Syksy tekee tuloaan, ja kesä alkaa virallisesti olla
takanapäin. Miksi mulle käy joka kesä näin. Elokuussa tuntuu että hei, vastahan
se alkoi, ei se vielä voinut olla siinä! Mutta tosiasia on, että vuosivuodelta
kesä tuntuu lyhyemmältä. Toki tänä vuonna asiaan saattaa vaikuttaa sekin
seikka, että olin ensimmäistä kertaa koko kesän töissä. Ikean seinien
sisäpuolella vietetyistä tunneista huolimatta tuntuu, että sain mahdutettua
omaan kesääni vaikka ja mitä. Sillä tulihan sitä esimerkiksi muutettua omaan kotiin.
Tänä kesänä on elelty muutosten aikaa, kun on totuteltu avomiehen kanssa
asusteluun ja työssäkäyvän arkeen. Ja seurailtu vierestä kuinka kummipoika
kasvaa hurjaa vauhtia, ja vaan pelon sekaisin tuntein odoteltu, milloin
pikkumies juoksee ovelle vastaan huuten täti täti! Onneksi ei kai kuitenkaan
ihan vielä.. :D
Mulla ois teille tarjolla vielä pari rästiin jäänyttä
postausta kuluneelta kesältä. Laittelen niitä tänne teillekin näkyviin, kunhan
saan katottua lisää kuvia läpi. Tässä nyt kuvituksena yksi julkaisematta
jäänyt einiinkesäinen päivä, jolloin
päätettiin Emmin kanssa säästä huolimatta mennä piknikille kun oli kerran niin
sovittu. Onnistuu se piknikkeily suojan alla sateessakin! Ja osuttiin ihan
sattumatta samana päivänä myös Keravan kansainvälisille markkinoille.
Sataa sataa ropisee. Lähipäivinä on meininki ollut vähän turhankin
paljon samankaltainen kuin yläpuolella olevassa kuvassa. Sade alkoi
kirjaimellisesti kuin seinästä. Ensin tunsi pari hassua pisaraa, ja
seuraavassa hetkessä huomaakin juoksevansa muiden mukana suojaan kun
taivas repeää aivan totaalisesti. Sadetta kesti muutaman minuutin, minkä
jälkeen ihmiset jatkoivat kiertelyä kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan. Mitä nyt sai kahlata nilkkojaan myöten tuossa vedessä.
Palaillaan mahdollisimman piakkoin! :)
Keravan markkinat ja noi kroisantit <3 uhhh.
VastaaPoista