Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustelu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Lämpöön!

Niinhän siinä pääsi käymään, että tällekin keväälle tuli varattua ulkomaanmatka. Joku siinä tammikuun pimeydessä onnistuu joka kerta pääsemään niskan päälle, ja ennen kun huomaakaan, on netistä klikkailtu matkaliput lämpöön. Pimeän ja loskaisen kevään läpi kahlaaminenkin helpottuu kummasti, kun tulevaisuudessa siintää hartaasti odotettu reissu!

Tällä kertaa meitä odottaa Italian Sardinian valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri! Välimeren Karibiaksikin nimitetty iso saari sijaitsee manner Italian länsipuolella. Matkaan päästään vasta toukokuun lopussa koulujen loputtua, joten luulisi että silloin Etelä-Euroopassa riittää lämpöä jo yllin kyllin! <3


 Kuvat täältä

Ainut ongelma loman varaamisessa on se, kun ei sitä millään malttaisi odottaa. Ennustan kuitenkin, että tämä pari kuukautta tulee menemään kuin siivillä. Kevät on aina jotenkin hirveän puuhakasta aikaa, ja silloin on ripoteltu vaikka mitä kivoja tapahtumia lähes viikottain, joten tylsistyminen tuskin pääsee yllättämään.

Huhtikuu alkaa omilla synttäreillä, joita tänävuonna pääsiäinen seuraa tiukasti perässä (voikohan kummipojan jo viedä virpomaan? :D). Kun pääsiäisistä on päästy eteenpäin, koittaa meidän vuosipäivä huhtikuun lopussa (viisi vuotta jo, jäiks!), ja tuolloin olisi kiva tehdä jotain vähän spessumpaa. Saa vain nähdä, miten kaikki aikataulut sopii yksiin, sillä tänä keväänä koittaa myös allekirjoittaneen ensimmäinen viikon vappu. :D Saapa nähdä, mitä niistäkin riennoista tulee... Ennen vappukarkeloita olen ilmoittautunut jo ainakin kaksiin opiskelijameininkeihin krhm. Jos vapusta selvitään hengissä, on äitienpäivä siitä viikon päästä ja viimeiset tentit ennen kesälomaa pitävät varmasti kiireisenä. Joten tarkemmin tarkasteltuna en sittenkään taida ehtiä paljoa lomaa odottelemaan. :D Se tulee sieltä kun on tullakseen, ja ehkä parempikin kun ei ihan heti tule, sillä sen verran on vielä tehtävää ja asioita hoidettavana. Yksi pieni supersiisti juttu ainakin, mutta kerron siitä teille vähän myöhemmin.

Valmistauduin huomaamattani tulevaan lomaan, kun ostin meille heräteostoksena matkalaukun. Odottelin, että Teemu pääsee töistä, ja päätin mennä kiertelemään siksi aikaa Forumin hintasirkukselle. Kierrellessäni osuin Nahka Albertin näyteikkunaan, missä komeili alennusmyynti lapussa kaikki matkalaukut 49,95€. Tiedän, että varsinkin isot matkalaukut ovat aika hintavia, joten tuumin ettei sieltä varmaan löydy kuin matkustamokokoja. Liikkeen myyjä kuitenkin vahvisti mulle, että tosiaan kaikki koot maksoivat saman verran, myös L koon ruumalaukut, joiden normaalihinta on 150€. Hetken pohdittuani olin kauniin kiiltävän ja harmaan matkalaukun uusi omistaja, ja kärräsin alennusmyyntilöytöni kanssa pitkin Helsingin kävelytunneleita. Tähän mennessä ollaan aina lainattu meidän vanhempien matkalaukkuja, kun ollaan lähdetty jonnekin reissuun, mutta nyt ei enään tosiaan tarvitse.

Reissusta puheen ollen, me lähdetään huomenna taas minireissulle etelänaapuriin. Tällä kertaa matkaseurueena on Teemu ja mun veli, joka lähtee Teemulle seuralaiseksi. Mulla menee niin paljon aikaa kampaajalla ja kynsihuollossa (puolen vuoden piinallisen tauon jälkeen), että pojat saavat sillä aikaa puuhailla mitä lystäävät. Kyllä mä varmaan syömään ja kahville pikaisesti niiden kanssa kerkeän. (; Joten nyyt kone kiinni ja vällyjen väliin, huomenna odottaa aikainen herätys!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kevät on täällä

Okei. Nyt mä en voi enää mitenkään pitkittää tätä. Olen kirjottanut teille viimeksi ennen meidän Ylläksen matkaa. Tammikuussa. Shame on me. Jotenkin tämän kouluelämän yhteensovittaminen blogin kanssa tuntuu olevan mulle haasteellista. Mutta miksi ihmeessä? Sitä en kyllä itsekään tajua. Juu, koulu ja työt nyt toki vie aikaa elämästä, mutta ei nyt sentään niin radikaalisti, ettei sitä kerkeäisi toisinaan postauksia näpytellä. Toki tuo keskitalvi on bloggaamisen kannalta melko haasteellista aikaa. On niin pimeää, ettei mihinkään vuorokauden aikaan ole mahdollista saada kelvollista kuvasaldoa julkaistavaksi tänne. Ja oikeastaan ei edes tapahdu mitään ihmeellistä :D Sitä vaan suunnilleen eletään päivästä toiseen ja odotetaan kevättä saapuvaksi. Joten ehkäpä se oli tämä lähestyvä kevät, joka sai taas talviunihiekat karisemaan silmistä ja mut aukaisemaan bloggerin parin kuukauden breikin jälkeen.

Kevätaurinko lämmittää ihanasti ja sulattaa noita lumikerroksia. Ennusteiden mukaan ensi yö on viimeinen kunnollinen pakkasyö, ja siitä sitten lähdetään kunnolla kohti plussakelejä ja lumien sulamista. Ja olen tästä salaa aika hyvilläni. Kyllä se kevät saakin pikkuhiljaa alkaa tehdä tuloaan näin maaliskuun puolenvälin kieppeillä. Tänään yritettiin vielä epätoivoisesti käydä hiihtämässä talven viimeiset hiihdot. Tai kyllähän me hiihdettiinkin, mutta melko jäisiä ja sohjoisia alkavat etelän ladut olemaan. Ei auta kun pakata uudenkarheat sukset varastoon odottelemaan ensi talvea.

Hiihtämisestä puheen ollen, nyt taitaa olla ihan viimeisiä hetkiä julkaista teille vielä kuvat meidän Ylläksen reissulta. Sitten ei kyllä enää jaksa talvikuvia pahemmin katsella. Oltiin siis tammikuun loppupuolella Teemun vanhempien mukana Ylläksellä viikon hiihto- ja laskettelureissulla. Ja mä taisin samalla hiukan rakastua Lappiin. Kyllä se vaan on ihanaa silloin, kun talvella on oikeasti talvi ja pääsee nauttimaan kunnon hangista. Ja sitä me Ylläksellä nimenomaan tehtiinkin!











Siinäpä oli melkoinen kuvapläjäys. Ihanaa oli palata hetkeksi noin lumisiin maisemiin, vaikka tuota pimeyttä ei kyllä ole ikävä! Hämyisyydessä on oma viehätyksensä, mutta aikansa kutakin. Nyt nautin täysin rinnoin, kun päivä pitenee pitenemistään ja aamuisin saa herätä auringon ensisäteisiin. <3

Onko siellä ruudun toisella puolella enään ketään jäljellä lukemassa mun löpinöitä?

maanantai 8. elokuuta 2016

Road trip snapshots

Aaah ihana olla kotona! Road trip on siis vihdoin rantautunut takaisin Keravalle. Alun perin ajatuksena oli olla poissa muutama yö, mutta reissu venähtikin viikkoon. Seinäjoen asuntomessuilta Pietarsaaren kautta Kalajoelle, mistä matka jatkui Yli-Iihin, missä viihdyttiin pisimpään, ja sieltä vielä Ouluun ja Kuusankosken kautta kotiin. Huhhuh.


Tosiaan ihan ensiksi ajeltiin Seinäjoelle, missä viihdyttiin koko päivä asuntomessualuetta ihastellessa. Paljon mielenkiintoisia sisustus- ja rakennusjuttuja tarttui matkaan mukaan, sekä hirveä määrä valokuvia. Luulempa, että naputtelen asuntomessuista ihan oman postauksensa juurikin tuon suuren kuvasaaliin vuoksi.

Haluttiin ottaa asuntomessuista kaikki ilo irti, eikä viitsitty pitkän messupäivän jälkeen enään alkaa stressailemaan matkan jatkamisesta. Päätettiin siis kylmän viileästi nukkua yksi yö autossa ja jatkaa matkaa sitten taas aamulla. Käytiin syömässä Seinäjoen keskustassa ja ajettiin vielä reilu sata kilometriä eteenpäin, ettei seuraavan päivän matka olisi ihan niin pitkä. Oltiin etukäteen katsottu, että Pietarsaaren ABC on sopivan matkan päässä ja sen parkkis sopisi muutenkin hyvin yhden yön majoittumiseen. Huoltoasema meni kiinni kahdeltatoista ja aukesi taas kuudelta aamulla, joten olo oli suhteellisen turvallinen, kun tiesi että vierestä löytyy melkein koko ajan muita ihmisiä sekä kameravalvontaa.

Me nukuttiin auton takakontissa yllättävän hyvin! Oltiin pedattu meille oikein söpö ja pahmoinen pesä, minne oli hyvä sukeltaa pitkän päivän päätteeksi. Laskeskeltiin, että unta kontissa riitti peräti kahdeksan tuntia, ja herättiin aamulla virkeinä uuteen päivään. Aamupalan jälkeen matka jatkuikin sitten kohti Kalajokea.


En ole koskaan aikaisemmin käynyt Kalajoella, joten päätettiin suunnata road trippimme myös sinne, kun samalla suunnalla oltiin jo valmiiksi. Kalajoki myös osuu aikalailla matkanvarrelle Seinäjoelta Ouluun päin, vähän täytyy rannikon kautta koukata, mutta mikäs siinä ajellessa kun lomalla ei ole mihinkään kiire. (;




Tykästyin Kalajoen hiekkasärkkiin valtavasti. Uimaan asti ei tällä kertaa päästy, mutta tuolla oli ihan kivaa vaan kierrellä ja ihmetellä. Laskettiin lähistöltä muunmuassa neljäkymmentä tuulimyllyä ja käveltiin ihan nimen kärkeen, mistä löytyi pikkuruinen venesatama.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen lähdettiin ajamaan taas kohti pohjoista ja Oulua. Jatkettiin matkaa vielä vähän Oulun ohi Yli-Iihin, missä isän vanhemmat, mummo ja pappa siis asuu, ja missä on monet kerrat vierailtu tämän bloginkin aikana. Lapsuuden kesäpaikka, ja mulle se mökki, jota ei koskaan tarvinnut omistaa, koska oli mummola.








Mummolasta jäi taas käteen kasa ihania muistoja. Naapurin tytöistä kaksi sattui sopivasti olemaan lapsuudenkodissaan meidän loman aikana, joten naapurissa tuli istuttua iltaa isommalla porukalla, kolmen tytön ja kahden miehen voimin. Naapurista löytyi myös ihastuttava kolmen kuukauden vanha koiranpentu, jota halaillessa ja pussaillessa päivät kuluivat nopeasti. Iltauinteja joessa ja sen hiekkasärkillä, uintireissun jälkeistä lämmittelyä saunan lauteilla, hullun hauskoja seurapelejä, eläintarha meinikiä (mummola + naapuri = kaksi koiraa ja kuusi kissaa), hyvää punaviiniä ja höpöttelyä terassilla, hyttysten vähyyden ihmettelyä, kunnon ukkoskuuroja ja paljon naurua. Täältä me vaan löydämme itsemme joka kesä. <3









Viimeinen pohjoisessa vietetty päivä ja yö oltiinkin sitten Oulussa ystäväpariskunnan uudessa kodissa samalla kokoonpanolla. Kierreltiin Oulun keskustaa, pyydystettiin Pokemoneja, suoritettiin pientä shoppailua ja nautittiin auringonpaisteesta ja lämmöstä. Ruokapaikaksi valittiin hampurilaisravintola Kauppuri 5, joka on saanut nimensä kadusta, jolla sijaitsee. Oulun parhaita burgereita meille lupailtiin, ja ne totisesti eteemme saatiinkin! Paikan tarjoamat sipulirenkaat olivat myös parhaita koskaan maistamiani. Koko pöytäseurue oli ihan ähkyssä syömisrupeaman päätteeksi. Päätettiin Teemun kanssa, että tänne on ehdottomasti tehtävä comeback seuraavalla Oulun reissulla.

Illalla lähdettiin upean aurinkoisen päivän päätteeksi vielä uintireissulle Nallikariin. Aluksi merivesi tuntui vilpoisalta, mutta siihen tottui nopeasti ja meillä vierähtikin pitkä tovi vedessä frisbeetä heitellen. Tuo meidän Oulun päivä oli kyllä niin onnistunut ja ilmakin mitä mahtavin, että ikävä jäi kyllä sekä paikkaa että ihmisiä. <3

Road tripin pisin ajorupeama koitti seuraavana aamuna, kun jätettiin Oulu taaksemme ja lähdettiin ajamaan kohti Kuusankoskea, missä Teemun mummu asuu. Jätskitauko pidettiin Viitasaaren ABC:llä, kun samaan aikaan satoi vettä ja aurinko paistoi kirkkaasti, Ai että mitenkö on mahdollista? Älkää multa vaan kysykö, olin itsekin ihan äimänkäkenä. :D

Mummun kanssa syötiin hyvää ruokaa, käytiin iltakävelyllä ja saunottiin matkustus nuhjuisuus pois. Saatiin hirveästi mustikoita mukaamme, ja nyt meidän pieni pakastin pullisteleekin jo liitoksistaan. Nyt on smoothieaineksia koko pitkäksi talveksi!

Laskeskelin, että meille kertyi neljä eri yösijaa viikon sisään, joten voitte kuvitella, miltä tuntui kaatua viime yöksi ihan omaan sänkyyn. Reissaaminen on ihanaa, mutta melkein yhtä ihanaa on matkan jälkeen olla taas kotona.

Alun perin ajateltiin, että täksi viikoksi pakattaisiin taas kimpsut ja kampsut ja lähdettäisiin rantalomalle Pärnuun. Säitä seuraillessa päätettiin jättää Pärnun reissu toiseen kertaan, sillä parasta siellä on minusta juurikin se ihana pitkä hiekkaranta, joka ei oikein pääse oikeuksiinsa vesisateessa. Nyt olen kyllä tyytyväinen päätökseen, sillä en millään olisi jaksanut lähteä heti uuteen reissuun. Tai ehkä ihan lyhyelle visiitille, sillä huominen on suunnitelmien muutoksesta huolimatta pyhitetty pienelle Viron reissulle, kun suunnataan päiväksi Tallinnaan.

Huuh, nämä mun postaukset alkaa muistuttaa jo jonkin sortin maratoneja. Mutta minkäs sille voi, kun on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää, ja näin lomalla se on vähän epävarmaa koska eksyy taas seuraavan kerran ruudun äärelle. :D Tekemistä ainakin riittää niin, ettei paljon paikoillaan ehdi tylsistymään! Vielä viikko olisi aikaa juoksennella vapaasti, sitten koittaa paluu töihin ja koulun penkille, jäiks! Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina... ;)

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Hotel Korina

Nyt ennen juhannusta kerkeän vielä pikaisesti palaamaan Thassokselle ja meidän hotelliin. Yövyttiin siis Korina nimisessä viehättävässä hotellissa, joka oli juuri riittävän kokoinen hotelliksi, olematta enää apartment. Eli siis täydellinen! Hotelli ja asiakaspalvelu oli juuri sopivan intiimiä ja henkilökohtaista noin pienessä hotellissa.




En tiedä miten yleinen käytäntö tämä on hotelleissa, mutta itse törmäsin ensimmäistä kertaa ihastuksekseni tällaiseen ilmiöön. Korinan aulasta löytyi iso kirjahylly, johon hotellissa vierrailleet olivat lahjoittaneet matkalukemistaan ja mistä asukkaat saivat lainata lukemista lomansa aikana. Tämmöinen lukutoukka oli aivan haltioissaan! Ollappa loputon loma ja ikuisesti aikaa kahlata tuota hyllyä läpi altaan reunalla säkkituolissa makoillen. Eniten hyllystä löytyi englanninkielistä lukemistoa, mutta myös muunkin kielisiä kirjoja oli laidasta laitaan. Bongattiinpa jopa yksi suomalainen opus! Olisin enemmän kuin mielelläni hylännyt omatkin matkalukemiset tuonne, ellei se olisi sattunut olemaan Keravan kirjaston omaisuutta. :D

Meidän hotellihuone oli myös todella kiva ja moderni. Tätä kirjottaessa huomasin, ettei meillä tullut otettua yhtään varsinaista kuvaa itse huoneesta. Ehkä kuvien puute kertoo myös siitä, että huoneen ulkopuolella tuli vietettyä kuitenkin suurin osa ajasta ja kuvatkin painottuu sitten niihin muihin  puuhiin. Silti hotellihuone on lomalla hyvin tärkeässä roolissa! Hotellin sivuilta toki löytyy sitten niitä kuvia niitä kaipaaville, mutta lyhykäisyydessään meidän hune oli pieni, mutta juuri sopivan kokoinen, varustettu omalla parvekkeella ja kylppärillä. Ja täydellisellä sängyllä! Mun mielestä hotellihuoneessa sängyn roolia ei pidä piiruakaan väheksyä, sillä pahimmassa tapauksessa huonosti nukutut yöt voivat pilata koko loman. Aika worst case scenario on ehkä tämä, mutta kuitenkin. Meidän sänky oli mahtava, juuri sopivan pehmeä ja ISO. Mikään ei voita omaa sänkyä, mutta Korinan sänky pääsi pelottavan lähelle. :D




En pysty sanomaan, mikä hotellissa olisi ollut parasta, sillä kaikki tuntui olevan niin hyvin kohdillaan ja juuri meille "oikein" ja sopivaa. Yksi Korinan parhaista puolista on kuitenkin ehdottomasti tuo miljöö. Hotelli, sen piha ja ympäristö olivat erittäin hyvin hoidettuja, siistejä, moderneja ja samaan aikaan todella kodikkaita. Allasalueella oli paljon aurinkotuoleja, mutta niiden lisäksi myös hauskoja säkkituoleja ja tyylikäs varjoisa oleskelualue sekä pieni allasbaari, joka tarjosi meille helpotustaan hellekeleissä





Viihdyttiin todella hyvin meidän hotellilla ja sen poolilla, mutta tuohon taustalla kohoavaan maisemaan en koskaan kunnolla tottunut. Joka aamu hotellihuoneen parvekkeella joutui hiukan hieraisemaan silmiään. Altaalla makoillessa huomasin usein jääneeni mykistyneenä tuijottamaan meitä ympäröiviä mahtavia vuoristoja. Toisaalta, eipä moisia maisemia täällä kotona parvekkeelta näe. Tuolla muutenkin se esteetön näkymä oli niin mukavaa vaihtelua, kun korkeita taloja tai puita ei ollut tiellä näkökentässä. Jotenkin mulla on sellainen kutina, että tuohon hotelliin on vielä palattava. Ei ehkä ihan heti, mutta kenties vuosien päästä? Ehkä vuodet vierii, ja saan seuraavalla kerralla liittyä viehättävien brittirouvien joukkoon seurustelemaan paviljongin varjoon. ;)