Noniin, nyt on vihdoin aika palata meidän Kreikan matkaan, kun lomalta paluustakin on ehtinyt vierähtää jo viikko. Sitä itse lomaakin osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun sen jälkeen aherretaan töissä senkin edestä. ;)
Oih Thassos. En edes tiedä, millä sanoilla alkaisin kuvailemaan tuota ihastuttavaa Kreikan saarta. Tuo pieni saari Egeanmerellä tuli ja valloitti meidän sydämet omalaatuisuudellaan, hyvällä pienellä sekopäisyydellään sekä rennolla ja intiimillä tunnelmallaan.
Thassos on siis Kreikan pohjoisin saari, joka sijaitsee ikäänkuin varsinaisen mannerkreikan itäpuolella. Thassos on ympärysmitaltaan vain noin sata kilometriä, joten lentokenttää ei tältä vuoristoiselta pikkusaarelta löydy. Me lennettiin Kavalan kentälle, joka siis sijaitsee mantereen puolella, ja mentiin Kavalasta lautalla Thassoksen suurimpaan kaupunkiin Limenakseen, josta matka jatkui Skala Potamiakseen ja Golden Beachille. Nuo ylemmät kuvat ovat lauttamatkalta, jolloin päästiin todistamaan upea auringonlasku punaisen pallon laskeutuessa lähes silmissä horisonttiin. Etualalla näkyy vielä Kavalaan kuuluvaa niemekettä, ja takana siintää Thassos. Matkaa saaren ja mantereen välillä ei siis ollut paljoakaan.
Rakastuttiin heti Golden Beachiin. Ihanan intiimi pikkukylä, josta kuitenkin löytyy kaikki tarvittava viikoksi lomailijalle. Ihmiset ovat ystävällisiä, tuttavallisia ja lämminsydämisiä. Ja entäs se itse ranta! <3 Kolme kilometriä pelkkää hiekkarantaa, kristallin kirkasta merivettä ja sileitä, kauniita ja erikokoisia ja näköisiä pikkukiviä.
Tältä lomalta ruoka ansaitsee ihan oman kappaleensa. En myönnä, että yksi syy meidän paluuseen Kreikkaan olisi ollut kreikkalainen ruoka. Joka on muuten ihan syntisen hyvää; souvlakit, baklavat, gyrokset, tsatsiki ja tottakai kreikkalainen salaatti (ja se leipä!). Elettiin meidän loma oikein pulleasti, ja ruokailtiin toinen toistaan ihastuttavammissa paikoissa ja nautittiin herkullisesta ruuasta. Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin meidän viimeisen illan ravintolavalinta, jonne päädyttiin lähes sattumalta, mutta joka on kiistatta alueen paras ravintola. Hintataso oli tottakai myös hitusen korkeampi, mutta palvelun laadun, ravintolan puitteet ja taivaallisen makuisen ruuan huomioon ottaen täälläkin syötiin erittäin edullisesti. Viiden ruokalajin illallinen ja litra hyvää viiniä kauniissa ympäristössä oli silloin täydellinen päätös täydelliselle lomalle.
Yläpuolella on kuvia ravintola Viglistä, jossa ruoka oli vähintäänkin yhtä mahtavaa kuin maisemat, sekä Beba beach bar ravintolasta. :D Laitan myös meidän vikan illan hotelli Enavlionin ravintolasta muutaman kuvan postauksen loppupuolelle.
Mulla on teille parikin esimerkkiä tuosta Thassoksen meiningistä ja niistä ihmisistä. Bussikyydit oli tuolla vähintäänkin mielenkiintoisia. Isot bussit mutkittelivat pienillä vuoristoteillä ja ajoivat tarvittaessa kylmän viileästi vieläkin pienenpien vuoristokylien _läpi_. Kyllä, siellä ei kulkenut siis mitään varsinaisia autoteitä, mutta sieltä se paikallisbussi vaan meni talojen seiniä hipoen, kuskin rupatellessa kovaan ääneen etupenkillä istuneen naisen kanssa. Jutustelu keskeytyi vain, kun kuski kailotti sen sijaan puhelimeen, tai pysähtyi huikkailemaan sedille terasseilla tai talon parvekkeella. Yhden kanssa kurotettiin paiskaamaan jopa kättä bussin ikkunasta. Ei ihan pysty tuota skenaariota sovittamaan Suomeen ja HSL:llän julkiseenliikenteen busseihin. :D Mutta perille päästiin aina ja ihan yhtenä kappaleena. On niin virkistävää päästä välillä näkemään ihan toisenlaista kulttuuria ja elämäntapaa.
Me käytiin loman aikana myös Limenaksessa, eli Thassoksen suurimmassa "kaupungissa". Ja meille tuli heti ikävä meidän omaan pikku kylään. En jostain syystä tykkää yhtään ravintoloiden sisäänheittokulttuurista, joka Limenaksessakin kukoisti. Ja heti alkoi tuntua, että on liikaa ihmisiä, liikaa turisteja, luonto liian kaukana. Palattiin onnellisina takaisin meidän jo omaksi omaksumaan vuorten piirittämään lahteen. En kylliksi voi korostaa, miten mukavia ihmisiä me tavattiin ja miten hyvää palvelua saatiin kaiken aikaa Golden Beachilla. Siellä tuntui, kuin elelisi ihan omassa pikku kuplassaan, ilman huolta huomisesta tai yhtään mistään muustakaan. Mummini sanoisi, että siellä me oltiin kuin herran kukkarossa. :D
Aaah tulee niin ikävä tota ruokaa! Kirjoitan teille vielä erikseen postauksen meidän hotellista, ettei tästä yhdestä tulisi niin tolkuttoman pitkä. ;) Tuntuu, että sanottavaa ja kerrottavaa on vaikka kuinka, mutta ettei ne sanat kuitenkaan riitä. Pelkät sanat ja kuvat eivät tee oikeutta tuolle paikalle. Thassos pitää kokea.
Viimeisenä päivänä jätettiin haikeina Golden Beach taaksemme, ja suunnattiin taas lautalle kohti Kavalan kenttää. Istuttiin laivan kannella ja nautittiin viimeisistä kirkkaista auringon säteistä iholla Välimeren säihkyessä kilpaa auringon kanssa. Katsellessamme merta, Teemu tarttui äkisti käteeni ja osoitti suoraan eteenpäin. Seurasin automaattisesti katseellani sormen suuntaan. "Delffiineijä", kuului Teemun hymyilevä kuiskaus. Ja totta se oli. Tunsin onnen kyynelten virtaavan pitkin poskia, nojatessani kaiteeseen ja tuijottaessani haltioituneena vedestä kohoilevia eläimiä. Ei tuollaista tapahdu kuin elokuvissa. Kymmenet sileän kiiltävät selkäevät hyppivät iloisesti vedestä, kuin toivottaen hyvää matkaa. Nautin siitä hetkessä elämisen tunteesta aivan äärettömästi. Tulen varmasti ikuisesti muistamaan Thassoksen loman päätöksen, kun aurinko paistoi, meri kimmelsi ja ihastelin puoliksi nauraen ja puoliksi onnesta itkien delffiinien menoa Teemu vierelläni. <3
Hei. En tiedä onko blogisi vielä aktiivinen mutta tää päivitys saaresta oli ihana ja kuvat aivan uskomattomia. Olen itse lähdössä tuonne saarelle yksin lauantaina 22.7.17. Matka on jokeri joten en tiedä, minne siellä joutuu menee mutta nähtävästi jo saari on upea juttu niin ei sillä väliä. Huomasitteko polkupyörien vuokraus mahdollisuutta? Odotan ihan simona reissua tämän blogin luettuani! Kuten hokemisestani huomaat.
VastaaPoista