Ensimmäiset askeleet ja eväsrasiafilosofiaa

Eipä se sitten taaskaan mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Tosiaan kuusi päivää piti olla vapaata putkeen, ja jokaisena näistä mua pyydettiin tulemaan töihin. Neljänä suostuin, kahtena kieltäydyin. Ja nekin siksi, että toisena päivänä olin jo sopinut treffit Taijan ja Antonin kanssa, ja toisena eli huomenna on serkun synttärit. Joten, pyhitinkin aikani sitten töille ja urheilulle. Ei huono sekään, mutta blogi taisi jäädä vähän näiden varjoon.

Kävin tosiaan tällä viikolla moikkaamassa yhtä pientä nimpparisankaria. Pikku-ukkeli päätti yllättää, ja opetteli kävelemään kävelykärrynsä kanssa samana päivänä. Tai no, käyttäisin ehkä enemminkin sanaa etenemään, mutta on se silti niin siisti juttu! Vasta se oli ihan mini käärö, ja nyt jo tuntuu osaavan ja ymmärtävän vaikka mitä. Mua melkeen karmii, miten vauvoista kehittyy pikkuhiljaa ihan oikeita ihmisiä. :D

Eihän sitä taaskaan täti muuta voinut, kuin kaivaa kameran esille ja napata muutamat touhukuvat suloisesta taaperosta. Väliäkö sillä, että valaistus on mitä on, kuvat tärähtää ja niin edespäin. Tunnelma ja meininki tässä se tärkein on! Joten olkaapa hyvät, kohta jo yhdeksän kuukauden ikäisen miehenalun huoletonta elämää:

Siis toi pieni mies on kyllä sellainen linssilude! Tiedän sellaisia lapsia, joiden naama vääntyy heti näkkärille, kun näkee vilahduksenkin kamerasta, ja ilmettä säestää iloinen: "Ei mua saa kuvata!". Mutta ei vaan Anton. Tämä herra alkaa hymyillä, jopa naureskella. Tapittaa suurilla silmillään suoraan kameraan, siis sen linssiin(!!), ei muhun, ei kameran muihin härpättimiin kuten kivaan kantonauhaan. Tyyppihän on kuin syntynyt malliksi! Ja se vain passaa kameran kanssa heiluvalle kummitädille.

Kyllä, sulla on hyllyt täynnä kaikkia ihania leluja ja ympärillä vaikka mitä ihania tavaroita joilla touhuta, mutta se kaikkein mielenkiintoisin on mun eväsrasia. Ja kuten huomaatte, yksinkertainen eväsrasia taipuu moneksi! Sitä voi rummuttaa kuin pongoa konsanaan. Myös seisomisyritystukena eväsrasia on verraton. Ja sen kannen avaamisen yrittäminen on mitä parhain pulmapeli ratkottavaksi. Ja ainiin, sitä on myös kiva yrittää syödä ja valella se kuolalla. Olisitteko itse keksineet näin montaa käyttötarkoitusta tavalliselle eväsrasialle? Koska eväiden säilyttäminen siinä on hei totaalisen main stream!

Ja tässä sitä sitten mennään. Kärryssä kyydissä vähän painoja ettei pääse ikävästi kippaamaan. Kääntyminen ei hirveän helppoa tuolla härvelillä ole, joten pikkumies asetellaan kärryineen huoneen toiselle puolelle, mistä hän sitten viilettää eteenpäin kunnes tulee vastakkainen seinä vastaan. Tai vaihtoehtoisesti kiinnostus lopahtaa. mutta hauskaa näyttää olevan, ja sanokaa mun sanoneen, että ei enää kauaa, niin toi kärry on vaan hidaste...