Elossa ollaan!

Heii, täällä päässä aletaan siis vihdoinkin olemaan elävien kirjoissa! Eihän se nyt tietenkään mennyt ihan toiveiden mukaan, vaan olin onnellisesti kuumeessa viisi päivää kaikkien juhlapyhien yli ja menetin sen jälkeen vielä äänenkin totaalisesti muutamaksi päiväksi. Voin kertoa, että äänen totaalimenetys oli aika täysi painajainen näin puheliaalle ihmiselle, mutta minkäs teet. Äänen suunnilleen palauduuttua kävin pyörähtämässä yhden päivän "terveenä" töissä, ja nyt sitten ollaan oltu jo pari päivää lomilla. <3

Sattuneesta syystä siis joulu ei ollut täällä päässä mitenkään hirveän hohdokas. Vaikka oma olo nyt oli mitä oli, liikutuin silti valtavasti kaikkien ihanien läheisten läsnäolosta ja huolenpidosta, mahtavista joululahjoista, tavattoman hyvästä ruuasta, kauniista tunnelmasta ja joulun hengestä. Myös yhdet kauniit ja rakkauden täyteiset häät käytiin pyörähtelemässä.

kuva: © Lotta Moisala

Ja hei kerkesihän se vuosikin vaihtua tässä välissä! Me juhlistettiin sitä meillä kera ihanan ystäväporukan, ja mun mielestä ei kyllä olisi voinut paremmassa porukassa ja fiiliksessä uutta vuotta aloittaa! Ja voi, mulla on taas niin paljon suunnitelmia uudelle vuodelle 2016. Saa nähdä, mitkä kaikki niistä saan toteutettua. Täytyy sitten tarkemmin höpötellä kaikista suunnitelmista, jahka saan nekin alulle. On tämä vaan kaikin puolin jännittävää ja uudistavaa aikaa vuodesta.

Kävin myös "pikkuisen" pyörähtämässä alennusmyynneissäkin. Äidin mukaan ottaminen taisi vain olla aikalailla virhe. Löytyi nimittäin aika monta välttämätöntä asiaa, jotka tarvitsin erinäisiin talviurheiluriitteihin, sauvakävelyä tietenkään unohtamatta! Noh, äiti kyllä vakuutteli kovasti, että nää on näitä joita vaan kerran elämässä tarvitsee hommata ja niin edelleen. Mulla oli vakaa aikomus ja päätös, että nyt mun lomalla mä ja Teemu napataan äkkilähtö etelään. Näillä vermeillä näyttäisi kuitenkin, että kohteena on lähinnä Pohjoisnapa...

Toisaalta uudet vermeet pääsi heti tosi toimiin, kun ensimmäinen kunnon lumi suvaitsi tänään saapua tänne eteläänkin. Tottakai sitä oli päästävä heti testailemaan, ja suunnattiinkin porukalla pulkkamäkeen. Kivuttiin myös yhdelle korkeimmista nyppylöistä lähimain, ja portaita talsiessa kyllä huomasi, ettei kroppa ole oikein ollut kunnossa viikkoihin. Noh, hiljaa hyvä tulee ja kohta varmaan uskaltaa jo aloittaa taas varovasti salikäynnit sairastelun jälkeen. Illalla kokoonnuttiin vielä porukoille herkuttelemaan, pelailemaan ja seuraamaan Suomen peliä.

Miten teillä menee? Täällä päässä on taas tällainen oivaltamisen hetki käsillä, että kyllähän tässä loppujenlopuksi aika hyvin menee. Moni asia on kuitenkin niin hyvin, ja niinsanotusti mallillaan, että vähenpäänkin tulisi oikeastaan olla tyytyväinen. Lomapäivistä on nautiskeltu ja otettu tosi rennosti. Saatiin joululahjaksi melkolailla mission impossible -palapeli, joka kyllä alkaa pikkuhiljaa hahmottua! Toisaalta tuohon tilanteeseen pääsyyn on mennyt jo jonkin aikaa, ja jäljellä on vielä muun muassa fifty shades of gray tuon taivaan kanssa, mutta yllättävän terapeuttista hommaa tuo on! Jotenkin koko syksy oli sen verran hektistä, että nyt on ollut ihanaa muutaman päivän ajan vain olla ilman kiirettä mihinkään. Saapa siis nähdä, mitä me seuraavalle lomaviikolle keksitäänkään?