Ylioppilas !

Mitä suurimmat pahoittelut blogissa viime aikoina valliinneesta hiljaisuudesta. En suinkaan ole kuollut tai luovuttanut koko homman suhteen. Mutta kuten arvata saattaa, kaikki töiltä liiennyt vapaa-aika on meni viime viikolla juhlia järjestäessä. Meillä nimittäin juhlittiin viime lauantaina tuoretta ylioppilasta!

Voin vilpittömästi sanoa, että 31.5.2014 tulee lukeutumaan yhdeksi elämäni ikimuistoisimpia päiviä. Mikään ei ole verrattavissa siihen tunteeseen, kun kolmen vuoden aherruksen jälkeen saa painaa valkolakin päähän ja tuulettaa! On mahtavaa, kun vihdoin se kaikki vaivannäkö palkitaan ja voi onnellisesti jatkaa lukiosta elämässä eteenpäin, hyvien arvosanojen siivittämänä.

Voisin todeta rakastavani juhlimista. Ja sitä riemukasta tunnelmaa, joka aina juhlissa vallitsee. Ihmisten puheensorinaa, onnitteluita, hyvää ruokaa, kukkien tuoksua, lasten riemukkaita kiljahduksia. Voin pitää omia ylioppilasjuhliani täydellisesti onnistuneina! Vieraat viihtyivät, ruokaa riitti ja itse olin koko päivän aivan haltioissani. Oli ihanaa päästä juttelemaan niiden tuttujen kanssa, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan, ja tavata taas niitä, joiden kanssa nähdään useinkin. Oli mahtavaa, kun juhlissa oli avustamassa perhetuttuja ja tätini, niin että itse pääsin juttelemaan kaikkien kanssa ja vaan nauttimaan juhlakaluna olemisesta.

Mitä serkumpi, sitä herkumpi! Mun elämäni naiset, tarvitseeko siihen enään mitään lisätä? <3

Ja olihan juhlissa toki mukana tuo mun elämäni mies. :) Noin komea, ja oikeasti mun ihan ikioma?! (Ps. kolme viikkoa yhteiseen asuntoon!)

Lähiaikojen kaksi eniten kuultua kysymystä ovat olleet että miltä nyt tuntuu ja mitäs sitten seuraavaksi? Voin kertoa, että tuntuu mahtavalta! Toki olo on hieman haikea, kun yksi elämänvaihe jää taakse. Koen sen haikeuden kuitenkin hymy huulillani! Vaikka vanhat ja tutut rutiinit jäävät, ja edessä odottaa tuntematon, en ole siitä lainkaan huolissani. On hieno tunne kun yksi etappi elämässä on nyt saavutettu, ja tulevaisuus avoinna. Tästä on hyvä jatkaa.

Ja siitä päästäänkin toiseen kysymykseen. Välivuosi. Hieman ikävän kaiun omaava ja loppuunkulutettu yhdyssana. En lähde vielä opiskelemaan, mutta se on tietoinen ja toivottu valinta. Ei mikään "väli". Ei mitään merkillistä tyhjänpäällä roikkumista ja haahuilua, vaan ihka oikeaa elämää ja työntekoa. En minä koe olevani mistään tauolla tai jotenkin välitilassa. Tämä tuleva vuosi on aivan yhtälailla minun elämääni niinkuin ne kaikki aikaisemmatkin vuodet. Sitä paitsi, se ei ehkä ole edes vuosi. Ties vaikka opiskelu innostaisi jo puolen vuoden päästä. Ei etukäteen voi sanoa, mitä sitä haluaa tai ei halua tehdä. Sen huomaa matkan varrella. Ja itse ainakin aijon kohdata tulevaisuuden mieli avoinna ja valmiina uusiin seikkailuihin!

Ai miten niin mopo karkasi lopulta käsistä? Eli loppuun vielä; Lentävä Ylioppilas!