Dear Santa...Oh nevermind!

Heippa heii! Oliko teillä mukava itsenäisyyspäivä? Täällä koittaa koko ajan joku ärhäkkä pöpö iskeä päälle, mutta siitä huolimatta onnistuttiin juhlimaan 99-vuotiasta Suomea Teemun vanhempien luona. Teemun veljelle on tullut tässä ihan vastikää kissanpentu, joka kohtasi eilen ensimmäistä kertaa Teemun vanhempien koiran. Ensitapaaminen ei ollut ihan suoranaista rakkautta ensi silmäyksellä, sillä kissa oli uhmakkaan järkyttynyt Simosta (ottaen huomioon, että kissa painaa sen pari kiloa ja Simo yli parikymmentä, pieni terve pelko voisi olla ihan hyvästä) ja Simo hyvin kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Viimeistään jouluna nämä kaksi kohtaavat uudestaan, ja luulen, että kyllä niiden suhde tuosta varmasti lähtee vielä kehittymään!

Suurin osa tenteistäkin alkaa olla takanapäin, ja laskeskelin, että mulla on enään 2-3 parin tunnin koulupäivää jäljellä ennen lomaa (vaikka se alkaakin virallisesti vasta puolentoista viikon päästä). Onneksi työt ja kaikki mahdollinen härdelli pitää mut hyvin kiireisenä, niin ettei tässä vielä ole varaa tuuletella. ;)

Paitsi ihan pikkaisen, sillä perjantaina olisi tarkoitus tehdä pieni pyrähdys etelänaapuriin, nimittäin Tallinnaan! Viinivarasto kaipaa täydennystä, ja joulumarkkinat on myös nähtävä. Saattaapa olla, että kampaajan penkkiinkin löytyy matkaajan tie. Ja jos ei muuta, niin tarkoitus on ainakin syödä kunnolla ja nauttia tunnelmasta täysinrinnoin!

Oli mulla teille jotain näytettävääkin. Piti päästä hehkuttamaan paria viimekuun nappihankintaa myös tänne blogin puolelle. Molemmat uutukaiset ovatkin olleet jo ahkerassa käytössä, mutta eihän se toisaalta ole lainkaan huono asia. Oikeastaan, mitä enemmän on käytetty, niin sitä mieluisampia hankinnat ovat varmasti olleet, vai mitä? ;)

Mun ikiomat Timbbikset! Vihdoin! <3 Näitä on pitkään pohdittu ja kuolattu ja viimeinkin sain itseäni niskasta kíinni, ja hankin ne. Ehkä vaan pari vuotta jäljessä. Niin kuin aina. Mutta ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja nyt kengät ovatkin olleet kuin liimattuina mun jalkaan. Joku näiden ulkonäössä miellyttää mun silmää mielettömästi, ja sopii melkein kuin asun kuin asun kanssa. Suurta plussaa myös vedenpitävyydestä, joka on melkein välttämättömyys tähän Suomen talveen (loskapaskaan). Nää on myös tosi lämpöiset, joten menee hyvin vähän suuremmillakin pakkaslukemilla. Ostin omat Timberlandini Stadiumista, mutta näitä nyt saa käytännössä mistä tahansa, ja ulkomailtakin tilaamalla jos jaksaa nähdä sen vaivan.

Ja sitten tää toinen uusi juttu. Uusi luuri! Itseasiassa Teemu osti tän mulle, kun Verkkokaupassa oli 200kpl erä jossain superalessa Honor 8 julkistamisen jälkeen. Onhan toi kasi joo varsin näppärä kapistus, mutta en näe että niin paljon näppärämpi että viitsisin siitä pulittaa yli kaksinkertaisen hinnan seiskaan nähden :D On tää älypuhelinbisnes vaan niin hullua, kun uutta täytyy tulla ja saada jatkuvalla syötöllä, niin ettei ratkaisevia eroja vanhoihin malleihin edes välttämättä ole, mutta voidaan pyytää suuria hintoja, koska kuluttajat ovat valmiita maksamaan saadakseen uusinta ja hienointa.

Minulle kävi varsin hyvin tämä malli, joka on vanhaa luuria huomattavasti parempi. Tästä löytyy mm. parempi akunkesto, enemmän tallennustilaa ja parempi kamera. Ja nuo on itseasiassa ne mulle ehkä tärkeimmät kriteerit puhelimessa (siis jos ei lasketa muita välttämättömiä, kuten nettiyhteys ja mahdollisuus soittaa puheluita XD). Ja oih, miten rakastunut mä olenkaan tän puhelimen kameraan! Ei pahemmin tarvitse tai kannata kanniskella painavaa ja tilaa vievää järkkäriä mukana, kun tämä ohut ja kevyt kaveri pystyy samaan ja parempaankin tarvittaessa. Esimerkiksi tuosta hyvästä valotuksesta taisinkin teille jo mainita. Puhelin myös hoitaa paljon muita säätöjä kohdilleen, niin ettei niistä tarvitse itse murehtia tuon taivaallista.

Vaikka nämä ei nyt joulupukin listalle asti päässeetkään, niin ei hätää pukki! On mulla silti vielä toiveita jäljellä. Haukkukaa lapselliseksi, mutta olen kirjoittanut toivelistan jääkaapin oveen. Sieltä tontut voi käydä kurkkimassa mun toiveita. ;) No juu, on se joulun merkitys ehkä hitusen muuttunut siitä, kun oli lapsi ja tärkeintä joulussa tuntui toisinaan olevan sen lahjavuoren suuruus. Nykyään joulussa ehdottomasti tärkeintä on sen tunnelma! Jos mun täytyisi valita tunnelma tai lahjat, niin valinta olisi epäilemättä enimmäinen vaihtoehto. Ja itseasiassa mulla lahjojen antaminen taitaa melkein voittaa niiden saamisen... Musta on ihana miettiä, miten voisin ilahduttaa mun läheisiä. Ja tää pätee muutoinkin kuin jouluna. Lahjojen antaminen on vaan ihan parasta. Rakastan ehkä jopa vähän liikaa myös niiden paketoimista, sillä saatan toisinaan olla vähän pelottavan tarkka lahjojen ulkomuodosta ja mun koristelutarvikkeista. Lahjat on kuitenkin tarkoitus repiä ulos kääreistään. Mutta minkäs sitä pakkomielteilleen mahtaa :D

Taas meinaa papupata täällä vaan pölistä, ja homma eskaloitua, joten jätetään tämä tällä kertaa tähän, ja palataan taas. Joko te olette kirjoittaneet joulupukille? ;)