Yhtä juhlaa! Tai ainakin melkein...

Hetkinen seis. Missä välissä me oikein ylitettiin toukokuun puoliväli? Nurtsi rehottaa ja puut on jo täydessä lehdessä. Olen viettänyt pari päivää neljän seinän sisällä, ja jouduin oikein taas hieraisemaan silmiä roskienvientireissulla. Nyt kun saataisiin noi lämpötilat vielä hiukkasen kohoamaan, niin täällähän on jo ihan täysi kesä päällä! Mitä ilmeisemmin ne tulevatkin nousemaan ja ensi viikolla saadaan nautiskella jo ihan lämpimistä keleistä. Ja sitten kutsuukin jo se paljon odotettu Kreikan lämpö! Koko kevät on mennyt lomaa odotellessa, ja nyt se on tuossa ihan kulman takana ja tulee melkein liiankin nopeasti. No ehkei nyt sentään kuitenkaan. Mutta kai tässä jo kohta pitää kehittää pienet pakkausstressit päälle! :D Thassoksella vuorokauden ylin lämpötila näyttäisi parin viikon kuluttua olevan siinä +25 ja alin +15 astetta. Eli lupaavalta vaikuttaa. <3

Viikonloppuna meillä oli bileitä kerrakseen, kun käytiin juhlimassa peräkkäin kaksivuotiasta kummipoikaa ja anopin viisikymppisiä. Melkoinen kontrasti oli näissä juhlissa, mutta se ei menoa haitannut! Lauantai oli harmillisesti aika sateinen päivä, mutta se ei toisaalta ollut niinkään ongelmana, kun molemmat synttärit olivat sisäjuhlat. Oltiin Teemun kanssa ehkä vähän ylipukeutuneita lasten kekkereihin, mutta kun oltiin liikkeellä melkoiselle minuuttiaikataululla, oli vain yksinkertaisesti helpompaa olla turhia vaihtelematta välissä ja mennä koko päivä samoilla vermeillä.

Pienen miehen bileistä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut! Tai ehkä niiltä pahimmilta vaarallisilta tilanteilta vältyttiin, kun mummi jaksoi muistuttaa, että kypärää on käytettävä aina potkupyöräiltäessä. Anton kyllä kutsui kypärää onnellisena hatuksi. Oli mikä oli, pää asia, että se on päässä. <3 Herkut maistui, lahjat viihdyttivät ja hauskaa vaikutti olevan. Täydellisen onnistuneet synttärijuhlat siis meidän pienellä. Pisteet vielä vanhemmille makeesta lentokonekakusta, joka sopi kyllä päivänsankarille paremmin, kuin kypärä päähän!

Mun on pakko ihan pikkuisen hehkuttaa ihastuttavaa Antonia, jonka ylpeinä kummeina saadaan toimia. Vasta kahdessa vuodessa pojasta on kasvanut niin mallikelpoinen pieni miehenalku, ettei täti voi muuta kuin olla ylpeänä. Musta on suorastaan maagista seurata vierestä kun tuo kasvaa ja kehittyy koko ajan ihan hurjaa vauhtia. Jo viikossa ehtii tulla ikävä, ja tekisi mieli olla jo seuraamassa ja ihmettelemässä mitä uutta tyyppi on omaksunut sitten viime näkemän. Tällä hetkellä the juttu on ehdottomasti lentokoneet ja poika hihkuukin ulkona ollessaan "Lentsikka, lentsikka!" aina lentokoneen ääneen kuullessaan ja osoittelee innoissaan taivaalle. Ja ihan mestarikin se on niiden bongaamisessa, kun äidillä ja tädillä saattaa mennä tovi lentokoneen paikantamiseen, niin Anton jo näyttää sormellaan mihin suuntaan meidänkin pitäisi osata katsoa. Ihan mahtava tyyppi kaikin puolin, ja ihanaa seurata mitä siitä vielä vuosien kuluessa tuleekaan!

Seuraavilla synttäreillä kynttilöitä oli kakussa enemmän, ja niin oli luonnollisesti myös vieraitakin. Juhlien luonteen ja valon puutteen vuoksi juhlista on vähän vähemmän kuvia, mutta yhtä loistavasti viihdyttiin myös näissä juhlissa. Juhliin oli palkattu esiintymään aivan mahtavan hauska improvisaatioteatterin ryhmä, sekä muusikko kitaroineen. Esiintyjät viihdyttivät juhlijoita ja Teemun veli toimi keittiömestarina loihtien pöytään mahtavat tarjoilut. Päivänsankari sai ansaitusti ihania lahjoja, ja pääseekin hemmottelemaan itseään vaikka millä tavoin aina samppanjasta kauneushoitoihin.

Juhlista on hyvin kerennyt palautua pienellä sairaslomanpoikasella, mutta onneksi nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä. Ilmeisesti vähän ärhäkämpi virus kyseessä, kun pari yötä takaperin sain pelätä oikeasti henkeni edestä, kun keskellä yötä ei meinannut happi oikein kulkea. Teemu vahti vieressä, kun hengitin pinnallisesti kylkiasennossa, kunnes lopulta nukahdin. Tilanne säikäytti, sillä minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut minkäänlaista hengenahdistusta, ja jouduttiin ihan miettimään hätänumeroon soittamista. Tuosta onneksi selvittiin ja kävin lääkärissä ottamassa kaikki mahdolliset kokeet ja nyt tosiaan olo on jo lähestulkoon normaali. Koitin lohduttaa itseäni, että parempi sairastaa nyt, kuin sitten lomalla. Kahdeksan työpäivää, ja sitten se hyvin ansaittu loma alkaisi olla käsillä. Ei millään malttaisi odottaa. <3