Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. toukokuuta 2017

Pennulle

Huomenna haetaan meidän pentu kotiin! Tätä hetkeä on odotettu, ja siihen ollaan myös valmistauduttu kuluneiden viikkojen aikana. Nyt alkaa olla kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen hommattuna häntä varten. :D

Ensimmäinen asia, jonka ostin pennulle oli ihanat ruoka- ja juomakupit. Näin nämä aikoinaan jossain blogissa, ja ihastuin samantien. Olin ihan varma, ettei näitä enään myydä missään, kun pennun hankinta tuli itselle ajankohtaiseksi. Onneksi olinkin väärässä, ja sain tilattua veikeät luunmalliset kupit. Vähintään vesikuppi on kuitenkin aina esillä, joten miksei samalla hankkisi omaa silmää miellyttävät versiot osaksi sisustusta. :) Hauvaa tuskin kiinnostaa, minkä näköisestä kiposta pöperöt tulee tarjoiltua, mutta omistajakin on nyt tyytyväinen. Hommattiin vielä Ikeasta ihan perus muovinen pöytätabletti kupeille alustaksi, niin ei haittaa jos vedet vähän roiskuu. Lemmikkiliikkeissä myytävät suojukset on usein aika hintavia, joten ei kyllä haitannut maksaa tämmöisestä tyylikkäästä versiosta kolme euroa.

Pakko myöntää, että uudelle koiralle oli mukava shoppailla kaikenlaista. Silloin vuosia sitten, kun pentuhankinnat oli ajankohtaisia viimeksi, ei valikoima ollut läheskään nykyisen kaltaista. Tutkittiin Teemun kanssa ihmeissään erilaisia pantoja ja hihnoja suuresta valikoimasta ja nyt sitten toivotaan, että onnistuttiin hankkimaan edes jotenkuten oikeaa kaliiberia olevat varusteet. Tai sitten voi olla, että joudutaan pennun kanssa ensimmäisenä suuntaamaan lemmikkieläinliikkeeseen vaihtamaan välineitä.

Flexi tuskin on kovin tarpeellinen heti alkuun, mutta löydettiin niin hieno ja kevyt versio, että hankittiin sekin nyt sitten valmiiksi metsälenkkejä varten. Olihan siihen saatava myös tuollainen hieno lisäosa, jonka sisälle voi laittaa kakkapusseja tai koiranherkkuja.

Pikkuriikkinen pentupanta ja kevyt hihna meiltä löytyy myös. Niistä olen ehkä eniten epävarma tällä hetkellä, sillän koiran kokoa on hirveän vaikea arvioida pelkkien kuvien perusteella. Viime live-näkemisestä on kuitenkin jo kolme viikkoa aikaa ja pentu on oman arvioni mukaan suunnilleen tuplannut kokonsa tässä ajassa.






Oma peti (tai pari...) on pennun kannalta se ehkä tärkein ostos. On tärkeää, että pentu oppii itselleen sen oman paikan, jonne voi vetäytyä lepäämään ja rauhoittumaan. Ostettiin myös kevythäkki automatkoja varten, ja olisi tarkoitus pitää sitäkin ensin sisällä, että pentu tottuu siihen ja kokee häkin turvallisena paikkana matkustaa. Häkki löytyi itseasiassa Torista käyttämättömänä parillakympillä, eli se oli suorastaan löytö. Ja koska noita petejä nyt tuli krhm.. "vahingossa" hankittua kaksin kappalein, päätettiin sijoittaa toinen ainakin totuttelun ajaksi häkkiin. Saadaan siitäkin samalla pennulle mahdollisimman mukava ja turvallinen lepopaikka.




Ja sitten ne lelut... Mähän olin siis päättänyt, että pennulle ei osteta turhaan leluja etukäteen, kun niitä tulee kuitenkin ostettua pennun saavuttua. Ja saatiin Teemun vanhempien koiran vanhoja leluja myös. Mutta niinhän siinä kävi, että kaikki koirien lelut on vaan niin syötävän suloisia ja ajattelin vaan, että miten ihana tämäkin olisi meidän pennulle. Joten nyt niitä leluja sitten löytyy.

Ja nyt löytyy myös reilun kokoinen säilytyskori leluille! Tämä löytyi ihan sattumalta Ikeasta, ja onkin ihan vasta myyntiin tullut uutuus. Huovasta valmistettu koppa on tyylikäs ja maksoi kympin, eli ei ole mikään huima investointi jos pentu nyt päättää pistää korin palasiksi. Naurettiin Teemun kanssa, että vauva varmaan kapuaa koriin tyytyväisenä leluinensa, ja kolmenkympin koiranpeti jää käyttämättä. :D

Meillä on myös jos jonkinlaista syötävää pennulle valmiina. Pentu saa mukaansa kasvattajalta jotain penturuokaa, johon on tottunut. Kun Teemu oli viikko sitten eläinmessuilla, saatiin sieltä ilmaiseksi vaikka mitä herkkua pennulle, joten niitä riittää nyt. Myös pureskeluhaluihin on hommattu erilaisia purutikkuja. Ollaan pohdittu, että halutaan ruokkia pentua tulevaisuudessa ainakin osittain raakaruualla, joten niitäkin voisi jo käydä ostamassa pakastimeen, niin pennun voisi totuttaa sitten pikkuhiljaa niihin.


Kotona ei ole tarvinnut tehdä hirveästi muutoksia pentua varten. Suurin asia nyt on tuo työ/vierashuoneen ovelle asennettu portti. Halutaan rajata pennulle pienempi alue, mihin jäädä yksin ollessaan. Tämän pitäisi vähentää koiran stressiä, sekä helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse tarkistaa kaikkia huoneita koirankestäviksi aina lähtiessä.

Televisiotasoa olemme myös vähän tuunanneet, sillä alunperin taso on alhaalta avoin. Ostettiin Ikean löytönurkasta hylly kolmella eurolla ja sahattiin siitä sopivan kokoinen kaistale estämään pennun pääsy esimerkiksi uudelle pleikkarille ja johdoille. Myös loput johdot on piilotettu ja matot siirretty varastoon. Pariin paikkaan täytyy vielä levitellä sanomalehtiä valmiiksi.

Siinäpä tärkeimmät! Lähti hieman lapasesta, niin kuin arvata saattaa ensimmäisen vauvan kohdalla. Mutta on häntä niin odotettu, että eiköhän tämä meille sallita. Ja ainiin, yksi syötävän suloinen paitakin oli saatava... Mutta se oli kuitenkin -60% alennuksessa, eli pelkkää säästöä. ;)

Ps. Tänään blogi täyttää jo kolme vuotta! Välillä on kirjoittamisen kanssa ollut hiljaisempia aikoja, ja välillä taas hieman aktiivisempia. Jokatapauksessa, täällä mä edelleen olen rustailemassa teille elämän menosta, ja samaa rataa olisi tarkoitus myös tulevaisuudessa edetä. Huomenna kääntyy siis synttäreiden kunniaksi myös uusi sivu blogin historiassa, kun blogi saa uuden tähden meidän pienestä koiranpennusta. Hänen edesottamuksista saatte todennäköisesti jatkossa siis lukea ihan jopa kyllästymiseen saakka! Mutta nyt siirryn jännittyneenä odottelemaan huomista, ja toivotan teille vielä ihanat vapun jälkimainingit. Tervetuloa toukokuu, sinua onkin jo kaivattu! <3

torstai 5. tammikuuta 2017

Alelöytöjä!

Heipä hei taas! Tulinkin kirjoittelemaan teille hiukan alennusmyyntimeiningeistä. Olin pessimistisen varma, että ei me eilen enää mitään sieltä onnistuta löytämään, kun ehkä ne kaikista oudoimmat ja väärän kokoiset jäljelle jääneet yksilöt. Mutta kappas keppanaa ihme tapahtui ja jopa löydettiin niitä juttuja, mitä aleista lähdettiin hakemaankin!

Mulle päällimmäisenä juttuna ostoslistalla oli hiihtoon soveltuvat housut. Ylläksen reissua varten vaatteita läpikäydessä kävi ilmi, että hiihtämiseen on ehdottomasti oltava erikseen jotkut tuulta pitävät pöksyt, jotka missään nimessä ei voi olla lasketteluhousut. Ovat kuulemma liian kuumat sivakoidessa menemään. Jaahas. No, eipä siinä sitten muu auttanut kuin lähteä metsästelemään. Ja itseasiassa Topsport oli ensimmäinen liike, missä päätettiin käydä. Sieltä olen tainnut ennenkin löytää ihan hyvällä menestyksellä urheiluvaatetta. Ja löysin täydelliset housut hiihtoa, ja miksei myös muuta talviurehilua yms varten! Torstai -merkkiset housut eivät olleet liian paksut, eivätkä toisaalta turhan ohuetkaan. Juuri passelit siis. Ja tuntui ihan hyvältä, kun 70 euron housuista tippui kassalla puolet hinnasta pois. :) Nyt kelpaa minunkin hiihdellä menemään ihan ammattilaisen meiningillä kuulkaas! Löysin vahingossa myös kivat ja todella mukavat collarit, myöskin -50% tarralla varustettuna. Kiva vetästä jalkaan ja hipsutella menemään tunturimökissä.

Mulla on ollut jo jonkin aikaa hakusessa ihan perus rento harmaa huppari. Mieluiten iso ja boyfriend -tyyppinen. Joten mistäs sitä parhaiten sellaisen löytääkään, kuin miesten osastolta. Oltiin kattelemassa Teemulle vaatteita New Yorkerissa, kun bongasin tämän ihanan yksilön. Malli on kuitenkin slimfit, joten tämä näyttää päällä oikeastaan aika kivalta. Ja ennen kaikkea tuntuu myös tosi mukavalta. Hintaa hupparille taisi jäädä alle 15 euroa, joten ei mikään huima sijoitus taaskaan. Menee muuten varmaan aika kivasti yhteen noiden lökäreiden kanssa. ;) Huomaan muutenkin, että selkeästi nyt siintää loma silmissä, kun mukavat hengailuvaatteet tekevät kauppansa.

Viimeisenä löytyi vielä ihanat pehmoiset kotioloilushortsit yllättäen Seppälästä. En muista, milloin olisin kyseisestä liikkeestä mitään ostanut, mutta nyt oli ihan pakko, kun hintaakin näille jäi naurettavat viisi euroa. Ja kassalla vielä hypistelin sellaisia huiveja, jotka on jätetty sillä tavalla houkuttimiksi pahaa-aavistamattomia shoppailijoita varten. Ja niinhän minä nappasin syötin. Muhkea ja nätti kaulaliina -70%, eihän sitä nyt mitenkään voi vastustaa. Ja itseasiassa, nyt kun tarkemmin mietin, niin juuri tuollaista huivia olen etsiskellytkin. Ei ihan niin paksu ja iso kuin mun villahuivit, muttei kuitenkaan mikään kesähuivi. Tai miksei menisi ihan hyvin hartioilla viileänä kesäiltanakin. Eli hei, hyvin monikäyttöinenkin tämä siis on!



Nämä Niket ostin itseasiassa jo edellisellä shoppailureissulla joulun jälkeen. Enkä vieläkään oikein osaa sanoa, että ovatko nämä maailman siisteimmät, vai maailman karseimmat. XD Tai alan ehkä jo hitusen kallistua ensimmäisen suunnille... Ostin nämä siis Stadiumista ihan normaalihintaisina ja vahvasti heräteostoksena. Joku niissä vain herätti mun kiinnostuksen vahvasti. Mutta kyllä mä näille alan ehkä pikkuhiljaa lämpeemään... Ja on tässä aikaakin sulatella kevään asfalttikelejä odotellessa. :D Kai pieni vaihtelu olisi ihan tervettä toisinaan. Tykkäättekö te näistä vai onko ihan nejnej?

Teemu löysi myös itselleen kengät ja yhden paidan. Voisin sanoa meidän alennusmyyntishoppailuja siis ihan onnistuneiksi tällä kertaa! Ihan tarpeellisia juttuja, ja myös pari herätehankintaa joukossa. Illalla piipahdettiin vielä mummin luona kahvittelemassa, joten päivä oli kokonaisuudessaan varsin mukiinmenevä. Tänään kävin vielä yhden työvuoron pyörähtämässä ennen lomaa, mutta nyt ollaan siis vihdoin ihan sillä virallisella LOMALLA! <3 Ylihuomenna kutsuu Ylläs, enkä voisi olla enempää täpinöissäni. Can't wait! <3

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Dear Santa...Oh nevermind!

Heippa heii! Oliko teillä mukava itsenäisyyspäivä? Täällä koittaa koko ajan joku ärhäkkä pöpö iskeä päälle, mutta siitä huolimatta onnistuttiin juhlimaan 99-vuotiasta Suomea Teemun vanhempien luona. Teemun veljelle on tullut tässä ihan vastikää kissanpentu, joka kohtasi eilen ensimmäistä kertaa Teemun vanhempien koiran. Ensitapaaminen ei ollut ihan suoranaista rakkautta ensi silmäyksellä, sillä kissa oli uhmakkaan järkyttynyt Simosta (ottaen huomioon, että kissa painaa sen pari kiloa ja Simo yli parikymmentä, pieni terve pelko voisi olla ihan hyvästä) ja Simo hyvin kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Viimeistään jouluna nämä kaksi kohtaavat uudestaan, ja luulen, että kyllä niiden suhde tuosta varmasti lähtee vielä kehittymään!

Suurin osa tenteistäkin alkaa olla takanapäin, ja laskeskelin, että mulla on enään 2-3 parin tunnin koulupäivää jäljellä ennen lomaa (vaikka se alkaakin virallisesti vasta puolentoista viikon päästä). Onneksi työt ja kaikki mahdollinen härdelli pitää mut hyvin kiireisenä, niin ettei tässä vielä ole varaa tuuletella. ;)

Paitsi ihan pikkaisen, sillä perjantaina olisi tarkoitus tehdä pieni pyrähdys etelänaapuriin, nimittäin Tallinnaan! Viinivarasto kaipaa täydennystä, ja joulumarkkinat on myös nähtävä. Saattaapa olla, että kampaajan penkkiinkin löytyy matkaajan tie. Ja jos ei muuta, niin tarkoitus on ainakin syödä kunnolla ja nauttia tunnelmasta täysinrinnoin!

Oli mulla teille jotain näytettävääkin. Piti päästä hehkuttamaan paria viimekuun nappihankintaa myös tänne blogin puolelle. Molemmat uutukaiset ovatkin olleet jo ahkerassa käytössä, mutta eihän se toisaalta ole lainkaan huono asia. Oikeastaan, mitä enemmän on käytetty, niin sitä mieluisampia hankinnat ovat varmasti olleet, vai mitä? ;)




Mun ikiomat Timbbikset! Vihdoin! <3 Näitä on pitkään pohdittu ja kuolattu ja viimeinkin sain itseäni niskasta kíinni, ja hankin ne. Ehkä vaan pari vuotta jäljessä. Niin kuin aina. Mutta ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja nyt kengät ovatkin olleet kuin liimattuina mun jalkaan. Joku näiden ulkonäössä miellyttää mun silmää mielettömästi, ja sopii melkein kuin asun kuin asun kanssa. Suurta plussaa myös vedenpitävyydestä, joka on melkein välttämättömyys tähän Suomen talveen (loskapaskaan). Nää on myös tosi lämpöiset, joten menee hyvin vähän suuremmillakin pakkaslukemilla. Ostin omat Timberlandini Stadiumista, mutta näitä nyt saa käytännössä mistä tahansa, ja ulkomailtakin tilaamalla jos jaksaa nähdä sen vaivan.

Ja sitten tää toinen uusi juttu. Uusi luuri! Itseasiassa Teemu osti tän mulle, kun Verkkokaupassa oli 200kpl erä jossain superalessa Honor 8 julkistamisen jälkeen. Onhan toi kasi joo varsin näppärä kapistus, mutta en näe että niin paljon näppärämpi että viitsisin siitä pulittaa yli kaksinkertaisen hinnan seiskaan nähden :D On tää älypuhelinbisnes vaan niin hullua, kun uutta täytyy tulla ja saada jatkuvalla syötöllä, niin ettei ratkaisevia eroja vanhoihin malleihin edes välttämättä ole, mutta voidaan pyytää suuria hintoja, koska kuluttajat ovat valmiita maksamaan saadakseen uusinta ja hienointa.

Minulle kävi varsin hyvin tämä malli, joka on vanhaa luuria huomattavasti parempi. Tästä löytyy mm. parempi akunkesto, enemmän tallennustilaa ja parempi kamera. Ja nuo on itseasiassa ne mulle ehkä tärkeimmät kriteerit puhelimessa (siis jos ei lasketa muita välttämättömiä, kuten nettiyhteys ja mahdollisuus soittaa puheluita XD). Ja oih, miten rakastunut mä olenkaan tän puhelimen kameraan! Ei pahemmin tarvitse tai kannata kanniskella painavaa ja tilaa vievää järkkäriä mukana, kun tämä ohut ja kevyt kaveri pystyy samaan ja parempaankin tarvittaessa. Esimerkiksi tuosta hyvästä valotuksesta taisinkin teille jo mainita. Puhelin myös hoitaa paljon muita säätöjä kohdilleen, niin ettei niistä tarvitse itse murehtia tuon taivaallista.

Vaikka nämä ei nyt joulupukin listalle asti päässeetkään, niin ei hätää pukki! On mulla silti vielä toiveita jäljellä. Haukkukaa lapselliseksi, mutta olen kirjoittanut toivelistan jääkaapin oveen. Sieltä tontut voi käydä kurkkimassa mun toiveita. ;) No juu, on se joulun merkitys ehkä hitusen muuttunut siitä, kun oli lapsi ja tärkeintä joulussa tuntui toisinaan olevan sen lahjavuoren suuruus. Nykyään joulussa ehdottomasti tärkeintä on sen tunnelma! Jos mun täytyisi valita tunnelma tai lahjat, niin valinta olisi epäilemättä enimmäinen vaihtoehto. Ja itseasiassa mulla lahjojen antaminen taitaa melkein voittaa niiden saamisen... Musta on ihana miettiä, miten voisin ilahduttaa mun läheisiä. Ja tää pätee muutoinkin kuin jouluna. Lahjojen antaminen on vaan ihan parasta. Rakastan ehkä jopa vähän liikaa myös niiden paketoimista, sillä saatan toisinaan olla vähän pelottavan tarkka lahjojen ulkomuodosta ja mun koristelutarvikkeista. Lahjat on kuitenkin tarkoitus repiä ulos kääreistään. Mutta minkäs sitä pakkomielteilleen mahtaa :D

Taas meinaa papupata täällä vaan pölistä, ja homma eskaloitua, joten jätetään tämä tällä kertaa tähän, ja palataan taas. Joko te olette kirjoittaneet joulupukille? ;)

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Life is good

Mulla on sellainen fiilis, että tällä hetkellä elämässä menee aika hyvin ja asiat on mallillaan. Suomalaiseen tyyliin hehkuttaminen tuntuu hullulta, mutta hei ihan oikeasti. Mulla on ihana koti, paras mies, joka majailee siellä mun kanssa, loistava perhe ihan muutaman kilsan päässä, kiva työpaikka ja työkaverit, sekä liuta ihania ystäviä ja niin monta asiaa, joista saan olla onnellinen ja kiitollinen joka ikinen päivä.




Jotenki oon ihan liekeissä nyt myös tästä käsillä olevasta keväästä. Viimeistään pääsiäinen on musta varma kevään merkki, sanoi yöpakkaset mitä tahansa. Kevään mittaan edessä on monia työläitäkin hommia, mutta musta on melkein ihana päästä hoitamaan niitä, se nimittäin meinaa kevään saapumista ja kesän häämöttämistä.

Auton pesu ja kesärenkaidenvaihto, kun tiet eivät ole enää märkiä tai lämpömittari pakkasen puolella.

Kun saa viedä kaikki talvivaatteet ja -kengät takaisin varastoon ja naulakkoon tulee paljon lisää tilaa. 

Ikkunoiden pesu, niin että uskaltaisi välillä pitää noita kaihtimiakin auki.

Parvekekalusteiden asettelu paikoilleen ja pehmusteiden haku varastosta.

Uudet kukkaset parvekkeelle ja viherkasveja kotipesään.

Ah kevät ♥





Kuvien lumimäärästä ehkä huomaa, ettei niitä ole otettu ihan vasta, mutta ne sopii aurinkoisuudessaan hyvin tähän hetkeen ja fiilikseen! Mulla on näissä päässä nuo eilisessäkin postauksessa vilahtaneet Raybanit, jotka ovat olleet kovassa käytössä kevätauringon pilkahdellessa. Sain nämä itseasiassa jo marraskuussa palkinnoksi silmäleikkauksesta selviämisestä. Silmät ovat muutenkin laserleikkauksen jäljiltä aremmat valolle, joten niiden suojaaminen auringossa on äärimmäisen tärkeää. Ja näillä kaunokaisilla kyllä kelpaa suojailla!



Nyt ihan parina viimepäivänä on ollut pariinkin otteeseen puhetta tulevasta kesästä ja aika makoisia suunnitelmia on jo nyt vireillä! En millään malttaisi odottaa alkukesän mahdollista ulkomaanmatkaa ja loppukesän kesälomia ja reissailuja. Onneksi sitä ennen on kuitenkin muita pieniä juttuja, joita myös odotella, kuten omat synttärit huhtikuun alussa (21v. apua!), meidän parisuhteen neljäs vuosipäivä huhtikuun lopulla, kummipojan synttärit toukokuussa ja vaikka ja mitä muuta ihanaa. <3


lauantai 12. maaliskuuta 2016

Nike-löytö!

Voi mikä ihana auringonpaiste täällä onkaan vallinnut tänään koko päivän! Eli siis mainio ilma olla yhdeksän tuntia töissä. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsi kuitenkin viettämään oikeaa viikonloppua ja nauttimaan mahtavasta kelistä. Mutta nyt sormet suorastaan syyhyää päästä kertomaan teille mun uusimmasta kenkälöydöstä!

Päätettiin lähteä äidin kanssa viime viikonloppuna vähän extempore shoppailemaan. Ei oltu sen tarkemmin suunniteltu, että mihin suunnataan, mitä nyt muutamat pakolliset hankinnat löytyi mun listalta. Päädyttiin kuitenkin käymään XXL:ssä, kun hämärästi muistin nähneeni jotkut kivat lenkkarit menneellä viikolla Hesarin välistä löytyneessä mainoksessa.

Me käännettiin koko iso lenkkariosasto noin kymmenen kertaa ympäri, ja kun oltiin jo luovuttamassa ja lähdössä jatkamaan eteenpäin, mun silmiin osui juuri NE mainoksen kengät. Lasten kenkien puolella. Kohtalon ivaako? Jokaisen pikku jutunkin märehtiänä mun täytyi tottakai jäädä surkuttelemaan tätä asiaa, ja siinä sitten huomasin että suurin osa kengistä oli 34-36 kokoisia, mutta kasan pohjimmaisena löytyi yhdet isommat 6.5 kokoiset. Voisiko... no ei kai? Kehtaisiko sitä...? Olisi muuten jäänyt vaivaamaan aika pahasti, joten naurunalaisuudesta huolimattakin päätin koittaa onneani. Ja siis uskokaa tai älkää, mutta nämä lenkkarit olivat aivan täydellisen kokoiset. Yleensä mulla menee naisten Nikeista koko 8.5, eli Eurooppalaisittain 40. Pieni what the hell moment ja kassan kautta onnellisena uusien kenkien omistajana. Eikä ollut muuten hinnalla pilattu nämä; 29,90€!



Ne on aivan täydelliset! Mun nikerakkaus taitaa kyllä jo hätyytellä normaalin rajoja, mutta minkäs sitä tyttö materialismilleen voi. (; Nyt vaan on hirveä miettiminen, että missä mä alan näitä käyttämään. Otanko uutukaiset mukaan salille, vai odottelenko teiden kuivumista ja alan käyttää näitä lenkillä, vai ihan muuten vaan vapaa-ajan kenkinä. Päätöksiä päätöksiä. Alan ehkä kuitenkin kallistua jälkimmäisen puoleen, koska silloin saan maksimoitua ajan nämä ihanuudet jalassa. ;)



Samalta reissulta tarttui mukaan myös uudet ihanat treenihousut! Nekin oli sopivasti -25% alessa. Näillä eväillä on kyllä hyvä pinkaista treenaamaan.



Voi miten nää kengät suorastaan huutaa kuivia kevätasfaltteja. Toivottavasti ne olisi pian jo todellisuutta, sillä jotenkin alkaa tämä talvi nyt olla jo aika nähty. Kevät, saavu jo luoksemme! <3 Mä pääsen töistä vapaalle jalalle (näillä näkymin) vasta ensiviikon torstaina, joten sormet ristiin että sinnekin riittää osansa tuota auringonpaistetta. Teille sen sijaan toivottelen oikein ihanaa lauantai-illan jatkoa ja huomista sunnuntai päivää!

torstai 12. marraskuuta 2015

Uusi auto!

Täällä tapahtuu sellaista vauhtia, ettei pieni ihminen meinaa pysyä mukana! Kolmen päivän sisällä olen sekä myynyt vanhan autoni (rip Kupla <3), että ostanut tilalle uuden ihanuuden. Molemmat vähän kuin puolivahingossa. :D

Kupla oli ollut jo hetken aikaa myynnissä, sillä tarkoituksena oli hankkia tilalle vähän uudempaa ja tilavampaa autoa. Ja jotenkin elelin vähän sillain, että käydään se johonkin liikkeeseen vaihtamassa, kun omasta mielestä sopiva uusi auto löytyy. Niin se vaan taas elämä yllätti, ja toissapäivänä istuin illalla sohvalla pöllämystyneenä rahat kourassa ja parkkiruutu tyhjänä. Siitäpä alkoikin sitten uuden ajokin metsästys.

Mun kriteerit rajasi autovaihtoehdot aika kaposelleen, joten ihan mistään piece of cake -jutusta ei ollut kyse. Olin jo oikeastaan menettämässä toivoani yhden epätoivoisen autonmetsästyspäivän päätteeksi. Ja itseasiassa vähän jo pohdiskelin, että mitenhän se töihin matkaaminen sun muu onnistuu noita julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Ei muuten onnistu. Tai nähtävästi universumi on päättänyt, ettei ainakaan tältä muijalta.

Sen ainoan kerran, kun mulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun turvautua julkisiin, niin eihän se kyseinen bussi tietenkään ilmaannu pysäkille. Seisoskeltuani viisikymmentä minuuttia kylmässä ja tihkusateessa odotellen bussia, joka ei edes lopulta tullut, vaan jouduin menemään seuraavalla, tulin siihen johtopäätökseen, ettei noi julkiset vaan ole mua varten. Siinä jotenkin vaan iloisesti katkesi kamelin selkä, ja päätin että uusi auto on löydyttävä aika saakelin nopsaan, sillä minähän en tällaiseen pelleilyyn rupea.


En tiedä, johtuiko tuosta  päätöksestä vai yleisestä armosta, mutta samaiselta reissulta, jolle tuo bussiepisodikin ajoittui, löytyi kuin löytyikin mulle uusi auto! <3 Saatte tällä kertaa pientä sneak peekkia mun uudesta vauvasta, sillä vielä en ole tuoretta tulokasta ehtinyt kunnolla kuvailemaan. ;) Mutta sen verran voin paljastaa, että näköjään merkkiuskollisella linjalla mentiin, myös omaksi yllätykseksi. Ja voi että miten ihana se onkaan! Lievittää kovasti tuskaa, mikä aiheutui ensimmäisen oman auton luopumisesta. Kuplaa tulee ikävä, mutta onneksi muistot säilyy. Ja nyt on sitten ainakin alla uusi ajopeli, jonka kanssa lähdetään hakemaan niitä uusi seikkailuja!

Ihana äiti oli heti autouutisista kuultuaan käynyt hankkimassa tyttärelle karvanopat ja wunderbaumin! Eihän mikään auto ole katu-uskottava ilman näitä must have -juttuja. ;)




tiistai 29. syyskuuta 2015

Kaiken maailman huolia ja uusi takki

Heipparallaa! Tällä kertaa täällä kirjoitteleekin aikamoinen stressipallo. Tai ehkä jo hitusen voitonpuolella oleva sellainen, mutta viimeviikko kyllä kului enemmän tai vähemmän stressipalloillessa menemään.

Auton katsastus. Joku on taas keksinyt niin maailman parhaan jutun! Jos sattuu olemaan yhtään ylimääräistä kertynyt, niin kerran vuodessa ne on hyvä pistää auton katsastukseen ja sitä seuraaviin huoltotoimenpiteisiin. No joo okei, onhan se ihan jees ettei tuolla liikenteessä pyöri yhtä suuressa määrin tikittäviä aikapommiautoja. Mutta eikö edes kolmen vuoden välein olisi ihan riittävä? Niinhän siinä kävi, ettei mun Kupla-vanhukseni nyt sitten selvinnyt siitä syynistä. Yksi jos toinenkin pikkuasia oli vähän rempallaan ja niin sitten alettiin laittamaan arvokasta 16-vuotiasta kuntoon.

Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota miestä. Tai tiedän, veisin katsastus hylsyn korjaamon jäbille ja lähtisin kuplan kanssa kotiin muutaman tonnin köyhempänä. Okei, ehkä mä taas vähän kärjistän ja liioittelen, mutta you get the point. Teemu hankki mun autoon tarvittavat osat, ja laittoi kuplaa monta tuntia isänsä kanssa. Todellista arjen välittämistä ja rakkautta mun mielestä, että viitsii ja haluaa nähdä vaivaa ja auttaa toista pyyteettömästi. Siinä on asia, mitä mä oikeasti todella arvostan omassa puolisossani.


Taas menee niin yksiin aiheen kanssa mutta menköön. Kuvissa näette vähän paremmin tuota mun uusinta takkilöydöstä. Liikkeessä takkia koristi huima -80% tarra, joten sadan euron sijaan hintaa ihanuudelle jäi vaivaiset parikymppiä. Juuri tällainen pitkän mallinen tuulenpitävä takki on musta ihan omiaan syksyyn. Se suojaa hyvin viimalta ja muutamalta pisaralta jos sade pääsee yllättämään. Huppu on ihan ehdoton syksyllä, niin pään saa suojattua tarpeen tullen. Tässä takissa on musta myös hauskaa merimieshenkisyyttä.

Mutta palataanpa siihen kuplaan. No, nyt on taas valoa tunnelin päässä, kottero läpäisi katsastuksen ja myyntihommelit jatkuu. Eli loppu hyvin kaikki hyvin sillä saralla. Toinen asia joka aiheutti harmaita hiuksia viimeviikolla, oli puhelinoperaattorin vaihto. Miksei nää vaan ikinä mene silleen smoothisti ja kivuttomasti, miten kyseiset palveluntarjoajat lupailee? Nytkin sai soitella perään, kun uhattiin numeron vaihdolla ja jättilaskuilla. Bardon my french, mutta miksi helvetissä tämäkin asia on tehty niin jumalattoman vaikeaksi? Noh, tääkin pitäs nyt sitten olla kunnossa, kuun vaihteessa sitten selviää että menikö persiilleen vai ei.


En tiedä johtuuko stressistä vai mistä, mutta jostain mä onnistuin onkimaan itselleni viheliäisen flunssan poikasen. Nyt ei millään kerkeäisi sairastaa, kun töitä on vaikka muille jakaa, kotona laitettavaa ja salillekin olisi kova hinku. Mutta nyt sitten uusi viikko ja uudet jutut, ainakin toivon mukaan ei tarvitsisi niin kauheasti stressailla. Palaan vielä viikonloppuun täällä blogin puolella, jahka kerkeän!


maanantai 28. syyskuuta 2015

Äidin kanssa elokuvissa



Hei taas kaunokaiset! Viime viikko jälleen katosi kuin tuhka tuuleen, kun kaikki aika tuntui kuluvan töissä tai muissa pakollisissa menoissa. :D Voisin aloittaa vaikka helpoilla aiheilla ja palata näin alkuun viime maanantaihin puhelinkuvien merkeissä.

Silloin oli ihana vapaapäivä, kun vietettiin taas kunnolla äiti-tytär aikaa leffailun merkeissä. Ihan pakko tähän väliin todeta, että taitaa olla jo kuudes maanantai putkeen kun mulla on vapaata. :D Onkohan ne käsittäneet työvuorosuunnittelun puolella jotain väärin.. Mutta mä tosiaan halusin hirveästi nähdä animaation Inside out - Mielen sopukoissa, kun se oli saanut kaikkialta niin hyvät arvostelut. Ja mikäs sen parempaa seuraa lastenleffaan kun rakas äiti!

Käytiin hakemassa kunnon leffaeväät puokkiin ja suunnattiin leffaan. Olen saanut usein kuulla, että mun kanssa ei voi katsoa elokuvaa/ mennä julkisesti elokuviin, koska häiritsen tai nolaan seuralaiseni kommentoimalla kokoajan leffaa. Varsinkin jännittävissä leffoissa taukoamaton "Mitä tuo nyt tekee? Ei älä mene sinne!" kommentointi on mulle aika yleistä... Tästä syystä esimerkiksi mun isä on kieltäytynyt katsomasta seurassani yhtään elokuvaa, hehhe. :D MUTTA, onneksi olen löytänyt kaltaiseni. Ehkäpä jopa minua pahempi kommentaattori on oma mamani, jolla on lievä taipumus a. kaksimielisyyteen ja b. lievään hervottomuuteen. Tälläkin kertaa joutui vähän hyssyttelemään äitiä, jolle meinasi pelkkä alun lyhytelokuva olla jo vähän liikaa... XD

Ja jälleen meillä oli vaan niin kovin hauskaa yhdessä. Elämä on niin paljon mukavampaa, kun uskaltaa heittäytyä, olla hyvällä omallatunnolla iloinen eikä välittää liikaa siitä, mitä muut ajattelee.



Käytiin leffan jälkeen kahvilla sekä pikaisella pyörähdyksellä urheilukaupassa, jonka aleista mulle tarttui mukaan aika kiva takkilöytö! Parempia kuvia ja esittelyä siitä luvassa myöhemmin. ;) Illaksi käytiin vielä ostamassa bagelit mukaan kotona teen kanssa nautittavaksi. <3