Okei. Nyt mä en voi enää mitenkään pitkittää tätä. Olen kirjottanut teille viimeksi ennen meidän Ylläksen matkaa. Tammikuussa. Shame on me. Jotenkin tämän kouluelämän yhteensovittaminen blogin kanssa tuntuu olevan mulle haasteellista. Mutta miksi ihmeessä? Sitä en kyllä itsekään tajua. Juu, koulu ja työt nyt toki vie aikaa elämästä, mutta ei nyt sentään niin radikaalisti, ettei sitä kerkeäisi toisinaan postauksia näpytellä. Toki tuo keskitalvi on bloggaamisen kannalta melko haasteellista aikaa. On niin pimeää, ettei mihinkään vuorokauden aikaan ole mahdollista saada kelvollista kuvasaldoa julkaistavaksi tänne. Ja oikeastaan ei edes tapahdu mitään ihmeellistä :D Sitä vaan suunnilleen eletään päivästä toiseen ja odotetaan kevättä saapuvaksi. Joten ehkäpä se oli tämä lähestyvä kevät, joka sai taas talviunihiekat karisemaan silmistä ja mut aukaisemaan bloggerin parin kuukauden breikin jälkeen.
Kevätaurinko lämmittää ihanasti ja sulattaa noita lumikerroksia. Ennusteiden mukaan ensi yö on viimeinen kunnollinen pakkasyö, ja siitä sitten lähdetään kunnolla kohti plussakelejä ja lumien sulamista. Ja olen tästä salaa aika hyvilläni. Kyllä se kevät saakin pikkuhiljaa alkaa tehdä tuloaan näin maaliskuun puolenvälin kieppeillä. Tänään yritettiin vielä epätoivoisesti käydä hiihtämässä talven viimeiset hiihdot. Tai kyllähän me hiihdettiinkin, mutta melko jäisiä ja sohjoisia alkavat etelän ladut olemaan. Ei auta kun pakata uudenkarheat sukset varastoon odottelemaan ensi talvea.
Hiihtämisestä puheen ollen, nyt taitaa olla ihan viimeisiä hetkiä julkaista teille vielä kuvat meidän Ylläksen reissulta. Sitten ei kyllä enää jaksa talvikuvia pahemmin katsella. Oltiin siis tammikuun loppupuolella Teemun vanhempien mukana Ylläksellä viikon hiihto- ja laskettelureissulla. Ja mä taisin samalla hiukan rakastua Lappiin. Kyllä se vaan on ihanaa silloin, kun talvella on oikeasti talvi ja pääsee nauttimaan kunnon hangista. Ja sitä me Ylläksellä nimenomaan tehtiinkin!
Siinäpä oli melkoinen kuvapläjäys. Ihanaa oli palata hetkeksi noin lumisiin maisemiin, vaikka tuota pimeyttä ei kyllä ole ikävä! Hämyisyydessä on oma viehätyksensä, mutta aikansa kutakin. Nyt nautin täysin rinnoin, kun päivä pitenee pitenemistään ja aamuisin saa herätä auringon ensisäteisiin. <3
Onko siellä ruudun toisella puolella enään ketään jäljellä lukemassa mun löpinöitä?
Täällä ollaan :). Ihania kuvia sinulla; olen mykistynyt niiden kauneudesta ja tunnelmista, joita olet kuviisi vanginnnut ♥. Talvi menee menojaan, mutta hauskaa oli silti tänään hiihdellä ja vaihdella suksia monoineen kanssasi. Nyt vain uusin harrastein ensi viikosta eteenpäin, sillä suksi ei kyllä enää luista. Kevättä rinnassa ;). P.S. Tästä alkaa kasvihuonekahvittelukausi :D.
VastaaPoistaVoi tuhannet kiitokset! <3
PoistaJuu, hauskaa oli hiihtää ja tänään luistella järven jäällä. Mutta aikansa kutakin, nyt sitten sauvakävysauvat esiin ja kevätlajit tulille. ;)
Blogistasi huomasinkin, että Multaa ja Mutakakkuja on nyt siirtynyt jälleen kasviaiheisiin tunnelmiin. Innolla jään seurailemaan taas kasvatuspuuhia! :) Ja tulen kahvittelemaan kasvihuoneeseen ennen kuin kasvilaumat sen valtaavat. <3