torstai 23. heinäkuuta 2015

Kauhea kalajuttu ja muita lomakuulumisia

Enpäs sitten ehtinytkään palailla Pohjolasta. Halusin ottaa kaiken irti niistä viidestä päivästä, jotka meillä oli aikaa puuhastella vaikka mitä!



Toverini siili! <3 Joka ilta pieni tuhisija kipitti pihapiiriin tutkimaan, josko kissoilta olisi jäänyt jotain sillekin. Hassua, miten kissat ja pieni piikkipallo näyttivät tulevan keskenään oikein hyvin toimeen. Kummatkaan eivät välittäneet toistensa olemassaolosta, vaan antoivat touhuilla omiaan.




Ai miten niin vähän kärsineempi tämä mummolan Monopoli? Mutta aito ja alkuperäinen, markkoineen päivineen. ;)




Käytiin myös pyörähtämässä Oulussa, missä Niina ja Heikki asuu ihanassa ja tilavassa kaksiossa. Olen tuntenut "naapurin tytöt" Niinan ja Julian niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen muistikuva on kuitenkin alle 5-vuotiaana, eräänä talvena kun pakkasta oli varmasti yli 20 astetta. Minut oli puettu kuin eskimo konsanaan, oli karvalakki ja kaikki, ja lähetetty 20 metriä naapuriin pyytämään about ikäisiäni tyttöjä ulos leikkimään kanssani. Kahlasin tieni lumihangen poikki perille ja koputin jännittyneenä oveen. Julia, joka on minua kaksi vuotta nuorempi, tuli hetken kuluttua aukaisemaan, ja pikku eskimoa hetken tuijotettuaan huusi: "Äiti, täälä ovela on joku poika, joka kyssyy voijaanko me alakaa Niinan kansa!". (Oululainen tapa ilmaista ajanviettoa jonkun kanssa). Koko episodi oli niin jännittävä, etten tullut korjanneeksi pientä erhettä. Kyllä se varmasti jossain vaiheessa selvisi, että pieni karvalakki-ilmestys olikin oikeasti tyttö.




Vaikka loman aikana sadetta suotiin enemmän kuin tarpeeksi, aurinko paistoi myös vähintään yhtä suuren osan ajasta. Oulusta päästiin nauttimaan näinkin kesäisissä merkeissä! Jos lämmintä vaan riittää, niin päältä löytyy luottoa luoton perään. Paita ja housut KappAhlista (kyllä!), hattu H&M, aurinkolasit Glitter, rakkauslaukku äidin vanha ja mahtavat uudet kengät Lidlistä! :D


Jäätelökesäää! <3


Tämmöinen ihana ilmestys matkusti meidän kyydissä Oulusta Yli-Iihin, välillä omassa pienessä kenkälaatikossaan ja välillä hattuhyllyllä seikkaillen. Fiinu-niminen tyttönen on neljä kuukautta vanha, ja Niinan ja Heikin ikioma ja varustettu duracell -pattereilla. Virtaa riitti kun pienessä kylässä konsanaan, ja rakastuttiin tähän söpöläiseen ihan totaalisesti. Omasta hauvavauvasta haaveillen... <3






Viikon aikana ehdittiin myös...

Herkutella, katsokaa nyt tuota pavlovaa! <3

Uida joessa (Huom, siis ihan oikeasti jopa uida pelkän kastautumisen sijasta). :D

Saunoa puusaunassa.

Pelata pleikkaria. Tiiättekö semmosen kun Sly Cooper? Niin koukuttava, ja mun lapsuuden ehdoton lempparipeli! :D

Lueskella kirjaa kiireettömästi pihakeinussa auringon lämmittäessä.

Nauttia Mummon pöperöistä ja juoda kahvikiintiö täyteen.

Heitellä frisbeegolfia, unofficial mummolan pihassa ja vähän pidemmän kaavan kautta Oulun Virpiniemessä. Rata käsitti 18 koria, suhteellisen haastavassa maastossa. Kyllä meillä useampi tunti vierähti, ja reilu 5km kertyi kävelyä plus ylä- ja alamäet sekä kymmenet frisbeeheitot. Ei sitä lomalla ole ihan pelkästään makoiltu. ;)

Miehet kävi myös urakalla kalassa, vaikka ei ne hirveästi mitään saalista saaneet. Kai se kalastus on enemmänkin se "juttu". Mulle seisoskelu hyttysten syötävänä ei vaan oikeen koskaan ole valjennut, kun kalatiskiltäkin saa... :D Varsinkin kun yhtenä iltana Teemu ja Miko palasi kalasta niin, että Teemulla oli uistin nenässä. Kyllä. En kohta uskalla päästää noita kahta kahdestaan minnekään. :_D


Loma oli täydellinen, mutta nyt on hyvä taas olla kotona. Varsinkin kun mun loma jatkuu vielä kaksi viikkoa täällä etelässä. <3 Jos jotain, niin hyttysiä ei ainakaan ole yhtään ikävä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti