Koti kuntoon kevääksi

Heipparallaa! Niin paljon kuin olisinkin halunnut naistenpäivänä postailla teille kuvia kauniista naistenpäivätulppaaneista ja toivottaa ihanaa naistenpäivää kaikille kauniille ja ihastuttaville naisille sinne ruudun toiselle puolelle, mun fiilis ei yksinkertaisesti vaan ollut sellainen. Taas tuli aamulla kiire töihin, ulkona näytti yhtä tasaisen harmaalta kuin suunnilleen satana sitä edeltäneenäkin päivänä, ja muuten vaan kaikki tuntui tahmealta. Kyllähän te tiedätte ne päivät. Voisinhan mä ottaa teille kuvia tulppaaneista ja teeskennellä, että mulla oli maailman ihanin naistenpäivä, mutta kun ei vaan ollut. Joten mitä sitä turhaan väkisin vääntämään. Pysyttelin kiltisti suu supussa, ja annoin päivän mennä menojaan. Ja onneksi annoin. Sillä tän päivän fiiliksellä on siihen eroa kuin yöllä ja päivällä!

Aina silloin kun se huono päivä iskee, on jotenkin tosi vaikea sisäistää, ettei se ole pysyvä olotila. Ja mulla hyvien ja huonojen päivien vaihtelut on juurikin näin radikaaleja. Huonona päivänä jokainen pieni vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, hyvinä päivinä niitä ei edes huomaa. Toimii toki myös toisin päin, sillä huonoina päivinä pieniä hyviä asioita ei osaa lainkaan arvostaa, ja hyvänä päivänä iloitsee ihan kaikista pienimmästäkin jutusta. Nyt joku varmaan diagnosoi mulle tästä jonkun mielenterveyshäiriön, mutta näin se mulla vaan jostain syystä menee. Näin jälkikäteen tarkasteltuna sekin päivä olikin oikeastaan ihan hyvä. Joo, saatoin nauttia aamukahvini pilaantuneen maidon kera, ja voida pahoin monta tuntia kyseisen tapahtuman jälkeen. Joo, saattoi tulla kiire töihin, kun semilikaiset hiukset eivät suostuneet yhteistyöhön. Mutta sitten ne pienet asiat, jolle en osannut antaa tarpeeksi arvoa. Työpäivä sujui ilman suurempia ongelmia, suht nopeasti ja vaivattomasti. Ihana Teemu oli pessyt Kuplan mun töiden aikana ja ostanut mulle kukkia. <3 Kävin höpöttelemässä ja nauramassa Heidin luona, kun väkerrettiin sen hiusten parissa. Heidi oli väsännyt työn raskaan raatajalle tosi hyvää katkarapusalaattia. <3 Oikestaan mun päivähän olikin ihan hyvä! Mulla on vaan ikävä tapa leimata koko päivä huonoksi pelkän aamun tai illan perusteella, vaikka oikestaan sehän on se kokonaisuus joka ratkaisee.

Mutta se siitä, täällä ollaan jo nokka vahvasti kohti tulevaa ja tätä päivää! Kuten olen monet kerrat jo maininnutkin, sisustusinto on aivan jäätävän suuri tällä hetkellä. Tai oikeastaan uudistus- ja järjestysinto myös. Siitä asti, kun me muutettiin tänne, ton työ/vieras/mikälie toisen huoneen sisustus ei vaan jotenkin ole miellyttänyt mua. Niimpä nyt oon kuvannut kaikki huoneen kalusteet ja ne lähtevät myyntiin lähipäivinä! Huoneeseen siirtyy yksi lipasto meidän makkarista, ja perjantaina käydään hakemassa Ikeasta vähän lisää täytettä meidän "ylimääräiseen" huoneeseen. Fakta on se, että meillä on sen verran paljon tavaraa, että ilman toista huonetta ei mitenkään selvittäisi. Säilytystila loppuisi yksinkertaisesti kesken. Siksi oon kyllä tyytyväinen, että muutettiin alunperinkin kolmioon. Jos mä jotain vihaan, niin sitä kun tavaraa pursuaa joka paikasta, eikä niille ole omia säilytyspaikkojaan.

Ja niin, mulla on tosiaan hyvin kunnianhimoinen tavoite käydä kaikki meidän kaapit ja lipastot läpi, heittää kaikki turha ja ylimääräinen pois tai kirpparille, ja muutenkin laittaa koko huusholli järjestykseen. Tämä tavoite yltää ihan meidän varastokoppiinkin saakka! Joten älkää ihmetelkö, jos mua ei näy täällä blogin puolella. Olen luultavasti raivaushommissa. :D

Myös perveke herätellään tänä keväänä henkiin. Viime vuonna muutettiin tänne sillä tavalla keskellä kesää, että parvekkeelle iskettiin vain pari tuolia ja pöytä kalusteiksi ja se oli siinä. Nyt ajatuksena on hankkia ihan uudet parvekekalusteet. Ajattelin myös istuttaa kukkia ja yrttejä, mutta saa nähdä miten niiden kanssa tulee käymään, sillä mikään kovin suuri viherpeukalo ei täällä kyllä huutele.

Ai miten niin kevät on jonkinlaista uudistumisen aikaa? En mä ainakaan ole huomannut. ;)

Nää viime päivien säätiedotukset on muuten ollut aika makoisaa luettavaa. Sen ikuisuudelta tuntuneen harmauden ja kosteuden jälkeen tää tuntuu vaan niin luksukselta! Ulkona on niin kuivaa ja ennen kaikkea ihanan aurinkoista. <3 Vielä kun yöpakkaset ja tuuli vähän hellittäisi, mutta kaikki aikanaan.. :)

Musta alkaa kehittyä pikkuhiljaa pienoinen tulppaanihullu. Metsästän, mistä saisin halvimmalla tulppaaneja ennen kuin edellisetkään ovat vielä kerenneet kurtistua pois. Nämä kaunokaiset sain tosiaan sunnuntaina, ja ovat edelleen elämänsä voimissa. :)

Hmm, meniköhän taas vähän päämäärättömäksi höpöttelyksi. Kyllä musta tuntuu, että tässä alunperin oli myös joku pointti. Mun pitää selkeesti kirjotella teille useemmin, ettei tässä aina kävisi näin. :D Huomenna mulla on muuten edessä taas ah-niin-ihanaa autokoulua. Ei siinä, Tapsa oli ihan mukava opettaja, ja huomenna meidän olisi sitten tarkotus ajella lentokentälle ja takaisin ja käydä istumassa myös yksi teoriatunti. Miten musta tuntuu, että tää jälkikäteinen autokoulu on paljon haastavampi kun se alkuperäinen.. :D