Täällä aletaan olla jo valmiina vastaanottamaan uusi perheenjäsen!
♥
Niin ihanaa, niin jännittävää!
·
·
Hehee,
toivottavasti edes jonkun teistä piti miettiä kahdesti otsikon
nähdessään. Sori, en voinut vastustaa kiusausta. :3 Mutta meille
todellakin tulee vauva, nimittäin pieni ja karvainen hauvavauva!
Mulla
ja Teemulla on jo pitkään ollut haaveena kasvattaa perhettä yhdellä
nelijalkaisella jäsenellä. Löytyyhän meidän molempien lapsuudenkodista
koiria, ja kun niihin on tottunut, tuntuu elämä ilman koiria melko
tyhjältä toisinaan. Mutta koiran hankinta on ollut sellaista "sitten
joskus" ajattelua, mitä tulee harrastettua vähän turhankin ahkerasti.
Syksyllä alettiin harkita vakavasti koiran ottamista ja miettiä meille
sopivaa rotua tarkemmin. Asiaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen,
että monet rodut tuppaavat olemaan kovin ylijalostettuja ja sairaita,
varsinkin kun toiveissa oli pieni koira, joka sopii hyvin meidän
kerrostaloasuntoon. Pohdimme, että voisi olla parempi ottaa sekarotuinen
pentu, ja seurasimmekin nettipalstojen ilmoituksia tiheästi. Huomasimme
kuitenkin nopeasti, että sekarotuisen pennun hankintaankin alkoi tulla
mutkia matkaan. Pentueet eivät olleet oikeastaan ennustettavissa, joten
kaiken aikaa täytyi "olla vähän varpaillaan". Lisäksi pentujen
alkuperästä ei voinut oikein olla varma, ja varsinkin pienten rotujen
kohdalla tuli vastaan epäilyjä pentutehtailusta. (Mikä on ehkä kaikista
kamalinta ja niin sydäntä raastavaa touhua.) Fakta on toki myös se, että
kaksi sairasta rotukoiraa risteyttämällä tuskin saadaan kovin terveitä
sekarotuisiakaan. Kaikki tuo epävarmuus sai meidät lopulta luopumaan
pienestä sekarotuisesta haaveilusta.
Taisimme aluksi
vähän lannistua, kun uuden perheenjäsenen hankinta alkoi niin kivisesti.
Mutta vastoinkäymisistä saa voimaa, ja mä en tunnetusti ole mikään
luovuttajasielu. Harmittaa, kun en tarkalleen muista, miten löysin
portugalinpodengot. Todennäköisesti olin visusti päättänyt löytää
pienen, lyhytkarvaisen, ihmisystävällisen ja oikean koiran näköisen
koirarodun hinnalla millä hyvänsä. Ja kyllähän se sieltä sitten jostain
vastaan tuli pienen kaivelun jälkeen! Musta on hassua, miten en
tietääkseni koskaan ole törmännyt podengoihin edes kuvissa. Olen
kuitenkin niin pitkään kuin muistan, ollut vannomaton koiratyttö. Se
pihapiirin vaahtosammutin, joka juoksee iloisesti tervehtimään jokaista
nelijalkaista otusta, joka on varustettu hännällä. Koirakirjoja on
kahlattu kannesta kanteen ja koiratapahtumia ja näyttelyitä kierretty
ahkerasti. Ja podengot kuuluvat vielä samaan roturyhmään, kuin meidän
basenjit Mocca ja Tosca. Olin elänyt siinä uskossa, että tiedän jokaisen
koirarodun ulkonäöltä. Mutta ei, pieni sileäkarvainen portugalinpodengo
oli jotenkin onnistunut välttelemään mua, ja kun selasin kyseisen rodun
edustajien kuvia netistä, voin sanoa että se oli rakkautta ensi
silmäyksellä. Näytin kuvia Teemulle ja todettiin yhdessä, että tässä on
meidän tuleva koira. <3

Tässä pieni tiivistelmä portugalinpodengojen rotuyhdistyksen sivuilta:
"Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu.
Se on vanha metsästyskoirarotu ja sitä käytetään rodun kotimaassa siihen
tehtävään vielä tänä päivänäkin. Portugalinpodengo kuuluu FCI 5:n
roturyhmässä alkukantaisten rotutyyppiin.
Podengoja on kolmea eri kokoa: iso (grande), keskikokoinen (medio) ja
pieni (pequeno). Turkinlaadut ovat sileäkarvainen (liso) ja
karkeakarvainen (cerdoso). Rotumuunnoksia on täten yhteensä kuusi. Näyttelyissä rotumuunnokset esitetään
aina erikseen, mutta juoksukilpailuissa kokoluokat
kisaavat yhdessä."
(Tässä on ehkä yksi syy podengojen pysymiseen
pimennossa multa. Vaikka Suomessa on eniten nimenomaan pieniä
sileäkarvaisia podengoja, kuvissa esiintyy usein karkeakarvaiset
muunnokset, jotka eroavat ihan huomattavasti sileäkarvaisista. Tuon
karkeakarvaisen muunnoksen ulkonäkö on omalla tavallaan "epäsiistimpi",
eikä miellytä niin paljon mun silmää, joten en ole koskaan edes tullut
perehtyneeksi siihen, että rodusta löytyy erikarvaisia muunnoksia.)
Lopullinen
päätös syntyi kuitenkin, kun perehdyimme tarkemmin podengojen
rodunomaisiin luonteenpiirteisiin. Ne, hurmaavan ulkonäön kanssa,
vastaavat oikeastaan tarkalleen sitä, mitä me koiralta toivomme.
Podengot ovat alkukantaisuutensa ansiosta myös terveitä, eikä nillä ole
todettu juurikaan periytyviä sairauksia!
"Portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja
ystävällinen, mutta myös peloton ja erittäin toimelias ja aktiivinen
koira. Siitä on todella helppo pitää, mm. sen tomeruuden vuoksi, vaikka
sen herkkähaukkuisuus saattaa koitua joskus ongelmaksikin asti.
Portugalinpodengo saattaa alkuperästään ja alkukantaisuudestaan johtuen
olla toisinaan hieman varautunut kohdatessaan uusia tilanteita ja
asioita. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa arkuuteen, sitä
portugalinpodengo ei missään nimessä saa olla.
Portugalinpodengo todella kiintyy omistajaansa ja on
yleensä ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille edellyttäen,
että on saanut niihin jo pennusta asti tutustua. Se vaatii liikuntaa ja
huomiota ja pitää leikkimisestä. Se siis sopii monenlaiseen
harrastamiseen ja on aktiiviselle ihmiselle hyvä valinta."
Tämän
juuri meille oikean rodun löytymisen jälkeen rattaat alkoivatkin sitten
pyöriä vinhasti eteenpäin. Vuodenvaihteen jälkeen laitoin ensimmäiselle
kasvattajalle viestiä, ja sainkin häneltä ihanan vastauksen. Jäimme
odottamaan kesällä mahdollisesti syntyvää pentuetta, ja siitä meille
ehkä syksyllä muuttavaa pentua. Liityin portugalinpodengojen facebook
ryhmään ja itkin sisäisesti, kun feediin tipahteli päivittäin toinen
toistaan suloisempia podengoja. Kun päätös oli vihdoin tehty, odottavan
aika oli raastavan pitkä. Ja sitten eräänä maaliskuun alun aamuna,
siinä he olivat. Seitsemän täydellistä, vasta syntynyttä, pientä
sileäkarvaista portugalinpodengoa puhelimeni näytöllä. Luulen, että
tuossa vaiheessa toimin kuin sumussa, enkä antanut järjelle sanan
valtaa.Tärisevin sormin naputtelin kasvattajalle viestiä, samalla pienen
innostuksen kasvaessa sisälläni. Järki yritti huudella, että äläs nyt
turhaan liikaa intoile, kaikki pennut ovat tässä vaiheessa varmasti jo
alustavasti varattuina. Toisin kuitenkin kävi, ja yksi tuon pentueen
kuudesta tytöstä kasvaa parhaillaan kohisten sisarustensa kanssa,
voidakseen muuttaa pian uuteen perheeseensä. <3

Ja
täällä odotetaan häntä jo malttamattomina! Kuten kuvista näkee,
esimerkiksi koiraportti on jo asennettuna paikoilleen. (Kiitos super
paljon ihana Taija sekä portista "yli" kasvanut kummipoika! <3)
Tarkkasilmäisimmät saattoivat kummastella porttia jo
synttäripostauksessa.
Saimme myös aika osuvan sisustuskyltin lahjaksi äidiltä. Kyllä se vaan
on ihan eri asia tulla tyhjään kotiin, kuin sellaiseen, jossa joku
odottaa onnellisena tervehtien ja häntä villisti vispaten. Myös
koirakirjat ovat olleet ahkerassa käytössä. Mulla oli pari kirjaa
valmiina niiltä ajoilta, kun meidän mummokoirat oli vielä pentuja ja
lisää koirakirjoja saatiin Teemun vanhemmilta joululahjaksi. Eiköhän
näillä eväillä onnistuta kasvattamaan meidän tytöstä ihan
yhteiskuntakelpoinen yksilö. :)
Että
tämmöinen pieni suuri salaisuus on muhinut mun mielessä jo jonkin
aikaa! Hihii, en voisi olla enempää innoissani, ja maailmaa
tarkastellaankin tällä hetkellä aika lailla vaaleanpunaisten koiranpentu
-lasien läpi. Oletteko melkeen yhtä innoissanne tästä uutisesta kuin
mekin? ;)
Ihanaa ja koiranpennun tuoksuista pääsiäistä kaikille!