Kaiken maailman huolia ja uusi takki

Heipparallaa! Tällä kertaa täällä kirjoitteleekin aikamoinen stressipallo. Tai ehkä jo hitusen voitonpuolella oleva sellainen, mutta viimeviikko kyllä kului enemmän tai vähemmän stressipalloillessa menemään.

Auton katsastus. Joku on taas keksinyt niin maailman parhaan jutun! Jos sattuu olemaan yhtään ylimääräistä kertynyt, niin kerran vuodessa ne on hyvä pistää auton katsastukseen ja sitä seuraaviin huoltotoimenpiteisiin. No joo okei, onhan se ihan jees ettei tuolla liikenteessä pyöri yhtä suuressa määrin tikittäviä aikapommiautoja. Mutta eikö edes kolmen vuoden välein olisi ihan riittävä? Niinhän siinä kävi, ettei mun Kupla-vanhukseni nyt sitten selvinnyt siitä syynistä. Yksi jos toinenkin pikkuasia oli vähän rempallaan ja niin sitten alettiin laittamaan arvokasta 16-vuotiasta kuntoon.

Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota miestä. Tai tiedän, veisin katsastus hylsyn korjaamon jäbille ja lähtisin kuplan kanssa kotiin muutaman tonnin köyhempänä. Okei, ehkä mä taas vähän kärjistän ja liioittelen, mutta you get the point. Teemu hankki mun autoon tarvittavat osat, ja laittoi kuplaa monta tuntia isänsä kanssa. Todellista arjen välittämistä ja rakkautta mun mielestä, että viitsii ja haluaa nähdä vaivaa ja auttaa toista pyyteettömästi. Siinä on asia, mitä mä oikeasti todella arvostan omassa puolisossani.

Taas menee niin yksiin aiheen kanssa mutta menköön. Kuvissa näette vähän paremmin tuota mun uusinta takkilöydöstä. Liikkeessä takkia koristi huima -80% tarra, joten sadan euron sijaan hintaa ihanuudelle jäi vaivaiset parikymppiä. Juuri tällainen pitkän mallinen tuulenpitävä takki on musta ihan omiaan syksyyn. Se suojaa hyvin viimalta ja muutamalta pisaralta jos sade pääsee yllättämään. Huppu on ihan ehdoton syksyllä, niin pään saa suojattua tarpeen tullen. Tässä takissa on musta myös hauskaa merimieshenkisyyttä.

Mutta palataanpa siihen kuplaan. No, nyt on taas valoa tunnelin päässä, kottero läpäisi katsastuksen ja myyntihommelit jatkuu. Eli loppu hyvin kaikki hyvin sillä saralla. Toinen asia joka aiheutti harmaita hiuksia viimeviikolla, oli puhelinoperaattorin vaihto. Miksei nää vaan ikinä mene silleen smoothisti ja kivuttomasti, miten kyseiset palveluntarjoajat lupailee? Nytkin sai soitella perään, kun uhattiin numeron vaihdolla ja jättilaskuilla. Bardon my french, mutta miksi helvetissä tämäkin asia on tehty niin jumalattoman vaikeaksi? Noh, tääkin pitäs nyt sitten olla kunnossa, kuun vaihteessa sitten selviää että menikö persiilleen vai ei.

En tiedä johtuuko stressistä vai mistä, mutta jostain mä onnistuin onkimaan itselleni viheliäisen flunssan poikasen. Nyt ei millään kerkeäisi sairastaa, kun töitä on vaikka muille jakaa, kotona laitettavaa ja salillekin olisi kova hinku. Mutta nyt sitten uusi viikko ja uudet jutut, ainakin toivon mukaan ei tarvitsisi niin kauheasti stressailla. Palaan vielä viikonloppuun täällä blogin puolella, jahka kerkeän!