Koti kuntoon kevääksi

Heipparallaa! Niin paljon kuin olisinkin halunnut naistenpäivänä postailla teille kuvia kauniista naistenpäivätulppaaneista ja toivottaa ihanaa naistenpäivää kaikille kauniille ja ihastuttaville naisille sinne ruudun toiselle puolelle, mun fiilis ei yksinkertaisesti vaan ollut sellainen. Taas tuli aamulla kiire töihin, ulkona näytti yhtä tasaisen harmaalta kuin suunnilleen satana sitä edeltäneenäkin päivänä, ja muuten vaan kaikki tuntui tahmealta. Kyllähän te tiedätte ne päivät. Voisinhan mä ottaa teille kuvia tulppaaneista ja teeskennellä, että mulla oli maailman ihanin naistenpäivä, mutta kun ei vaan ollut. Joten mitä sitä turhaan väkisin vääntämään. Pysyttelin kiltisti suu supussa, ja annoin päivän mennä menojaan. Ja onneksi annoin. Sillä tän päivän fiiliksellä on siihen eroa kuin yöllä ja päivällä!

Aina silloin kun se huono päivä iskee, on jotenkin tosi vaikea sisäistää, ettei se ole pysyvä olotila. Ja mulla hyvien ja huonojen päivien vaihtelut on juurikin näin radikaaleja. Huonona päivänä jokainen pieni vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, hyvinä päivinä niitä ei edes huomaa. Toimii toki myös toisin päin, sillä huonoina päivinä pieniä hyviä asioita ei osaa lainkaan arvostaa, ja hyvänä päivänä iloitsee ihan kaikista pienimmästäkin jutusta. Nyt joku varmaan diagnosoi mulle tästä jonkun mielenterveyshäiriön, mutta näin se mulla vaan jostain syystä menee. Näin jälkikäteen tarkasteltuna sekin päivä olikin oikeastaan ihan hyvä. Joo, saatoin nauttia aamukahvini pilaantuneen maidon kera, ja voida pahoin monta tuntia kyseisen tapahtuman jälkeen. Joo, saattoi tulla kiire töihin, kun semilikaiset hiukset eivät suostuneet yhteistyöhön. Mutta sitten ne pienet asiat, jolle en osannut antaa tarpeeksi arvoa. Työpäivä sujui ilman suurempia ongelmia, suht nopeasti ja vaivattomasti. Ihana Teemu oli pessyt Kuplan mun töiden aikana ja ostanut mulle kukkia. <3 Kävin höpöttelemässä ja nauramassa Heidin luona, kun väkerrettiin sen hiusten parissa. Heidi oli väsännyt työn raskaan raatajalle tosi hyvää katkarapusalaattia. <3 Oikestaan mun päivähän olikin ihan hyvä! Mulla on vaan ikävä tapa leimata koko päivä huonoksi pelkän aamun tai illan perusteella, vaikka oikestaan sehän on se kokonaisuus joka ratkaisee.

Mutta se siitä, täällä ollaan jo nokka vahvasti kohti tulevaa ja tätä päivää! Kuten olen monet kerrat jo maininnutkin, sisustusinto on aivan jäätävän suuri tällä hetkellä. Tai oikeastaan uudistus- ja järjestysinto myös. Siitä asti, kun me muutettiin tänne, ton työ/vieras/mikälie toisen huoneen sisustus ei vaan jotenkin ole miellyttänyt mua. Niimpä nyt oon kuvannut kaikki huoneen kalusteet ja ne lähtevät myyntiin lähipäivinä! Huoneeseen siirtyy yksi lipasto meidän makkarista, ja perjantaina käydään hakemassa Ikeasta vähän lisää täytettä meidän "ylimääräiseen" huoneeseen. Fakta on se, että meillä on sen verran paljon tavaraa, että ilman toista huonetta ei mitenkään selvittäisi. Säilytystila loppuisi yksinkertaisesti kesken. Siksi oon kyllä tyytyväinen, että muutettiin alunperinkin kolmioon. Jos mä jotain vihaan, niin sitä kun tavaraa pursuaa joka paikasta, eikä niille ole omia säilytyspaikkojaan.

Ja niin, mulla on tosiaan hyvin kunnianhimoinen tavoite käydä kaikki meidän kaapit ja lipastot läpi, heittää kaikki turha ja ylimääräinen pois tai kirpparille, ja muutenkin laittaa koko huusholli järjestykseen. Tämä tavoite yltää ihan meidän varastokoppiinkin saakka! Joten älkää ihmetelkö, jos mua ei näy täällä blogin puolella. Olen luultavasti raivaushommissa. :D

Myös perveke herätellään tänä keväänä henkiin. Viime vuonna muutettiin tänne sillä tavalla keskellä kesää, että parvekkeelle iskettiin vain pari tuolia ja pöytä kalusteiksi ja se oli siinä. Nyt ajatuksena on hankkia ihan uudet parvekekalusteet. Ajattelin myös istuttaa kukkia ja yrttejä, mutta saa nähdä miten niiden kanssa tulee käymään, sillä mikään kovin suuri viherpeukalo ei täällä kyllä huutele.

Ai miten niin kevät on jonkinlaista uudistumisen aikaa? En mä ainakaan ole huomannut. ;)

Nää viime päivien säätiedotukset on muuten ollut aika makoisaa luettavaa. Sen ikuisuudelta tuntuneen harmauden ja kosteuden jälkeen tää tuntuu vaan niin luksukselta! Ulkona on niin kuivaa ja ennen kaikkea ihanan aurinkoista. <3 Vielä kun yöpakkaset ja tuuli vähän hellittäisi, mutta kaikki aikanaan.. :)

Musta alkaa kehittyä pikkuhiljaa pienoinen tulppaanihullu. Metsästän, mistä saisin halvimmalla tulppaaneja ennen kuin edellisetkään ovat vielä kerenneet kurtistua pois. Nämä kaunokaiset sain tosiaan sunnuntaina, ja ovat edelleen elämänsä voimissa. :)

Hmm, meniköhän taas vähän päämäärättömäksi höpöttelyksi. Kyllä musta tuntuu, että tässä alunperin oli myös joku pointti. Mun pitää selkeesti kirjotella teille useemmin, ettei tässä aina kävisi näin. :D Huomenna mulla on muuten edessä taas ah-niin-ihanaa autokoulua. Ei siinä, Tapsa oli ihan mukava opettaja, ja huomenna meidän olisi sitten tarkotus ajella lentokentälle ja takaisin ja käydä istumassa myös yksi teoriatunti. Miten musta tuntuu, että tää jälkikäteinen autokoulu on paljon haastavampi kun se alkuperäinen.. :D

Turhuuden multihuipentuma

Heipähei rakkaat lukijani, päätin tällä kertaa avautua teille yhdestä asiasta, joka saa allekirjoittaneen näkemään hyvin vahvasti punaista. Kaikki ajokortin omaavat, tai sitä havittelevat ikätoverit pystyvät varmasti enemmän kuin samaistumaan tuntemuksiini. Kaksi sanaa: Harjoitteluvaihe ja syventävävaihe. Anteeksi nyt vain, mutta kuka helvetin valopää on keksinyt kyseiset asiat. Tai itseasiassa voin vastata heti omaan kysymykseeni. Nämä eivät ole mitään muuta kuin autokoulujen kieroutunut keino rahastaa pahaa-aavistamattomia nuoria.

Halvimmillaan (jos sitä sanaa voi edes tässä yhteydessä käyttää) molemmat vaiheet kustantavat yhteensä noin 500€. Ja jos ei tajua tässä vaiheessa käyttää salapoliisinvaistojaan, voi kyseisestä lystistä helposti pulittaa myös 700€(!!). Siis anteeksi mitä?! Kun on käyttänyt jo pienen omaisuuden saadakseen ajokortin, niin sitten on pakotettu pistämään puolet kuukauden palkasta tähän, anteeksi taas, ainakin omasta mielestäni täysin turhaan touhuun. (Eikä nyt mietitä siis lainkaan sitä, jos sen autonkin on joutunut itse hankkimaan ja sen bensat maksamaan.) Haluaisinpa vaan tietää, miten opiskelevien kohtalontoverien on ajateltu tästä "huvista" selviävän. Ainiin, eipä nuorien sitten varmaan kannata sitä ajokorttia edes hommata, kun kustantaa kuitenkin enemmän kuin itse auto...

Noniin, nyt kun suurimman höyryt on päästelty menemään, voisin kypsästi kertoa myös ihan faktajuttuja. Eli tosiaan, nykyään autokoulussa suoritetaan itse autokoulu, joka päättyy teoriakokeeseen ja inssiin. Ja tähän sellanen tekopirteä ostos-tv ääni, eikä siinä vielä kaikki! Vaan lisäksi saat kaupanpäälle harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen. Itse sain ajokorttini huhtikuussa 2013, mutta nyt se pirulainen vanhenee kaksi vuotta myöhemmin huhtikuussa 2015. Eli mun on suoritettava nämä vaiheet saadakseni pysyvän ajokortin. (Joojoo, tiedän kyllä että olisin voinut suorittaa nämä missä tahansa vaiheessa tässä puolentoistavuoden sisällä, mutta kun ei tosiaan hirveesti noita ylimääräsiä viissatasia takataskuissa pullistele.)

Ja mitäpä nämä kaksi sitten pitävät sisällään.

Harjoitteluvaihe: kaksi ajotuntia ja yksi teoriatunti. Ja boom, ~200€.
Syventävä vaihe: kaksi ajotuntia, yksi henkilökohtainen palauteteoriatunti, kaksi tuntia rata-ajoa ja kolme teoriatuntia. Ja noooin 500-600€ on käytetty hyvän asian puolesta.

Hyvän asian, nimittäin sen, että minä osaan kaiken tämän jälkeen ajaa autolla. Harmi vaan, että olen ajanut sitä onnellisesti liikenteen seassa jo pari vuotta. Jos autokoulu, inssi ja kaksi vuotta konkreettista käytännönopetusta ei ole opettanut minua ajamaan ja toimimaan oikein liikenteessä, olisi mielestäni syytä jo huolestua.

Joten saanen nyt tähän loppuun todeta, että onko tässä ihan oikeasti mitään järkeä?? Niin paljon kun mäkin omaa Kuplaani ja sen tuomaa helpotusta arkeen arvostan, niin on tämmönen rahastus musta ihan naurettavaa. En sano, ettenkö mä pärjäisi ilman autoa ja ajokorttia, mutta kyllä se elämää kätevästi hankaloittaisi. Esimerkiksi töihin päästäkseni mun pitäisi käyttää kolmea eri julkista kulkuvälinettä, joiden kulkemisesta esimerkiksi kymmenen aikaan illalla en olisi niin kovin vakuuttunut.

Jos jollain löytyy tälle joku järkevä selitys, niin saa jakaa! Sillä olen itse kuullut, että jopa autokoulun opettajat pitävät tätä lystiä aivan turhana touhuna. Että silleen... Sanoisinko, että lievästi sanottuna pistää ärsyttämään tämmönen. Mutta eipä siinä mitään, huomenna onnellisena tyttönä lyön 200€ autokoulun opettajan kouraan, ja toivon että menee sitten ainakin hyvään tarkoitukseen! :D

Kuvituksena mun ja Kuplan onnellisia hetkiä, vaikka itse teksti onkin hyvin kaukana onnellisesta.

Kahvia, kynsihuolto ja kaverukset

Hei vaan hei taas jälleen! Tällä kertaa siis luvassa ihan puhtaasti kuvia mun vapaapäivän viiletyksistä, olkaapa hyvät!

Aamulla parempi puolisko kiikutti sänkyyn tällaisen miniaamiaisen. Taisi olla taktinen veto lepyytellä lakanoiden välistä unenpöpperöisenä mönkivää otusta. Verhot oli vielä kiinni, huoneessa pimeää ja sade ropisi ikkunaa vasten. Sen hetken fiilis: Ryömin niin nopeasti kuin aamu tokkurassani kykenen nappaamaan kahvini, ja hautaudun takaisin peiton alle.

Ei se kuitenkaan auta, ylös on sateesta ja maanantaifiiliksestä huolimatta noustava. Onneksi sentään tänään ei ollut töitä tiedossa, mikä helpotti suunnattomasti asiaa. Ah katsokaa nyt miten houkuttelevan ihanalta se näyttääkään... Onneksi tosiaan sain rauhassa syödä aamupalaa sängyssä ja lueskella hesaria.

Harmaa ilma, harmaa asu.

Pakkailin salikassin matkaan mukaan. Unohtamatta tietenkään protskupatukkaa! Joo älkää kysykö...

Nopeat päiväkahvit vielä naamaan ennen liikenteeseen lähtöä.

Ja sitten suunnaksi Leppävaara ja kynsihuolto! Mulla oli kaikki maailman aika käytettävissä, ja taas lähdin viimetipassa kotoa. En ymmärrä mikä siinä on, että vaikka mulle olisi suotu monta tuntia aikaa mun aamuun, niin silti aina onnistun lähtemään niin, että on pieni tuli persuksen alla... Tässäpä pieni kehittämisen kohde itselleni: Yritä nyt ämmä herran tähden ulostautua sieltä kämpästäsi riittävän ajoissa, ettei aina tarvitse pitää hirveää kiirettä.

Noniin, joka tapauksessa siis ehdin kuin ehdinkin huoltoon ajoissa. Mun luottokynsitaiteilija oli kipeä, ja tilalla oli toinen nainen, jota en ollut aikaisemmin tavannut. Aluksi olin hieman nyreissäni, kun kyseisestä muutoksesta ei ollut mulle mitään ilmoitettu. Kävi kuitenkin ilmi, että Merje oli oikein mukava ja ennen kaikkea tosi taitava työssään. Kynsistä tuli yksinkertaisesti U-P-E-A-T!

Pientä sneakpeekkia... Kynsien nykyisestä ulkomuodosta syytän puhtaasti kyllästymistäni tähän erittäin hitaasti etenevään kevääseen, sekä suunnatonta matkakuumetta. Nämä kynnet ovat saaneet inspiraationsa suoraan Kroatian kirkkaista vesistä. <3 Vähät siitä, jos kyllästyn väriin hetkessä. Tällä hetkellä rakastan niitä! <3

Huollosta sitten suuntasinkin kyläilemään Hannan tykö. Tuolta Liz Janin kauneushoitolastahan on siis hauskasti huima reilun kilometrin matka Hannalle. Kätevästi sain siis yhdistettyä nämä keskenään.

Hanna oli tehnyt toosi hyvää katkarapukastiketta, ja kyllähän sitä oli päästävä maistamaan. Yhtä hyvää oli, miltä näyttikin ja tuoksuikin!

Hannan kanssa lahnailtiin ja parannettiin maailmaa monta tuntia. Mitään ihmeellistä ei tosiaan puuhattu, lähinnä maattiin sohvalla. Oikeastaan ei voisi paremmin maanantai päivää viettääkään! Illalla oli kuitenkin lähdettävä taas takaisin kohti Keravaa. Pakko oli nimittäin käväistä pyörähtämässä salilla, ettei vallan morkkis iskisi siitä kaikesta makoilusta.

Salilla päätin tehdä tehokkaan selkätreenin. Tehokkaan siksi, että se on sekä nopea, että tehokas. Simple. Salilta kotiin, ja suihkun kautta laittamaan ruokaa Teemulle. Päätin yllättää työn raskaan raatajan eräänlaisilla burritoilla, kun eilisestä oli sopivasti jäänyt muutama tortillakin. Burritoihin paistoin täytteeksi kanaa sekä papuja, ja annoin juustoraasteen sulaa pannulla niiden päällä. Heitin sekaan myös eilisen guacamolen jämät, sekä taco-kastiketta ja jalopenoja. Itse hieman nirsona skippasin pavut ja jalopenot, mutta Teemulle ne maistuvat senkin edestä. Olisin halunnut täydentää hyvän vaimomateriaalin ansioni tarjoilemalla lisäksi vielä kylmän oluen, mutta olivat johonkin juosseet tuolta jääkaapista. Mies sai tyytyä siideriin. ;)

Sellanen päivä mulla! Mitäs teidän maanantaihin? :)

My Weekend

Heissan ystäväiset! Miten teillä on sujunut viikonloppu? Meillä ei ollut mitään sen suurempia suunnitelmia, mutta paljon on taas saatu aikaiseksi. :) Eilinen meni shoppaillessa ja tänään onkin sitten siivottu kotosalla.

Eilen oli kyllä moni muukin päättänyt suunnata kaupoille meidän lisäksi. Ikean parkkipaikka esimerkiksi suurinpiirtein repeili liitoksistaan. :_D Silti me urheasti suunnattiin sisälle hakemaan palanen kevättä kotiin ja suunnittelemaan parvekkeen tulevaa muodonmuutosta. Paljon rompetta ei lähtenyt tällä kertaa matkaan (LUOJALLE KIITOS!), mutta sitäkin enemmän uusia ideoita sekä kodin että juurikin tuon parvekkeen sisustukseen tuli keräiltyä!

Piipahdettiin myös Jumbossa, mistä tarttui mukaan juttuja taas vain Teemulle. Herra osti uuden kauluspaidan tulevaa työhaastattelua silmällä pitäen, ja kun oltiin katsomassa lenkkareita MULLE, niin Teemu näki "yhdet ihan kivat", sovitti jalkaan ja totesi ottavansa ne. Argh. Miksi miesten shoppailu tuntuu aina niin helpolta? :D Itse sovitin useasta poposta useaa eri kokoa, ennen kuin hyvät malliltaan ja kooltaan löytyi, ja siltikään en saanut kyseisiä kenkiä mukaan, sillä niiden väri ei kuitenkaan ihan miellyttänyt. Jaaa eikun nettikauppatilausta vetämään heti kotona...

Meillä meni siis eilinen koko päivä oikeastaan liikenteessä ja ostoksia tehdessä. Ruokapuolikin hoitui Ikean lihapullilla. Tänään olikin sitten sään puolesta harmaatakin harmaampi päivä, ja ollaan oltu kotona eilisenkin edestä. Me kirjaimellisesti raivattiin ja siivottiin kämppä lattiasta kattoon. Mulla tuntuu olevan aivan hirveä sisutusinto päällä, mutta kyllä tää tästä, pikkuhiljaa ja pala palalta. Nyt on ainakin sitten siistiä, että voi alkaa sisustuspuolta sitten toteuttelemaan.

Ihan pienesti tuli piipahdettua kämpän ulkopuolella, kun päätettiin vähän aktivoitua ja pyöräillä kauppaan hakemaan puuttuvia tortilla-aineksia. Paluumatkalla alkoi ihanasti tihkuttamaan, mutta ei sekään tuntunut oikeastaan ihan hirveän pahalta. Kotona odotti nimittäin lämmin sauna, ja rentouttava ilta täällä puhtaassa kodissa.

Nyt istunkin suihkunraikkaana kirjoittelemassa tätä postausta loppuun. Tortillat odottavat valmiina pöydässä, mistä ne kasataan lautasille ja siirrytään sohvalle nautiskelemaan Game of thronesin kolmannen tuottarin viimeisen jakson kera. Ja ihanan illan päätteeksi on täydellistä pujahtaa puhtaiden lakanoiden väliin. Ja vielä ihanampaa siitä tekee tieto huomisesta vapaapäivästä, kun saa nukkua pitkään oman kullan kainalossa! <3

Tällaisia kolmen päivän vapaaputkia saisi olla useamminkin. On riittävästi aikaa, että ehtii saada asioita hoidettua, mutta myös aikaa ihan vain rentoutumiselle. Meidän viikonloppu ainakin oli juuri täydellinen kombo näitä kahta, touhuamista ja rentoilua. Ajattelin, että voisin koittaa huomenna kiikuttaa kameraa vähän aktiivisemmin mukana, niin pääsisitte messiin mun päivän tapahtumiin. Saa nähdä, kulkeeko kamera mukana, ja vielä tärkeämpää, saanko jopa kaivettua sen laukusta ja napattua muutaman kuvan tänne teille jaettavaksi. ;) Siistiä viikon alkua rakkaat lukijani!