Mallikuvausta, ihoanalyysi ja pieni mökki pellolla

Eilen vieteltiin vähän erilaista ja toiminnantäyteistä maanantaita. Aamuksi oli laitettu kello soimaan, että ehditään kymmeneksi Kalasatamaan seurailemaan mulle vähän vieraampia touhuja. Rakas kummipoika oli ensimmäisissä mainoskuvauksissaan, ja koko homma olikin varsin jännittävää, tosin tätiä taisi jännittää enemmän kuin reipasta ja aina iloista Antonia. Meno oli tosiaan vauhdikasta, ja pienen miehen lisäksi äiti ja täti pääsi myös hommiin ja hikoilemaan, kun yritettiin pysyä tuon astetta innokkaamman ja kiireisen tyypin perässä. <3

Kalasatamasta matka jatkui keskustaan, jossa parkkipaikan löydyttyä käytiin ohimennen myös paikantamassa meidän lukko rakkauden sillalta. Sielä se edelleen killui, paraatipaikallaan!

Keskustassa hengailuun oli tosiaan ihan syynsäkin, sillä sain tulevalta anopilta lahjakortin ihoanalyysiin SiluettiSpahan. Siluetti sijaitsee ihan loistavalla paikalla pohjoisespalla, ihan keskustan sykkeessä. Selviydyttiin Antonin kuvauksista sen verran ajoissa, että ehdittiin vielä ennen analysointia käymään kahvilla Aschanissa.

Jumalaisia palleroita suoraan taivaasta! Tai suoraan Havaijilta. Nää bubbiessit oli mulle ihan täysin uusi juttu, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on kuorrutettu, käsin syötävä jäätelö. Ja voi herranjestas voiko joku oikeasti olla näin älyttömän hyvää? Meidän suloiset palleroiset oli passionhedelmä ja vadelmainen valkosuklaa ja voi apua se oli rakkautta ensipuraisulla. Seuraava ajatus oli, että miksei näitä myydä kaupassa?? Seuraava ajatus; voikohan näitä valmistaa itse? Ja vastaus on itseasiassa että voi! Joten seuraava juttu joka lähtee kokeiluun, on nämä taivaalliset Bubbiessit.

Mielestäni Espan alue on yksi kauneimmista paikoista Helsingissä kesäisin. Syy voi olla osittain siinä, että Espan seutu on melko epäsuomimaista vyöhykettä. Espalla tuntuu enemmän sellaista keskieurooppalaisen vanhankaupungin tuntua.

Ja hei tuossa ainokaisessa, vajavaisessa ja ylivalottuneessa asukuvassa näkyy yksi vaatekaapin uusista tulokkaista. Bongasin tuon höyhenen keveän ja ohuen paitapuseron BikBokin aleista, ja olin aika onnellista tyttöä, kun paidassa komeili -50% lappu. Ja ei kun kassan kautta kotia. Paidassa on ihana kuosi ja väri, joka ei oikein ehkä pääse tässä oikeuksiinsa. Täydellinen vaate kesään!

Tuntui hassulta astua pois Pohjoisesplanadin hälinästä, matkustaa hissillä kuudenteen kerrokseen, ja astua ulos aivan kuin toisessa maailmassa. Kiireestä ja hälinästä ei ollut ylhäällä tietoakaan, vaan minut vastaanotti seesteinen ja rauhallinen tunnelma erittäin ystävällisellä asiakaspalvelulla maustettuna.

Ensimmäisenä astuessani sisään, minulle tarjottiin pehmoiset tohvelit jalkaan, ja ohjattiin istumaan odotustilan pehmeille sohville. Hetken päästä sain täytettäväkseni esitietolomakkeen, sekä kupillisen lattea. Pian hoitaja pyysi minut seuraamaan hoitohuoneeseen.

Ihoanalyysi tehtiin laitteella, johon asetettiin otsa ja leuka, ja se räpsi muutaman kuvan kasvoista. Kuvien oton jälkeen hoitaja analysoi kuvia ja niissä näkyviä ihomuutoksia tai -vaurioita kuva kuvalta asiakkaan kanssa. Ihon eri piirteitä verrataan myös prosentuaalisesti muihin saman ikäisiin, mistä saa myös vähän osviittaa, onko ihon tila parempi vai huonompi kuin muilla saman ikäisillä keskimäärin. Analyysistä sai selville rypyt, epäpuhtaudet, syvät ja ihon pinnassa olevat läikät ja ihomuutokset, UV-vauriot sekä laajentuneet ihohuokoset. Ja voi miten mielenkiintoista kaikki tuo info olikaan! Oma ihoni on kuitenkin käynyt läpi melko ärhäkän aknen, ja tähän peilaten se on jo pelkästään aknen jäljiltä katsottuna erinomaisessa kunnossa. Kyllä tuollaista on aina aika mukava kuulla omista kasvoista, jotka ovat kuitenkin aika olennainen osa meitä.

Mun ihosta selvimmin esillä ovat auringon vaikutukset, ja ne ah-niin-ihanat pisamat jotka pelmahtaa kasvoille viiden auringossa vietetyn minuutin jälkeen. Ne ovat kuitenkin osa mua, eikä hoitajakaan ollut yhtään huolestunut niistä. Mitään syvempää vauriota mun kasvoille ei ole syntynyt, ja näin myös mahdollisuus altistua ihosyövälle on varsin pieni. (Tämäkin oli niin lohduttavaa tietoa!) Kuvissa melko tummana kaarena näkyi mun ihan yläotsa, joka pääsi kärvähtämään Kroatiassa. Hauskaa, että ei sitä tietenkään paljaallaa silmällä enää erota, mutta erikoiskameroilla katsottuna erottuu selkeästi tummempana kaistaleena. Muistakaa siis ihmiset suojautua riittävästi auringolta! Varsinkin poskipäät ottaa tehokkaasti osumaa, kun aurinkolasit vielä heijastavat niihin auringonvaloa tuplatehokkaasti. Hoitaja kertoi, että minimi suojakerroin suositus kasvoille on SK30, ja mieluiten ihan SK50. Hän totesi itsekin, että se olisi ideaalia, mutta eihän kukaan sitä tietenkään noudata, koska lähes kaikki tavoittelevat kuitenkin edes kevyttä päivetystä värittömyyden sijaan.

Summa summarum; ihollani ei ole mitään suurta hätää, ja se voi ihmeellisen hyvin aknetaustan huomioonottaen. Toki aina on riskinä sairastuminen aikuisiän akneen, mutta sekin on sellainen asia, mihin en voi oikeastaan itse juuri vaikuttaa. Ne asiat, mihin lähdettäisiin mun kasvoilla kiinnittämään huomiota, on pintakuivuus ja laajentuneet ihohuokoset. Tärkeää on siis hyvä kosteutus, sekä ei-alkoholipitoisen kasvoveden käyttö ihohuokosille. Pintakuivan ihon rakennetta pyritään myös hajottamaan esimerkiksi kuorinnalla, niin että ihoa saadaan puhdistettua ns. pintaa syvemmältä. Tähän hoitaja suosittelikin mulle timanttihiontaa, joka uudistaa ja puhdistaa ihoa hellävaraisesti.

Kävin itse "pelkästään" analysoitavana Siluetissa, mutta voin vain kuvitella miten ihana paikka on mennä ihan oikeasti käsiteltäväksi vaikkapa kasvohoitoon tai minulle suositeltuun timanttihiontaan. Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi vierailukseni SiluettiSpassa, sillä kokemus oli erittäin mieluinen. Sain Siluetissa osakseni asiantuntevaa, ystävällistä ja kaikin puolin arvostettavaa asiakaspalvelua, ja pääsin rentoutumaan rauhallisessa tunnelmassa, sekä sain lisäksi mukaani loistavaa faktaa ja ohjeita oman ihoni hoitoa varten.

Ihoanalyysini aikana uhkaavat ukkospilvet olivat kerääntyneet Helsingin taivaalle. Ja kyllä saatiinkin niskaan aikamoiset vesilastilliset, kun lähdettiin ajelemaan kohti Mummin ja Äijän siirtolapuutarha mökkiä. Onneksi oltiin tajuttu aamulla napata sateenvarjo mukaan, minkä suojissa juostiin parkkipaikalta mökin pihaan.

Kirjoittelin teille myös viime vuonna meidän Mummin ihanasta pienestä siirtolapuutarhasta Minimökillä -postauksessa. Fiilikset paikasta eivät ole vuodessa muuttuneet mihinkään, vaan rakastan tuon paikan tunnelmaa edelleen yli kaiken. Mummi ja Äijä hoitavat pientä maatilkkuaan niin suurella rakkaudella, ettei siinä voi muuta kuin ihastella kunista lopputulosta, jossa heidän kädenjälkensä näkyy kaikkialla. Tänä vuonna mökillä on edessä vähän suurempaa operaatiota, kun veljeni on palkattu maalaamaan kaikki mökin ulkoseinät. Tuo on yksi niistä paikoista, joista mut löytää varmasti vielä useaan otteeseen kesän aikana. <3 Taas meillä vierähti kuusi tuntia kuin hujauksessa, ja pidempäänkin olisi viihtynyt.

Kun me illalla sitten lopulta oltiin ajelemassa kotia kohti, Teemukin totesi että tuntuu siltä että tänään on ehditty tehdä vaikka mitä. Ja niin me kyllä ehdittiinkin! Juuri tällaisia, tapahtumarikkaita ja touhuntäyteisiä päiviä toivon lisää kesääni. Niin, että ehtisin viettää mahdollisimman paljon aikaa mulle rakkaiden ihmisten kanssa. :)