Näytetään tekstit, joissa on tunniste saikkua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste saikkua. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. toukokuuta 2016

Yhtä juhlaa! Tai ainakin melkein...

Hetkinen seis. Missä välissä me oikein ylitettiin toukokuun puoliväli? Nurtsi rehottaa ja puut on jo täydessä lehdessä. Olen viettänyt pari päivää neljän seinän sisällä, ja jouduin oikein taas hieraisemaan silmiä roskienvientireissulla. Nyt kun saataisiin noi lämpötilat vielä hiukkasen kohoamaan, niin täällähän on jo ihan täysi kesä päällä! Mitä ilmeisemmin ne tulevatkin nousemaan ja ensi viikolla saadaan nautiskella jo ihan lämpimistä keleistä. Ja sitten kutsuukin jo se paljon odotettu Kreikan lämpö! Koko kevät on mennyt lomaa odotellessa, ja nyt se on tuossa ihan kulman takana ja tulee melkein liiankin nopeasti. No ehkei nyt sentään kuitenkaan. Mutta kai tässä jo kohta pitää kehittää pienet pakkausstressit päälle! :D Thassoksella vuorokauden ylin lämpötila näyttäisi parin viikon kuluttua olevan siinä +25 ja alin +15 astetta. Eli lupaavalta vaikuttaa. <3





Viikonloppuna meillä oli bileitä kerrakseen, kun käytiin juhlimassa peräkkäin kaksivuotiasta kummipoikaa ja anopin viisikymppisiä. Melkoinen kontrasti oli näissä juhlissa, mutta se ei menoa haitannut! Lauantai oli harmillisesti aika sateinen päivä, mutta se ei toisaalta ollut niinkään ongelmana, kun molemmat synttärit olivat sisäjuhlat. Oltiin Teemun kanssa ehkä vähän ylipukeutuneita lasten kekkereihin, mutta kun oltiin liikkeellä melkoiselle minuuttiaikataululla, oli vain yksinkertaisesti helpompaa olla turhia vaihtelematta välissä ja mennä koko päivä samoilla vermeillä.









Pienen miehen bileistä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut! Tai ehkä niiltä pahimmilta vaarallisilta tilanteilta vältyttiin, kun mummi jaksoi muistuttaa, että kypärää on käytettävä aina potkupyöräiltäessä. Anton kyllä kutsui kypärää onnellisena hatuksi. Oli mikä oli, pää asia, että se on päässä. <3 Herkut maistui, lahjat viihdyttivät ja hauskaa vaikutti olevan. Täydellisen onnistuneet synttärijuhlat siis meidän pienellä. Pisteet vielä vanhemmille makeesta lentokonekakusta, joka sopi kyllä päivänsankarille paremmin, kuin kypärä päähän!

Mun on pakko ihan pikkuisen hehkuttaa ihastuttavaa Antonia, jonka ylpeinä kummeina saadaan toimia. Vasta kahdessa vuodessa pojasta on kasvanut niin mallikelpoinen pieni miehenalku, ettei täti voi muuta kuin olla ylpeänä. Musta on suorastaan maagista seurata vierestä kun tuo kasvaa ja kehittyy koko ajan ihan hurjaa vauhtia. Jo viikossa ehtii tulla ikävä, ja tekisi mieli olla jo seuraamassa ja ihmettelemässä mitä uutta tyyppi on omaksunut sitten viime näkemän. Tällä hetkellä the juttu on ehdottomasti lentokoneet ja poika hihkuukin ulkona ollessaan "Lentsikka, lentsikka!" aina lentokoneen ääneen kuullessaan ja osoittelee innoissaan taivaalle. Ja ihan mestarikin se on niiden bongaamisessa, kun äidillä ja tädillä saattaa mennä tovi lentokoneen paikantamiseen, niin Anton jo näyttää sormellaan mihin suuntaan meidänkin pitäisi osata katsoa. Ihan mahtava tyyppi kaikin puolin, ja ihanaa seurata mitä siitä vielä vuosien kuluessa tuleekaan!









Seuraavilla synttäreillä kynttilöitä oli kakussa enemmän, ja niin oli luonnollisesti myös vieraitakin. Juhlien luonteen ja valon puutteen vuoksi juhlista on vähän vähemmän kuvia, mutta yhtä loistavasti viihdyttiin myös näissä juhlissa. Juhliin oli palkattu esiintymään aivan mahtavan hauska improvisaatioteatterin ryhmä, sekä muusikko kitaroineen. Esiintyjät viihdyttivät juhlijoita ja Teemun veli toimi keittiömestarina loihtien pöytään mahtavat tarjoilut. Päivänsankari sai ansaitusti ihania lahjoja, ja pääseekin hemmottelemaan itseään vaikka millä tavoin aina samppanjasta kauneushoitoihin.

Juhlista on hyvin kerennyt palautua pienellä sairaslomanpoikasella, mutta onneksi nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä. Ilmeisesti vähän ärhäkämpi virus kyseessä, kun pari yötä takaperin sain pelätä oikeasti henkeni edestä, kun keskellä yötä ei meinannut happi oikein kulkea. Teemu vahti vieressä, kun hengitin pinnallisesti kylkiasennossa, kunnes lopulta nukahdin. Tilanne säikäytti, sillä minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut minkäänlaista hengenahdistusta, ja jouduttiin ihan miettimään hätänumeroon soittamista. Tuosta onneksi selvittiin ja kävin lääkärissä ottamassa kaikki mahdolliset kokeet ja nyt tosiaan olo on jo lähestulkoon normaali. Koitin lohduttaa itseäni, että parempi sairastaa nyt, kuin sitten lomalla. Kahdeksan työpäivää, ja sitten se hyvin ansaittu loma alkaisi olla käsillä. Ei millään malttaisi odottaa. <3

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulu vaarassa?

Apua apua apua, jouluun on enää muutama hassu päivä! Mihin ihmeeseen joulukuu vain haihtui? Tässä vaiheessa täällä on jo jouluvalmistelut kovassa vauhdissa. Ja ilmeisesti sen verran kovassa, että kroppa päätti ottaa vähän omaa lomaa ja sanoi sopimuksensa irti. Nyt taistelen villasukkien, glögin ja särkylääkkeen voimin tätä ihme kuumeilua vastaan, joka yllätti mut viime yönä. Jotenkin alkaa olla jo melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina loman alkaessa mulle käy näin. Kroppa ilmeisesti on niin ylikierroksilla kaiken stressin myötä, että sitten jossain vaiheessa vastustuskyky vaan romahtaa ja tässä on tulos.

Mutta eipäs vaivuta epätoivoon. Mulla on vielä pari päivää aikaa parantua ennen joulua ja sen kyllä olen päättänyt erittäin vakaasti tehdä. Lepoa, lepoa, lepoa ja Teemu stressipalloilemassa munkin puolesta. Ei vaan, en tiedä osaako tuo parempi puolisko edes stressata, sillä välin kun mä kehitän kriisin jostain ihan kaikista pienimmästäkin lahjojen paketointiin tai piparinleipomiseen liittyvästä. Selkeesti tää oli ihan taktinenkin veto multa, nyt voin itse vain istua sohvalla ja osoitella että hei tuokin homma pitäisi nyt hoitaa. Juu, eiköhän me tästäkin ihan kunnialla selvitä.



Meidän kuusi näyttää tänä vuonna melko samalta kuin viimekin vuonna, tällä kertaa pienenä lisänä Ikean ihanat pastelliset joulupallot! Meidän kotona joulussa ei ole mitään tiettyä "teemaa", mutta jotenkin omaa silmää on tänä vuonna miellyttänyt juurikin nuo pastelliset joulusävyt. Ostin myös pastellisia lahjapapereita, mutta päädyinkin käyttämään niitä melko vähän. Onneksi ne soveltuvat laadultaan hyvin myös muihin juhliin! Kynttilöiden sijaan meidän kuusta koristaa lumihiutalevalot. Nekin on hommattu Ikeasta, ja on mun mielestä aika hauskat ja sopivat. Teemu empi ensin hetken idealle, mutta kun itsepintaisesti taiteilin valot kuuseen, on sekin jo lämmennyt näille. Ihanan erilaista ja hieman modernimpaa meininkiä!

Jahka saan nyt selätettyä tämän pöpön, ja me päästään suunnitellusti joulun viettoon, on meidän tämän vuoden joulu aikalailla valmiiksi mietittynä. Aatonaattoiltana ajellaan Teemun vanhempien luokse, minne myös Teemun Mummu saapuu kyläilemään. Käydään myös mahdollisesti vähän kuuntelemassa kauniimpia joululauluja. Ollaan Sipoossa yötä, ja aamusaunan ja joulupuurojen jälkeen kipaistaan kotiin, mistä matka jatkuu sitten Tuusulaan. Mun vanhemmille on tulossa aattoiltana myös mun Mummi ja Äijä, ja siinä seurassa vietetään sitten jouluaattoa. Tuoksi yöksi pedataankin sitten puhtaat lakanat omaan sänkyyn, ja joulupäivänä käydään vielä syömässä Teemun vanhemmilla. Kuulostaa näin sanottuna melko monimutkaiselta, mutta koska nää välimatkat on pieniä, on tää loppujen lopuksi aika simppeli ja meille sopiva ratkaisu vietellä juhlapyhät.

Nyt sormet ristiin ja vällyjen väliin! Mä aion herätä huomenna ihan uutena ihmisenä. ;) Jos ei nähdä ennen sitä, niin oikein ihastuttavaa Joulua teille kaikille! <3

perjantai 23. lokakuuta 2015

Valoa tunnelin päässä

Hei vaan taas! Pöpö 1 - Suvi 0. Niinhän siinä kävi, että tein huikaisevan come backin töihin maanantaina. Tiistain viettelin onnellisena vapaapäivää aikomuksenani jatkaa työputkea normaalisti jälleen keskiviikkona. (Tuolta tiistailta on muuten postauksen kuvatkin.) Pöpöpä ei ollutkaan samaa mieltä. Kuume ei enää, luojan kiitos, noussut viikonlopun lukemiin, mutta sitkeällä pöpöllä oli silti pari ässää hihassaan mun varalle. Lääkärin kautta kotiin nuolemaan haavoja, ja kolme lisäpäivää saikkua. Jesh. Siitäkin huolimatta, että maalailen piruja seinille, uskallan melkein tässä vaiheessa varovasti toivoa tämän olleen tältä erää tässä. Vakaa aikomus olisi huomenna palailla sorvin ääreen toistamiseen, tällä kertaa toivottavasti ilman yllätyksiä.

Tällainen viikon sairastaminen meinaa jo tehdä mut aivan hulluksi. Tämä on vaan niin kertakaikkisen tylsää ja tympäisevää. Kaikki mahdolliset sarjat on tuijoteltu telkkarista ja tietokoneelta. On luettu kirjoja ja lehtiä, ja vaikka mä rakastan lukemista niin 10h päivässä sitäkin on jo turhan tuhti kerta-annos. Ollaan keskusteltu Teemun kanssa syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, ja miesparka on onneksi päässyt välillä pakenemaan kavereidensa luokse. Nythän on siis syysloma, ja edes kouluun ei pääse sairasta vaimoketta pakosalle. :D Toki olen myös levännyt ja syönyt, jälkimmäistä aivan liikaa ottaen huomioon että kalorien kulutus taitaa hipoa aika pohjalukemia tässä lahnaillessa. Voi miten mä odotankaan, että pääsen taas hikoilemaan salille! <3


Pakko vielä sen verran sanoa, että tämä sairastaminen olisi monin verroin ahdistavampaa yksin. Jälleen huomaan miten rakas tuo toinen on, ja miten suuresti toisen apua ja läsnäoloa osaakaan arvostaa hädän hetkellä. Teemu on kyllä ollut ihan paras mies, mitä kipeä nainen voi toivoa. Se on kuskannut mua lääkäriin ja apteekkiin, käynyt hakemassa kaupasta lisää ruokaa ja pitänyt kotia pystyssä kun mä en ole siihen kyennyt. Lohduttanut ja paiannut päätä, ja pahimmissa kuumehoureissa tuonut vettä ja lääkkeitä sängyn reunalle. Ja ihan vaan ylipäänsä urhoollisesti kestänyt mun valitusta ja marinaa tän koko viikon. :D




Jutellaankos vähän jostain muustakin kun mun sairastelusta? Vaikka siitä, miten ylemmän kuvan poika näyttää polkevan hengenhädässä eteenpäin välttääkseen kuvattavaksi joutumisen? :D Sorii sinä tuntematon jonne! Kuvissa näkyvä nahkatakki oli muuten loistava löytö. En muista, olenko sitä jo täällä blogissa ehtinyt hehkuttaa, mutta maksoin kyseisestä ihanuudesta tosiaan muistaakseni 29 euroa! Aitoa nahkaa se ei tietenkään ole, mutta älyttömän laadukkaan tuntuinen ja erittäin mukava päällä.



Syksy on pukeutumisen kannalta mun mielestä ehdottomasti parhaita vuodenaikoja. Sillon saa kerrostaa juuri sopivasti, muttei vielä tarvitse hautautua untuvatakkien ja karvalakkien uumeniin. Mä rakastan syksyisin yhdistellä kaikkia neutraaleja ruskean, harmaan ja beigen sävyjä. Myös musta ja valkoinen toimii hyvin yhdistettynä niihin. Ja hei puhumattakaan mun rakkaudesta kaulahuiveihin! Olin suorastaan täpinöissäni saadessani kaivella ne taas kesän jälkeen kätköistään.

Syksyssä ihanaa on myös kaunis ruska. Musta vaan vähän tuntuu, että suuri osa lehdistä alkaa jo harmillisesti olla tippunut. Varsinkin toissa yönä puhalsi semmoinen myräkkä, että vähemmästäkin taisi viimeisetkin kauniin keltaiset lehdet luovuttaa ja irrottaa otteensa. Täytynee mennä tarkistamaan tilanne, jahka pääsen taas ulos monen päivän sisällä oleilun jälkeen.







Siitäkin huolimatta, että täällä päässä huominen tarkoittaa laiskottelun loppua ja työn täyteistä viikonloppua, haluan toivotella teille oikein ihanaa ja rentouttavaa syksyistä viikonloppua! Olisikohan siellä muuten vielä sieniä poimittavaksi? Itsellä olisi vähän hinku sienimetsälle, mutta aina kun mama kerkeäisi kaveriksi, eli lähinnä viikonloppuisin, niin minä olen sitten töissä... Hmm, kinkkinen tilanne tosiaan, kun iltasin on sitten taas liian pimeää, ja sieniä saisi etsiä ehkä pikemminkin kaukoluotaimella. Noh, saapa nähdä ehtisikö tässä sinne metsään pyörimään ennen lumentuloa! ;)

perjantai 16. lokakuuta 2015

Voihan tylsyys!

Voi tylsyyksien tylsyys. Näinhän siinä sitten kävi, että olen onnistunut jostain imuroimaan itselleni normaalia ärhäkämmän flunssanpoikasen. Yöllä heräsin tuskissani kuumeen nousuun ja samaa rataa on sitten nyt jatkettu päivä. Mutta miksi just nyt? Ei mulla millään olisi aikaa sairastaa, kun on niin paljon asioita hoidettavana ja muutakin tekemistä löytyisi... Töissäkin olisi kivoja vuoroja tehtävänä ja äh. En tykkää yhtään. Olen niin toiminnan ihminen ja ärsyttää kovasti kun minun takia muut joutuvat näkemään ylimääräistä vaivaa ja järjestämään asioita. Mutta ei auta itku markkinoilla ja ei tässä auta muu kuin koittaa makoilla ja sairastaa tauti pois.



Tällä kertaa tämä pöpö on sen verran sitkeä tapaus, että se on vienyt voimat kyllä täysin. Suurimman osan tästäkin päivästä olen vaan makoillut tuskissani ja kylmissäni, välillä buranahuuruissa sitten on voinut hetken lueskella tai katsoa telkkaria. Ja pari kuvaakin sain napattua täältä sairastuvastani. Nyt alkaa jo vähäsen löytyä voimia sen verran, että sain syötyä ja raahattua läppärin sairasvuoteelleni. Parasta kyllä silti mennä aikaisin nukkumaan, niin saan levon maksimoitua ja paranenkin ehkä joskus. Toinen minkä varaan lasken ehdottomasti levon lisäksi on teen lipittäminen.




Tällaista vähän tylsempää päivitystä tällä kertaa, mutta toivotaan että palaan seuraavan kerran terveenä naisena! Nyt Vain Elämää ja sitten kiltisti unten maille. <3

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kepeä kukkakimono

Heissan ihanaiset ja terveisiä sairasvuoteelta! No ei, suht hyvissä voimissa täällä ollaan, mitä nyt kurkku vähä yrittää ärhennellä. Kymmenen kuppia teetä ja totaalisohvalepo ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ja alkaa olokin jo helpottaa. Luulen selviäväni huomisesta työpäivästä, onhan mulla sitten kuitenkin kolme päivää vapaata aikaa huilia. :)

Tässä olisi teille asua kuluneelta viikolta. Meno oli melko tuulista, mutta ainakin silloin oli edes suht lämmintä. Miten paljon voikaan pientä ihmistä raivostuttaa tämä sää? Ensin kesää odotetaan vähintään puolivuotta, ja sitten tässä on se mitä sieltä tulee. Kiitos ja näkemiin sanon minä. Niin paljon kun Suomea rakastankin, niin pikkuhiljaa joku Dubai alkaa vaikuttaa hieman suotuisammalta asuinpaikalta ainakin säätilojen suhteen. Noh, toivotaan että pyörrän puheeni heinäkuussa, ja pääsen hehkuttelemaan Suomen kesää. (We'll see about that...)


Päälle valikoitui tuolloin Cubuksesta bongaamani ihanan kesäinen kukkakimono. Kyseinen yksilö oli sen löytäessäni, ainakin sillä hetkellä viimeinen kappale, joten en pitkään empinyt päätöksen kanssa. Tämä paita on helppo heittää hartioille, jos kaipaa vähän pelkkää toppia peittävämpää asustusta. Tämä on kuitenkin ohuutensa ansiosta niin passeli kesäkeleihin, kulkee vaivattomasti mukana ja on helppo laittaa välissä laukkuun tai kaivaa sieltä esiin tarpeen tullen. Ja tämä olisi varmasti aivan ihana myös rannalla bikinien kaverina!


Asiasta kukkaruukkuun. Millähän ilveellä mä saisin raahattua itseni kampaajan penkkiin? Laiskuuden huippu taitaa olla se, ettei millään saa varattua itselleen kampaaja-aikaa. Ja osasyyllisenä taitaa olla myös tämä mun hieman ailahtelevainen mieleni. Välillä tekee mieli tehdä jotain tosi radikaalia tämän tukan kanssa ja välillä taas pelkkä latvojen tasoitus tuntuu ihan hyvältä idealta. Lähiaikoina mulla on mennyt sen verran hermo pitkiin hiuksiin, että joku ylipitkä polkka kuulostaisi varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Voisin ottaa tavoitteksi ehtiä kampaajalle tän kesän aikana. Tai sitten kuljen onnellisesti hiukset sotkunutturalla siihen saakka että tukka putoaa päästä.

Pliis, saavu kesä luoksemme! <3