkiuskollisella linjalla mentiin, myös omaksi yllätykseksi. Ja voi että miten ihana se onkaan! Lievittää kovasti tuskaa, mikä aiheutui ensimmäisen oman auton luopumisesta. Kuplaa tulee ikävä, mutta onneksi muistot säilyy. Ja nyt on sitten ainakin alla uusi ajopeli, jonka kanssa lähdetään hakemaan niitä uusi seikkailuja!

Ihana äiti oli heti autouutisista kuultuaan käynyt hankkimassa tyttärelle karvanopat ja wunderbaumin! Eihän mikään auto ole katu-uskottava ilman näitä must have -juttuja. ;)




torstai 23. heinäkuuta 2015

Kauhea kalajuttu ja muita lomakuulumisia

Enpäs sitten ehtinytkään palailla Pohjolasta. Halusin ottaa kaiken irti niistä viidestä päivästä, jotka meillä oli aikaa puuhastella vaikka mitä!



Toverini siili! <3 Joka ilta pieni tuhisija kipitti pihapiiriin tutkimaan, josko kissoilta olisi jäänyt jotain sillekin. Hassua, miten kissat ja pieni piikkipallo näyttivät tulevan keskenään oikein hyvin toimeen. Kummatkaan eivät välittäneet toistensa olemassaolosta, vaan antoivat touhuilla omiaan.




Ai miten niin vähän kärsineempi tämä mummolan Monopoli? Mutta aito ja alkuperäinen, markkoineen päivineen. ;)




Käytiin myös pyörähtämässä Oulussa, missä Niina ja Heikki asuu ihanassa ja tilavassa kaksiossa. Olen tuntenut "naapurin tytöt" Niinan ja Julian niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen muistikuva on kuitenkin alle 5-vuotiaana, eräänä talvena kun pakkasta oli varmasti yli 20 astetta. Minut oli puettu kuin eskimo konsanaan, oli karvalakki ja kaikki, ja lähetetty 20 metriä naapuriin pyytämään about ikäisiäni tyttöjä ulos leikkimään kanssani. Kahlasin tieni lumihangen poikki perille ja koputin jännittyneenä oveen. Julia, joka on minua kaksi vuotta nuorempi, tuli hetken kuluttua aukaisemaan, ja pikku eskimoa hetken tuijotettuaan huusi: "Äiti, täälä ovela on joku poika, joka kyssyy voijaanko me alakaa Niinan kansa!". (Oululainen tapa ilmaista ajanviettoa jonkun kanssa). Koko episodi oli niin jännittävä, etten tullut korjanneeksi pientä erhettä. Kyllä se varmasti jossain vaiheessa selvisi, että pieni karvalakki-ilmestys olikin oikeasti tyttö.




Vaikka loman aikana sadetta suotiin enemmän kuin tarpeeksi, aurinko paistoi myös vähintään yhtä suuren osan ajasta. Oulusta päästiin nauttimaan näinkin kesäisissä merkeissä! Jos lämmintä vaan riittää, niin päältä löytyy luottoa luoton perään. Paita ja housut KappAhlista (kyllä!), hattu H&M, aurinkolasit Glitter, rakkauslaukku äidin vanha ja mahtavat uudet kengät Lidlistä! :D


Jäätelökesäää! <3


Tämmöinen ihana ilmestys matkusti meidän kyydissä Oulusta Yli-Iihin, välillä omassa pienessä kenkälaatikossaan ja välillä hattuhyllyllä seikkaillen. Fiinu-niminen tyttönen on neljä kuukautta vanha, ja Niinan ja Heikin ikioma ja varustettu duracell -pattereilla. Virtaa riitti kun pienessä kylässä konsanaan, ja rakastuttiin tähän söpöläiseen ihan totaalisesti. Omasta hauvavauvasta haaveillen... <3






Viikon aikana ehdittiin myös...

Herkutella, katsokaa nyt tuota pavlovaa! <3

Uida joessa (Huom, siis ihan oikeasti jopa uida pelkän kastautumisen sijasta). :D

Saunoa puusaunassa.

Pelata pleikkaria. Tiiättekö semmosen kun Sly Cooper? Niin koukuttava, ja mun lapsuuden ehdoton lempparipeli! :D

Lueskella kirjaa kiireettömästi pihakeinussa auringon lämmittäessä.

Nauttia Mummon pöperöistä ja juoda kahvikiintiö täyteen.

Heitellä frisbeegolfia, unofficial mummolan pihassa ja vähän pidemmän kaavan kautta Oulun Virpiniemessä. Rata käsitti 18 koria, suhteellisen haastavassa maastossa. Kyllä meillä useampi tunti vierähti, ja reilu 5km kertyi kävelyä plus ylä- ja alamäet sekä kymmenet frisbeeheitot. Ei sitä lomalla ole ihan pelkästään makoiltu. ;)

Miehet kävi myös urakalla kalassa, vaikka ei ne hirveästi mitään saalista saaneet. Kai se kalastus on enemmänkin se "juttu". Mulle seisoskelu hyttysten syötävänä ei vaan oikeen koskaan ole valjennut, kun kalatiskiltäkin saa... :D Varsinkin kun yhtenä iltana Teemu ja Miko palasi kalasta niin, että Teemulla oli uistin nenässä. Kyllä. En kohta uskalla päästää noita kahta kahdestaan minnekään. :_D


Loma oli täydellinen, mutta nyt on hyvä taas olla kotona. Varsinkin kun mun loma jatkuu vielä kaksi viikkoa täällä etelässä. <3 Jos jotain, niin hyttysiä ei ainakaan ole yhtään ikävä!